Työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja Mirja Erlund pohti MIELI Henkilöjäsenien paneelissa, miten ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta.
”Ikä herättää minussa paljon uusia ajatuksia. Siirtyminen identiteettiin, että olen eläkeläinen, on vasta tämän vuoden asia. Jäin vuodenvaihteessa pois MIELI ry:stä.
Muutos on tuonut tullessaan paljon tunteita ja vähän huoltakin, ehkä hätää, että selviänkö, pärjäänkö, pärjäämmekö me puolisoni kanssa.
Samalla olen saanut oivalluksia vapaudesta, kun kesällä ei tarvinnut laskea lomaviikkoja ja ehdinkö poimimaan marjoja tai sienestämään.
Vapauden tuntua täytyy vaalia.
Eläkeikäisenä työelämässä
Kun valmistauduimme tähän tilaisuuteen, havahduin siihen, että en ole koskaan odottanut eläkkeelle pääsyä. Se ei ole ollut minulle päämäärä tai tavoite.
Kuusikymppisenä pääsin MIELI ry:hyn kaksivuotiseen hankkeeseen.
Olin jo lähes eläkeikäinen, kun minut vakinaistettiin. Olin töissä 68-vuotiaaksi asti palkan saajan statuksella ja aktiivisesti työelämässä, vaikka olin ohittanut eläkeiän.
Läheiset alkoivat kysellä. Vieläkö sinä olet työelämässä? Milloin sinä jäät eläkkeelle?
Työyhteisölle annan sydämiä siitä, että siellä ei viestitty sanallakaan siitä, että lähde nyt jo täältä.
Lapsenlapset sanovat, että menen vielä yhdeksänkymppisenäkin Pasilaan piipittämään ovea, että päästäkää sisälle.
Olin lopulta valmis jäämään eläkkeelle.
Minulla on unelmia, mitä voin tehdä. Osaaminen ei jää mihinkään.
Ohjaan Mielenterveyden ensiapu koulutuksia ja pidän logoterapian vastaanottoa. Molemmissa näissä ikä ja kokemus tuovat plussaa ymmärtää mielen hyvinvointia ja sitä, kuinka arvokas elämä sellaisenaan on.
Keskustelutuelle suuri tarve
Työyhteisöille suunnattujen koulutusten yhteydessä olen nähnyt, miten suuri tarve työpaikoilla olisi keskustelutuelle.
Pysyn tuskin tuolillani, kun haluan nostaa esiin keskustelutuen tarvetta.
Kunpa työnantaja voisi tarjota paketin keskustelutukeen, jos työntekijä kokee ahdistavia ja ikäviä tunteita tai hänellä on isoja loppuvuosiin liittyviä kysymyksiä.
Työntekijä voisi keskustella siitä, mikä uudessa elämänvaiheessa painaa tai onko työhistoriasta jäänyt jotain ahdistavaa, josta ei pääse eroon ja joka mahdollisesti aiheuttaisi esteitä nauttia hyvästä elämästä eläkkeellä.
Keskustelutukea ei tarvitse järjestää edes työterveyspalveluna, se voi olla konkareiden vetämää. Tällä alueella on paljon kehitettävää. Kuka lähtisi ottamaan ensiaskeleita?
Hyvinvoivana eläkkeellä
Monella on esteitä nauttia oman näköisistä eläkepäivistä, jos oma tai läheisen terveys on koetuksella tai ei ole ihmisiä ympärillä.
Jos yhteisöllisyys katoaa, tulee yksinäisyys ja sen tuomat isot kysymykset: Pärjäänkö? Kuka minusta huolehtii? Kuka hoitaa, mistä saan apua? Mikä on minun arvoni?
On tärkeä kokea merkityksellisyyttä ja hyödyntää omaa kokemustaan ja voida tuntea, että sillä on merkitystä, mitä on oppinut ja minkälaista kokemusta saanut.
Ehkä eläkeiässä voi avata uusia ovia työelämässä tai olla mukana vapaaehtoistyössä.
Eläkeiässä kyse ei ole urasta, vaikka itsellänikin on yksi tutkinto tulossa.
Olen vain utelias.
Ikä rajoittaa, jos annat
Kyllä minä huomaan, jos minulle selitetään hitaammin tai puhutaan kovaäänisemmin.
Roolien muutoksissa korvat kuulevat erilaisia asioita ja ovat herkkänä.
Ehkä sitä tarkkailee, että oliko tuossa jokin ikävä juttu mukana.
Tähän olisi hirvittävän helppo jumittua ja ottaa ikääntyneen roolia itselleen ja lähteä elämään niin sanotusti oman ikänsä mukaisesti.
Meillä kotona keskustellaan siitä, että rajoittaako ikää. No ikä rajoittaa, jos itse annat.
Olen ihan sinut ikäni kanssa.
En jaksa enää samalla tahdilla kuntoilla tai tehdä kuntojumpassa. On pitänyt hyväksyä, että jumppa, johon menen, on nimeltään seniorijumppaa.
Onhan eläkeiässä etujakin.
Matkustat halvemmin ja pääset kulttuuritapahtumiin eläkelipuilla.
Festareihin ei ikävä kyllä pääse eläkelipuilla.
Oman näköistä elämää
Merkityksellinen arki lähtee pienistä asioista, kuten rauhallisista aamuista.
Vapaus on tunne.
Minulle se on vapautta rakennella omaa uudenlaista arkea. Se on vapautta ajasta ja siitä, että ei tarvitse täyttää kellokortteja.
Korona toi elämääni kädentaidot takaisin ja teen käsitöitä. Ilman huonoa omaatuntoa voin myös sanoa puolisolle, että käypä viinikaupassa.
Viime keväänä minulla oli aina kello mukanani aamun avantouinnilla. Monesti havahduin, että nytkö jo pitää lähteä, juna jättää.
Olin vieläkin liikkeellä tutuilla nopeilla askeilla, kunnes tajusin, mihin minulla on kiire. Voin kävellä tuon kulman vielä. Näitä oivalluksia tulee vieläkin.
Tunnen, että saan olla oma itseni.
On kuitenkin sanottava, että onhan minulla töitä. Ohjaan viikoittain koulutuksia tai pidän terapiavastaanottoa ja annan työnohjausta.
Rutiinit pitävät elämän arjen koossa. Niiden opettelu kuuluu vapauden tunteen rinnalle. Minulla on edelleenkin kalenteri.
Luulen, että kaiken tämän keskellä opettelen rytmitystä, jotta vapauden tuntu ei poistuisi.
Minulla on myös kymmenen lastenlasta.
Olen kiitollinen tästä hetkestä. Toivon terveyttä ja että pystyisin säilyttämään hyvän elämän.
Joka vuosi tuo lisää ikää.
Olen ollut ennenkin monessa kohtaa tienhaarassa. Olen aina rohkeasti tehnyt valintoja pitkälle intuitiota kuunnelleen. ’Toi tuntuu nyt ihan hyvältä’’
Toivon, että olisin edelleenkin rohkea, että tulevaisuudessakin kirjoittaisin itse oman elämäni käsikirjoitusta.
Elämää ei voi kuitenkaan hallita, mutta arkea voi.
Toivon, että säilyttäisin myönteisen asenteen.
Lue lisää
Tutustu Mirja Erlundin verkkosivuihin.
MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti ”Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta” -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.
Lue koko artikkeli verkkosivuiltamme.
TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: EILA RUUSKANEN-HIMMA
