Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 17.8.2022:
Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo
***
Kuin rahaa laittaisi pankkiin
”En usko, että voin ylläpitää terveyttäni ja mielialaani, ellen vietä vähintään neljää tuntia päivässä – ja yleensä enemmänkin – kuljeksimalla metsissä ja kukkuloilla ja niityillä täydellisen vapaana kaikista maallisista sidonnaisuuksista.” Näin kirjoitti Henry David Thoreau teoksessaan ” Kävelystä”.
Ihan en pysty samaistumaan hänen näkemykseensä, mutta mikä parasta, ei minun tarvitsekaan. En ole Thoreau, vaikka aina olenkin halunnut julkaista hänen tapaansa jonkin klassikkoteoksen. Olen minä itse, näiden reilun 30 vuoden ajan kehittynyt ajatteleva ja tunteva ihminen. Neljän tunnin kävelyt metsissä ja kukkuloilla kesäaikaan eivät aiheuta minulle minkään valtakunnan hyvinvointia, vaan äärimmäisen käärmepelkoni vuoksi enemmänkin kauhua ja sydämentykytyksiä. Jopa lapseni tietävät, että äiti ei mene pitkään heinikkoon edes saappaat jalassa. Keino omalla kohdallani lisätä mielen hyvinvointia pitää siis olla jokin toinen.
Nuoruudessani vanhemmat ihmiset sanoivat usein, että ”nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin”, mikä lienee ihan totta. Univaikeudet vaikuttavat tunnetusti mielialaan ja yleisesti terveyteen. Väsymystä on kuitenkin hyvin monenlaista muotoa. Itse tunnistan itsessäni kausiväsymyksen, johon ei auta, vaikka kuinka sitä nukuttua rahaa laittaisi pankkiin. Ainut keino keväisin ja syksyisin omalla kohdallani on ladata akut täyteen tekemällä itselleni mielekkäitä asioita aivan rauhassa. Yksi suurimmista kokonaisvaltaista hyvinvointiani lisänneistä hankinnoista meidän kodissamme on puolisoni rakentama hieno laavu ja nuotiopaikka. Istun usein illalla laavulla nuotion räiskeessä ja kuuntelen samalla äänikirjaa. Sydämen sykkeeni laskee ja kaikki stressistä aiheutunut ylimääräinen kohina päässä on hetkellisesti poissa. Ajatus kulkee paremmin ja uni tulee levollisemmin.
Kolmen lapsen äitinä oman ajan ja tilan ottaminen ei kuitenkaan monelle ole ihan helpoimmasta päästä. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että lapsieni elämässä on monta luotettavaa aikuista minun lisäkseni. Omien vahvuuksien ja toisaalta myös heikkouksien tunnistaminen vanhempana on ollut kivinen tie. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että olen sen tien käynyt. Uskon, että itseni kanssa tekemäni työ on lisännyt kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia entisestään.
Valitettavasti vanhempana oman väsymyksen tunnistaminen ja varsinkin myöntäminen ovat edelleen tabuaiheita yhteiskunnassamme. Väsynyt äiti kokee saavansa häpeäleiman päälleen lähipiiriltään, jos avoimesti ääneen kertoo olevansa uupunut ja neuvoton. Tähän epäkohtaan ovat onneksi eri tahot viime vuosina maassamme puuttuneet jakamalla asianmukaista tietoa aiheesta. Kannustankin jokaista pitämään itsestään ja mielen hyvinvoinnistaan vielä astetta parempaa huolta. Nyt ja jatkossa.
Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo
