MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry.

Saimaan Kriisikeskuksesta apua vaikeisiin elämäntilanteisiin. MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:ssä voi toimia vapaahetoisena.

Blogi: Vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen

Olemme terveydenhoitajaopiskelijoita LAB-ammattikorkeakoulusta, ja olemme tehneet seitsemän viikon mittaisen projektiharjoittelun Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä. Olemme päässeet tutustumaan YHES-hankkeeseen, eli olemme käyneet Lappeenrannan kohtaamispaikoilla ja moderoineet Tukinetin YHES-chatissa. Pääsimme myös tekemään Sekasin-chatin koulutuksen, ja päivystimme siellä marraskuun lopusta alkaen omaan tahtiimme.

Harjoittelun aikana pääsimme tutustumaan vapaaehtoistyöhön kolmannella sektorilla. Kenellekään meistä vapaaehtoistyö tai kolmas sektori ollut kovinkaan tuttu, joten oli todella mielenkiintoista lähteä tähän alueeseen tutustumaan harjoittelun puitteissa. Meille mahdollistettiin todella laaja katsaus Etelä-Karjalan alueen vapaaehtoisten työhön.

Yhtenä harjoittelun tehtävänä meillä oli tehdä käsikirja, jossa on työkaluja vapaaehtoisen hyvinvoinnille. Keräsimme siihen aiheita haastattelemalla vapaaehtoisia ryhmätyönohjauksessa, ja kuuntelemalla heidän ajatuksiaan kohtaamispaikoilla. Aiheiksi käsikirjaan nousivat omien rajojen vetäminen, motivaatio, hiljaisuuden sieto ja vuorovaikutustaidot, oman fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen, purku ja palautuminen. Koemme näiden aiheiden olevan sellaisia, jotka tukevat vapaaehtoisen hyvinvointia ja jaksamista niin omassa arjessa kuin vapaaehtoistyössä. Kaikilla ei näistä välttämättä ole myöskään aiempaa tietopohjaa, joten ajattelimme, että tiivis paketti näistä asioista tukisi vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi Etelä-Karjalan mielenterveys ry tarjoaa työnohjausta, ryhmätyönohjausta, virkistystoimintaa ja vapaaehtoisten kesken tapahtuvia tapaamisia, esimerkiksi vapaaehtoisten kahvihetket. Näihin osallistumalla vapaaehtoiset tapaavat toisiaan, saavat toisistaan vertaistukea ja voi myös löytää uusia samanhenkisiä ystäviä. Työnohjauksessa vapaaehtoinen pääsee työntekijän avustuksella tutkimaan, kehittämään ja arvioimaan omaa työtänsä, jonka kautta vapaaehtoinen pääsee kehittämään itseään ja toimintaansa. Ryhmätyönohjauksessa vapaaehtoiset pääsevät yhdessä purkamaan ja kehittämään työtään työntekijän kanssa.

Harjoittelun aikana opimme näkemään, kuinka tärkeässä roolissa kolmas sektori on terveyden edistämisessä. Usein terveydenhuoltoon mennään silloin, kun asiakkaan tilanne on jo huono, ja se aiheuttaa paljon kustannuksia yhteiskunnalle. Kolmannen sektorin ehkäisevä työ vähentää näitä kustannuksia sekä auttamalla asiakkaita varhaisessa vaiheessa, että ottamalla vapaaehtoisia työskentelyyn ja toimintaan mukaan.

 

– Essi, Jemina, Terhi ja Taru

kännykkä ja somen reaktioita

Blogikirjoitus sosiaalisesta mediasta ja itsetunnosta

Vapaaehtoinen kirjoittaja teki meidän blogiin kokemuspohjaisen tekstin, jossa pohditaan omakohtaisen kokemuksen kautta sosiaalista mediaa ja itsetuntoa. Kirjoittaja on 25-vuotias eläinten ja viherkasvien ystävä:

 

Facebook. Avasin ensimmäisen tilini yläasteella. Silloin Facebookia käyttivät ”kaikki”. Se oli uusi tapa pitää yhteyttä ihmisiin koulun ulkopuolellakin. Itselleni lähes ainoa tapa. Olin sulkeutunut, ahdistunut ja itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuntui, ettei ketään kiinnosta asiani, ja tein päätöksen pärjätä yksinäni. En halunnut leimautua heikoksi, eikä avun hakeminen ulkopuolelta käynyt edes mielessä. Yläaste oli pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Sama jatkui myös ammattikoulussa.

En päivittänyt Facebook-profiiliini paljoakaan profiilikuvia. En pitänyt peilikuvastani, ja erityisesti paha akneni huononsi itsetuntoani entisestään. Akne aiheutti suurta ahdistusta, tuntui että olen huonompi kuin kaikki muut. Sosiaaliset taitoni olivat lähes olemattomat ja halusin vaan pois kotikaupungistani. Ammattikoulussa lähdin vaihtoon, kuvittelin että ulkomailla koko elämäni muuttuu yhtäkkiä paremmaksi ja löydän kavereita muualta. Vaihdossa oleminen oli ehdottomasti yksi elämäni parhaita kokemuksia, mutta huonoa itsetuntoani se ei tehnyt paremmaksi.

Myös Instagram tuli kuvioihini ammattikoulun aikaan. En lisännyt sinnekään itsestäni kuvia, koska tunsin edelleen olevani muita huonompi. Sen sijaan jaoin paljon luontokuvia.

Facebookissa ja Instagramissa saamieni tykkäysten määrän vähyys vaikutti näin jälkikäteen ajateltuna mielialaani aivan liikaa.

Muuttaessani omilleni opiskelemaan toiseen kaupunkiin aloin pohtia sosiaalisen median käyttöäni. Luin joitain tietoturvaan liittyviä kirjoja ja pikkuhiljaa suhteeni someen alkoi rakoilla. Aloin nähdä ristiriidan siinä, miksi vanha tuttava tykkäsi uudesta kuvastani Facebookissa, muttei välttämättä kadulla kohdatessa edes tervehtisi. Mitä merkitystä tykkäyksellä siis enää olisi? Tuntui, etten ollut aiemmin erottanut todellisessa elämässä tapahtuvia asioita Facebookista. Olin koittanut tehdä Facebook-profiilistani mahdollisimman tarkasti itseäni kuvaavan. Olin miettinyt tarkasti, mistä sivuista olen tykännyt, ja miltä profiili näyttää ulkopuolisen silmin. Lopulta päädyin tyhjentämään kaikki tiedot profiilista ja poistamaan tilini kokonaan. Alkuun ilman somea oli vaikea olla, olinhan viettänyt siellä kuitenkin lähes koko nuoruuteni. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tuntemaan uudenlaista vapautta. Minun tarvitsi olla yhteydessä ihmisiin enää todellisessa elämässä. Profiilin muokkausta ei enää tarvinnut tehdä näyttääkseni paremmalta jonkun toisen silmissä.

Some tuntui nyt ajateltuna turhalta stressiltä. Toki siinä on ollut hyviäkin puolia. Facebookissa erilaisista ryhmistä monet ovat olleet itselleni tärkeitä ja kiinnostavia. Yhteydenpito ihmisiin on myös ollut jonkin verran helpompaa, kun tosielämässä sosiaalinen ahdistus valtaa mielen. Koen kuitenkin, että huonoa itsetuntoa on ollut helpompi saada paremmaksi, kun ei tarvitse miettiä, miltä näytän sosiaalisen median profiilissa.

Voisi sanoa, että koukutuin somen virtuaaliseen todellisuuteen liikaa todellisen elämäni ollessa yksinäistä ja ahdistavaa. Pakeneminen Facebookiin ja Instagramiin ei kuitenkaan ratkaissut ongelmiani, koska todellisessa elämässäkin on elettävä. On mahdotonta sanoa, millaista elämäni olisi ollut ilman sosiaalista mediaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen siitä, että itsetuntoni ja elämäni ylipäätään on paljon parempaa kuin tuolloin. Ratkaisevaa todellisen elämäni paremmaksi tekemiseen oli psykologille hakeutuminen samoihin aikoihin, kun poistin Facebookin ja Instagramin. Kävin psykologin luona vain kolme kertaa. Pääasia oli, että ammatti-ihminen kuunteli ongelmaani. Psykologikäyntien aikana uskaltauduin myös avautumaan ongelmistani ensimmäistä kertaa läheiselle ihmiselle. Kaikkea en ole pystynyt jakamaan tähänkään päivään mennessä. Kirjoittaminen on myös auttanut valtavasti. Mielessä pyörivien ajatusten kirjoittaminen paperille on minulle kai jonkinlaista terapiaa. Tärkeintä on, että se auttaa.

Elämä ei toki ole täydellistä tänäkään päivänä, ja sosiaalinen ahdistus hankaloittaa elämää vaihtelevissa määrin vieläkin. Tärkeintä on kuitenkin, että elämässäni on ihmisiä, jotka kuuntelevat ja välittävät. Mielenterveysongelmat ovat todellisuutta liian monelle ihmiselle Suomessa, toivoisin, että niistä kärsiviä ihmisiä ei leimata, vaan koitetaan auttaa. Someselailun sijaan voisi välillä kysyä tosielämän tuttavalta mitä hänelle kuuluu.

 

Isä se on Isoisäkin

Isovanhemmista puhuttaessa mummot jyräävät, mutta rooli se on isoisälläkin; vaarilla, ukilla, papalla tai äijällä. Nimityksiä on lukuisia, mutta usein puhuttaessa isovanhemmista esiin nousevat mummot, jotka koetaan läheisimmiksi lastenlapsille. Yhteiskunta on kuitenkin muutoksessa, joka antaa papoille uusia mahdollisuuksia siirtää omaa perintöä sekä henkistä että kulttuurista lapsenlapsilleen. Eliniän pidentyessä papoilla on vuosikymmeniä aikaa touhuta lastenlasten kanssa, suurin osa tällä hetkellä papoista on myös saanut jo omien lasten kohdalla enemmän tilaa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, joten lasten kanssa eläminen on jollakin tavalla tuttua. Usein myös yksinhuoltajaperheiden äitien poikalapset uhkaavat jäädä ikään kuin ilman ”miehen” mallia, näissä tapauksissa yhteinen tekeminen poikien ja isoisien kanssa voi olla erityisen merkittävää kasvun- ja kehityksen kannalta.

Usein keskustellessani (oman ikäisten) isien kanssa esiin nousee syvä huokaus: ”olinpa silloin omien lasten kanssa niin nuori, kokematon ja kiireinen”. Ei hätää, jo aikoinaan psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman totesi, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista lapsuutta. Samaan tapaan voisi ajatella, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista isyyttä! Kaiken tämän voi toteuttaa lastenlasten kanssa, jos niitä on siunaantunut ja samalla vastavuoroisesti tarjota lapselle yhden turvallisen ja merkittävän aikuiskontaktin lisää. Kaikilla meillä ei ole omia lastenlapsia, mutta useat järjestötoimijat järjestävät lapsille yli sukupolvien menevää toimintaa. Mummoille ja papoille on siis käyttöä.

Vaarien touhuaminen on todella merkityksellistä. Yhdessä lastenlasten kanssa siirretään tietoa suvun historiasta, opetetaan hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuunnellaan, lohdutetaan, viihdytetään lapsia retkillä ja yhteisillä harrastuksilla, näytetään mallia perhe-elämästä sekä lisätään yleisesti ottaen lasten psyykkistä ja aineellista kapasiteettia tulevaisuudessa.

Aina meidän vaarien ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä tai suorittaa jotain, usein riittää, että olemme läsnä, se riittää!

Hyvää Isänpäivää!

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Miehet ja parisuhde

Eri ikävaiheissa parisuhteilla on erilaisia merkityksiä ja odotuksia, nuoremmilla miehillä parisuhde liittyy usein kumppanin etsintään, jonka jälkeen usein perheen perustamiseen ja isyyteen. Kaikki miehet eivät kuitenkaan halua elää parisuhteessa vaan valitsevat sinkkuelämän. Oman osansa yhteiskunnallisiin muutoksiin tuovat myös samaa sukupuolta edustavien parisuhteet. Parisuhteen vaikutuksista mielenterveyteen on tehty useita tutkimuksia. Eri ikävaiheiden välillä ei ole löytynyt suuria eroja, mutta miehillä yhteydet olivat kuitenkin selvempiä kuin naisilla. Miehillä sinkkuna oleminen ja ero olivat riskitekijöitä masennusoireille ja huonommalle itsetunnolle systemaattisesti läpi elämän. 

THL:n väitöskirjatutkija Jenna Grundström toteaa, että ”Miehillä löytyi viitteitä myös sille, että vain avioliitto olisi yhteydessä parempaan mielenterveyteen, kun naisilla puolestaan seurustelu ja avoliitto eivät näyttäneet eroavan avioliitosta mielen hyvinvoinnin kannalta”. Miesten näkökulmasta parisuhde ei ole siis itsetarkoitus, mutta sillä näyttäisi olevan merkitystä erityisesti miesten hyvinvoinnin kannalta. Toimiva parisuhde edistää hyvinvointia, mutta taas toisaalta huonosti toimiva parisuhde voi tuoda mukanaan huolia ja murheita. Voitanee sanoa, että hyvin toimivan parisuhteen kulmakiviä ovat luottamus ja sitoutuminen, se, että molemmilla osapuolilla on selkeä näkemys siitä, että yhdessä mennään eteenpäin, niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin.

Tärkeänä seikkana pitäisin myös seksuaalisuutta, johon kuuluvat läheisyys, hellyys, rakastaminen ja seksuaalisuus. Seksi liittyy parisuhteeseen ja eroaa ystävyydestä, johon seksi ei välttämättä kuulu. Toimivassa parisuhteessa tarvitaan myös kunnioitusta toista osapuolta kohtaan sekä toimivaa kommunikaatiota, jonka avulla voidaan välttää ristiriitoja ja vääriä olettamuksia. Tarvitaan puhetta, sanoja, joita ilman yhteisen ymmärryksen löytyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Empatia on myös yksi kantava voima toimivan parisuhteen tavoittelussa.

Viimeisenä parisuhteen kulmakivistä haluan mainita tasa-arvon. Parisuhteessa on aina olemassa vallankäyttöä, mutta toimivan parisuhteen osalta erityisen tärkeää on, että vallankäyttöön liittyvissä asioissa tasa- arvo merkitsee kahden tasavertaisen ihmisen kanssakäymistä. Valta ei saa kasautua vain toiselle osapuolelle, joka voi johtaa väärään vallankäyttöön ja pahimmassa tapauksessa alistamiseen ja nujertamiseen, jopa väkivaltaan.

Miestutkimusten havaintojen perusteella tasa- arvo erityisesti lapsiperheissä on tärkeää, jotta voimme välttää tilanteita, joissa isistä tulee äidin pikku apulaisia. Miesten osalta hyvin toimiva parisuhde ja osallisuus esimerkiksi lapsia koskevissa asioissa edistää myös lasten hyvinvointia. Miehillä on tärkeä rooli siihen, miten pojat tulevaisuudessa voivat toteuttaa omaa maskuliinisuutta empaattisella, huolehtivalla ja kumppaniaan kunnioittavalla tavalla.

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

 

Opiskelun ja vapaaehtoistyön mahdollisuudet

Opiskelijamme Annika kertoo blogissaan vapaaehtoistyön, harjoittelun ja matkustamisen yhdistämisestä:

Olen sosionomiopiskelija Annika Vento ja opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa sosionomin verkkotutkintoa. Rakastan matkustamista ja verkkotutkinnon joustavuuden vuoksi opiskelun ja matkustamisen yhdistäminen on ollut helppoa. Kesän alusta lähtien olen suorittanut myös ensimmäistä sosionomikoulutuksen harjoittelua. Harjoittelun suoritan Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä verkon välitteisesti vapaaehtoistyöhön keskittyen. Päädyin harjoitteluun Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:lle uteliaisuuden ja kokeilunhalun myötä. Yhdistyksen toiminta on laajaa ja monipuolista ja uutena opiskelijana harjoittelupaikka on ihanteellinen. Verkkomuotoisen harjoittelun suorittaminen on ollut myös helppoa yhdistää matkustamisen kanssa. Tässä katsaus siihen, miten kesällä yhdistin reissaamisen ja harjoittelun suorittamisen:

Herään asuntoautosta Välimeren rannalta yli kolmenkymmenen asteen kuumuuteen. On kesäkuun alku ja autossa alkaa olla jo tukala nukkua, kun aurinko porottaa aamuisin ikkunoista sisään. Seuraavien kolmen viikon aikana on suunnitelmana vaihtaa kuitenkin maisemaa ja suunnata Pohjoiseen. Ajan autolla läpi Euroopan, Espanjan Malagasta aina kotipaikalleni Imatralle asti.

Muutama päivä myöhemmin olen jo tien päällä. Suu loksahtaa auki saapuessani Ranskan Dune du pilattiin. Oikealla puolella tietä, puiden lomassa kohoaa jättimäinen valkoinen seinämä. Edessäni on Euroopan suurimmat hiekkadyynit, jotka kohoavat jopa yli sadan metrin korkeuteen. Kiipeän seinämää ylös ja huipulla eteen avautuu kuvankaunis maisema merelle. Dyynit ovat täynnä ihmisiä nauttimassa auringosta. On vaikea uskoa olevansa Euroopassa. Jatkan matkaa vielä muutaman tunnin ja ajon aikana seuraan vapaaehtoisille luotua koulutustallennetta verkkoauttamisesta. Yöpaikan löydyttyä ryhdyn vielä muutamaksi tunniksi päivystämään Sekasin-chattiin. Linjoilla oleva tiimi ottaa minut iloisena vastaan, sillä erityisesti iltaisin jonot chatissa ovat pitkät ja apu tulee tarpeeseen.

Saavun Amsterdamiin Hollantiin iltapäivällä reilu viikko lähtöni jälkeen. Kalenteriin on varattu aika työnohjaukselle, jossa pääsen tapaamaan myös muita Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n vapaaehtoisia. Osallistujista myös pari muuta osallistuu työnohjaukseen videoyhteyden välityksellä. Muut ovat paikalla Lappeenrannan toimistolla. Työnohjauksessa jaamme kokemuksia ja ajatuksia vapaaehtoistyöstä. On mukava päästä tutustumaan muihin vapaaehtoisiin ja nähdä, ketä ruutujen takana päivystää. Jutustelu on rentoa ja saan jopa vinkkejä vapaaehtoiskollegoilta Amsterdamin nähtävyyksistä. Niiden saattelemana lähden illalla tutustumaan kaupunkiin.

On kesäkuun loppu ja saavuin edellisiltana Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Tutustuin kaupunkiin kiertelemällä sen kauniita katuja. Auto on parkkeerattuna meren rantaan, jossa pulahdan aamulla uimaan. Keskipäivällä pidämme ohjaamistapaamisen harjoittelun ohjaajan Eveliina Montosen kanssa. Kerron hänelle harjoittelun etenemisestä ja siitä, millaisia ajatuksia minulle on harjoittelun myötä herännyt. Eveliinalla on paljon arvokasta kokemusta asiakkaiden kohtaamisesta, jota hän jakaa kanssani. Iltapäivälle on sovittuna myös toinen Teams-tapaaminen Miehen Mieli- hankkeen asiantuntijan Petteri Sveinsin kanssa. Tapaan Petterin Teamsin välityksellä ja hankkeen esittelyn lisäksi hän kertoo esimerkiksi työtaustastaan. Harjoittelun myötä olen päässyt tutustumaan moniin Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n mielenkiintoisiin hankkeisiin ja työntekijöihin.

Viime pandemiavuosien myötä maailma muuttui paljon. Monet turvautuvat palveluihin, jotka toimivat vapaaehtoisten voimalla, kuten myös monet Mieli ry:n palvelut. Vapaaehtoisille on kysyntää ja kuten opiskeluun, myös vapaaehtoistoimintaan voi nykyisin osallistua virtuaalisesti, lähes mistä tahansa. Harjoittelun suorittaminen Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä vapaaehtoistyön parissa on ollut mielenkiintoista, antoisaa ja hyvin opettavaista. Jo tähän mennessä harjoittelu on antanut paljon enemmän, kuin osasin kuvitellakaan. Odotan jo innolla, miten ja missä maisemissa se tästä eteenpäin jatkuu.

 

Annika Vento

Sosionomiopiskelija

Dune du pilat, Ranska.

Onnea on osata luopua

Tervetuloa elokuu, lempikuukauteni. Jos alkukesä on kaikessa silmiä särkevässä vehreydessään ja kiihkeydessään suorastaan ylitsepursuavan röyhkeä, elokuu vain on. Se on kuin omasta arvostaan tietoinen ja tyylikkäästi ikääntynyt daami, joka hiljaisessa viisaudessaan vain toteaa että kuulkaas syysvouhottajat, tämä on vielä kesäkuukausi. Kas tässä teille maailman kaunein valo ja suloisesti pimenevät illat, olkaa hyvät.

Melankoliaan taipuvaisena ihmisenä rakastan myös sitä surumielisyyttä, joka elokuun yllä leijuu. Samaan aikaan kun marjametsät pursuavat antimiaan ja kasvimailla pulleat vihannekset odottavat sadonkorjuuta, ilmassa voi haistaa aavistuksen tulevasta syksystä ja kuihtuvista lehdistä. Elokuu on myös luopumisen kuukausi, pitkien jäähyväisten kuukausi, hyvästijättö kesälle.

Kenties jollekin muullekin.

Ei ole sattumaa, että avioerohakemuksia jätetään, kaappeja raivataan ja elämäntaparemontteja aloitetaan eniten kesän jälkeen. Kesäloman aikana moni joutuu tahtomattaan kohtaamaan omat elämänvalintansa ja ne kipupisteet, jotka arjessa voi jättää huomiotta tai turruttaa kiireellä ja touhuamisella. Ennemmin tai myöhemmin koittaa kuitenkin se päivä, jolloin niiden kanssa joutuu kasvokkain.

Ja vaikka moni asia onkin usein korjattavissa, joskus on vain viisainta luovuttaa ja luopua. Se on kivuliasta ja pelottavaa, mutta väistämätöntä.

Ja vaikka kuinka tiedämme, ettei mikään ole ikuista, ei se tee hyvästeistä helppoja. Osa omasta kesästäni on mennyt kulkiessa surun sumussa, kun jouduin hyvästelemään rakkaan kissani, elämäntoverin yli kymmenen vuoden ajalta. Raastavan ikävän keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kaikki me olemme täällä lopulta vain lainassa toistemme luona, maailmankaikkeuden mittakaavassa suorastaan naurettavan pienen hetken käsi kädessä ja poski vasten pehmeää turkkia. Ja juuri siinä on koko elämän kauheus ja kauneus, siinä on kaikki.

Luopumisen tuska on rakkauden hinta, joka ennemmin tai myöhemmin erääntyy maksettavaksi. Ei ole iloa ilman surua, ei rakkautta ilman kipua. Jos haluaa yhden, on otettava toinenkin. Ja onnellinen on hän, joka tässä elämässä oppii luopumisen taidon.

Näillä sanoilla toivotan kauniita, pehmeitä ja haikeita elokuun päiviä juuri sinulle.

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

käsi kirjan päällä ja kirjan alla seteleitä

Mielenterveysosaamista päätöksiin

Hyvä mieli! -hanke starttailee pian viimeistä vuosipuolikastaan. Hankkeen tavoitteena on viedä mielenterveysosaamista kuntiin ja toimeenpanna kansallista Mielenterveysstrategiaa alueellamme. Me osatoteuttajana viemme osaamista ensisijaisesti kuntien henkilöstölle ja kuntien päätöksenteon ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn tueksi. Miksi mielenterveysosaamista tarvitaan kuntien päätöksissä ja toimenpiteissä? Mielen asioitahan hoidetaan terveydenhuollossa?

Ehei. Mielenterveys on paljon muutakin kuin mielenterveyden ongelmia ja niiden hoitoa. Mielenterveystyö alkaa heti ihmisen syntymästä. Mielenterveys on keskeinen voimavara, joka kuuluu ihan kaikille ihmisille, oli ongelmia tai ei. Erittäin tärkeä osa mielenterveystyötä on ennaltaehkäisevä työ ja mielenterveyden edistäminen. Se, että tuetaan ihmisten mahdollisuuksia voida hyvin. Parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisevällä otteella vähennetään hoidon tarvetta myöhemmin.

Onkin erittäin tärkeää, että mielenterveys ja mielen hyvinvointi huomioidaan myös päätöksenteossa ennen kuin ihmisten vointi ehtii edes huonontua. Tutkitusti jokainen mielenterveyden edistämiseen sijoitettu euro maksaa itsensä monin kerroin takaisin. On kannattavampaa ennaltaehkäistä kuin lähteä korjaamaan jälkikäteen. Talouden lisäksi on totta kai tärkeää huomioida myös ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Sen kannalta ennaltaehkäisy vasta tärkeää onkin.

Mitä mielenterveysosaaminen päätöksenteon tukena käytännössä tarkoittaa?  Meillä Suomessa kaikkien päätösten kohdalla tulisi aina miettiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Mielenterveys on oleellinen osa sitä. Kaikki lähteekin siitä, että päätöksessä kuin päätöksessä mietittäisiin, kuinka asia voi heijastua suoraan tai välillisesti ihmisten hyvinvointiin ja myös mielenterveyteen. Jos panostamme hiukan enemmän vaikkapa julkiseen liikenteeseen, voi ihmisten kulkeminen helpottua. Tämä voi puolestaan lisätä mahdollisuuksia päästä palveluiden pariin tai tavata ihmisiä. Sen sijaan huonot kulkuyhteydet voivat vaikeuttaa kotoa poistumista, ihminen jää helpommin yksin kotiin ja se voi ajan kanssa aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Tai jos panostamme varhaiskasvatukseen ja kouluun, voimme luoda lapsille paremmat olosuhteet ja ympäristön kasvulle ja kehitykselle. Monet mielenterveysongelmat juontavat juurensa jo lapsuuteen ja nuoruuteen, joten tässä on yksi erittäin tärkeä kohta miettiä päätöksentekojen vaikutuksia!

Päätöksenteossa onkin hyvä huomioida, millaisia seurauksia voi olla, jos jotakin asiaa kunnassa vähennetään tai heikennetään. Nämä resurssien vähentämiset voivat helposti johtaa hyvinvoinnin laskuun. Tärkeää on kuitenkin myös suunnata huomiota hyvinvointiin ja sen lisäämiseen. Voidaanko asioita tehdä vielä paremmin, jotta ihmiset voisivat vielä paremmin? Mitkä asiat lisäävät ihmisten hyvinvointia? Kuinka vahvistamme näitä asioita kunnassa?

Kunta on jokaisen kuntalaisen paikka. Kunnan päätökset ja toimet koskettavat kaikkia kuntalaisia. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu kuntalaistensa hyvinvoinnista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kunnan asukkaana voi myös vaatia mielenterveyspäätöksiä, äänestää ja tuoda ajatuksiaan esiin. Käytetään kaikki omia mahdollisuuksiamme tuoda mielenterveyden sanomaa esiin ja luodaan Etelä-Karjalaan hyvinvointia!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kesä ei ole suoritus

Kesäkuun alkupuoli on hurjaa aikaa. Luonto puhkeaa täyteen kukkaansa rytinällä, kaikkialla vihertää ja tuoksuu, sirkuttaa ja surisee. Pakahduttavaa.

Samaan aikaan kun luonto hehkuu värikkäässä kukoistuksessaan, sen keskellä vaeltaa kesälomaansa odottavia, viimeisetkin voimansa kevään puristukseen tiristäneitä harmaakasvoisia haamuja. Oma olemus tuntuu olevan räikeässä ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa. Ja kaiken tämän keskellä pieni ihminen vetää keuhkoihinsa tuomen tuoksua ja kuulee päässään käskevän äänen: se on kesä, nyt nautitaan! Jäätelöt ja puistopiknikit, huvipuistoreissut ja mökkimatkat, matonpesut ja halkotalkoot, täältä tullaan! Tietoisuus kesän katoavaisuudesta hakkaa koko ajan takaraivossa: niin paljon kaikkea mitä pitää ehtiä tehdä ja niin vähän aikaa. Suorittajan sielu ei lepää kesälomallakaan.

Mutta entä jos on ihan poikki? Entä jos haluaisikin vain vetää kaihtimet kiinni ja mennä peiton alle? Olla ihan vaan rauhassa?

Viimeiset pari vuotta ovat olleet hurjaa aikaa. Ei ole ihme, jos elämä uuvuttaa. Samaan aikaan kun maailma on natissut liitoksistaan, meistä jokainen on raahannut mukanaan omaa henkilökohtaista kuormaansa, jonka paino ei suinkaan määräydy kantokyvyn mukaan. Monilla on ollut elämässään vuoristorataa siinä määrin että jännitystä ei tarvitse enää Linnanmäeltä hakea ja pääkin on jo valmiiksi hattaraa. Kaiken tämän keskellä on hyvin inhimillistä kaivata vain lepoa ja rauhaa, vaikka kreisiä kesämenoa olisi tarjolla vuorokauden jokaiselle tunnille.

Sillä kesä ei ole suoritus, ei mikään temppurata jonka voi laukata läpi oikein tai väärin. Kesästä voi ja saa ottaa irti sen mihin voimat riittävät. Ja jos eivät riitä juuri mihinkään, niin sekin on ok. Kesän arvoa ei mitata kiiltokuvamaisilla somepostauksilla: olennaista ei ole se, miltä oma kesänvietto muiden silmissä näyttää, vaan miltä se itsestä tuntuu.

Sillä kesä voi olla ihana ja hyvä, vaikka viettäisikin aurinkoisia päiviä sisätiloissa kaivautuneena sohvan uumeniin lempisarjaansa puoliunisena katsoen. Se voi olla jopa parasta, mitä juuri nyt voi itselleen tarjota.

Oikein hyvää ja omanlaista kesää kaikille!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Taide tekee meidät eläviksi

Kun iskee Googlen hakukenttään sanat taide ja hyvinvointi, saa lähes 2,5 miljoonaa hakutulosta. Taiteella ja kulttuurilla on toden totta paljonkin positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiimme, tämä on todettu myös kansainvälisillä tutkimuksilla. Taide voi esimerkiksi parantaa mielialaa, vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja lisätä itseluottamusta. Onpa taide- ja kulttuuriosallistuminen yhdistetty tutkimuksissa myös pienentyneeseen varhaisen kuoleman riskiin ja pidempään eliniän odotteeseen.

Kun olemme taiteen kanssa tekemisissä joko kokijana tai tekijänä ja suhtaudumme siihen avoimesti, hyvin usein jotakin meissä liikahtaa. Ja liike tarkoittaa sitä, että jokin menee eteenpäin. Aina se ei tunnu pelkästään kivalta: taide voi ja se saa aiheuttaa myös pahaa mieltä. Pintaan voi nousta hankaliakin tunteita, mutta jos niitä ei pelkää, niistä voi oppia paljon, kenties tuntemaan itsensä paremmin. Taiteen avulla voimme päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mikä on meissä muuten näkymättömissä.

Tämä aika jota elämme saa meidät joskus liiankin helposti käpertymään itseemme. Mitä jos tulisimme sieltä kuoresta ulos ja kokoontuisimme yhdessä taiteen äärelle? Uskon, että siitä voi seurata paljon hyvää.

Ensi viikolla siihen on loistava mahdollisuus, kun vietetään valtakunnallista MHAWia eli Mental Health Art Weekia, hyvää mieltä kulttuurista-tapahtumaviikkoa. Täällä Etelä-Karjalassa tapahtuman järjestelyistä vastaavat MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys yhdessä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran sekä Kaakon taiteen ja paikallisten taide- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Kaikille avoimia ja maksuttomia taide-ja kulttuuritapahtumia on tarjolla 24.-28.5. sekä Lappeenrannassa että Imatralla.

Tapahtumaviikon teemana ovat toivo ja rohkeus. Taiteesta saa nauttia vain katsojana tai sitten tehdä sitä myös itse: työpajoissa voi työstää niin grafiikkaa, kierrätysmateriaaleja kuin sanojakin. Kuvakävely- ja pyöräily keväisessä säässä aktivoivat mieltä ja kehoa ja auttavat näkemään oman lähiympäristön taideaarteineen uudessa valossa. Tapahtumaviikko huipentuu Tainionkosken Taiteiden Talon Kevätkarkeloihin, jossa pääsee muun muassa maalaamaan muraalia, tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin ja teoksiin ja nauttimaan performanssitaiteesta ja runoesityksistä. Löydät koko tapahtumaviikon ohjelman täältä ja Facebook-tapahtumaan pääset täältä.

Lämpimästi tervetuloa taiteen äärelle tekemään ja kokemaan yhdessä!

Minna Mänttäri
koordinaattori, Etelä-Karjalan Mental Health Art Week
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

lähde mukaan 10.4.2022

Lähde mukaan 10.4.2022

”Virvon varvon tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle!”

Nämä sanat raikuvat vielä ainakin osassa kotiovista ensi sunnuntaina, vaikka vanha virpomisperinne lienee vähenemään päin. Virpomispäivän lisäksi sunnuntaina vietetään myös huhtikuun Lähde-päivää, eli kampanjaa, jossa kannustetaan toimimaan yhtenä rintaman yksinäisyyttä vastaan. Väistämättä mieleen hiipii ajatus siitä, kuinka virpomistilannekin voi olla elintärkeä sosiaalisen kontaktin mahdollisuus monelle yksinäiselle.

Muistatteko vielä tilanteen parin vuoden takaa, kun koronapandemia sulki meidät yhtäkkiä omiin koteihimme ja kaikenlaiset kontaktit olivat pannassa? Muistatko sen, kun ajoitit itsellesi kauppaostokset mahdollisimman harvaan ja pyrit hoitamaan ostokset kerralla koko viikon edestä? Muistatko, kun kaipasit työpaikan kahvihuonetta, kavereiden tapaamista tai mitä tahansa tilannetta, jossa saisit keskustella kasvotusten toisten kanssa? Minä ainakin muistan, kun vielä asiaa tarkemmin ajattelen. Silloin jo kaupan kassan tervehtiminen tuntui suurelta sosiaaliselta onnistumiselta, joka tuotti iloa hetkeksi eteenpäin.

Eikö palmusunnuntain virpominen voitaisi nähdä samanlaisena mahdollisuutena? Moni ihminen Etelä-Karjalassakin kokee yksinäisyyttä ja saattaa elää pitkiäkin aikoja neljän seinän sisällä vailla kontakteja. Tuolloin iloiset kasvot virpomisloruja rallatellessa ja värikkäitä pajunkissoja ojentaessa voivat piristää monen ihmisen mieltä pitkäksikin aikaa! Pajunvitsa maljakossa tarjoaa iloa vielä moneksi päiväksi eteenpäin, ja vitsan katselu päivienkin jälkeen voi herättää hymyn kasvoille, kun mieli vie takaisin tuohon sosiaaliseen tilanteeseen.

Oletko siis ajatellut virpoa tai lähteä lasten mukana virpomaan sunnuntaina? Jos suklaamunat eivät innosta, voisiko ilon tuottaminen toiselle toimia motivaationa pienelle naapurikierrokselle?

Hyvää tulevaa pääsiäistä ja Lähde-päivää! Muistetaanhan huomioida muita myös pääsiäisvapaiden aikana!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

 

Lue lisää Lähde-kampanjasta täältä

Ystävänpäivästä ystävällisyyden päiväksi

Sydämiä siellä ja sydämiä täällä. Lähestyvä ystävänpäivä ilmoittaa itsestään jo hyvissä ajoin vaaleanpunaisten korttien, sydämenmuotoisten suklaarasioiden ja kaksi yhden hinnalla-tarjousten muodossa. Muiden juhlapäivien tapaan sekin herättää tunteita: toisille se on kaupallista hapatusta, toisille tärkeä hetki juhlistaa ystävien merkitystä elämässä.

Ja toisille taas kipeä muistutus omasta osattomuudesta.

Noin joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Se on valtava määrä ihmisiä. Ilmiönä yksinäisyys on hyvin monitahoinen ja hyvä naamioitumaan. Esimerkiksi emotionaalinen yksinäisyys jää helposti tunnistamatta: jollakin saattaa olla iso porukka ihmisiä ympärillään muttei todellista ystävää, jonka kanssa jakaa syvimpiä tuntojaan. Sellainen yksinäisyys voi olla yhtä haavoittavaa kuin sosiaalinen yksinäisyys, jossa puutetta on ihmiskontakteista ylipäänsä.

Sillä vaikka olemmekin laumaelämiä, ei meille ole yhdentekevää, keiden kanssa aikaamme vietämme. Väitän, että suurin osa meistä kaipaa syvempää yhteyttä ja sielujen sympatiaa pelkän kevyen juttuseuran sijaan. Ystävyyden syntyminen taas edellyttää uskallusta olla avoin ja haavoittuva, mikä ei aina ole helppoa, varsinkaan jos aiempien pettymysten vuoksi pelkää jälleen saavansa siipeensä. Ja sitten on vielä se henkilökemiakin: ystävyyssuhteessa pätevät samat lait kuin romanttisessa rakkaudessakin, sitä ei voi pakottaa.

Sen sijaan ystävällisiä tekoja voimme kaikki tehdä toinen toisillemme. Erityisesti nyt, kun pandemia on ajanut meitä erilleen toisistamme, pienilläkin eleillä ja teoilla on merkitys. Ne eivät maksa mitään, mutta tuovat toivoa, ja sitä me tarvitsemme nyt kipeämmin kuin koskaan. Mielestäni ystävänpäivää voisi aivan hyvin viettää ystävällisyyden päivänä ja ulottaa sen muihinkin kuin omiin läheisiin. Kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten toisia ihmisiä kohtelee: tervehtiä työkaveria, olla ystävällinen kaupan kassalle, pitää ovea auki naapurin mummolle. Ja sitten jatkossa toimia näin myös vuoden jokaisena päivänä.

Pidetään huolta siitä, että meistä jokainen saa tulla nähdyksi.

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

P.S. Jos ystävänpäivä aiheuttaa hankalia tunteita, niiden kanssa ei onneksi tarvitse jäädä yksin kotiin murehtimaan. Lappeenrannassa voit tuoda itsesi kaikille avoimeen Mennää mäkee YHES-tapahtumaan Linnoituksen kärjen Talvilinnaan, jossa pääsee nauttimaan mäenlaskun riemuista mukavassa porukassa maanantaina 14.2. klo 17-19. Liukureita ja kuumaa mehua on tarjolla paikan päällä. Sydämellisesti tervetuloa!

Mennää mäkee YHES Facebookissa

Mennää mäkee YHES tapahtumakalenterissa

Yksi mielen hyvinvoinnin kuukausikortti, kiitos!

Tammikuu, tuo elämänmuutosten kulta-aika. Herkkulakkoon ryhtyneet navigoivat pullatiskin ja karkkihyllyn ohi poskilihojaan pureskellen ja uutuuttaan kiiltelevä kuntosalikortti polttelee lompakossa. Kauppalistalle lisätään sekä uudet Niket että nikotiinipurkkaa. Rohkeimmat lisäävät painetta vielä tekemällä projektistaan julkisen ja raportoimalla siitä somessa: nyt lähtee, uusi vuosi ja uusi minä! Biitsikaudeksi bikinikuntoon, pääsiäiseksi pakarat piukoiksi! Hästäk kesäkunto, hästäk lehtikaalimehu!

Eikä siinä mitään. Halu voida hyvin tai ainakin paremmin on tietenkin hyvä asia. Isot ja näyttävät kevätjuhlaliikkeet toimivat toki joillekin, mutta usein liian rajut ja uhmakkaat lähdöt johtavat vain nopeaan naamalleen kaatumiseen. Siitä taas seuraa yleensä vain pahaa mieltä ja itsensä mollaamista, mikä ei tee hyvää kenellekään. Maailmassa, joka vaatii asiassa kuin asiassa nopeita ja mitattavissa olevia tuloksia, voi olla vaikea hyväksyä sitä että tie pysyvämpään muutokseen on usein hidas ja näyttää ulospäin tylsältä.

Miettikääpä sellaista tv-realitya, jossa päähenkilö pudottaisi painoaan vuoden ajan vaikkapa kilon kuukaudessa tekemällä pikkuhiljaa pienenpieniä muutoksia elämäntapoihinsa? Ei tiukkaa dieettiä, ei lähikuvia hikisestä punnertajasta kuntosalin lattialla antamassa kaikkeaan. Kuka sellaista jaksaisi katsoa?

Draama ja nopeat muutokset ovat kiinnostavampia kuin hidas puurtaminen, vaikka jälkimmäisessä on pitkässä juoksussa paljon enemmän järkeä. Ja mitä nopeammat käännökset, sitä suurempi riski ettei pää pysy muutoksessa mukana.

Hyvin usein alkuvuoden elämäntaparemontit tuntuvat myös keskittyvän ulkoiseen muutokseen ja fyysiseen terveyteen. Toki terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen vaikuttavat positiivisesti myös mielen hyvinvointiin, mutta mitä jos muutosta lähdettäisiinkin tekemään mieli edellä? Jos motiivina olisikin vanhojen farkkujen sijaan mahtua paremmin omaan mieleen?

Kysyin mieleltäni, mitä se tarvitsisi voidakseen paremmin. Se vastasi näin:

”No mutta kiitos kysymästä, kiva kuulla että hyvinvointini kiinnostaa sinua. Minä tarvitsen ainakin enemmän ja parempaa unta, puhelimen räpläämisen iltaisin voisit suosiolla jättää vähemmälle. Pitkistä ja rauhallisista kävelyistä pidän kovasti, myös joogasta ja shiatsusta, jatkathan niitä. Säännöllinen ruokarytmi ilahduttaisi minua myös niin vältyttäisiin niiltä nälkäraivareilta, tiedät kyllä mistä puhun. Viiniä lipität onneksi nykyään aika vähän, se on hyvä koska se vetää minut jälkeenpäin tosi matalaksi. Minusta on ihanaa, kun ruokit minua taiteella ja hyvällä kirjallisuudella ja luot itsekin jotain uutta. Tyhjät päivät kalenterissa tekevät minulle tosi hyvää, samoin hömppäsarjojen katseleminen, sipsien syöminen ja tyhjännauraminen läheisten ihmisten kanssa.”

Kiitos rakas mieleni, näillä eväillä siis uuteen vuoteen. Mitä sinun mielesi vastaisi?

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kynttilä tummaa taustaa vasten

Lanttulaatikkoa ilman kyyneleitä?

Joulu tulla jolkottaa, mutta askeleet kauppakeskusten käytävillä kiihtyvät entisestään. Ensimmäiset joulukonvehtitornit ilmestyivät kauppojen hyllyille jo kaksi kuukautta sitten ja postilaatikko on pursunnut tasaiseen tahtiin kuvastoja kaikesta siitä, mitä ilman joulu ei tule.

Vai tuleeko sittenkin?

Jouluun jos mihin liittyy valtava määrä odotuksia. Satumainen kiiltokuvajoulu, jossa kauniisti puetut ihmiset istuvat sulassa sovussa herkkuja pursuilevan joulupöydän ääressä on ihanne, johon harva yltää. Loppuvuoden stressikertymä, kilometrin pituinen tehtävälista ja samaan tilaan pakkautuneet perheenjäsenet ovat räjähdysherkkä yhdistelmä. Kun soppaan lisätään vielä se, ettei omista odotuksista kerrota muille vaan oletetaan, että kaikki osaavat lukea toistensa tarpeita pelkästä kulmakarvan asennosta, ei pettymyksiltä voi välttyä.

Asetelmallisesta somekuvasta rajautuu ulos hän, joka itkee yksin keittiössä.

Perinteet ovat ihana asia, silloin kun niiden noudattamisesta aidosti nauttii. Perinteet, joihin tarraudutaan hampaat irvessä vain siksi että näin on aina tehty tai koska Alma-täti pahoittaa muuten mielensä, joutaisivat romukoppaan. Mitä jos vaihtaisi perinteen toiseen tai jättäisi väliin, antaisi vain olla? Tapahtuisiko muka oikeasti jotain pahaa? Sillä niin Alma-tädin kuin muidenkin aikuisten ihmisten tulisi oppia sietämään pettymyksiä ja ymmärtää, että maailma muuttuu ja perinteet sen mukana.

Hyvin usein on niinkin, että asiat ovat vain omassa päässä. Kukaan ei oikeasti ole vaatinut eikä pyytänyt: meille syötetty kuva täydellisestä joulusta ja täydellisestä elämästä on vain niin vahva, että se vie meidät mukanaan.

Ajattelen, että paitsi joulunvietossa, myös elämässä ylipäänsä on hyvä kyseenalaistaa oikeastaan kaikki säännöllisin väliajoin. Muuten jää helposti kiinni asioihin, jotka imevät sielun kuiviin ja vievät ilon mennessään niin joulusta kuin elämästäkin. Elänkö siten kuin haluan, näkyvätkö elämässäni ne asiat jotka ovat minulle tärkeitä? Olenko elämässäni ratin takana vai keikunko vain apukuskin paikalla?

Elänkö aidosti hyvää elämää, vai yritänkö vain toteuttaa jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?

Kun uskaltaa kysyä itseltään isoja kysymyksiä, voi löytää vastauksen siihenkin, millainen se oma, täydellinen joulu ihan oikeasti on. Kuvastojen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Joulu on antamisen aikaa ja ihmisinä velvollisuutemme on pitää huolta toisistamme. Mutta on hyvä muistaa, että oman mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeämpää kuin toisten ihmisten loputon miellyttäminen.

Tuleehan aakkosissakin mielenterveys ennen rosollia.

Toivotan kaikille rauhaisaa ja omannäköistä joulua sekä parempaa uutta vuotta 2022!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

19.11. kansainvälinen miesten päivä

Hyvää Miestenpäivää kaikille!

Kansainvälinen miestenpäivä on vuosipäivä, jota vietetään 19. marraskuuta. Vuonna 1999 alkunsa saanutta päivää juhlitaan monissa järjestöissä ja myös kaikissa maanosissa. Wikipedian mukaan miestenpäivä huomioidaan yli 80 valtiossa, sillä on myös Unescon tuki.

Suomessa Miestenpäivän vietto on kuitenkin jäänyt hyvin näkymättömäksi. Osasyynä varmasti on se, että Miestenpäivää ei ole hyväksytty ja sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kalenteriin. Yliopiston almanakkatoimiston mukaan Miestenpäivä ei yllä naistenpäivän suosioon, joten sitä ei myöskään lisätä kalenteriin. Summa summarum, johtuisiko osittain siitä, että Miestenpäivä on kansalaisten keskuudessa heikosti tunnettu. Omasta mielestäni, tasa-arvon mallimaana itseään pitävässä Suomessa, Miestenpäivä pitäisi sisällyttää kalenteriin, jos siellä Naistenpäiväkin on.

Miestenpäivää vietetään kaikkien miesten kunniaksi. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen. Miestenpäivä sai alkunsa, kun sen ideoija Jerome Teelucksingh halusi Isänpäivän rinnalle oman päivän pojille, nuorille ja muille lapsettomille miehille.

Miestenpäivän vietto muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että kaikkia sukupuoleen katsomatta tulisi kohdella tasavertaisesti. Miesasian esiin nosto ei tarkoita sitä, että naisilta otettaisiin jotain pois, päinvastoin kaikille haluttaisiin jotain lisää. Liian usein mies- ja naisasiat asetetaan vastakkain, ikään kuin kilpailemaan keskenään, tämä on mielestäni harmillinen tapa lähestyä asiaa. Olisi tunnustettava, että miehillä on erityisen suuri merkitys naisten elämään, niin hyvässä, kuin pahassakin ja vastaavasti samoin naisilla miesten elämään. Edellä mainitun lisäksi sekä miehillä että naisilla on suuri merkitys perheisiin, jossa lapset elävät. Perhe on ikään kuin auton vaihdelaatikko, jossa yhden rattaan pyöräyttäminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin rattaisiin. Miehiin osoitetaan paljon odotuksia, mutta tosiasia lienee se, että mitä paremmin miehillä menee, sitä paremmin myös naiset voivat.

Työskentelen Miehen mieli- hankkeessa, joka pyrkii tuomaan esiin miesten tarpeita erilaisiin apu- ja tukipalveluihin liittyen. Pyrimme huomioimaan kaiken ikäiset miehet ja kehittämään niin yksilötyötä, kuin ryhmätoimintaakin. Hankkeen toimesta käynnistämme muun muassa nuorille miehille suunnatut avoimet ryhmät Imatralla ja Lappeenrannassa. Emme varmasti tiedä, mutta uskomme siihen, että sukupuolisensitiivisellä työotteella voidaan saada jotain hyvää aikaiseksi. Toivomme, että vastakkainasettelun ajasta voitaisiin siirtyä pikkuhiljaa yhteistoiminnan aikaan, yhteistyöllä saamme paljon enemmän aikaiseksi. Miehen mieli- hankkeen osalta ilahduttavaa on ollut huomata, että ammattilaiset ja yhteistyökumppanit ovat lähteneet kiitettävästi mukaan yhteistyöhön, kiitos siitä kaikille tasavertaisesti.

Petteri Sveins, asiantuntija

Miehen mieli- hanke

miehen mieli -logo

Mitä miehen mielessä?

Tällä viikolla on vietetty Miesten Viikkoa, joka huipentuu sunnuntaina Isänpäivään. Viikon aikana on pidetty seminaareja, kirjoitettu miehiin liittyvistä teemoista ja nostettu esiin erityisesti miesten vaikeutta hakeutua avun ja tuen piiriin. Miesten osalta avun hakemiseen kannustavat kampanjat ovat kautta aikojen kaikuneet kuuroille korville, miehiä ei ole saatu liikkeelle! Tarvetta miesten mielessä varmasti on, koska kolme neljästä itsemurhasta on miesten tekemiä. Suomalaisten hyvinvointia kuvaavat tilastot osoittavat psykososiaalisten ongelmien kasautuneen erityisesti miehille. Päihdeongelmat, syrjäytyminen, rikollisuus ja väkivallan käyttö ovat liian monelle suomalaiselle miehelle arkipäivää.

Suomalaisen miehen mielessä pyörii liian usein ajatus siitä, että pitää vain kestää ja selvitä vastoinkäymisistä yksin. Yksi suurimmista haasteista avun hakemiselle on häpeän tunne; miehen pitää olla vahva ja usein avun hakeminen koetaan heikkoutena. Miesten kertoman mukaan he eivät myöskään aina koe oloaan kotoisaksi sosiaali- ja terveyspalveluissa.

Ongelmiin on kuitenkin herätty ja muun muassa Etelä- Karjalaan on saatu mieserityistä työtä kehittävä kolmevuotinen Miehen mieli- hanke. Hankkeessa miehille järjestetään yksilötapaamisia ja ryhmiä sukupuolisensitiivisellä otteella, koulutetaan alan ammattilaisia ja tutkitaan erilaisia tapoja markkinoida ja tiedottaa erityisesti miehille suunnatuista palveluista. Erityisen tärkeänä kehittämiskohteena pidetään auttamispalvelujen ”kynnyksen” madaltamista. Myös julkisella sektorilla miesten huomioimiseen on panostettu, esimerkkinä tästä Eksoten käynnistämä isäneuvolatoiminta.

Muutosta on kuitenkin tapahtumassa nuoremman sukupolven osalta. Hiljaisen tiedon perusteella ammattilaiset kertovat, että nuoret miehet ovat jossakin määrin aktivoituneet. Asiantuntijat ovat päätelleet, että uuden sukupolven osalta jo varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa annettava tunnetaitojen opettaminen alkaa kantamaan hedelmää, tunteista opitaan puhumaan! On myytti, että Suomalainen mies ei puhu, mutta mistä hän puhuu, on sitten eri asia. Tunteista puhuminen ei ole ollut mukavuusalueella, mutta onneksi muutos on lähtenyt liikkeelle. Valitettavasti emme ole vielä keksineet johtoja, jotka asennettaisiin päähän ja sitä kautta paha olo saataisiin pois, puhuminen on se keino millä paha olo lievittyy.

Meidän ammattilaisten on myös syytä katsoa peiliin. Olemmeko markkinoineet miehille sosiaali- ja terveyspalveluja oikein? Mieleeni tulee vuosituhannen vaihteessa toteutettu miehille suunnattu markkinointikampanja Australiassa. Kampanjaan panostettiin satoja tuhansia dollareita, jotta miehet saataisiin hakemaan apua. Kampanjan pääasiallinen viesti oli: Mies hae apua! Kuinka ollakaan, yhteydenottoja tuli todella vähän- asiantuntijat olivat ymmällään, missä vika! Pähkäiltyään asiaa he päättivät muuttaa kampanjan viestiä: Mies, kysy neuvoja ja ohjeita! Tämä tepsi, miehet lähtivät liikkeelle. Vertauskuvana voisi pitää arkista asiaa; jos mies korjaa auton moottoria, ei hän halua apua, mutta jos eteen tulee ongelma, jota ei osaa ratkaista, miehen on helppo ottaa yhteyttä tahoon, jolta voi saada ohjeita ja neuvoja.

Hyvää tulevaa Isänpäivää kaikille!

Petteri Sveins, asiantuntija

Miehen mieli- hanke

miehen mieli -logo

Nuori kokoaa kiviä junaraiteilla yksinäisen näköisenä

Mitä kuuluu nuoret 2021? – Koronaviruspandemian jättämät jäljet

Sunnuntaina 10.10.2021 vietetään jälleen Maailman mielenterveyspäivää yhdenvertaisuuden teemalla ja samalla muistutamme, kuinka jokaisen nuoren mieli on tärkeä ja arvokas. Nousemme yhdessä ja yhdenvertaisina ”barrikadeille” nuoren mielen puolesta ja korona-ajan hyvinvointiamme nakertavia vaikutuksia vastaan.

”Jokainen nuori ansaitsee tulla kuulluksi ja kohdatuksi – niin perheessä, koulussa, harrastuksissa kuin palveluissa. Kohtaamalla nuoret aidosti voimme vahvistaa nuorten hyvinvointia koronakauden haasteiden ja koettelemusten jälkeen.” (MIELI Suomen Mielenterveys ry 2021.)

 

Mitä nuorille nyt siis kuuluu, ja miten tilanne on muuttunut korona-aikana?

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen keväällä 2021 teettämä kouluterveyskysely [1] ja Nuorisotutkimusverkoston syksyllä 2020 [2] ja kesällä 2021 [3] kerättyjen Nuorisobarometrin ja Tutkimus nuorten kokemuksista korona-aikana -hankkeen tulokset puhuvat karua kieltä. Tilanne pähkinän kuoressa:

  • Nuorten elämään tyytyväisyys on laskenut ennätys nopeasti ja ennätys alas korona-aikana [2]
  • Sukupuolien välinen eriarvoisuus kasvanut: Erityisesti tyttöjen elämään tyytyväisyys on laskenut rajusti [1,2]
  • Polarisaatio ei ole lisääntynyt, vaikka korkeampi tulotaso on edelleen yhteydessä korkeampaan elämään tyytyväisyyteen [2]
  • Ikä on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen; Korkeakouluopiskelijat vähiten tyytyväisä elämänsä ja peruskoululaiset eniten tyytyväisiä. [2]
  • Kaupunkien keskustoissa asuvien nuorten elämään tyytyväisyys heikoin ja maaseudulla asuvien korkein. [2]
  • Yksinäisyys ja ahdistuneisuus lisääntyneet myös erityisesti tytöillä [1]
  • Nuoret muita ikäluokkia stressaantuneempia korona-aikana [3]
  • Tytöt huomattavasti stressaantuneempia, kuin pojat [3]
  • Keskusteluyhteys vanhempien kanssa heikentynyt [1]

 

ELÄMÄÄN TYYTYVÄISYYS HEIKENTYNYT ERITYISETI TYTÖILLÄ

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen syksyllä 2021 julkaisema Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan nuorten kokemus tyytyväisyydestä omaan elämään laski kaikissa ikäluokissa peruskoulun yläluokilta lukioon ja ammattioppilaitoksissa opiskeleviin.

Elämään tyytyväisyys laski koronaviruspandemia aikana etenkin yläkouluikäisten nuorten keskuudessa ja tyttöjen ja poikien välinen kuilu kasvoi entisestään. Tytöt olivat tyytymättömämpiä elämäänsä ja tyttöjen elämään tyytyväisyys oli laskenut poikien elämään tyytyväisyyttä rajummin niin yläkoulussa, kuin lukiossa ja ammattioppilaitoksessa. Keväällä 2021 kerätyssä aineistossa 8. ja 9. luokkalaisista tytöistä vain reilu puolet, 56,8% (vrt. 2019 67,0%) ja pojista 80,8% (vrt 2019 84,1%) oli tyytyväisiä elämäänsä. Vastaavasti erittäin tyytyväisiä elämäänsä oli tytöistä reilu kymmenennes, 12,1% (vrt. 2019 20,1%), kun taas pojista reilu kolmannes, 36,9% (vrt 2019 41,9%).

”Koronaepidemia on ollut raskasta aikaa lapsille ja nuorille. Erityisesti tyttöjen hyvinvointi näyttää heikentyneen verrattuna aiempiin Kouluterveyskyselyihin ja siihen on tärkeää kiinnittää huomiota”, arvioi THL:n kehittämispäällikkö Jenni Helenius.

Ennen kouluterveyskyselyn tuloksia, alkuvuodesta 2021 julkaistu ja puhelinhaastatteluina kerätyn Nuorisobarometrin tulokset olivat valitettavasti samassa linjassa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten (15-25 -vuotiaiden) elämään tyytyväisyys oli laskenut korona-ajan ensimmäisen puolen vuoden aikana kouluarvosana asteikolla (4-10) luvusta 8,5 lukuun 8,0, joka on mittaushistorian nopein lasku ja matalin arvo vuodesta 1997 lähtien tehdyissä kyselyissä. Nuorisobarometri vahvistaa tyttöjen elämään tyytyväisyyden laskeneen korona-aikana poikia enemmän, kun tyttöjen elämään tyytyväisyys oli laskenut 0,7 ja poikien 0,4 arvosanan verran. Lisäksi elämään tyytyväisyys heikentyi erityisesti niillä pojilla, joiden äidinkieli oli muu kuin suomi tai ruotsi.

Nuorisoverkoston tilastotutkijoiden Jenni Lahtisen ja Sami Myllyniemen mukaan eniten elämään tyytyväisyyden koettiin laskeneen kaupunkien keskustoissa asuvien nuorten keskuudessa ja vähiten maaseudulla elävien nuorten kohdalla. Elämään tyytyväisyys oli laskenut kaikissa tuloluokissa olevilla nuorilla, eikä polarisaation kasvua näin ollen havaittu, vaikkakin hyvä tulotaso on yhä yhteydessä korkeampaan elämään tyytyväisyyteen. Elämään tyytyväisyys oli matalampi niillä nuorilla, jotka suhtautuivat etäopetukseen ja sosiaalisia kontakteja koskeviin rajoituksiin kielteisesti verrattuna nuoriin, jotka eivät kokeneet rajoituksilla olleen vaikutusta heidän elämäänsä.

”Peruskoululaiset ovat tyytyväisimpiä elämäänsä, korkeakouluopiskelijat taas vähiten tyytyväisiä.”(Lahtinen &Myllyniemi 2021)

Sami Myllyniemi ja Jenni Lahtinen nuorisoverkostosta pohtivat, että tulevaisuus näyttää, onko elämän tyytyväisyyden romahdus hetkellinen, vai jääkö se pidemmäksi aikaa laahaamaan matalalla tasolla.

 

TYTTÖJEN AHDISATUNEISUUS JA YKSINÄISYYS NOUSSUT HÄLYTTÄVÄSTI

Toinen huolestuttava muutos nuorten mielenterveyteen liittyen on yksinäisyyden lisääntyminen vuosien 2019 ja 2021 kouluterveyskyselyiden välillä. Erityisesti tyttöjen yksinäisyys on kasvanut, kun joka neljäs tyttö tunsi itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti. Pojista vastaavasti 10 prosenttia koki yksinäisyyttä keväällä 2021 kerätyssä aineistossa.

Myös ahdistuneisuus lisääntyi erityisesti tytöillä, kun kolmasosa eli 30% koki vaikeaa tai kohtalaista ahdistuneisuutta, kun ennen koroa-aikaa vuosina 2013-2019 vain 13-20 oli kokenut ahdistuneisuutta. Vastaavasti pojista noin 8% koki ahdistuneisuutta vuonna 2021. THL:n kehittämispäällikkö Jenni Heleniuksen mukaan moni nuori tarvitsee tukea esimerkiksi sosiaalisissa suhteissa ja ahdistuneisuuden kanssa liittyen koulun käyntiin.

Jenni Lahtisen, Riku Laineen ja Tuuli Pitkänen Nuorisotutkimusverkostosta selvittivät nuorten stressiä korona-aikana kesällä 2021 ja selvisi, että tytöt olivat poikia huomattavasti stressautuneempia ja myös taloudellisen tilanteen heikentyneen erityisesti 20- 24-vuotialla naisilla. Toimeentulon edellytysten ja terveyspalveluiden peruuntumisen ja siirtymisen huomattiin olevan yhteydessä koetun stressin määrään sitä lisäten. Harrastustoiminnan keskeytyminen oli yhteydessä 15-19 vuotiaiden naisten ja 20-24 -vuotiaiden miesten koettuun stressiin.

 

MITEN PELASTAA UPPOAVA LAIVA JA KANTAA SUOMEN NUORET LÄPI KAIKKIA KOSKETTANEEN KORONAKRIISIN?

Nyt on meidän aikuisten aika näyttää, että kannamme vastuun meidän lapsista ja nuorista, emmekä jätä sitä sanan heilinään. Mielenterveys alan asiantuntijat kokoontuivat eilen eduskuntatalolle vieden sinne viestin, että vielä ei ole liian myöhäistä toimia, mutta niitä vaaditaan, jotta meillä ei ole pian käsillä mielenterveyshäiriöiden epidemia. Yhtä tärkeänä viestinä peräänkuulutettiin, että nuorten kohtaamiseen ja tukemiseen pitäisi varata aikaa ja nuorten mielenterveysongelmat pitäisi ottaa aiempaa vakavammin. Mielenterveyden pitäisi olla saman arvoinen, kuin fyysisen terveyden ja siitä puhumisen kynnystä olisi madallettava, jotta leimaantumista voitaisiin vähentää. Kuten tutkimustulokset osoittavat, olisi myös panostettava eriarvoisuuden kitkemiseen.

”Osalle lapsista on syntynyt sekä mielenterveysvelkaa että oppimisvelkaa. Ihan kaikkien kohdalla tätä voi olla vaikea kuroa umpeen, jollei todella panosteta eriarvoisuuden vähenemiseen, Kristian Wahlbeck sanoo.”  Psykiatri ja kehitysjohtaja Mieli Suomen mielenterveys ry [4]

 

MITÄ IHAN JOKAINEN VOI TEHDÄ?

💚Mitä ihan jokainen voi tehdä, niin on kuunnella nuoria ja heidän huolensa. Näytetään, että välitämme, eikä jätetä heitä selviämään yksin. Ole aidosti läsnä ja pysähdy hetkeksi osoittaen, että olet siinä nuorta varten; voit kysyä maailman tärkeimmän kysymyksen ”Mitä kuuluu?”

Käytännön vinkkejä nuoren kohtaamiseen saat Mitä mielessä? -testistä, joka kannustaa pysähtymään ja kysymään nuoren kuulumisia. Voit toteuttaa testin yhdessä nuoren kanssa keskustellen. Testin löydät täältä.

💚Voit ottaa kantaa ja tukea sanomaamme järjestämällä vihreän valaistuksen Maailman mielenterveyspäivän 10.10. iltana klo 18 alkaen tai pukeutumalla vihreään väriin ja jakamalla kuvan siitä somessa tunnisteilla #vihreäävaloa #yhdenvertaisuus #kymppikymppi #maailmanmielenterveyspäivä.

💚Voit myös tukea MIELI ry:n tekemää mielenterveystyötä. Lahjoita 10 euroa 10.10. Maailman mielenterveyspäivänä: Avaa MobilePay. Syötä lahjoitettava summa. Syötä numeroksi: 50705. Hyväksy lahjoitus pyyhkäisemällä. Lue lisää Maailman mielentervepäivän kampanjasta täältä.

💚Kuuntele Toivon Kärjen kokoomien yli 70 Suomen eturivin artistin uudelleen versiointi Pave Maijasen legendaarisesta Pidä huolta -kappaleesta. Kappaleen suoratoistokorvaukset käytetään lyhentämättömänä MIELI ry:n nuorten mielenterveystyöhön. Katsomalla musiikkivideon tai kuuntelemalla kappaletta Spotifyssa tuet työtämme nuorten hyväksi: Musiikkivideo täällä.

💚Tai tule mukaan vapaaehtoiseksi SEKASIN -Chattiin ja anna tukesi nuorille Mieli ry:n koordinoimassa hankkeessa, jonka tavoitteena on ettei yksikään nuori jää ajatustensa kanssa yksin. Lue lisää täältä.

 

Nuorten puolesta kohti valoisampaa tulevaisuutta, yhdessä, yhdenvertaisena ja täydestä sydämestä!

 

Kirjoittanut

Mia Färm

Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry.

 

 

Lähteet:

[1] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2021. Lue lisää täältä ja täältä.

[2,3] Nuorisotutkimusverkosto ry. 2021. Lue lisää täältä

[4] Piia Paakkunainen Yle 2021, Mielenterveys. Lue lisää täältä.

 

Sumpit pihisemään

Tänään 1.10. vietetään kansainvälistä kahvipäivää. Maailma on muuttunut, emmekä elä enää samanlaista yhtenäiskulttuurin aikaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. On kuitenkin asia, joka on ajan hampaissakin pysynyt samana: intohimoinen suhteemme kahviin.

Aikuiset suomalaiset kittaavat mokkaa keskimäärin viisi kupillista päivässä per naama. Se on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Monissa kodeissa kahvinkeitin ladataan iskuvalmiuteen jo edellisenä iltana elintärkeää aamukahvia varten ja lounaspaikkaa valitessa eniten kiinnostaa että ”kuuluuhan hintaan myös kahvi?” Iltapäivän kaffepaussi on pyhä toimitus ja keittävätpä sitkeimmät sumppisissit vielä päivän päätteeksi oikein tymäkät iltasufeet.

Itse aloitin kahvinjuonnin lukioikäisenä, jolloin opin myös kahviloissa luuhaamisen jalon taidon. Kun kaverin kanssa lintsasimme matikantunnilta ja röhnötimme velttoina teineinä kahvilan upottavilla sohvilla imien kitusiimme santsikupin santsikupillista, tuntui vahvasti siltä että elämä oli meidän omissa käsissämme ja saimme tehdä sillä mitä halusimme. Siinäpä tunne, jota näin aikuisena veronmaksajana on enää vaikea tavoittaa.

Kofeiini piristää mieltä ja joidenkin tutkimusten mukaan kohtuullisuuden rajoissa pysyvä kahvinjuonti saattaa jopa suojata masennukselta. Uskon kahvittelun hellivän mieltä myös siksi, että se on monille päivittäin toistuva rutiini. Ja rutiinit jos mitkä pitävät meidät järjissämme silloin, kun maailma ympärillä tuntuu huojuvan ja natisevan liitoksistaan. ”Eiköhän keitetä kahvit” on lauseena kuin pehmeä peitto, johon saa kääriytyä hetkeksi piiloon ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksilta.

Ennen kaikkea kahvi on sosiaalinen voiteluaine, liima joka liisteröi meidät toisiimme. Eniten kahvia olen juonut tässä elämässä seuran vuoksi, kuuluakseni laumaan. Vaikka vatsahapot kiipeäisivät jo takahampaisiin asti ja kofeiiniruuhka humisisi päässä, ojennan hymyillen mukiani kohti pannua pitelevää kättä: no kaada vielä ihan pikkuisen.

Eikä ole sellaista tilannetta, mihin kahvikupin kilinä ei sopisi. Se on läsnä niin iloissa kuin suruissakin. Kun muistotilaisuudessa, itkettyään ensin silmänsä tomaateiksi, saa eteensä muhkean palan lohiruusukkeilla aateloitua voileipäkakkua ja aavistuksen painunutta juhlamokkaa Arabian Kesti-kupissa, tuntuu ainakin hetken siltä että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Tai jos ei iloksi, niin elämäksi ainakin.

Ja jos ei tiedä, mitä tässä elämässä oikein tekisi, niin aina voi keittää kahvit.

Minna Mänttäri

Kirjoittaja on YHES-kohtaamispaikka-hankkeen koordinaattori, joka kertoo mielellään julkisesti suosivansa prameita erikoiskahveja mutta juo salaa kotona halpaa pikakahvia. 

Yksinäisyys syö elävältä

Luokan takarivissä pulpetti, johon kukaan ei enää istu. Työpaikan taukotilassa kahvimuki, johon kukaan ei enää koske. Tyhjä paikka ruokapöydässä, vuoteessa tyyny, jolle kukaan ei enää paina päätänsä.

Noin 800 suomalaista päätyy vuosittain tekemään lopullisen ratkaisun: riistämään hengen itseltään. Itsemurhayrityksiä on arvioitu olevan vuosittain 10 000-30 000. Syitä siihen, että ihminen haluaa kuolla oman käden kautta, on monia: esimerkiksi mielenterveysongelmat, vaikeat elämäntilanteet ja erilaiset kriisit. Yksinäisyys ei myöskään ole syistä vähäisin.

Yksinäisyys ei aina näy päällepäin, eikä kukaan ole siltä turvassa. Facebookin kaverilistalla saattaa olla tuhat naamaa, mutta ei silti ketään, joka hädän hetkellä tulisi ja pitäisi kädestä kiinni. Sydämen klikkaaminen somessa ei ole sama kuin tuntea toisen sydän omaansa vasten.

Vaikka YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, jätämme aivan liian usein toisemme täällä yksin. Katsomme ohi emmekä silmiin, jätämme puhelun soittamatta, kahvit juomatta, vetoamme kiireeseen. Olemme sosiaalisia eläimiä, joille lauman ulkopuolelle jääminen on kohtalokasta. Kun on liian pitkään näkymätön kaltaistensa silmissä, alkaa uskoa itsekin omaan arvottomuuteensa.

Perjantaina 10.9. vietetään maailman itsemurhien ehkäisypäivää. Samalle päivälle osuu myös Lähde-liikkeen organisoima Lähde-päivä, jossa kannustetaan ihmisiä mukaan yksinäisyyden vastaiseen taisteluun. Siihen taisteluun ei tarvita haarniskaa tai urheaa sotaratsua, vaan jokainen meistä voi osallistua ihan omana itsenään. Tarvitsee vain kysyä toiselta pieni, mutta maailman tärkein kysymys: mitä kuuluu?

Ja mikä tärkeintä, olla myös valmis kuuntelemaan vastaus.

Minna Mänttäri
hankekoordinaattori, YHES-kohtaamispaikka
MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry

mies pitää silmälaseja väsyneesti kädessään ja painaa silmiään. sylissä kasa papereita

Tukekaamme myös yrittäjien mielenterveyttä

Sunnuntaina 5.9. vietetään yrittäjien päivää.

Mielenterveys on sana, joka herättää meissä monenlaisia mielikuvia, mutta rohkenisin väittää, että useimmille mieleen tulee jonkin asteinen sairaus. Sairaudesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan mielenterveys on olennainen osa meidän jokaisen terveyttä ja hyvinvointia. Julkisuudessa on puhuttu paljon työntekijöiden jaksamisesta, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt yrittäjiin liittyvän mielenterveyden tukeminen. Meistä jokaisesta huolehtiminen on kuitenkin tärkeää, ”mieli liikuttaa lihaksia” on tunnettu sanonta urheilumaailmasta. Meidän on syytä antaa tukemme niin työntekijöille, kuin yrittäjille, jotka pitävät huolen siitä, että yhteiskunnan rattaat pyörivät ja voimme ylläpitää hyvinvoivaa yhteiskuntaa.

Richard Cantillonin mukaan yrittäjä on riskin kantaja. Hän ottaa riskin muiden puolesta sovitulla hinnalla. Taloustieteilijä Frank Knight näki yrittäjän henkilönä, joka sietää epävarmuutta. Ilman epävarmuutta ei olisi tappiollista liiketoimintaa. Hänen mukaansa riskille voidaan laskea arvo, mutta epävarmuudelle ei. Yrittäjä on valmis uhrautumaan epävarman liiketoiminnan vuoksi.

Edellä mainitut näkemykset ja riskitekijät ovat arkipäivää yrittäjien elämässä: riski, epävarmuus, uhka tappiollisesta liiketoiminnasta ja uhrautuminen. Kaikki nämä tekevät yrittäjän vahvasta mielenterveydestä entistä suuremman suojaavan tekijän yhä kovenevassa kansallisessa ja kansainvälisessä yritysmaailmassa.

Mielenterveyttä edistää kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen. Tässä kirjoituksessa haluan erityisesti kiinnittää huomiota kognitiivisen toimintakyvyn merkitykseen. Kognitiivinen toimintakyky perustuu älylliseen aktiivisuuteen, sosiaaliseen aktiivisuuteen ja ihmissuhteisiin, henkilökohtaiseen elämään ja elämään tyytyväisyyteen sekä fyysiseen aktiivisuuteen. Nämä ovat samalla myös mielenterveyden peruspilareita.

Kognitiivinen toimintakyky on tiedonkäsittelyn eri osa-alueiden yhteistoimintaa, joka mahdollistaa ihmisen suoriutumisen arjessa. Kognitiiviset toiminnot ovat tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön liittyviä toimintoja. Syy, miksi haluan nostaa esiin nämä kongnitiiviseen toimintakykyyn liittyvät asiat yrittäjien osalta, on se, että juuri näitä taitoja menestyvään yrittäjän uraan tähtäävä tarvitsee ottaa huomioon. Edellä mainittujen asioiden huomioiminen edesauttaa merkittävällä tavalla jaksamiseen liittyvissä kysymyksissä, näitä ei koskaan voi väheksyä. Pitäkäämme näistä huolta: muistin eri- alueet, oppiminen, keskittyminen, tarkkaavaisuus, hahmottaminen, orientaatio, suunnittelu ja päättelytaidot, ongelmien ratkaisu, oman toiminnan ohjaus, kielellinen toiminta ja tunteiden säätely.

Olemme kaikki ihmisiä, kukaan ei pärjää yksin, tarvitsemme muiden ihmisten tukea, jotta selviämme ja menestymme. MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry:n puolesta haluamme toivottaa kaikille yrittäjille menestystä ja mielen hyvinvointia Yrittäjäpäivänä!

Älä jää yksin, vahvuutta on ottaa yhteyttä ja hakea neuvoja, jos tunnet siihen vähäisintäkään tarvetta.

Petteri Sveins

Asiantuntija, kriisityöntekijä, 20- vuotta kokemusta yrittäjänä

Miehen Mieli- hanke

MIELI Etelä- Karjalan Mielenterveys ry

 

Mistä tukea ja apua yrittäjän jaksamiseen?

Saimaan kriisikeskus, maksutonta keskusteluapua:

toimisto@mieliek.fi

05 453 0020 (ma-to klo 11-13)

Whatsapp 050 543 2567

 

Tämän lisäksi keskusteluapua voi saada valtakunnallisesti Yrittäjien kriisikeskuksesta.

metsä

Luonnon voima

ranta, kaislikkoa, ratakiviä, puita”Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt”. Niin laulettiin jo lastenlaulussakin. Kun stressaantuneena tai muuten olonsa huonoksi tuntevana suuntaa metsään, voi reissun positiivinen vaikutus yllättää kerta toisensa jälkeen. Metsä ja luonto on kiistatta tärkeä hyvinvoinnin lähde niin fyysiselle terveydelle kuin meidän mielellemmekin. Lisäksi se on yhdistetty myös sosiaaliseen hyvinvointiin. Siitä huolimatta täällä tuhansien järvien ja metsien maassa kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä ottamaan irti kaikkia luonnon terveyshyötyjä, joita metsämaisemat meille tarjoavatkaan. Kaupunkioloissa voi olla suuremman työn takana löytää sopivaan metsämaastoon. Toisilla taas esimerkiksi liikuntarajoitteet voivat estää metsäretkeilyn. Osalle meistä metsässä käyminen voi olla muuten vain niin vierasta tai kaukaista, ettei sitä osaa edes kaivata. Syitä voi olla monia.

puiden latvat ja taivas alhaalta päin katsottunaOsallistuin itse juuri viime viikolla MIELI ry:n järjestämään Terveysmetsäystävä-koulutukseen, jossa Adela Pajunen ja Marko Leppänen ohjasivat meidät toimintamallin pariin. Tällaisella ystävätoiminnalla ja koulutuksella voimme järjestää metsäretkiä, joilla autamme ihmisiä pääsemään luonnon ääreen ja keräämään hyvinvointia kaikilla aisteillamme. Kävimme koulutuksessa tekemässä itsekin harjoituksen metsässä. Havainnoimme luontoa lähietäisyydeltä, kuuntelimme lepän lehtien konserttia, rauhoituimme yksin ja yhdessä ja otimme uutta perspektiiviä makuuasennossa metsää tarkkailemalla. Olen itse kasvanutaurinko käy puiden välistä metsässä lapsuudesta asti luonnon keskellä ja luontosuhteeni on ollut aina korkea. Siitä huolimatta sain retkellä uusia elämyksiä luonnosta, koska keskityimme rauhassa kaikkiin aistikokemuksiimme yksi kerrallaan. Olo oli rauhallinen ja ajantaju katosi. Myös ryhmän puheensorina kasvoi retken aikana ja ryhmäydyimme kuin itsestään metsässä. Tästä havainnosta ilahduin erityisesti oman työni kannalta, sillä Yhes-kohtaamispaikoilla pyrimme saattamaan ihmisiä yhteen ja tarjoamaan mahdollisuuden sosiaalisiin kokemuksiin. Kenties luontoretki olisikin hyvä paikka kohdata muita.

puolukoitaLauantaina 28.8. vietetään Suomen luonnon päivää. Päivä kannustaa ihmisiä erilaisiin tapoihin juhlia Suomen luontoa. Toiset nukkuvat yönsä taivasalla, toiset suuntaavat retkelle, osa liputtaa Suomen luonnolle ja joku ehkä kerää Sibeliusboksiin palan luonnon tuoksuja. Tapoja on monia ja vinkkejä omaan luontopäiväänsä voi etsiä suomen luonnon päivän verkkosivuilta. Itse suosittelen koulutuksen innoittamaan ottamaan vaikkapa istuinalusen ja kahvitermarin matkaan ja suuntaamaan jollekin rauhalliselle paikalle, josta voi saada elämyksiä niin näkö-, kuulo-, tunto- ja hajuaistille. Jos metsän antimet mahdollistavat, voi makuaistiaankin ruokkia puolukoilla tai mustikoilla.

Hyvää Suomen luonnon päivää kaikille!

Eeva Pylkkö

Hankekoordinaattori

YHES-hanke

MIELI Suomen mielenterveys ry
mieli.fi

 

MIELENTERVEYS
TULE MUKAAN
TUKEA JA APUA
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY