MITÄ HALUAISIT SANOA NIILLE ASIAKKAILLE, JOTKA EMPIVÄT TULOA KRIISIKESKUKSELLE?
“Rohkeasti vaan luuri kouraan, siitä se lähtee. Et ole ainoa! Puhuminen helpottaa.”
“Lähteminen voi olla vaikeaa, mutta paikanpäällä ja jälkeen kiität itseäsi.”
“Rohkeasti vain, täällä on mukavia ihmisiä. Itseä pelotti tulla ja ihan turhaan.”
“Jos itsellä on tunne, että tarvitsee apua, ei sen hakemista tulisi epäröidä. Jo se, että joku ottaa omat tuntemukset vakavasti ja kuuntelee, auttaa paljon. Minulle kriisikeskuksella käymisestä on ollut paljon apua, vaikka epäröinkin sitä kovasti. Omaa pahaa oloa ei pidä vähätellä ja toisinaan sen käsittelyn alkuun tarvitsee ohjausta.”
“Kannattaa tulla jos vähänkin mietityttää, tässä ei voi hävitä mitään. Puhuminen auttaa yllättävän paljon.”
“Rohkeasti yhteyttä vain. Koin anonyymin palvelun ja nopean ajan saamisen hyväksi. Ulkopuolisen ammattilaisen näkymys antoi perspektiiviä omaan tilanteeseen.”
“Ei kannata miettiä, onko asia sen arvoinen. Jos miettii hakeutumista, se on jo merkki, että tarve on puhumiselle.”
“Vaikka tuntuisi, että pystyt taistelemaan yksin vaikeuksia vastaan, niin täällä käynnin jälkeen tunnet olevasi armeija…”
