Käsitys vanhenemisesta on vanhentunut. Elämme pitempään kuin ennen ja olemme hyväkuntoisempia. Osaaminen ei jää eläköitymisen lähtökahveille.

 

Syyskuisena iltana joukko eläkeikää lähestyviä ja eläkeiän ylittäneitä ihmisiä kiirehti Helsingin keskustakirjasto Oodiin. He olivat menossa MIELI Henkilöjäsenien keskustelutilaisuuteen.

Kuudentoista hengen ryhmätilassa tervehdittiin ja asetettiin laukut tuolien selkämyksille. Oman paikkansa olivat löytäneet osallistujat Teamsin kautta.

Kolme panelistia, henkilöjäsenet Mirja Erlund, Marketta Rantama ja Irene Taavetti olivat asettautuneet pöydän päähän.

Mirja on työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja. Marketta on ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti. Irene on psykiatri, nuoriso- ja aikuispsykoterapeutti VET ja iltapäivämummo.

Käsitys vanhenemisesta vanhentunut

Yhteiskunnassamme on lokeroivia käsityksiä ikääntyneistä.

Käsitys vanhenemisesta on vanhentunut.

Nykypäivän 60+-vuotiaat ovat keskimäärin hyväkuntoisempia, koulutetumpia ja halukkaita jatkamaan työelämässä pidempään kuin aiemmat sukupolvet saman­ikäisinä.

Eläkkeelle jääminen on mielenterveydelle tärkeä elämänmuutos.

Eläkkeelle siirtyminen vaatii uudelleen suuntautumista, elämäntaitoja ja jopa suunnitelmaa, jotta uusi arki sujuisi.

Ikääntyneet ovat voimavara

Tilastojen mukaan työskentely eläkkeen rinnalla on lisääntynyt.

Noin puolet vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneistä on kiinnostunut työskentelemään eläkkeen rinnalla.

”Olemme omaksuneet ajatuksen varhaisesta eläköitymisestä, vaikka tekijöitä tarvitaan ja osaaminen ei jää lähtökahveille. Näen meidät ikääntyneet ihmiset voimavarana, jota voidaan käyttää”, sanoo Marketta Rantama.

Nykyisin eläkeikä leikkaa liian vahvasti ulos työelämästä perinteisen ajattelutavan mukaan.

Ikä rajoittaa, jos annat

Milloin jäät eläkkeelle? Joko aamukampa on käytössä?

Tämänkaltaiset lipsauttelut työntävät eläkkeelle, vaikka tekijällä olisi osaamista ja jaksamista muille jakaa.

Esihenkilön pitää tietenkin saada ajoissa tietoa työntekijän eläkkeelle lähdön suunnitelmista, jotta työjärjestelyt sujuvat ja hiljainen tieto siirtyy.

Eläkkeelle siirtymisestä ei kuitenkaan kannattaisi puhua tuon tuosta.

Ikäänsä tuijottava työntekijä saattaa itsekin alkaa puhua vähättelevästi itsestään. Hiljalleen hän saattaa jättäytyä niin sanottuun eläkkeen odotushuoneeseen.

Aikaiset vetäytyjät voivat jopa vaikuttaa siihen, että eläköityviä ei kaivata takaisin työpaikoille.

Ikääntyvän rooliin olisi helppo jumittua. Olisi houkutus ryhtyä elämään ’ikänsä mukaisesti’.

Ikäjohtaminen kuntoon

Jos ikäjohtaminen on organisaatiossa kunnossa ja ihminen haluaa jatkaa, siihen pitäisi kannustaa.

Työtä voidaan muokata tai löytää uusi tehtävä.

Yhteiskunnassamme on pyrkimys siihen, että eläkeikää nostetaan. Emme välttämättä selviydy, jos työelämää ei kehitetä kaikki ikäryhmät huomioiden.
– Eeva Mäkinen

Työterveyshuollon mahdollisuus auttaa johtamisessa riippuu siitä, mitä asiakas haluaa ottaa esiin ja missä kunnossa on ikäjohtaminen.

Ikäjohtaminen on saatava yrityksissä ensin kuntoon. Sen jälkeen työterveys voi auttaa monella tavalla.
– Marja-Leena Tuomola 

Keskustelutukea työpaikoille

Työntekijä saattaa odotella niitä kissanpäiviä mutta jos hänellä ei ole suunnitelmaa eläköitymisestä, arki voi yllättää, kun loma vain jatkuu.

Eläkkeelle jäämisestä on hyvä olla suunnitelma, Ei niin, että juoksee vauhdilla seinään ja pysähtyy. Siitä voi seurata on romahdus.
– Helena Terho

”Pysyn tuskin tuolillani, kun puhun keskustelutuen tarpeesta. Työnantaja voisi tarjota mahdollisuuden keskustelutukeen, jos henkilö kokee ahdistavia ja ikäviä tunteita tai hänellä on isoja kysymyksiä työelämän loppuvuosista tai viimeisistä päivistä. Samalla voisi purkaa henkistä painolastia nauttia uudesta elämäntilanteesta”, sanoo Mirja Erlund.

On hyvä keskustella konkareiden kanssa tunteista ja siitä, miten huolehtia terveydestä, ihmissuhteista, talousasioista ja jopa digitaalisista laitteista.

Tilaisuudessa Hilla Blomberg kertoi, että Ylessä toimi konkariryhmä, jossa sai keskustella eläkkeelle siirtymisen kysymyksistä. Ryhmä kokoontui viitisen kertaa. Hilla suosittaa tällaista ryhmää työpaikoille.

Leenamaija Otala nosti näkökulman, että maailma on kääntynyt yksilökeskeiseksi. Työnantajat voisivat tarjota yksilöille palvelua, jossa selvitetään esimerkiksi työntekijän kunto, biologinen ikä ja kauanko hän haluaa olla töissä. Työntekijä saisi ohjelman, jonka tekemisestä hän ottaisi vastuun. Leenamaija suositti, että joku voisi tarjota työnantajille tällaisen paketin.

Osaaminen ei jää lähtökahveille

Aktiivisen ikääntymisen näkökulma tarkoittaa sitä, että ikääntyvä ei nähdä yksinäisyydestä kärsivänä avun saajana, vaan aktiivisena toimijana, joka tekee asioita omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.

Kolmannessakin elämänvaiheessa halutaan elää merkityksellistä elämää ja käyttää omaa kyvykkyyttään, olla hyödyksi.

Moni haluaa jatkaa töitä, mennä vapaaehtoistyöhön tai tehdä muuta merkityksellistä. Silti hän saa liian usein kuulla, että mitä sinä touhotat, sinähän olet eläkkeellä.

Asiantuntija joutuu tuomaan esiin: ”Hei, olen vielä ihan elävä ihminen.”

Stop lokeroinnille.

”Osaatko laskea keskiarvon?” kysyi lääkäri verenpaineen seurannan yhteydessä 76-vuotiaalta henkilöltä, joka auttoi vieläkin yrittäjiä laskutuksissa ja kirjanpidon valmisteluissa.

Muista Mick Jagger

Yhteiskunnassamme ei pitäisi arvottaa, minkälaista ikääntymisen tulee olla.

Ihminen, joka on eläkkeellä, on yksilö, jonka ajatukset eivät jää eläkkeelle,

Osaamisen kynttilää ei pidä laittaa vakan alle, jos ei halua.

Mielenterveysvaikuttaja, psykologi Pirkko Lahti (83) kouluttaa eri puolilla Suomea ja Teams-alustan kautta. Elämäntehtävänään hän auttaa kanssaihmisiä.

Onneksi asenteet myös muuttuvat. Minut valittiin 16 vuotta sitten viimeiseen työpaikkaani ja pyydettiin tv-haastatteluun. Olin 53-vuotias. Toimittaja oli iloinen valinnasta mutta ihmetteli, kuinka kyseiseen tehtävään on mahdollista päästä, kun on jo ikääntynyt nainen.
– Maija Innanen

Virasta eläköitymisen jälkeen monet opettajat, terapeutit ja lääkärit pystyvät ilman merkittävää katkosta jatkamaan töitään eläkkeellä. Heidän osaamiselleen löytyy helpommin ammatillista käyttöä.

Toisenlaisella taustalla on joskus löydettävä jotain uutta, kuten hallintosihteeri, joka kouluttautui floristiksi ja auttaa kukkakaupoissa. Nykyisin hän ajaa viikoittain vaihtoautoja eri puolille Suomea ja nauttii vapaudesta ja tuloista.

Ikä rajoittaa, jos annat.

Nuoruuden opiskeluporukka on sopinut kuittailusta, jos näkevät ystävän puhuvan itseään vanhuuden rooliin. Hei, come on! Ajattele Mick Jaggeria, 81! Me olemme vasta 65!

Omanlaista elämää eläkkeellä

Työ sitoo sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja.

Omanlainen elämä tulee mahdolliseksi, kun lopettaa työt, sanoo Irene Taavetti.

Siihen menee joku aika.

Erilaiset ihmis- ja sukulaisuussuhteet tulevat ihan eri tavalla pöydälle, kun eläkkeellä niihin on enemmän aikaa ja energiaa.

”Suurimmalle osalle löytyy jotain, kun tulee mieleen, että mitä voisin tehdä. Miten toteuttaa omanlaista elämää? Miten toteuttaa omaa sisäistä maailmaa joidenkin kanssa! Osallisuus ei riipu siitä, että olenko sairas tai terve, vaan mikä on kapasiteetti ottaa käyttöön ja antaa sitten muualle”, Irene Taavetti sanoi.

Vapauden kaksi puolta

Vapauden tuntu ja rauhalliset aamut ovat parhaita kokemuksia eläkeiässä.

Vapaus on ensisijaisesti tunne.

Lopetin lääkärin työn 77-vuotiaana. Opettelen eläkeläisen rooliin. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa, jos vaan lapsenlapsilta saan.
– Reijo Laitinen

Kolikon toinen puoli on, että vapaus voi tyhjentää päivästä rutiinit, arjen rytmin. Pitäytyminen mukavuusalueella voi vanhentaa ja nostaa kynnystä opiskella uutta ja pitää aivot kunnossa.

Tunne omasta tärkeydestä, osaamisesta ja hyödyllisyydestä voi heikentyä.

Jollekin on joka päivä selvää, mitä tehdä ja miksi herätä aamulla: aamuyhdeksältä jumppaa, sitten töitä tai kielten opiskelua, kaksi kertaa viikossa kulttuuritreffit.

Haussa rytmi ja tulevaisuus

Arjen voimavarat voivat vähentyä oman tai läheisen terveyden heikentymisen kautta.

On luonnollista, että kun ei jaksa, ihminen toivoo, että pääsisi eläkkeelle sen verran kunnossa, että pystyisi vielä nauttimaan.

Riitta Pihlajamäki muistutti, että eläkeläisten joukko on hyvin heterogeeninen. Moni on köyhä tai yksinäinen. Sitten on paljon niitä, jotka osallistuvat aktiivisesti monella rintamalla ja joilla on mahdollisuus elää hyvin täyteläistä elämää.

Tapiolan seurakunnan Mitä vielä? -vertaisryhmiin osallistuu pääasiassa melko äskettäin eläkkeelle jääneitä. He ovat havahtuneet siihen, että etukäteen mainostettu vapaus ei olekaan ihan helppo  asia.

Monelta heistä on kadonnut päivistä rytmi, rutiinit ja merkitykselliset näkymät tulevaisuuteen. Omaa identiteettiä on arvioitava ja määriteltävä työn päättymisen myötä uudelleen.

Mailis Aaltonen kertoo Teamsin kautta, että ryhmäläisten avulla on kiteytynyt asioita, joita pitäisi osata ajatella hyvissä ajoin ennen eläköitymistä:

• Millainen elämän “pinta-ala” odottaa, kun työ päättyy?
• Mitkä henkilökohtaisesti tärkeät harrastukset, yhteisöjäsenyydet tai työn ja perheen ulkopuoliset ystävyydet kantavat muutosvaiheen yli?
• Onko asioita, joita voidaan ikään kuin ottaa työstä mukaan?
• Missä ja miten voidaan ja halutaan hyödyntää identiteetille tärkeitä osaamisia tai ominaisuuksia?
• Millaisissa ihmissuhteissa eletään sen jälkeen, kun työyhteisön läheisetkin ihmissuhteet muuttuvat työtoveruuden päättyessä tai kuten tavallista, vähitellen hiipuvat?

Huolta nuorista työelämässä

Näin epävarmaa tulevaisuutta ei nuorilla ole ollut kuin sota-aikoina, pohdittiin tilaisuudessa.

Meidän pitäisi valaa uskoa ja voimaa.

Mutta minkälaista kuvaa annamme nuoremmille työelämästä?

Annammeko kuvaa, että työ on uuvuttavaa, rasittavaa vai sitä, että voimme tehdä merkityksellistä työtä ja että työtä voi muokata ja muuttaa?

Toimistoihin ei meinata saada ihmisiä takaisin etätöistä. On keskeistä löytää, miten siellä viihdyttäisiin.

On iso asia, jos esimiestehtäviin hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole johtamistehtävissä omalla alueellaan. Esimerkiksi ihmiskuva voi olla sellainen, että ihmisiä pitää kontrolloida. Tämä on rekrytointikysymys.
– Ari Himma

Työpaikat voisivat hyötyä mummoista ja vaareista, jotka ovat nähneet kaikenlaista. He voisivat jutella nuorten kanssa työhyvinvoinnista ja elämän perusjutuista.

Elämässä voi olla vaiheita, että ei jaksa. Silloin työtä pitää muokata ja nähdä perspektiivi.

Annan kunniaa niille kahdelle nuorelle naiselle, jotka näkivät ikääntyneet voimavarana ja perustivat Toimistomummola-palvelun.
– Hilla Blomberg rekrytoitiin toimistomummoksi

Tulevaisuuden työelämässä on yhä enemmän eri-ikäisiä, kun eläkeikää vain pidennetään. Sukupolvien on osattava tehdä hyvää yhteistyötä ja oppia toinen toisiltaan.

Osallistujat ideoivat, että yhdistyksemme voisi järjestää keskustelutilaisuuden nuorista työelämässä ja sukupolvien yhteistyöstä.

 

Lue panelistien jutut

Jutut panelisteista löydät mielihenkilojasenet.fi -sivuilta:

• Mirja Erlund: En ole koskaan odottanut eläkkeelle pääsyä
• Marketta Rantama: Ikääntyneet ovat voimavara
• Irene Taavetti: On voitava osallistua omalla kapasiteetillään

Katso video paneelista

MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.

Tapahtumavideo on yhdistyksen YouTube-kanavalla (26 min).

Keskustelutilaisuuden luottamuksellisuuden takia videosta on poistettu keskusteluosuudet.

Lue lisää

• MIELI ry:n ”Ikääntynyt mieli 2050” –visio sisältää tavoitteet yli 65-vuotiaiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Asiakirja löytyy mieli.fi -sivustolta.
• MIELI ry on toteuttanut Mielenterveyden ensiapu® 1, ikääntyvä mieli kansalaiskoulutusta. MTEA 1 korvautuu vähitellen Hyvinvoiva mieli koulutuksella, josta on lisätietoa mieli.fi-sivustolla.
• MIELI ry:llä on vuoden 2025 loppupuolella tarjolla koulutuspaketti ikääntyneiden kanssa toimiville. MIELI ry on hankkinut Australiasta Older Person Mental Health First Aid -lisenssin. Koulutus vastaa nykyistä Mielenterveyden ensiapu 2 koulutusta, josta on lisätietoa mieli.fi-sivustolla. Lisätietoa saa vastuuhenkilöltä: sonja.maununaho(at)mieli.fi

TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: Eila Ruuskanen-Himma
Aloituskuva: Tekoäly/Midjourney/Eila Ruuskanen-Himma