Jaettu ilo

Vapaaehtoisesti, ei pakosta.

Mieli täynnä mahdollisuuksia

uuteen.

Ilo jaetaan, kuormat tasataan

itseä unohtamatta.

Minä olen, sinä olet.

Yhteinen päämäärä: ihmisen hyväksi,

kukin omalla paikallaan – me olemme.

Eläköön vapaaehtoisuus!

(Sisko Stolt)

Joitakin sanoja sinulle – vapaaehtoinen lohduksi, iloksi ja kannustukseksi – päällimmäisenä syvä kiitollisuus siitä, että jaksat olla kuuntelija niin monelle – kenties yksinäiselle, sairaalle, unohdetulle. Vastavuoroisessa, aidossa ihmissuhteessa toiselle annetaan jotakin ilman vastapalveluksen odotusta. Et varmaan sinäkään odota vain rakkautta ja hyväksyntää vaan aitoa ihmisyyden jakamista. Ja se vaatii, että rakastat itseäsi, silloin voit myös olla empaattinen eli sinulla on kyky myötäelää toisen tunteissa. Aitoa empatiaa kokevana rakastat itseäsi ja osaat erottaa omat ja toisen tunteet.

Toisten auttaminen ja toisista huolehtiminen kuuluu normaaliin ihmisten väliseen kanssakäymiseen, mutta toivon sinun pysyvän kohtuuden rajoissa, ettei synny pakonomaista ja/tai uhrautuvaa suorittamista. Opettele uskomaan ja luottamaan, että olet hyväksytty ilman uhrautumista ja omista tarpeista luopumista. – Varo uupumasta myötätuntoon!

Sinäkin koet ja tunnet varmaan usein kuinka on loistavaa, ihanaa, kun vuorovaikutus toimii soittajan tai tuettavan kanssa. Puhutte molempia kiinnostavista asioista. Voit alkaa uteliaana kiinnostua hänen tarinastaan. Tunnelma on jouheva ja valoisa. Voit tuntea aidosti kohtaavasti toisenne, josta jää lämmin tunne. – Ole siitä iloinen ja nauti tunteesta ilman syyllisyyttä, se on sinun oikeus, henkilökohtainen elämys. Tunne kuin tunne on aina hyväksyttävä. Myös ne ns. negatiiviset tunteet ovat meille hyödyllisiä: 1) Pelko suojaa, 2) Viha torjuu hyökkääjät, 3) Suru ilmoittaa menetyksestä, 4) Häpeä rajaa liiasta itsekeskeisyydestä. Näitä tunteita on hyvä pysähtyä pohtimaan aika ajoin – päivittää työnohjauksissa.

Et voi muuttaa toisen tunteita, eikä niihin tarvitse kovin puuttuakaan, nehän aina syntyvät jostakin kunkin omasta tapahtumasta, sinulle jää tehtäväksi hyväksyä toisen tunnekokemukset torjumatta tai arvostelematta. Ole vapaasti iloinen, surullinen, hämmästelevä, pettynyt, ihmettelevä. Ole avoin; silloin voit kuulla senkin, mitä ei ääneen sanota, silloin mahdollistuu myös se, ettei tee ennakkoasenteita tai -päätelmiä. – Anna aikaa itsellesi ja vierellä olijalle.

Hyvä tukihenkilö, haluan kysyä ja herätellä sinua kysymällä: ”Kenen kiviä sinä kannat?” Antaako joku sinulle kannettavaksi omat huolensa? Vastuuntuntoisena otat ne vastaan, mutta huomaamattasi saatat ottaa liian suuren lastin kannettavaksesi; se voi uuvuttaa ja niin voi ilo kadota auttamisesta ja näin katoaa rehellisyys itseä ja soittajaa kohtaan. Mutta kun tiedostat tämän, on helpompi ottaa kivireki hetkeksi ja palauttaa se turvallisesti takaisin huomioiden ymmärtäväsi toisen tuskan. – TAAS – työnohjaus on oiva paikka tämän pohdintaan. Aktiivinen kuunteleminen on keskeistä, soittaja aistii arvostuksesi, läsnäolosi, ei välttämättä tarvita suuria sanoja. Kun yhteys löytyy, ei tarvita neuvoja, moitteita, pelkoa, ei välimatkan ottamista tai hylkäämistä – toimii molempaan suuntaan. Tarvitset tukea, kannustusta, rohkaisua, jotta jaksat olla tuettavan vierellä väsähtämättä – sitä on mahdollisuus ammentaa työnohjauksissa.

Me kaikki tarvitsemme – elämäntilanteista riippuen – kannustusta, tietoa, opettelua tässä muuttuvassa ja monimutkaistuvassa ja teknistyvässä maailmassa. Robotit ja erilaiset someviestinnät eivät voi korvata aidon ihmisen ääntä, kosketusta – ainakaan kokonaan.

Mikä saa sinut tänään onnelliseksi? Mikä tänään edistää hyvän elämän kokemustasi? Mitä hyvää voisit tehdä itsellesi? Nämä myös tärkeitä aiheita käsitellä työnohjauksessa.

Olet kovin tärkeä hyvin monelle!

– kirj. vapaaehtoisten työnohjaaja –

Auttamisen rajat

Putosin kuoppaan, jossa autettavani oli.

Tunteeni kompastuivat hädän juuriin.

Auttamisen halu jätti kuopan rajat

huomioimatta.

Myötätunnon hyvä voima muuttui perustaksi,

joka ei kantanut – ja hupsista, siinä sitä oltiin

molemmat samassa kuopassa.

 

Lisää myötätuntoa, lisää ymmärrystä…

Ammatillisuus ilkkui kuopan reunalla:

mitä sinä siellä teet?

Aloin hengittää omaan tahtiin.

Ammatillisuus ojensi kätensä ja kiipesin ylös

• auttajana, joka voi olla avuksi vain

erillisenä itsenään.

(Sisko Stolt)

Sormet korvissa kohti unelmia

Elämme maailmassa, jossa haaveilijoita hyssytellään, häpeää painaa vaakakupissa tahdonvoimaa enemmän ja monet lapset kasvatetaan pienestä pitäen pysyttelemään mukavuusrajojensa sisällä. Epäonnistumisesta on tehty universaali fobia ja kirosana. Uuden yrittäminen pelottaa ja pitää meidät pienissä mutta turvallisissa kuplissamme, joissa kuitenkin mielemme syvimmissä sopukoissa ideoimme ja unelmoimme erilaisista asioista. Uskaltaisin väittää, että jokainen meistä tietää miltä tämän kuplan ahtaus ja rajoittavuus tuntuu. Se on se kihelmöivä mutta kurkkua kuristava tunne, joka valtaa kehon, kun elämä tarjoaa mahdollisuuden lähteä kokeilemaan jotain aivan uutta tai vastaan tulee tilanne, jossa haluaisit lähteä esiittelemään omaa osaamistasi tai ilmaisemaan ajatuksiasi. Liian usein päädymme pelaamaan varman päälle, emmekä anna itsellemme mahdollisuutta onnistua.

Olen huomannut itsessäni juuri tämän saman kuvion. Elämän varrelta ja kasvamisen lomassa syvälle identiteettiini juurtunut häpeä ja epävarmuus hyppäävät ohjaksiin, kun jokin suurempi tai massasta poikkeava idea sisälläni haluaisi päästä konkreettisesti toteutettavaksi. Nämä tunteet ovat monilla niin ovelasti persoonaan maastoutuneita ja muutenkin jopa yleisesti hyväksyttäviä, ettei niitä osaa tarkastella objektiivisesti. Niiden vaimentaminen on kuitenkin mahdollista, ja yhdeksi hyväksi lääkkeeksi olen todennut muiden onnistumistarinoiden kuuntelemisen. Yksi näistä onnistujista on Greta Thunberg.

Tämän hetken suurimpien ilmastoaktivistien kärkeen noussut 16-vuotias Greta Thunberg on loistava esimerkki yksilön voimasta ja unelmien toteutumisesta. Thunberg voitti Svenska Dagbladetin ympäristöaiheisen kirjoituskilpailun 9.-luokkalaisena, jonka johdosta hän pääsi kokoustamaan Fossils Free Dalsland-järjestön kanssa. Muut olivat kiinnostuneet lähtemään kokeilemaan ilmastomarssia osana ilmastotietoisuuden edistämistä, mutta Thunberg piti koululakkoa tehokkaampana. Niinpä hän lähti itsenäisesti pitämään koululakkoa, joka lopulta johti FridaysForFuture-liikkeeseen sekä koululaisten ilmastomarsseihin. Valtavasta yleisön epäuskosta ja jopa vihasta huolimatta hän on saanut sadattuhannet ihmiset liikkeelle ja nostanut huomattavasti painetta paremman ilmastopolitiikan toteuttamiseksi.

Nyt tämä 16-vuotias aktivisti on ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Mitä voimme Gretan tarinasta oppia? Ensinnäkin, se antaa toivoa ja motivaatiota ilmastoahdistuksen keskellä sekä korostaa nuorten ääntä aktiivisina politiikan osina. Se, mitä me kaikki voimme hänen tarinastaan poimia ovat esimerkit yksilön rajattomista mahdollisuuksista sekä tahdonvoimasta. Ympärillämme tulee aina olemaan kritisoijia ja ”ei se ole mahdollista”-mantran toistajia. Gretaa pidettiin turhanpäiväisenä lintsaajana, jonka ääni tulisi hukkumaan kuulumattomiin. Nyt hän on maailman huipulla edelleen arvoilleen uskollisena ja johtaa ilmastopoliittista päätöksentekoa parempaan suuntaan. Jos olet määrätietoinen, uskallat uskoa itseesi ja ymmärrät priorisoida omaa sisäistä ääntäsi, kykenet Gretan tavoin mihin vain.

Yeesi-toiminnan vapaaehtoinen Minna