Mental Health Art Week -teemaviikkoon sisältyi lauantaina 24.5. paneelikeskustelu Tampereen ilmaisutaidon lukion TYK:n näytelmä-musikaalin yhteydessä.
– Miten voikin olla näin ajankohtainen aihe, laittoi kyllä käyntiin melkoisen ajatuspyörän, liike- ja tanssiterapeutti, entinen tykkiläinen, Susanna Särkioja huokaisi.
Esitys oli ”Spring awekening”, joka käsitteli rankkoja aiheita: itsemurhaa, teiniraskautta, insestiä – rankkoja aiheita vielä tänäkin päivänä. Hämmästyttävää on, että näytelmän on kirjoittanut jo vuonna 1891 saksalainen Frank Wedekind. Esitys on ollut esityskiellossa monesti.
TYK:n rehtori Tuija Flinck totesi, että hän liikuttuu joka kerta nähdessään TYK:n esityksen. Tässä näytöksessä häntä kiinnosti myös terveystiedon opettajana etenkin seksuaalisuuden teema.
Nuorille tekijöille usean esityksen produktio oli kova puristus, sekä teemojen että pitkien harjoituspäivien vuoksi. Mitä ajatuksia se tekijöissä herätti?
– Monenlaisia ajatuksia, kun aiheet ovat niin synkkiä. Joskus on tehnyt mieli pyytää anteeksi kavereilta, että en se ollut minä vaan Melchior. Harjoitellessa pitää eläytyä siihen, mitä itse kokisin tuossa tilanteessa. Taide herättää tunteita, joita ei ole kokenut ja ajatuksia, joita ei ole tiennyt olevankaan. Tunteita vain tulee, ei niitä tarvitse kovasti näytellä, totesi yksi pääroolin esittäjä Ilmari Kujansuu.
– Näytöksestä välittyi haavoittuvuus ja yhteys tunteisiin. Hienon esityksen ympärille syntyi jakamisen, tekemisen ja luovuuden yhteinen tila, Susanna Särkioja arvioi.
Voiko taide olla terapeuttista?
Voiko taide jopa pelastaa elämän vaikeissa vaiheissa, kysyttiin paneelin aiheessa.
– Kyllä taiteesta voi saada keinoja käsitellä vaikeita asioita, mutta ei se kuitenkaan korvaa virallisia avunsaannin kanavia. Ammattiapuun pitäisi päästä silloin kun on tarve, toteaa Vilma Kosola Kollektiivi Hiekkalaatikko -osuuskunnasta.
Paneelin veti innostavasti kulttuurituottaja Anni Partanen. Hän nosti mm. esiin ajatuksen, että kun lapsi tekee, niin sitä ihaillaan, mutta jossain vaiheessa tekemiseen alkaa sisältyä vaatimus täydellisestä osaamisesta.
Vilma Kosola haluaa kannustaa tekemään – joskus voi tehdä huonosti vain toisella kädellä, kunhan tekee.
Pirkanmaan Mielenterveys ry ja Mieli Terveyttä kulttuurista ry lähtivät näytöksiin mukaan yhteistyökumppaneina, koska TYK:n loppunäytelmän teema olin niin ajankohtainen ja koskettava. Paneelikeskustelun lisäksi kahteen näytökseen oli järjestetty Huolituoli-nurkka eli mahdollisuus tulla keskustelemaan Osviitan työntekijöiden kanssa mistä tahansa mieltä askarruttavasta asiasta.
