”Ole asiakysymyksissä kova, ja ihmisiä koskevissa pehmeä”. Tämä oli yksi harjoittelujaksoni tärkein lausahdus, jonka kuulin neuvona varttuneemmalta kollegaltani, joka oli vaatimaton, mutta jonka työkalupakkiin oli kertynyt jo niin paljon viisautta ja keinoja. Ihailin häntä.
Ihmiset kohtaavat toisiaan useimmiten päivittäin. Kotonaan, töissään, kaupoissa, kaduilla, harrastuksissa ja muissa erilaisissa ympäristöissä. Hyvä kohtaaminen jättää kiven kenkään. Ensin se tuntuu ehkä vähän, mutta lopulta se tuntuu niin että asialle on tehtävä jotain. Näin alkaa uusia ystävyyssuhteita, parisuhteita ja hoitosuhteitakin.
Olen itse työskennellyt työurani pitkälti päihderiippuvaisten sekä kriminalisoituneiden asiakkaiden parissa. Näissä asiakasryhmissä muun muassa antisosiaalista persoonallisuushäiriötä esiintyy muita väestöluokkia tavanomaisemmin. Persoonallisuus muovautuu usein tähän suuntaan pitkään yhteiskunnan normien ulkopuolella elettäessä ja se on keino selvitä. Varastaminen, valehtelu ja päihdekauppa kuuluvat tietynlaiseen arkeen, jotta voi pysyä hengissä. Persoonallisuudenhäiriö voi tuoda haasteita vuorovaikutukseen.
”Kohtaan näitä henkilöitä samoilla periaatteilla kuin kohtaan ketä tahansa muitakin arjessani. Kuunnellen, kunnioittaen, auttaen, tasa-arvoisesti ja avoimesti.”
Uskon myös sanontaan ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan” ja olen tämän useasti todennut myös käytännössä. Kyseessä ei ole pelkkä ammatillinen kohtaaminen – vaan ihmisen kohtaaminen. Hyvänä muistisääntönä voisi pitää sitä, että toista ihmistä ja hänen näkemystään tulee arvostaa, vaikka olisimmekin eri mieltä asioista.
Ihanteellisinta olisi, jos hoitaja olisi empaattinen ja välittävä, läsnä oleva sekä aidosti kuunteleva. Kuitenkin tulee olla kyky olla jämäkkä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, muttei silti koskaan menettää herkkyyttään ja kykyään asettua toisen asemaan. Omana tavoitteenani on olla ihminen ihmiselle, ottaa vastaan kaikenlaiset potilaat, kuunnella heidän elämäntarinansa ja ehkä vähän keventää heidän taakkaansa. Näyttää heille sen, että aina on olemassa joku, joka välittää, vaikkei se vaikealla hetkellä ehkä siltä tunnukaan.
Minulla on vielä onnekseni paljon työuraa jäljellä ja saan ennestään kehittyä kohtaamisessa ja tavata paljon erilaisia ihmisiä.
31.3.2023
Psykiatrinen sairaanhoitaja
Amanda Vesterlund
