10.9. vietettiin Maailman itsemurhien ehkäisypäivää myös Suomessa.
Uskon, että ihmisellä on itsemääräämisoikeus ja vapaa tahto oman elämänsä suhteen. Mielestäni ihmisellä on oikeus päättää päivänsä, jos elämä tuntuu toivottomalta – jos mitään valoa ei tunnu näkyvän tunnelin päässä.
Toisaalta olen sitä mieltä, että ihmisen ei pidä vahingoittaa muita omien tekojensa kautta. Synkimmälläkin hetkellä kannattaa ehkä muistaa ajatella, miten itsekästä ja itsekeskeistä on luovuttaa ja jättää omaiset ja lähipiiri suremaan. Voiko lapsi toipua koskaan siitä, että hänen vanhempansa on hylännyt hänet oman käden kautta? Voiko vanhempi koskaan antaa itselleen anteeksi, ettei osannut auttaa lastaan ajoissa? Entä ystävät, se lähipiiri? Työ- ja koulukaverit? Jokaisen ihmisen läsnäolo tai poissaolo vaikuttaa vahvasti kaikkiin osapuoliin.
Mutta.
Ajattelen myös, että elämä on kallisarvoinen, ainutkertainen lahja, jota ei missään tapauksessa pidä antaa pois ennen kuin on ihan pakko. Syntymäämme emme voi valita. Emme pysty vaikuttamaan siihen, mihin perheeseen tai kulttuuriin synnymme, millaisilla taidoilla ja kyvyillä varustettuina. Siihen voimme vaikuttaa, että siirrämme täältä lähtöämme niin pitkälle eteenpäin, kuin mahdollista. Jos se tunneli edessä on synkkä, eikä valoa näy, voi hyvinkin olla mahdollista, että edessä on mutka ja valo alkaa näkyä mutkan jälkeen.
Kannattaa uskoa, että jokainen aamu voi olla hyvän päivän alku. Voimme joka päivä aloittaa alusta. Voimme päättää tehdä jokaisesta päivästä itselle ja ystäville hyvän. Jos olemme tehneet virheitä, loukanneet kanssaihmisiä tai muuten mokailleet, voimme pyytää ja saada anteeksi. Täytyy myös pystyä antamaan anteeksi heille, jotka pyytävät meiltä anteeksi. Viisasta on antaa anteeksi myös heille, jotka eivät osaa tai kykene pyytämään anteeksi. Pitää muistaa olla armollinen itseä ja kanssaihmisiä kohtaan, antaa ihmisenä itselle anteeksi oma keskeneräisyys. Katkeruus ja kaunan tunteet syövät elämän voiman ja estävän mielen hyvinvoinnin.
Siis.
Kannattaa uskoa, että juuri ja vain minä voin muuttaa elämäni suuntaa. Haluan olla oman elämäni ohjaksissa. Jos olen yksinäinen ja mieli maassa, haluan lähteä hakemaan vertaista seuraa. En jää odottamaan, että joku tulee minun luokseni. Minä päätän mennä toisten luo ja vähentää toisten yksinäisyyttä. Yhdessä pystymme luomaan yhteisöjä, joissa hyvinvointi voi lisääntyä ja pahoinvointi alkaa vähetä.
Meillä Suomessa on valtavasti yksinäisyyttä. Siis etsitään toisemme ja tuetaan toisiamme kohti valoisampaa huomista.
Anne Backman
