Elämän palapeliä ei tarvitse yksin pelata

Sigmund Freud on määritellyt mielenterveyden kyvyksi rakastaa, surra ja tehdä työtä. WHO:n (1999) mukaan se on älyllisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila, johon yksilön ja ympäristön ominaisuudet ja näiden ominaisuuksien suhteet kuitenkin vaikuttavat. Mielenterveydessä painottuu myös kokemuksellisuus: mikä on hyvinvointia yhdelle, ei välttämättä ole sitä toiselle.

Mielenterveys on voimavara, joka uusiutuvan luonnonvaran tavoin kuluu ja uusiutuu jatkuvasti. Mielenterveyteen kohdistuvan uhan edessä meistä jokainen luonnollisesti pyrkii puolustamaan olemassa olevaa tasapainoa. Stressi, menetykset ja ihmissuhdevaikeudet saavat jokaisen reagoimaan tavallaan. Toisaalta turvalliset ihmissuhteet ja usko tulevaisuuteen kantavat vaikeina aikoina.

Jokaiseen ihmiselämään mahtuu joukko tavallisia elämänkriisejä, joita kutsutaan kehityskriiseiksi. Äkilliset, odottamattomat ja usein tavattoman voimakkaat tapahtumat taas laukaisevat traumaattisen kriisin. Elämän kriisit herättävät lähes aina avuttomuuden ja jopa toivottomuuden tunteita. Elämä voi tuntua epäoikeudenmukaiselta.

Kukaan ei saisi jäädä vaikeassa elämäntilanteessa yksin ongelmiensa kanssa. Surun kokeminen on normaali reaktio ikävien asioiden edessä, mutta kuten sanotaan: yksikään meistä ei ole saari. Vertaisryhmiemme sekä yksilötukisuhteidemme tarjoama tuki auttaa pahimman yli.