Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle vähintään 11 miljardia euroa joka vuosi, ja mielenterveyden haasteet ovat suurin työelämästä syrjäyttäjä. Suomessa asuvien mielenterveys tarvitsee tukea, vahvistamista ja välttämättömiä toimenpiteitä.

Mielenterveyttä voi ja tulee vahvistaa

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset, kuormittuneet mielenterveyspalvelut ja nuorten hyvinvoinnin haasteet tunnistettiin jo ennen koronapandemiaa. Koronatoimien mielenterveysvaikutukset ulottuvat laajasti eri ikä- ja ammattiryhmiin. Myös ympäristökriisi, Venäjän hyökkäyssota ja siitä johtuvat taloushaasteet kuormittavat ja koettelevat suomalaisten kriisinkestävyyttä.

MIELI ry:n vaalitavoitteet kaudelle 2023–2027 vahvistavat Suomessa asuvien mielenterveyttä ja ehkäisevät mielenterveysongelmia.

Mielenterveyden vahvistamisen 10 toimenpidettä – MIELI ry:n vaaliohjelma 2023–2027

MIELI ry:n kymmenen tavoitetta vaalikaudelle 2023–2027 vahvistavat Suomessa asuvien eri ikäisten, hyvinvointia ja kriisinkestävyyttä sekä ehkäisevät ongelmia, purkavat mielenterveyden hoitovelkaa ja lujittavat perustason mielenterveyspalveluita.

Köyhyyden mielenterveyttä heikentäviä vaikutuksia on lievitettävä, itsemurhien määrää vähennettävä ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistettava. Erityisesti on vahvistettava nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia.

TUTUSTU MIELI RY:N EDUSKUNTAVAALITAVOITTEISIIN (mieli.fi-sivustolla)

Nuorten hyvinvointiohjelma

MIELI ry kutsui syksyllä 2022 kaikki halukkaat mukaan valmistelemaan Nuorten hyvinvointiohjelmaa avoimiin työpajoihin ja kommentoimaan ohjelmaluonnosta. Asiantuntemustaan ohjelman valmisteluun antoi 142 nuorten hyvinvoinnista huolta kantavaa tahoa.

Nuorten hyvinvointiohjelman kahdeksan teemaa ja yli 70 toimenpidettä vahvistavat 13–28-vuotiaiden mielenterveyttä. Kaikki nuoret tarvitsevat kasvurauhaa tukevan koulutusjärjestelmän, riittävästi aikuisia kasvuympäristöihin, ihmisarvoisen ja mielekään arjen, toimivan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän, mielenterveyttä edistävän työelämän, oikeudenmukaisen ja yhdenvertainen yhteiskunnan sekä mahdollisuuden yhteiskunnaliseen osallistumiseen. Kaiken hyvinvoinnin reunaehto on elinkelpoinen maapallo.

MIELI ry:n tavoitteena on saada Nuorten hyvinvointiohjelma osaksi Suomen seuraavaa hallitusohjelmaa.

NUORTEN HYVINVOINTIOHJELMA (mieli.fi-sivustolla)

Millainen on vahva nainen? Onko vahva nainen sellainen, joka tekee, toimii, toteuttaa, sinnittelee ja joustaa kunnes ei enää jaksakaan? Vai onko vahva nainen sellainen, joka pitää huolta, ottaa aikaa itselleen ja apua vastaan silloin kuin tarvitsee?

Saimaan kriisikeskuksen asiakkaista kolme neljäsosaa on naisia. Hyvä naiset! Hurraa vahvat naiset, jotka löytävät keinon keventää taakkaa, kun se käy liian raskaaksi. Joskus joudumme tilanteeseen jossa kontrolli ja tasaisuuden turva katoaa, jolloin emme saa itse päättää millaisiin uusiin uomiin maailma vavahtelee. Mutta voimme antaa itsellemme luvan kohdata jonkun sellaisen kanssa, joka kuuntelee, on luotettava ja vakaa, eikä horjahda vaikka tukisimme elämämme raskasta painolastia toista vasten.

Nainen, tämä ei ole käsky eikä kehotus vaan lempeä toive, pidä itsestäsi huolta. Se on taito, jossa kukaan ei ole paras, mutta jota voi harjoitella itselle sopivin askelin ja ilman tiukkoja tavoitteita. Puhu itsellesi ystävällisesti, tarjoa mielellesi mahdollisuus tehdä asioita joista se pitää: Ulkoile, ui avannossa, rauhoitu katsellen auringossa sädehtiviä lumitimantteja. Lue, kirjoita, ole läsnä tai anna mielen harhailla unelmissa. Päästä hetkeksi irti ”pitäisi” -alkuisista ajatuksista, ja ajattele sen sijaan ”nyt haluaisin” -ajatuksia.

Ai niin, myös MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry:n vapaaehtoisista enemmistö on naisia, yli 80 %. Jos sydämesi täyttyy ilolla kun saat olla apuna toiselle, voimme tarjota siihenkin mahdollisuuden. Tutustu TULE VAPAAEHTOISEKSI -kohdasta erilaisiin vapaaehtoisuuden muotoihin, sieltä löydät myös tarpeelliset yhteystiedot.

Ihanaa, mielihyväntäyteistä naistenpäivää!

Jos kiukutti, suretti tai huoletti että nämä kannustuksen ja kiitoksen sanat oli osoitettu vain naisille, niin tutustu myös meidän MIESTYÖHÖN!

Liisa Väistö
Järjestötyöntekijä
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Vapaaehtoinen kirjoittaja teki meidän blogiin kokemuspohjaisen tekstin, jossa pohditaan omakohtaisen kokemuksen kautta sosiaalista mediaa ja itsetuntoa. Kirjoittaja on 25-vuotias eläinten ja viherkasvien ystävä:

 

Facebook. Avasin ensimmäisen tilini yläasteella. Silloin Facebookia käyttivät ”kaikki”. Se oli uusi tapa pitää yhteyttä ihmisiin koulun ulkopuolellakin. Itselleni lähes ainoa tapa. Olin sulkeutunut, ahdistunut ja itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuntui, ettei ketään kiinnosta asiani, ja tein päätöksen pärjätä yksinäni. En halunnut leimautua heikoksi, eikä avun hakeminen ulkopuolelta käynyt edes mielessä. Yläaste oli pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Sama jatkui myös ammattikoulussa.

En päivittänyt Facebook-profiiliini paljoakaan profiilikuvia. En pitänyt peilikuvastani, ja erityisesti paha akneni huononsi itsetuntoani entisestään. Akne aiheutti suurta ahdistusta, tuntui että olen huonompi kuin kaikki muut. Sosiaaliset taitoni olivat lähes olemattomat ja halusin vaan pois kotikaupungistani. Ammattikoulussa lähdin vaihtoon, kuvittelin että ulkomailla koko elämäni muuttuu yhtäkkiä paremmaksi ja löydän kavereita muualta. Vaihdossa oleminen oli ehdottomasti yksi elämäni parhaita kokemuksia, mutta huonoa itsetuntoani se ei tehnyt paremmaksi.

Myös Instagram tuli kuvioihini ammattikoulun aikaan. En lisännyt sinnekään itsestäni kuvia, koska tunsin edelleen olevani muita huonompi. Sen sijaan jaoin paljon luontokuvia.

Facebookissa ja Instagramissa saamieni tykkäysten määrän vähyys vaikutti näin jälkikäteen ajateltuna mielialaani aivan liikaa.

Muuttaessani omilleni opiskelemaan toiseen kaupunkiin aloin pohtia sosiaalisen median käyttöäni. Luin joitain tietoturvaan liittyviä kirjoja ja pikkuhiljaa suhteeni someen alkoi rakoilla. Aloin nähdä ristiriidan siinä, miksi vanha tuttava tykkäsi uudesta kuvastani Facebookissa, muttei välttämättä kadulla kohdatessa edes tervehtisi. Mitä merkitystä tykkäyksellä siis enää olisi? Tuntui, etten ollut aiemmin erottanut todellisessa elämässä tapahtuvia asioita Facebookista. Olin koittanut tehdä Facebook-profiilistani mahdollisimman tarkasti itseäni kuvaavan. Olin miettinyt tarkasti, mistä sivuista olen tykännyt, ja miltä profiili näyttää ulkopuolisen silmin. Lopulta päädyin tyhjentämään kaikki tiedot profiilista ja poistamaan tilini kokonaan. Alkuun ilman somea oli vaikea olla, olinhan viettänyt siellä kuitenkin lähes koko nuoruuteni. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tuntemaan uudenlaista vapautta. Minun tarvitsi olla yhteydessä ihmisiin enää todellisessa elämässä. Profiilin muokkausta ei enää tarvinnut tehdä näyttääkseni paremmalta jonkun toisen silmissä.

Some tuntui nyt ajateltuna turhalta stressiltä. Toki siinä on ollut hyviäkin puolia. Facebookissa erilaisista ryhmistä monet ovat olleet itselleni tärkeitä ja kiinnostavia. Yhteydenpito ihmisiin on myös ollut jonkin verran helpompaa, kun tosielämässä sosiaalinen ahdistus valtaa mielen. Koen kuitenkin, että huonoa itsetuntoa on ollut helpompi saada paremmaksi, kun ei tarvitse miettiä, miltä näytän sosiaalisen median profiilissa.

Voisi sanoa, että koukutuin somen virtuaaliseen todellisuuteen liikaa todellisen elämäni ollessa yksinäistä ja ahdistavaa. Pakeneminen Facebookiin ja Instagramiin ei kuitenkaan ratkaissut ongelmiani, koska todellisessa elämässäkin on elettävä. On mahdotonta sanoa, millaista elämäni olisi ollut ilman sosiaalista mediaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen siitä, että itsetuntoni ja elämäni ylipäätään on paljon parempaa kuin tuolloin. Ratkaisevaa todellisen elämäni paremmaksi tekemiseen oli psykologille hakeutuminen samoihin aikoihin, kun poistin Facebookin ja Instagramin. Kävin psykologin luona vain kolme kertaa. Pääasia oli, että ammatti-ihminen kuunteli ongelmaani. Psykologikäyntien aikana uskaltauduin myös avautumaan ongelmistani ensimmäistä kertaa läheiselle ihmiselle. Kaikkea en ole pystynyt jakamaan tähänkään päivään mennessä. Kirjoittaminen on myös auttanut valtavasti. Mielessä pyörivien ajatusten kirjoittaminen paperille on minulle kai jonkinlaista terapiaa. Tärkeintä on, että se auttaa.

Elämä ei toki ole täydellistä tänäkään päivänä, ja sosiaalinen ahdistus hankaloittaa elämää vaihtelevissa määrin vieläkin. Tärkeintä on kuitenkin, että elämässäni on ihmisiä, jotka kuuntelevat ja välittävät. Mielenterveysongelmat ovat todellisuutta liian monelle ihmiselle Suomessa, toivoisin, että niistä kärsiviä ihmisiä ei leimata, vaan koitetaan auttaa. Someselailun sijaan voisi välillä kysyä tosielämän tuttavalta mitä hänelle kuuluu.

 

Opiskelijamme Annika kertoo blogissaan vapaaehtoistyön, harjoittelun ja matkustamisen yhdistämisestä:

Olen sosionomiopiskelija Annika Vento ja opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa sosionomin verkkotutkintoa. Rakastan matkustamista ja verkkotutkinnon joustavuuden vuoksi opiskelun ja matkustamisen yhdistäminen on ollut helppoa. Kesän alusta lähtien olen suorittanut myös ensimmäistä sosionomikoulutuksen harjoittelua. Harjoittelun suoritan Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä verkon välitteisesti vapaaehtoistyöhön keskittyen. Päädyin harjoitteluun Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:lle uteliaisuuden ja kokeilunhalun myötä. Yhdistyksen toiminta on laajaa ja monipuolista ja uutena opiskelijana harjoittelupaikka on ihanteellinen. Verkkomuotoisen harjoittelun suorittaminen on ollut myös helppoa yhdistää matkustamisen kanssa. Tässä katsaus siihen, miten kesällä yhdistin reissaamisen ja harjoittelun suorittamisen:

Herään asuntoautosta Välimeren rannalta yli kolmenkymmenen asteen kuumuuteen. On kesäkuun alku ja autossa alkaa olla jo tukala nukkua, kun aurinko porottaa aamuisin ikkunoista sisään. Seuraavien kolmen viikon aikana on suunnitelmana vaihtaa kuitenkin maisemaa ja suunnata Pohjoiseen. Ajan autolla läpi Euroopan, Espanjan Malagasta aina kotipaikalleni Imatralle asti.

Muutama päivä myöhemmin olen jo tien päällä. Suu loksahtaa auki saapuessani Ranskan Dune du pilattiin. Oikealla puolella tietä, puiden lomassa kohoaa jättimäinen valkoinen seinämä. Edessäni on Euroopan suurimmat hiekkadyynit, jotka kohoavat jopa yli sadan metrin korkeuteen. Kiipeän seinämää ylös ja huipulla eteen avautuu kuvankaunis maisema merelle. Dyynit ovat täynnä ihmisiä nauttimassa auringosta. On vaikea uskoa olevansa Euroopassa. Jatkan matkaa vielä muutaman tunnin ja ajon aikana seuraan vapaaehtoisille luotua koulutustallennetta verkkoauttamisesta. Yöpaikan löydyttyä ryhdyn vielä muutamaksi tunniksi päivystämään Sekasin-chattiin. Linjoilla oleva tiimi ottaa minut iloisena vastaan, sillä erityisesti iltaisin jonot chatissa ovat pitkät ja apu tulee tarpeeseen.

Saavun Amsterdamiin Hollantiin iltapäivällä reilu viikko lähtöni jälkeen. Kalenteriin on varattu aika työnohjaukselle, jossa pääsen tapaamaan myös muita Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n vapaaehtoisia. Osallistujista myös pari muuta osallistuu työnohjaukseen videoyhteyden välityksellä. Muut ovat paikalla Lappeenrannan toimistolla. Työnohjauksessa jaamme kokemuksia ja ajatuksia vapaaehtoistyöstä. On mukava päästä tutustumaan muihin vapaaehtoisiin ja nähdä, ketä ruutujen takana päivystää. Jutustelu on rentoa ja saan jopa vinkkejä vapaaehtoiskollegoilta Amsterdamin nähtävyyksistä. Niiden saattelemana lähden illalla tutustumaan kaupunkiin.

On kesäkuun loppu ja saavuin edellisiltana Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Tutustuin kaupunkiin kiertelemällä sen kauniita katuja. Auto on parkkeerattuna meren rantaan, jossa pulahdan aamulla uimaan. Keskipäivällä pidämme ohjaamistapaamisen harjoittelun ohjaajan Eveliina Montosen kanssa. Kerron hänelle harjoittelun etenemisestä ja siitä, millaisia ajatuksia minulle on harjoittelun myötä herännyt. Eveliinalla on paljon arvokasta kokemusta asiakkaiden kohtaamisesta, jota hän jakaa kanssani. Iltapäivälle on sovittuna myös toinen Teams-tapaaminen Miehen Mieli- hankkeen asiantuntijan Petteri Sveinsin kanssa. Tapaan Petterin Teamsin välityksellä ja hankkeen esittelyn lisäksi hän kertoo esimerkiksi työtaustastaan. Harjoittelun myötä olen päässyt tutustumaan moniin Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n mielenkiintoisiin hankkeisiin ja työntekijöihin.

Viime pandemiavuosien myötä maailma muuttui paljon. Monet turvautuvat palveluihin, jotka toimivat vapaaehtoisten voimalla, kuten myös monet Mieli ry:n palvelut. Vapaaehtoisille on kysyntää ja kuten opiskeluun, myös vapaaehtoistoimintaan voi nykyisin osallistua virtuaalisesti, lähes mistä tahansa. Harjoittelun suorittaminen Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä vapaaehtoistyön parissa on ollut mielenkiintoista, antoisaa ja hyvin opettavaista. Jo tähän mennessä harjoittelu on antanut paljon enemmän, kuin osasin kuvitellakaan. Odotan jo innolla, miten ja missä maisemissa se tästä eteenpäin jatkuu.

 

Annika Vento

Sosionomiopiskelija

Dune du pilat, Ranska.

”Virvon varvon tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle!”

Nämä sanat raikuvat vielä ainakin osassa kotiovista ensi sunnuntaina, vaikka vanha virpomisperinne lienee vähenemään päin. Virpomispäivän lisäksi sunnuntaina vietetään myös huhtikuun Lähde-päivää, eli kampanjaa, jossa kannustetaan toimimaan yhtenä rintaman yksinäisyyttä vastaan. Väistämättä mieleen hiipii ajatus siitä, kuinka virpomistilannekin voi olla elintärkeä sosiaalisen kontaktin mahdollisuus monelle yksinäiselle.

Muistatteko vielä tilanteen parin vuoden takaa, kun koronapandemia sulki meidät yhtäkkiä omiin koteihimme ja kaikenlaiset kontaktit olivat pannassa? Muistatko sen, kun ajoitit itsellesi kauppaostokset mahdollisimman harvaan ja pyrit hoitamaan ostokset kerralla koko viikon edestä? Muistatko, kun kaipasit työpaikan kahvihuonetta, kavereiden tapaamista tai mitä tahansa tilannetta, jossa saisit keskustella kasvotusten toisten kanssa? Minä ainakin muistan, kun vielä asiaa tarkemmin ajattelen. Silloin jo kaupan kassan tervehtiminen tuntui suurelta sosiaaliselta onnistumiselta, joka tuotti iloa hetkeksi eteenpäin.

Eikö palmusunnuntain virpominen voitaisi nähdä samanlaisena mahdollisuutena? Moni ihminen Etelä-Karjalassakin kokee yksinäisyyttä ja saattaa elää pitkiäkin aikoja neljän seinän sisällä vailla kontakteja. Tuolloin iloiset kasvot virpomisloruja rallatellessa ja värikkäitä pajunkissoja ojentaessa voivat piristää monen ihmisen mieltä pitkäksikin aikaa! Pajunvitsa maljakossa tarjoaa iloa vielä moneksi päiväksi eteenpäin, ja vitsan katselu päivienkin jälkeen voi herättää hymyn kasvoille, kun mieli vie takaisin tuohon sosiaaliseen tilanteeseen.

Oletko siis ajatellut virpoa tai lähteä lasten mukana virpomaan sunnuntaina? Jos suklaamunat eivät innosta, voisiko ilon tuottaminen toiselle toimia motivaationa pienelle naapurikierrokselle?

Hyvää tulevaa pääsiäistä ja Lähde-päivää! Muistetaanhan huomioida muita myös pääsiäisvapaiden aikana!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

 

Lue lisää Lähde-kampanjasta täältä

Kansainvälinen miestenpäivä on vuosipäivä, jota vietetään 19. marraskuuta. Vuonna 1999 alkunsa saanutta päivää juhlitaan monissa järjestöissä ja myös kaikissa maanosissa. Wikipedian mukaan miestenpäivä huomioidaan yli 80 valtiossa, sillä on myös Unescon tuki.

Suomessa Miestenpäivän vietto on kuitenkin jäänyt hyvin näkymättömäksi. Osasyynä varmasti on se, että Miestenpäivää ei ole hyväksytty ja sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kalenteriin. Yliopiston almanakkatoimiston mukaan Miestenpäivä ei yllä naistenpäivän suosioon, joten sitä ei myöskään lisätä kalenteriin. Summa summarum, johtuisiko osittain siitä, että Miestenpäivä on kansalaisten keskuudessa heikosti tunnettu. Omasta mielestäni, tasa-arvon mallimaana itseään pitävässä Suomessa, Miestenpäivä pitäisi sisällyttää kalenteriin, jos siellä Naistenpäiväkin on.

Miestenpäivää vietetään kaikkien miesten kunniaksi. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen. Miestenpäivä sai alkunsa, kun sen ideoija Jerome Teelucksingh halusi Isänpäivän rinnalle oman päivän pojille, nuorille ja muille lapsettomille miehille.

Miestenpäivän vietto muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että kaikkia sukupuoleen katsomatta tulisi kohdella tasavertaisesti. Miesasian esiin nosto ei tarkoita sitä, että naisilta otettaisiin jotain pois, päinvastoin kaikille haluttaisiin jotain lisää. Liian usein mies- ja naisasiat asetetaan vastakkain, ikään kuin kilpailemaan keskenään, tämä on mielestäni harmillinen tapa lähestyä asiaa. Olisi tunnustettava, että miehillä on erityisen suuri merkitys naisten elämään, niin hyvässä, kuin pahassakin ja vastaavasti samoin naisilla miesten elämään. Edellä mainitun lisäksi sekä miehillä että naisilla on suuri merkitys perheisiin, jossa lapset elävät. Perhe on ikään kuin auton vaihdelaatikko, jossa yhden rattaan pyöräyttäminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin rattaisiin. Miehiin osoitetaan paljon odotuksia, mutta tosiasia lienee se, että mitä paremmin miehillä menee, sitä paremmin myös naiset voivat.

Työskentelen Miehen mieli- hankkeessa, joka pyrkii tuomaan esiin miesten tarpeita erilaisiin apu- ja tukipalveluihin liittyen. Pyrimme huomioimaan kaiken ikäiset miehet ja kehittämään niin yksilötyötä, kuin ryhmätoimintaakin. Hankkeen toimesta käynnistämme muun muassa nuorille miehille suunnatut avoimet ryhmät Imatralla ja Lappeenrannassa. Emme varmasti tiedä, mutta uskomme siihen, että sukupuolisensitiivisellä työotteella voidaan saada jotain hyvää aikaiseksi. Toivomme, että vastakkainasettelun ajasta voitaisiin siirtyä pikkuhiljaa yhteistoiminnan aikaan, yhteistyöllä saamme paljon enemmän aikaiseksi. Miehen mieli- hankkeen osalta ilahduttavaa on ollut huomata, että ammattilaiset ja yhteistyökumppanit ovat lähteneet kiitettävästi mukaan yhteistyöhön, kiitos siitä kaikille tasavertaisesti.

Petteri Sveins, asiantuntija

Miehen mieli- hanke

Tällä viikolla on vietetty Miesten Viikkoa, joka huipentuu sunnuntaina Isänpäivään. Viikon aikana on pidetty seminaareja, kirjoitettu miehiin liittyvistä teemoista ja nostettu esiin erityisesti miesten vaikeutta hakeutua avun ja tuen piiriin. Miesten osalta avun hakemiseen kannustavat kampanjat ovat kautta aikojen kaikuneet kuuroille korville, miehiä ei ole saatu liikkeelle! Tarvetta miesten mielessä varmasti on, koska kolme neljästä itsemurhasta on miesten tekemiä. Suomalaisten hyvinvointia kuvaavat tilastot osoittavat psykososiaalisten ongelmien kasautuneen erityisesti miehille. Päihdeongelmat, syrjäytyminen, rikollisuus ja väkivallan käyttö ovat liian monelle suomalaiselle miehelle arkipäivää.

Suomalaisen miehen mielessä pyörii liian usein ajatus siitä, että pitää vain kestää ja selvitä vastoinkäymisistä yksin. Yksi suurimmista haasteista avun hakemiselle on häpeän tunne; miehen pitää olla vahva ja usein avun hakeminen koetaan heikkoutena. Miesten kertoman mukaan he eivät myöskään aina koe oloaan kotoisaksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Ongelmiin on kuitenkin herätty ja muun muassa Etelä- Karjalaan on saatu mieserityistä työtä kehittävä kolmevuotinen Miehen mieli- hanke. Hankkeessa miehille järjestetään yksilötapaamisia ja ryhmiä sukupuolisensitiivisellä otteella, koulutetaan alan ammattilaisia ja tutkitaan erilaisia tapoja markkinoida ja tiedottaa erityisesti miehille suunnatuista palveluista. Erityisen tärkeänä kehittämiskohteena pidetään auttamispalvelujen ”kynnyksen” madaltamista. Myös julkisella sektorilla miesten huomioimiseen on panostettu, esimerkkinä tästä Eksoten käynnistämä isäneuvolatoiminta.

Muutosta on kuitenkin tapahtumassa nuoremman sukupolven osalta. Hiljaisen tiedon perusteella ammattilaiset kertovat, että nuoret miehet ovat jossakin määrin aktivoituneet. Asiantuntijat ovat päätelleet, että uuden sukupolven osalta jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa annettava tunnetaitojen opettaminen alkaa kantamaan hedelmää, tunteista opitaan puhumaan! On myytti, että Suomalainen mies ei puhu, mutta mistä hän puhuu, on sitten eri asia. Tunteista puhuminen ei ole ollut mukavuusalueella, mutta onneksi muutos on lähtenyt liikkeelle. Valitettavasti emme ole vielä keksineet johtoja, jotka asennettaisiin päähän ja sitä kautta paha olo saataisiin pois, puhuminen on se keino millä paha olo lievittyy.

Meidän ammattilaisten on myös syytä katsoa peiliin. Olemmeko markkinoineet miehille sosiaali- ja terveyspalveluja oikein? Mieleeni tulee vuosituhannen vaihteessa toteutettu miehille suunnattu markkinointikampanja Australiassa. Kampanjaan panostettiin satoja tuhansia dollareita, jotta miehet saataisiin hakemaan apua. Kampanjan pääasiallinen viesti oli: Mies hae apua! Kuinka ollakaan, yhteydenottoja tuli todella vähän- asiantuntijat olivat ymmällään, missä vika! Pähkäiltyään asiaa he päättivät muuttaa kampanjan viestiä: Mies, kysy neuvoja ja ohjeita! Tämä tepsi, miehet lähtivät liikkeelle. Vertauskuvana voisi pitää arkista asiaa; jos mies korjaa auton moottoria, ei hän halua apua, mutta jos eteen tulee ongelma, jota ei osaa ratkaista, miehen on helppo ottaa yhteyttä tahoon, jolta voi saada ohjeita ja neuvoja.

Hyvää tulevaa Isänpäivää kaikille!

Petteri Sveins, asiantuntija

Miehen mieli- hanke

Sunnuntaina 10.10.2021 vietetään jälleen Maailman mielenterveyspäivää yhdenvertaisuuden teemalla ja samalla muistutamme, kuinka jokaisen nuoren mieli on tärkeä ja arvokas. Nousemme yhdessä ja yhdenvertaisina ”barrikadeille” nuoren mielen puolesta ja korona-ajan hyvinvointiamme nakertavia vaikutuksia vastaan.

”Jokainen nuori ansaitsee tulla kuulluksi ja kohdatuksi – niin perheessä, koulussa, harrastuksissa kuin palveluissa. Kohtaamalla nuoret aidosti voimme vahvistaa nuorten hyvinvointia koronakauden haasteiden ja koettelemusten jälkeen.” (MIELI Suomen Mielenterveys ry 2021.)

 

Mitä nuorille nyt siis kuuluu, ja miten tilanne on muuttunut korona-aikana?

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen keväällä 2021 teettämä kouluterveyskysely [1] ja Nuorisotutkimusverkoston syksyllä 2020 [2] ja kesällä 2021 [3] kerättyjen Nuorisobarometrin ja Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen tulokset puhuvat karua kieltä. Tilanne pähkinän kuoressa:

• Nuorten elämään tyytyväisyys on laskenut ennätys nopeasti ja ennätys alas korona-aikana [2]
• Sukupuolien välinen eriarvoisuus kasvanut: Erityisesti tyttöjen elämään tyytyväisyys on laskenut rajusti [1,2]
• Polarisaatio ei ole lisääntynyt, vaikka korkeampi tulotaso on edelleen yhteydessä korkeampaan elämään tyytyväisyyteen [2]
• Ikä on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen; Korkeakouluopiskelijat vähiten tyytyväisä elämänsä ja peruskoululaiset eniten tyytyväisiä. [2]
• Kaupunkien keskustoissa asuvien nuorten elämään tyytyväisyys heikoin ja maaseudulla asuvien korkein. [2]
• Yksinäisyys ja ahdistuneisuus lisääntyneet myös erityisesti tytöillä [1]
• Nuoret muita ikäluokkia stressaantuneempia korona-aikana [3]
• Tytöt huomattavasti stressaantuneempia, kuin pojat [3]
• Keskusteluyhteys vanhempien kanssa heikentynyt [1]

 

ELÄMÄÄN TYYTYVÄISYYS HEIKENTYNYT ERITYISETI TYTÖILLÄ

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2021 julkaisema Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan nuorten kokemus tyytyväisyydestä omaan elämään laski kaikissa ikäluokissa peruskoulun yläluokilta lukioon ja ammattioppilaitoksissa opiskeleviin.

Elämään tyytyväisyys laski koronaviruspandemia aikana etenkin yläkouluikäisten nuorten keskuudessa ja tyttöjen ja poikien välinen kuilu kasvoi entisestään. Tytöt olivat tyytymättömämpiä elämäänsä ja tyttöjen elämään tyytyväisyys oli laskenut poikien elämään tyytyväisyyttä rajummin niin yläkoulussa, kuin lukiossa ja ammattioppilaitoksessa. Keväällä 2021 kerätyssä aineistossa 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä vain reilu puolet, 56,8% (vrt. 2019 67,0%) ja pojista 80,8% (vrt 2019 84,1%) oli tyytyväisiä elämäänsä. Vastaavasti erittäin tyytyväisiä elämäänsä oli tytöistä reilu kymmenennes, 12,1% (vrt. 2019 20,1%), kun taas pojista reilu kolmannes, 36,9% (vrt 2019 41,9%).

”Koronaepidemia on ollut raskasta aikaa lapsille ja nuorille. Erityisesti tyttöjen hyvinvointi näyttää heikentyneen verrattuna aiempiin Kouluterveyskyselyihin ja siihen on tärkeää kiinnittää huomiota”, arvioi THL:n kehittämispäällikkö Jenni Helenius.

Ennen kouluterveyskyselyn tuloksia, alkuvuodesta 2021 julkaistu ja puhelinhaastatteluina kerätyn Nuorisobarometrin tulokset olivat valitettavasti samassa linjassa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten (15-25 -vuotiaiden) elämään tyytyväisyys oli laskenut korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana kouluarvosana asteikolla (4-10) luvusta 8,5 lukuun 8,0, joka on mittaushistorian nopein lasku ja matalin arvo vuodesta 1997 lähtien tehdyissä kyselyissä. Nuorisobarometri vahvistaa tyttöjen elämään tyytyväisyyden laskeneen korona-aikana poikia enemmän, kun tyttöjen elämään tyytyväisyys oli laskenut 0,7 ja poikien 0,4 arvosanan verran. Lisäksi elämään tyytyväisyys heikentyi erityisesti niillä pojilla, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi.

Nuorisoverkoston tilastotutkijoiden Jenni Lahtisen ja Sami Myllyniemen mukaan eniten elämään tyytyväisyyden koettiin laskeneen kaupunkien keskustoissa asuvien nuorten keskuudessa ja vähiten maaseudulla elävien nuorten kohdalla. Elämään tyytyväisyys oli laskenut kaikissa tuloluokissa olevilla nuorilla, eikä polarisaation kasvua näin ollen havaittu, vaikkakin hyvä tulotaso on yhä yhteydessä korkeampaan elämään tyytyväisyyteen. Elämään tyytyväisyys oli matalampi niillä nuorilla, jotka suhtautuivat etäopetukseen ja sosiaalisia kontakteja koskeviin rajoituksiin kielteisesti verrattuna nuoriin, jotka eivät kokeneet rajoituksilla olleen vaikutusta heidän elämäänsä.

”Peruskoululaiset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, korkeakouluopiskelijat taas vähiten tyytyväisiä.”(Lahtinen &Myllyniemi 2021)

Sami Myllyniemi ja Jenni Lahtinen nuorisoverkostosta pohtivat, että tulevaisuus näyttää, onko elämän tyytyväisyyden romahdus hetkellinen, vai jääkö se pidemmäksi aikaa laahaamaan matalalla tasolla.

 

TYTTÖJEN AHDISATUNEISUUS JA YKSINÄISYYS NOUSSUT HÄLYTTÄVÄSTI

Toinen huolestuttava muutos nuorten mielenterveyteen liittyen on yksinäisyyden lisääntyminen vuosien 2019 ja 2021 kouluterveyskyselyiden välillä. Erityisesti tyttöjen yksinäisyys on kasvanut, kun joka neljäs tyttö tunsi itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Pojista vastaavasti 10 prosenttia koki yksinäisyyttä keväällä 2021 kerätyssä aineistossa.

Myös ahdistuneisuus lisääntyi erityisesti tytöillä, kun kolmasosa eli 30% koki vaikeaa tai kohtalaista ahdistuneisuutta, kun ennen koroa-aikaa vuosina 2013-2019 vain 13-20 oli kokenut ahdistuneisuutta. Vastaavasti pojista noin 8% koki ahdistuneisuutta vuonna 2021. THL:n kehittämispäällikkö Jenni Heleniuksen mukaan moni nuori tarvitsee tukea esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa ja ahdistuneisuuden kanssa liittyen koulun käyntiin.

Jenni Lahtisen, Riku Laineen ja Tuuli Pitkänen Nuorisotutkimusverkostosta selvittivät nuorten stressiä korona-aikana kesällä 2021 ja selvisi, että tytöt olivat poikia huomattavasti stressautuneempia ja myös taloudellisen tilanteen heikentyneen erityisesti 20- 24-vuotialla naisilla. Toimeentulon edellytysten ja terveyspalveluiden peruuntumisen ja siirtymisen huomattiin olevan yhteydessä koetun stressin määrään sitä lisäten. Harrastustoiminnan keskeytyminen oli yhteydessä 15-19 vuotiaiden naisten ja 20-24 -vuotiaiden miesten koettuun stressiin.

 

MITEN PELASTAA UPPOAVA LAIVA JA KANTAA SUOMEN NUORET LÄPI KAIKKIA KOSKETTANEEN KORONAKRIISIN?

Nyt on meidän aikuisten aika näyttää, että kannamme vastuun meidän lapsista ja nuorista, emmekä jätä sitä sanan heilinään. Mielenterveys alan asiantuntijat kokoontuivat eilen eduskuntatalolle vieden sinne viestin, että vielä ei ole liian myöhäistä toimia, mutta niitä vaaditaan, jotta meillä ei ole pian käsillä mielenterveyshäiriöiden epidemia. Yhtä tärkeänä viestinä peräänkuulutettiin, että nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen pitäisi varata aikaa ja nuorten mielenterveysongelmat pitäisi ottaa aiempaa vakavammin. Mielenterveyden pitäisi olla saman arvoinen, kuin fyysisen terveyden ja siitä puhumisen kynnystä olisi madallettava, jotta leimaantumista voitaisiin vähentää. Kuten tutkimustulokset osoittavat, olisi myös panostettava eriarvoisuuden kitkemiseen.

”Osalle lapsista on syntynyt sekä mielenterveysvelkaa että oppimisvelkaa. Ihan kaikkien kohdalla tätä voi olla vaikea kuroa umpeen, jollei todella panosteta eriarvoisuuden vähenemiseen, Kristian Wahlbeck sanoo.”  Psykiatri ja kehitysjohtaja Mieli Suomen mielenterveys ry [4]

 

MITÄ IHAN JOKAINEN VOI TEHDÄ?

💚Mitä ihan jokainen voi tehdä, niin on kuunnella nuoria ja heidän huolensa. Näytetään, että välitämme, eikä jätetä heitä selviämään yksin. Ole aidosti läsnä ja pysähdy hetkeksi osoittaen, että olet siinä nuorta varten; voit kysyä maailman tärkeimmän kysymyksen ”Mitä kuuluu?”

Käytännön vinkkejä nuoren kohtaamiseen saat Mitä mielessä? -testistä, joka kannustaa pysähtymään ja kysymään nuoren kuulumisia. Voit toteuttaa testin yhdessä nuoren kanssa keskustellen. Testin löydät täältä.

💚Voit ottaa kantaa ja tukea sanomaamme järjestämällä vihreän valaistuksen Maailman mielenterveyspäivän 10.10. iltana klo 18 alkaen tai pukeutumalla vihreään väriin ja jakamalla kuvan siitä somessa tunnisteilla #vihreäävaloa #yhdenvertaisuus #kymppikymppi #maailmanmielenterveyspäivä.

💚Voit myös tukea MIELI ry:n tekemää mielenterveystyötä. Lahjoita 10 euroa 10.10. Maailman mielenterveyspäivänä: Avaa MobilePay. Syötä lahjoitettava summa. Syötä numeroksi: 50705. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä. Lue lisää Maailman mielentervepäivän kampanjasta täältä.

💚Kuuntele Toivon Kärjen kokoomien yli 70 Suomen eturivin artistin uudelleen versiointi Pave Maijasen legendaarisesta Pidä huolta -kappaleesta. Kappaleen suoratoistokorvaukset käytetään lyhentämättömänä MIELI ry:n nuorten mielenterveystyöhön. Katsomalla musiikkivideon tai kuuntelemalla kappaletta Spotifyssa tuet työtämme nuorten hyväksi: Musiikkivideo täällä.

💚Tai tule mukaan vapaaehtoiseksi SEKASIN -Chattiin ja anna tukesi nuorille Mieli ry:n koordinoimassa hankkeessa, jonka tavoitteena on ettei yksikään nuori jää ajatustensa kanssa yksin. Lue lisää täältä.

 

Nuorten puolesta kohti valoisampaa tulevaisuutta, yhdessä, yhdenvertaisena ja täydestä sydämestä!

 

Kirjoittanut

Mia Färm

Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry.

 

 

Lähteet:

[1] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Lue lisää täältä ja täältä.

[2,3] Nuorisotutkimusverkosto ry. 2021. Lue lisää täältä

[4] Piia Paakkunainen Yle 2021, Mielenterveys. Lue lisää täältä.