MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry.

Saimaan Kriisikeskuksesta apua vaikeisiin elämäntilanteisiin. MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:ssä voi toimia vapaahetoisena.

Ville Jalo: Päivä, jolloin ei taaskaan saa olla isä

Miessakit ry:n koordinoimaa Miesten Viikkoa vietetään 6.-12.11.2023. Viikon teemana on Yksinäinen mies. Viikon aikana julkaisemme tekstejä miehistä ja miehenä olemisesta. Viikko päättyy isänpäivään, joka ei ole kaikille vain ilon ja juhlan päivä. Isyydestä ja sen kokemuksesta vaille jäämisestä kirjoittaa Miehen mieli -hankkeen asiantuntija Ville Jalo.

Päivä, jolloin ei taaskaan saa olla isä

Tällä viikolla vietämme isänpäivää, joka on monessa perheessä ja monelle isälle ilon ja juhlan päivä. Isompien lasten kanssa käydään syömässä tai lätkämatsissa. Pienet lapset antavat isälleen päiväkodissa tehdyn, etäisesti lahjaesinettä muistuttavan asian, jota isä kehuu vuolaasti. Lahja siirretään varaston ylähyllylle edellisten vuosien lahjojen sekaan. Niitä ei koskaan heitetä pois, vaan ne kulkevat mukana silloinkin, jos erotaan ja isä muuttaa eri osoitteeseen.

Kaikille isänpäivä ei ole ilon ja juhlan päivä. Moni isä ei saa toteuttaa syystä tai toisesta isyyttään olemalla lapsilleen läsnä niin paljoa kuin toivoisivat. Avioeron kohdatessa lapset jäävät asumaan äidin kanssa huomattavasti useammin. Kun vuoroasumisesta ja tapaamisista sovitaan, osa miehistä hyväksyy kohtalonsa viikonloppuisinä.

Eräs juuri eron kohdannut mies kertoi, että lapset jäävät automaattisesti äidin luokse asumaan, koska lapsille äidit ovat tärkeämpiä kuin isät. Mies kertoi syyksi, että niin myös hänen lapsuudessaan näin oli ollut ja näin asia vain on. Äiti huolehti lapsista ja isä ei ollut paikalla, ainakaan henkisesti. Mies kertoi, että haluaisi kyllä lapset kanssaan asumaan, koska rakastaa heitä niin paljon. Kertomuksen jälkeen jäin pohtimaan kahta asiaa. Omaksuvatko isät oikeasti edelleen tämän kaltaiset rooliodotukset ja ennakkoasenteet isyydestä? Millä tavoilla omat rooliodotukset ja ennakkoasenteet isyydestä näkyvät, kun puhun ammattilaisena iseistä ja isyydestä? Tätä pitää pohtia.

Kuitenkin on varmaa, että lapsille tärkeintä on pysyvä, huolehtiva ja rakastava vanhempi. Ottamatta huomioon sitä kutsuuko vanhempi itseään isäksi, äidiksi tai joksikin muuksi. Lasten hyvinvointi on aina ensisijalla, mutta on tärkeä muistaa, että juuri isyydestä puhuttaessa isyyden tuoma merkityksellisyys ja suhde omaan lapseen parantaa isän kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Isänpäivänä meidän jokaisen on hyvä tarkastella omaa suhtautumistamme isyyteen, muistella oman lapsuutemme isejä ja miehenmalleja, eikä unohdeta niitä miehiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi olla isejä.

Ville Jalo

Juho Kuosa: Miehet ja ero

Miessakit ry:n koordinoimaa Miesten Viikkoa vietetään 6.-12.11.2023. Viikon teemana on Yksinäinen mies. Viikon aikana julkaisemme tekstejä miehistä ja miehenä olemisesta. Tänään vuorossa on Miehen mieli -hankkeen asiantuntijana työskentelevän Juho Kuosan ajatuksia miehistä ja eroamisesta.

Miehet ja ero

Ero tulee monelle miehelle yllätyksenä, vaikka kumppani olisi sitä pohtinut jo kauan.  Lopunajan merkit menevät ohi, tai niitä ei osata ottaa vakavasti. Hetkellinen häiriö suhteessa, joka menee aikanaan ohi. Miehet ovat pääsääntöisesti tyytyväisempiä parisuhteisiinsa ja vain 30 prosenttia avioeroista onkin miesten alulle panemia. Ero, oli se yllätys tai ei tuo mukanaan aina erilaiset käytännön järjestelyt. Tällaisessa tilanteessa henkinen kuormitus lisääntyy, joka saattaa näyttäytyä ulospäin lisääntyneenä päihteiden käyttönä, aggressiivisena käytöksenä, osalla taas lamaantumisena ja eristäytymisenä.

Moni tapaamistani miehistä kuvaa hyvinkin vahvoja syyllisyyden ja häpeän tunteita. Peilistä katsoo parisuhteessa epäonnistunut mies. Surkea olento, joka ei pystynyt pitämään kaikkea kasassa. On kuitenkin muistettava, että parisuhde on aina kahden kauppa. Ehkäpä juuri tilanteen yllättävyys laittaa ottamaan vastuuta myös sellaisista asioista, joista ei kuuluisi. Myös matala itsetunto voi vaikuttaa asiaan, eikä riitaisaksi yltynyt ero tilannetta suinkaan helpota. Vaikeassa tilanteessa jäädään herkästi yksin selviytymään, ajatuksena, että näin kuuluukin olla.

Usein kriisin keskellä painiva ihminen on henkisesti ikään kuin autiolla saarella. Tulee tunne, että kukaan ei voi ymmärtää minua ja tilannettani. Ei välttämättä ole kokemusta siitä, että oman tilanteen jakaminen muille voisi lopulta helpottaa oloa. Tunnepuhekin voi olla hyvin vierasta, ei välttämättä löydy sanoja sille miltä juuri nyt tuntuu. On helpompi näyttää tunteensa, joka taas voi hyvinkin saada muut ihmiset ottamaan etäisyyttä. Kaikki ammattilaisetkaan eivät välttämättä osaa suhtautua tähän, vaan mies saatetaan nähdä vaikeana, jopa uhkaavana. Mies tulee herkästi torjutuksi sellaisella hetkellä, kun hän itseasiassa tarvitsisi ymmärrystä osakseen.

Ymmärretyksi tulemisen tarve on ihmiseen sisäänkirjoitettu ja ymmärryksen kautta tunnemme yhteyttä muihin ihmisiin. Mikäli se yhteys katkeaa, tuntee ihminen olonsa hyvin yksinäiseksi. Yksinäisyyden tunne on jokaiselle jossain määrin tuttu ja ohimenevänä harmiton. Aina joskus yksinäisyys kuitenkin haluaisi jäädä pysyvästi ihmisen matkaan. Kriisit ovat hetkiä, jolloin on kaikkein otollisinta liukua yksinäisyyden syliin.  Yksinäisyys vie toimijuuden tunteen pois ihmiseltä ja silloin toiset nähdään ennemmin uhkana kuin mahdollisuuksina. Miehillä on keskimäärin suppeammat sosiaaliset verkostot ja siksi yksinäisyys tunteena korostuu, kun tärkeä ihmissuhde päättyy. Eikä verkoston laajuuskaan yksistään tarkoita sitä, etteikö voisi olla yksinäinen.  Myös parisuhteessa voi olla yksinäinen, jos ei tunne yhteyttä toiseen.

Miehet nostavat toistuvasti puheissaan esiin pelon yksinjäämisestä: ”mitä minä sitten teen, kun olen yksin?” Pelko on niin vahva, että saa sitoutumaan sellaisiinkin suhteisiin, jotka voivat olla jopa haitallisia. Ei haittaa, että on yksinäinen, kunhan ei jää yksin. Muutostilanteissa näkökulma kapeutuu ja ajattelu voi olla hyvin mustavalkoista. Muutostilanteet ovat usein hyvin kaksijakoisia, toisaalta ne pitävän sisällään uhan tunteen, mutta myös mahdollisuuden johonkin hyvään. Eroaminen ei ole kevyt päätös, eikä sen käsittely jälkeenkään ole välttämättä kovin kevyt. Varsinkin kuluttavasta, haitallisesta parisuhteesta lähteminen voi kuitenkin avata oven uusille, terveemmille ihmissuhteille. Eron ei välttämättä tarvitse tarkoittaa alamäkeä kohti yksinäisyyttä.

Elämässä teemme erilaisia valintoja, joiden lopputuloksesta emme etukäteen voi tietää. Avun hakeminen on yksi tällainen valinta, mutta se on myös äärettömän tärkeä taito. Oli kyse yksinäisyydestä tai erosta, on hyvä muistaa, ettet ole yksin. Apua on saatavilla.

Juho Kuosa

Työskentelen MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n Miehen mieli -hankkeessa kriisityöntekijä ja tapaan työssäni eron kohdanneita miehiä niin yksilöinä kuin ryhmänä. Teksti on syntynyt miesten jakamista kokemuksista ja ajatuksista, sekä omista havainnoistani tässä työssä.

Vapaaehtoinen kriisiauttaja Jukka: Vapaaehtoisuus on hetkeen pysähtymistä

Miessakit ry:n koordinoimaa Miesten Viikkoa vietetään 6.-12.11.2023. Viikon teemana on Yksinäinen mies. Viikon aikana julkaisemme tekstejä miehistä ja miehenä olemisesta. Oheisen pohdinnan on kirjoittanut yhdistyksessämme vapaaehtoisena kriisiauttajana toimiva Jukka.

Vapaaehtoisuus on hetkeen pysähtymistä

Suo minulle hetki aikaasi, niin kerron sinulle tarinan omasta vapaaehtoisuudestani. Kaikki lähtee yksinäisyydestä, josta minulla on oma kokemukseni. Läpikävin aikanaan pitkäaikaistyöttömyyden, ja sen tiimoilta syrjään jäämisen. Minä olin elämässäni jumissa, samalla kun maailma ympärilläni jatkoi eteenpäin. Tunsin, että olin unohdettuna siinä hetkessä. Mennyt ahdisti, tulevaa ei ollut. Tämä hetki piti minua otteessaan, ilman että kykenin toimimaan. Miten olla, ja olla olematta samaan aikaan?

Kun tätä kirjoittaessani pohdin yksinäisyyttä, mietin ovatko miehet valtaosaltaan emotionaalisesti yksinäisiä? Miten meille tuputettu ”vahvan miehen malli” kuormittaa meitä? Karrikoidusti esittäen Mies™ selviää yksin, kaataa vaikka pari hehtaaria metsää seuranaan vain tankkaamaton Stihlin saha ja kippurahäntäinen Pystykorva… Onko kyse pelosta; kipeiden ja vaikeiden asioiden ääneen puhuminen saa meidät vaikuttamaan heikoilta, ja sehän ei käy. Pelottaako miestä tunnustaa heikkoutensa? Vai onko kyse siitä, ettei meillä miehillä ole sanastoa pahalle olollemme?

Tiukkaan solmiutunut lankakerä, jota myös elämäkseni kutsuin, alkoi avautumaan kohdatessani työvoimatoimiston ammattilaisen. Tämä hetki oli erilainen, kohtaamisessaan aito. Minua kuunneltiin, minut nähtiin, yhtäkkiä olin jälleen ihminen. En vain numero tilastoissa. Tuon hetken merkityksen olen ymmärtänyt vasta myöhemmin elämässäni. Läsnäolon voimaa ei voi aliarvioida, se pureutuu lopulta läpi paksummankin panssarin.

Pikakelataan vuosia eteenpäin. Elämä on elämää. Riemuineen, vastoinkäymisineen. Mokineen ja onnistumisineen. Lopulta eteen osuu isompi kriisi; sairastumisia, menetyksiä, taloudellisia ongelmia, parisuhdeongelmia. Kaikki tuntuvat kasautuvan yhteen ja samaan hetkeen. Tuntuu, että olen jälleen jumissa. Tämä hetki kasaa päälleni vastoinkäymistä toisen perään. Tunnen että hukun niiden alle enkä saa ilmaa. Miehenä minun pitää jaksaa, miehenä minun tulee ratkoa ongelmat. Mies syö rautaa ja ulostaa kettinkiä, menee vaikka läpi harmaan kiven, mutta perkele vieköön mies ei itke… Mutta minä itkin. En osannut kaikkea sitä myräkkää sisälläni sanoittaa, mutta onneksi kykenin itkemään. Se oli paineventtiilini.

Lopulta pääsin psykoterapiaan. Tuon hetken myötä sisälläni lähti avautumaan jotain, mikä oli sisälle suljettuna vuosia. Kolmen vuoden ajan puhuin, puhuin ja puhuin. Tein hyviä ratkaisuja, tein vääriä ratkaisuja, opin itsestäni. Terapeutti kohtasi minut, ja lopulta minä uskalsin kohdata itseni; elämäni merkittävin tutustuminen. Kun nyt pohdin, miten tuolloin olin valmis vastaanottamaan apua ja tukea, vaikutti siihen muutama tekijä. Ensinnäkin sain terapiassa kohdata itseni omilla ehdoillani, omaan tahtiini. Toiseksi rakensin itselleni sanastoa, jolla ilmaista tunteitani. Omasta mieleni sisäisestä prosessista tuli ikään kuin rakennusprojekti; työkalut, materiaalit, rakennuspiirustukset, aikataulu. Rakensin konkretian, jonka kautta lähdin pureutumaan itseeni. Kyseenalaistin sitä mallia, johon minut oli kasvatettu, ja rakensin omaa miehen malliani. Saan olla heikko, ja se tekee minusta vahvan.

Olemme tarinassani nykyhetkessä. Työni ohessa opiskelen sosionomiksi, ja opintojen tiimoilta sain kuulla, että MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry järjestää tukijoiden ja kriisiauttajien peruskoulutuksen miehille. Hetken mielijohteesta ilmoittaudun koulutukseen, koska koin että tämä hetki on siihen oikea. Riittävä matka on kuljettu, vaikkakin tarina itsessään on vasta puolivälissä. Olen oppinut ymmärtämään kohtaamisen tärkeyden, aidon läsnäolon merkityksen. Jokainen kohtaamme elämän yksilöllisesti, ymmärtäen ja sanoittaen sitä omista lähtökohdistamme. Ja jokainen meistä on riittävän arvokas tullakseen aidosti kohdatuksi. Olen oman vapaaehtoisurani alkutaipaleella, mutta tunnistan jo, että vapaaehtoisuus on minulle vapautta olla oma itseni. Mahdollisuutta elää arvojeni mukaisesti. Kohdata toisia ihmisiä, pysähtyä aidosti hetkeksi heidän kohdallaan, tarjota sitä aidon kohtaamisen voimakasta kokemusta joka aikanaan auttoi minua.

– Vapaaehtoinen kriisiauttaja Jukka

Matti J. Kuronen: Pottuileva pesukone ja muita murheita

Miessakit ry:n koordinoimaa Miesten Viikkoa vietetään 6.-12.11.2023. Viikon teemana on Yksinäinen mies. Viikon aikana julkaisemme tekstejä miehistä ja miehenä olemisesta. Viikon ensimmäisen tekstin on kirjoittanut MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n kunniapuheenjohtaja, rumpali-rovasti, perheneuvoja ja kirjailija Matti J. Kuronen.

POTTUILEVA PESUKONE JA MUITA MURHEITA

Leskien tukitoiminnan ryhmässä kysyin, missä suru näkyy. Kaikkien surullisten fraasien keskelle pulahti ikämiehen oivallus:” Pesukone rupesi pottuilemaan.” Pyysin selvennystä ja se vei keskelle leskimiehen yksinäisyyttä:” Ennen pesukone toimi hyvin. Kun heitin likaiset vaatteet kellarin rappuihin, toimitti pesukone ne silitettynä kaappiin, mutta vaimon kuoleman jälkeen ne jäävät siihen portaikkoon.”  Elettyäni puoli vuotta leskimiehen elämää allekirjoitan kohtalotoverini kokemuksen. Huolto ei pelaa ja minä pelaan kaukalossa, missä vastapuoli ei ilmesty jäälle. Katsomossa yleisö kyllä taputtaa ja siellä istuu innokkaita faneja ja kattilanpaikkaajia jakamassa myötätuntoa ja neuvoja.  Ymmärrän hyvin Jean Sibeliusta, joka kirjoitti Berliinistä sata vuotta sitten Ainolleen: ”Lupaa, ettet kuole ennen minua”. Leskeksi jääminen muuttaa miehen elämänkertaa. Hän pelkää –ja toivoo- kuolevansa ennen kumppaniaan ja on kuollessaan huolissaan siitä, miten puoliso ja muu perikunta selviää. Minäkin esittelin jo vuosia rehumestarini Tellen leskiruustinnana.

Puolison kuolema on miehelle tutkitusti kriisi. Tri Heikki Roilaksen väitöstutkimuksen mukaan veteraanien eliniän odote vaimon kuoleman jälkeen laskee keskimäärin kuudella vuodella, ellei hän muutaman vuoden aikana saa korjaussarjaa. Yleensäkin puolison kuolema lisää miehen riskiä sairastua niin somaattisesti kuin mentaalisesti, alkoholisoitua tai altistua onnettomuuksille, joihin tutkimuksissa luetaan myös  itsemurha tai ainakin sen yritys. Jokainen suree  omalla aikataulullaan ja päätyy parhaassa tapauksessa jalostamaan kipeimmän surun helläksi ikäväksi, jonka muistot puhkaisevat ja tekevät yksi kerrallaan kipeää.

Oman kokemukseni, tutkimusten, Leskien tukitoiminnassa ja Tuonen Tuvassa oppimani perusteella tiivistän mieslesken perimmäisen kokemuksen yksinäisyydeksi. Sen kohtaamisessa meillä on kaksi haastetta. Me suremme – ja rakastamme – tekemällä. Toinen liittyy siihen. että miehiin on aiheetta lyöty Ei puhu eikä pussaa-leima.

Todellisuudessa jätkät ovat täynnä puhetta, mutta se ei purkaudu vain paskanpuhumisena Esson baarissa tai torin kahvikojulla. Se on niissäkin avoin mahdollisuus, jos vain joku alkaisi yllättäen puhua totta yksinäisyydestään ja surustaan. Saattaa tapahtua se ihme, joka lukee Kauhavan ilmasotakoulusta saamassani kynässä: Parves on paree lentää.

Matti J Kuronen

MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Mielenterveys eduskuntavaaleissa 2023

Mielenterveyden häiriöt maksavat Suomelle vähintään 11 miljardia euroa joka vuosi, ja mielenterveyden haasteet ovat suurin työelämästä syrjäyttäjä. Suomessa asuvien mielenterveys tarvitsee tukea, vahvistamista ja välttämättömiä toimenpiteitä.

Mielenterveyttä voi ja tulee vahvistaa

Mielenterveyden häiriöiden kustannukset, kuormittuneet mielenterveyspalvelut ja nuorten hyvinvoinnin haasteet tunnistettiin jo ennen koronapandemiaa. Koronatoimien mielenterveysvaikutukset ulottuvat laajasti eri ikä- ja ammattiryhmiin. Myös ympäristökriisi, Venäjän hyökkäyssota ja siitä johtuvat taloushaasteet kuormittavat ja koettelevat suomalaisten kriisinkestävyyttä.

MIELI ry:n vaalitavoitteet kaudelle 2023–2027 vahvistavat Suomessa asuvien mielenterveyttä ja ehkäisevät mielenterveysongelmia.

Mielenterveyden vahvistamisen 10 toimenpidettä – MIELI ry:n vaaliohjelma 2023–2027

MIELI ry:n kymmenen tavoitetta vaalikaudelle 2023–2027 vahvistavat Suomessa asuvien eri ikäisten, hyvinvointia ja kriisinkestävyyttä sekä ehkäisevät ongelmia, purkavat mielenterveyden hoitovelkaa ja lujittavat perustason mielenterveyspalveluita.

Köyhyyden mielenterveyttä heikentäviä vaikutuksia on lievitettävä, itsemurhien määrää vähennettävä ja kansalaisyhteiskuntaa vahvistettava. Erityisesti on vahvistettava nuorten mielenterveyttä ja hyvinvointia.

TUTUSTU MIELI RY:N EDUSKUNTAVAALITAVOITTEISIIN (mieli.fi-sivustolla)

Nuorten hyvinvointiohjelma

MIELI ry kutsui syksyllä 2022 kaikki halukkaat mukaan valmistelemaan Nuorten hyvinvointiohjelmaa avoimiin työpajoihin ja kommentoimaan ohjelmaluonnosta. Asiantuntemustaan ohjelman valmisteluun antoi 142 nuorten hyvinvoinnista huolta kantavaa tahoa.

Nuorten hyvinvointiohjelman kahdeksan teemaa ja yli 70 toimenpidettä vahvistavat 13–28-vuotiaiden mielenterveyttä. Kaikki nuoret tarvitsevat kasvurauhaa tukevan koulutusjärjestelmän, riittävästi aikuisia kasvuympäristöihin, ihmisarvoisen ja mielekään arjen, toimivan sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän, mielenterveyttä edistävän työelämän, oikeudenmukaisen ja yhdenvertainen yhteiskunnan sekä mahdollisuuden yhteiskunnaliseen osallistumiseen. Kaiken hyvinvoinnin reunaehto on elinkelpoinen maapallo.

MIELI ry:n tavoitteena on saada Nuorten hyvinvointiohjelma osaksi Suomen seuraavaa hallitusohjelmaa.

NUORTEN HYVINVOINTIOHJELMA (mieli.fi-sivustolla)

Blogi: Hurraa, vahva nainen!

Millainen on vahva nainen? Onko vahva nainen sellainen, joka tekee, toimii, toteuttaa, sinnittelee ja joustaa kunnes ei enää jaksakaan? Vai onko vahva nainen sellainen, joka pitää huolta, ottaa aikaa itselleen ja apua vastaan silloin kuin tarvitsee?

Saimaan kriisikeskuksen asiakkaista kolme neljäsosaa on naisia. Hyvä naiset! Hurraa vahvat naiset, jotka löytävät keinon keventää taakkaa, kun se käy liian raskaaksi. Joskus joudumme tilanteeseen jossa kontrolli ja tasaisuuden turva katoaa, jolloin emme saa itse päättää millaisiin uusiin uomiin maailma vavahtelee. Mutta voimme antaa itsellemme luvan kohdata jonkun sellaisen kanssa, joka kuuntelee, on luotettava ja vakaa, eikä horjahda vaikka tukisimme elämämme raskasta painolastia toista vasten.

Nainen, tämä ei ole käsky eikä kehotus vaan lempeä toive, pidä itsestäsi huolta. Se on taito, jossa kukaan ei ole paras, mutta jota voi harjoitella itselle sopivin askelin ja ilman tiukkoja tavoitteita. Puhu itsellesi ystävällisesti, tarjoa mielellesi mahdollisuus tehdä asioita joista se pitää: Ulkoile, ui avannossa, rauhoitu katsellen auringossa sädehtiviä lumitimantteja. Lue, kirjoita, ole läsnä tai anna mielen harhailla unelmissa. Päästä hetkeksi irti ”pitäisi” -alkuisista ajatuksista, ja ajattele sen sijaan ”nyt haluaisin” -ajatuksia.

Ai niin, myös MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry:n vapaaehtoisista enemmistö on naisia, yli 80 %. Jos sydämesi täyttyy ilolla kun saat olla apuna toiselle, voimme tarjota siihenkin mahdollisuuden. Tutustu TULE VAPAAEHTOISEKSI -kohdasta erilaisiin vapaaehtoisuuden muotoihin, sieltä löydät myös tarpeelliset yhteystiedot.

Ihanaa, mielihyväntäyteistä naistenpäivää!

Jos kiukutti, suretti tai huoletti että nämä kannustuksen ja kiitoksen sanat oli osoitettu vain naisille, niin tutustu myös meidän MIESTYÖHÖN!

Liisa Väistö
Järjestötyöntekijä
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Blogi: Vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja jaksamisen tukeminen

Olemme terveydenhoitajaopiskelijoita LAB-ammattikorkeakoulusta, ja olemme tehneet seitsemän viikon mittaisen projektiharjoittelun Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä. Olemme päässeet tutustumaan YHES-hankkeeseen, eli olemme käyneet Lappeenrannan kohtaamispaikoilla ja moderoineet Tukinetin YHES-chatissa. Pääsimme myös tekemään Sekasin-chatin koulutuksen, ja päivystimme siellä marraskuun lopusta alkaen omaan tahtiimme.

Harjoittelun aikana pääsimme tutustumaan vapaaehtoistyöhön kolmannella sektorilla. Kenellekään meistä vapaaehtoistyö tai kolmas sektori ollut kovinkaan tuttu, joten oli todella mielenkiintoista lähteä tähän alueeseen tutustumaan harjoittelun puitteissa. Meille mahdollistettiin todella laaja katsaus Etelä-Karjalan alueen vapaaehtoisten työhön.

Yhtenä harjoittelun tehtävänä meillä oli tehdä käsikirja, jossa on työkaluja vapaaehtoisen hyvinvoinnille. Keräsimme siihen aiheita haastattelemalla vapaaehtoisia ryhmätyönohjauksessa, ja kuuntelemalla heidän ajatuksiaan kohtaamispaikoilla. Aiheiksi käsikirjaan nousivat omien rajojen vetäminen, motivaatio, hiljaisuuden sieto ja vuorovaikutustaidot, oman fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen, purku ja palautuminen. Koemme näiden aiheiden olevan sellaisia, jotka tukevat vapaaehtoisen hyvinvointia ja jaksamista niin omassa arjessa kuin vapaaehtoistyössä. Kaikilla ei näistä välttämättä ole myöskään aiempaa tietopohjaa, joten ajattelimme, että tiivis paketti näistä asioista tukisi vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten hyvinvoinnin ja jaksamisen tueksi Etelä-Karjalan mielenterveys ry tarjoaa työnohjausta, ryhmätyönohjausta, virkistystoimintaa ja vapaaehtoisten kesken tapahtuvia tapaamisia, esimerkiksi vapaaehtoisten kahvihetket. Näihin osallistumalla vapaaehtoiset tapaavat toisiaan, saavat toisistaan vertaistukea ja voi myös löytää uusia samanhenkisiä ystäviä. Työnohjauksessa vapaaehtoinen pääsee työntekijän avustuksella tutkimaan, kehittämään ja arvioimaan omaa työtänsä, jonka kautta vapaaehtoinen pääsee kehittämään itseään ja toimintaansa. Ryhmätyönohjauksessa vapaaehtoiset pääsevät yhdessä purkamaan ja kehittämään työtään työntekijän kanssa.

Harjoittelun aikana opimme näkemään, kuinka tärkeässä roolissa kolmas sektori on terveyden edistämisessä. Usein terveydenhuoltoon mennään silloin, kun asiakkaan tilanne on jo huono, ja se aiheuttaa paljon kustannuksia yhteiskunnalle. Kolmannen sektorin ehkäisevä työ vähentää näitä kustannuksia sekä auttamalla asiakkaita varhaisessa vaiheessa, että ottamalla vapaaehtoisia työskentelyyn ja toimintaan mukaan.

 

– Essi, Jemina, Terhi ja Taru

kännykkä ja somen reaktioita

Blogikirjoitus sosiaalisesta mediasta ja itsetunnosta

Vapaaehtoinen kirjoittaja teki meidän blogiin kokemuspohjaisen tekstin, jossa pohditaan omakohtaisen kokemuksen kautta sosiaalista mediaa ja itsetuntoa. Kirjoittaja on 25-vuotias eläinten ja viherkasvien ystävä:

 

Facebook. Avasin ensimmäisen tilini yläasteella. Silloin Facebookia käyttivät ”kaikki”. Se oli uusi tapa pitää yhteyttä ihmisiin koulun ulkopuolellakin. Itselleni lähes ainoa tapa. Olin sulkeutunut, ahdistunut ja itsetuntoni oli pohjamudissa. Tuntui, ettei ketään kiinnosta asiani, ja tein päätöksen pärjätä yksinäni. En halunnut leimautua heikoksi, eikä avun hakeminen ulkopuolelta käynyt edes mielessä. Yläaste oli pelkkää selviytymistaistelua päivästä toiseen. Vuodesta toiseen. Sama jatkui myös ammattikoulussa.

En päivittänyt Facebook-profiiliini paljoakaan profiilikuvia. En pitänyt peilikuvastani, ja erityisesti paha akneni huononsi itsetuntoani entisestään. Akne aiheutti suurta ahdistusta, tuntui että olen huonompi kuin kaikki muut. Sosiaaliset taitoni olivat lähes olemattomat ja halusin vaan pois kotikaupungistani. Ammattikoulussa lähdin vaihtoon, kuvittelin että ulkomailla koko elämäni muuttuu yhtäkkiä paremmaksi ja löydän kavereita muualta. Vaihdossa oleminen oli ehdottomasti yksi elämäni parhaita kokemuksia, mutta huonoa itsetuntoani se ei tehnyt paremmaksi.

Myös Instagram tuli kuvioihini ammattikoulun aikaan. En lisännyt sinnekään itsestäni kuvia, koska tunsin edelleen olevani muita huonompi. Sen sijaan jaoin paljon luontokuvia.

Facebookissa ja Instagramissa saamieni tykkäysten määrän vähyys vaikutti näin jälkikäteen ajateltuna mielialaani aivan liikaa.

Muuttaessani omilleni opiskelemaan toiseen kaupunkiin aloin pohtia sosiaalisen median käyttöäni. Luin joitain tietoturvaan liittyviä kirjoja ja pikkuhiljaa suhteeni someen alkoi rakoilla. Aloin nähdä ristiriidan siinä, miksi vanha tuttava tykkäsi uudesta kuvastani Facebookissa, muttei välttämättä kadulla kohdatessa edes tervehtisi. Mitä merkitystä tykkäyksellä siis enää olisi? Tuntui, etten ollut aiemmin erottanut todellisessa elämässä tapahtuvia asioita Facebookista. Olin koittanut tehdä Facebook-profiilistani mahdollisimman tarkasti itseäni kuvaavan. Olin miettinyt tarkasti, mistä sivuista olen tykännyt, ja miltä profiili näyttää ulkopuolisen silmin. Lopulta päädyin tyhjentämään kaikki tiedot profiilista ja poistamaan tilini kokonaan. Alkuun ilman somea oli vaikea olla, olinhan viettänyt siellä kuitenkin lähes koko nuoruuteni. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tuntemaan uudenlaista vapautta. Minun tarvitsi olla yhteydessä ihmisiin enää todellisessa elämässä. Profiilin muokkausta ei enää tarvinnut tehdä näyttääkseni paremmalta jonkun toisen silmissä.

Some tuntui nyt ajateltuna turhalta stressiltä. Toki siinä on ollut hyviäkin puolia. Facebookissa erilaisista ryhmistä monet ovat olleet itselleni tärkeitä ja kiinnostavia. Yhteydenpito ihmisiin on myös ollut jonkin verran helpompaa, kun tosielämässä sosiaalinen ahdistus valtaa mielen. Koen kuitenkin, että huonoa itsetuntoa on ollut helpompi saada paremmaksi, kun ei tarvitse miettiä, miltä näytän sosiaalisen median profiilissa.

Voisi sanoa, että koukutuin somen virtuaaliseen todellisuuteen liikaa todellisen elämäni ollessa yksinäistä ja ahdistavaa. Pakeneminen Facebookiin ja Instagramiin ei kuitenkaan ratkaissut ongelmiani, koska todellisessa elämässäkin on elettävä. On mahdotonta sanoa, millaista elämäni olisi ollut ilman sosiaalista mediaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen siitä, että itsetuntoni ja elämäni ylipäätään on paljon parempaa kuin tuolloin. Ratkaisevaa todellisen elämäni paremmaksi tekemiseen oli psykologille hakeutuminen samoihin aikoihin, kun poistin Facebookin ja Instagramin. Kävin psykologin luona vain kolme kertaa. Pääasia oli, että ammatti-ihminen kuunteli ongelmaani. Psykologikäyntien aikana uskaltauduin myös avautumaan ongelmistani ensimmäistä kertaa läheiselle ihmiselle. Kaikkea en ole pystynyt jakamaan tähänkään päivään mennessä. Kirjoittaminen on myös auttanut valtavasti. Mielessä pyörivien ajatusten kirjoittaminen paperille on minulle kai jonkinlaista terapiaa. Tärkeintä on, että se auttaa.

Elämä ei toki ole täydellistä tänäkään päivänä, ja sosiaalinen ahdistus hankaloittaa elämää vaihtelevissa määrin vieläkin. Tärkeintä on kuitenkin, että elämässäni on ihmisiä, jotka kuuntelevat ja välittävät. Mielenterveysongelmat ovat todellisuutta liian monelle ihmiselle Suomessa, toivoisin, että niistä kärsiviä ihmisiä ei leimata, vaan koitetaan auttaa. Someselailun sijaan voisi välillä kysyä tosielämän tuttavalta mitä hänelle kuuluu.

 

Isä se on Isoisäkin

Isovanhemmista puhuttaessa mummot jyräävät, mutta rooli se on isoisälläkin; vaarilla, ukilla, papalla tai äijällä. Nimityksiä on lukuisia, mutta usein puhuttaessa isovanhemmista esiin nousevat mummot, jotka koetaan läheisimmiksi lastenlapsille. Yhteiskunta on kuitenkin muutoksessa, joka antaa papoille uusia mahdollisuuksia siirtää omaa perintöä sekä henkistä että kulttuurista lapsenlapsilleen. Eliniän pidentyessä papoilla on vuosikymmeniä aikaa touhuta lastenlasten kanssa, suurin osa tällä hetkellä papoista on myös saanut jo omien lasten kohdalla enemmän tilaa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, joten lasten kanssa eläminen on jollakin tavalla tuttua. Usein myös yksinhuoltajaperheiden äitien poikalapset uhkaavat jäädä ikään kuin ilman ”miehen” mallia, näissä tapauksissa yhteinen tekeminen poikien ja isoisien kanssa voi olla erityisen merkittävää kasvun- ja kehityksen kannalta.

Usein keskustellessani (oman ikäisten) isien kanssa esiin nousee syvä huokaus: ”olinpa silloin omien lasten kanssa niin nuori, kokematon ja kiireinen”. Ei hätää, jo aikoinaan psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman totesi, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista lapsuutta. Samaan tapaan voisi ajatella, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista isyyttä! Kaiken tämän voi toteuttaa lastenlasten kanssa, jos niitä on siunaantunut ja samalla vastavuoroisesti tarjota lapselle yhden turvallisen ja merkittävän aikuiskontaktin lisää. Kaikilla meillä ei ole omia lastenlapsia, mutta useat järjestötoimijat järjestävät lapsille yli sukupolvien menevää toimintaa. Mummoille ja papoille on siis käyttöä.

Vaarien touhuaminen on todella merkityksellistä. Yhdessä lastenlasten kanssa siirretään tietoa suvun historiasta, opetetaan hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuunnellaan, lohdutetaan, viihdytetään lapsia retkillä ja yhteisillä harrastuksilla, näytetään mallia perhe-elämästä sekä lisätään yleisesti ottaen lasten psyykkistä ja aineellista kapasiteettia tulevaisuudessa.

Aina meidän vaarien ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä tai suorittaa jotain, usein riittää, että olemme läsnä, se riittää!

Hyvää Isänpäivää!

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Miehet ja parisuhde

Eri ikävaiheissa parisuhteilla on erilaisia merkityksiä ja odotuksia, nuoremmilla miehillä parisuhde liittyy usein kumppanin etsintään, jonka jälkeen usein perheen perustamiseen ja isyyteen. Kaikki miehet eivät kuitenkaan halua elää parisuhteessa vaan valitsevat sinkkuelämän. Oman osansa yhteiskunnallisiin muutoksiin tuovat myös samaa sukupuolta edustavien parisuhteet. Parisuhteen vaikutuksista mielenterveyteen on tehty useita tutkimuksia. Eri ikävaiheiden välillä ei ole löytynyt suuria eroja, mutta miehillä yhteydet olivat kuitenkin selvempiä kuin naisilla. Miehillä sinkkuna oleminen ja ero olivat riskitekijöitä masennusoireille ja huonommalle itsetunnolle systemaattisesti läpi elämän. 

THL:n väitöskirjatutkija Jenna Grundström toteaa, että ”Miehillä löytyi viitteitä myös sille, että vain avioliitto olisi yhteydessä parempaan mielenterveyteen, kun naisilla puolestaan seurustelu ja avoliitto eivät näyttäneet eroavan avioliitosta mielen hyvinvoinnin kannalta”. Miesten näkökulmasta parisuhde ei ole siis itsetarkoitus, mutta sillä näyttäisi olevan merkitystä erityisesti miesten hyvinvoinnin kannalta. Toimiva parisuhde edistää hyvinvointia, mutta taas toisaalta huonosti toimiva parisuhde voi tuoda mukanaan huolia ja murheita. Voitanee sanoa, että hyvin toimivan parisuhteen kulmakiviä ovat luottamus ja sitoutuminen, se, että molemmilla osapuolilla on selkeä näkemys siitä, että yhdessä mennään eteenpäin, niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin.

Tärkeänä seikkana pitäisin myös seksuaalisuutta, johon kuuluvat läheisyys, hellyys, rakastaminen ja seksuaalisuus. Seksi liittyy parisuhteeseen ja eroaa ystävyydestä, johon seksi ei välttämättä kuulu. Toimivassa parisuhteessa tarvitaan myös kunnioitusta toista osapuolta kohtaan sekä toimivaa kommunikaatiota, jonka avulla voidaan välttää ristiriitoja ja vääriä olettamuksia. Tarvitaan puhetta, sanoja, joita ilman yhteisen ymmärryksen löytyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Empatia on myös yksi kantava voima toimivan parisuhteen tavoittelussa.

Viimeisenä parisuhteen kulmakivistä haluan mainita tasa-arvon. Parisuhteessa on aina olemassa vallankäyttöä, mutta toimivan parisuhteen osalta erityisen tärkeää on, että vallankäyttöön liittyvissä asioissa tasa- arvo merkitsee kahden tasavertaisen ihmisen kanssakäymistä. Valta ei saa kasautua vain toiselle osapuolelle, joka voi johtaa väärään vallankäyttöön ja pahimmassa tapauksessa alistamiseen ja nujertamiseen, jopa väkivaltaan.

Miestutkimusten havaintojen perusteella tasa- arvo erityisesti lapsiperheissä on tärkeää, jotta voimme välttää tilanteita, joissa isistä tulee äidin pikku apulaisia. Miesten osalta hyvin toimiva parisuhde ja osallisuus esimerkiksi lapsia koskevissa asioissa edistää myös lasten hyvinvointia. Miehillä on tärkeä rooli siihen, miten pojat tulevaisuudessa voivat toteuttaa omaa maskuliinisuutta empaattisella, huolehtivalla ja kumppaniaan kunnioittavalla tavalla.

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

 

Opiskelun ja vapaaehtoistyön mahdollisuudet

Opiskelijamme Annika kertoo blogissaan vapaaehtoistyön, harjoittelun ja matkustamisen yhdistämisestä:

Olen sosionomiopiskelija Annika Vento ja opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa sosionomin verkkotutkintoa. Rakastan matkustamista ja verkkotutkinnon joustavuuden vuoksi opiskelun ja matkustamisen yhdistäminen on ollut helppoa. Kesän alusta lähtien olen suorittanut myös ensimmäistä sosionomikoulutuksen harjoittelua. Harjoittelun suoritan Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä verkon välitteisesti vapaaehtoistyöhön keskittyen. Päädyin harjoitteluun Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:lle uteliaisuuden ja kokeilunhalun myötä. Yhdistyksen toiminta on laajaa ja monipuolista ja uutena opiskelijana harjoittelupaikka on ihanteellinen. Verkkomuotoisen harjoittelun suorittaminen on ollut myös helppoa yhdistää matkustamisen kanssa. Tässä katsaus siihen, miten kesällä yhdistin reissaamisen ja harjoittelun suorittamisen:

Herään asuntoautosta Välimeren rannalta yli kolmenkymmenen asteen kuumuuteen. On kesäkuun alku ja autossa alkaa olla jo tukala nukkua, kun aurinko porottaa aamuisin ikkunoista sisään. Seuraavien kolmen viikon aikana on suunnitelmana vaihtaa kuitenkin maisemaa ja suunnata Pohjoiseen. Ajan autolla läpi Euroopan, Espanjan Malagasta aina kotipaikalleni Imatralle asti.

Muutama päivä myöhemmin olen jo tien päällä. Suu loksahtaa auki saapuessani Ranskan Dune du pilattiin. Oikealla puolella tietä, puiden lomassa kohoaa jättimäinen valkoinen seinämä. Edessäni on Euroopan suurimmat hiekkadyynit, jotka kohoavat jopa yli sadan metrin korkeuteen. Kiipeän seinämää ylös ja huipulla eteen avautuu kuvankaunis maisema merelle. Dyynit ovat täynnä ihmisiä nauttimassa auringosta. On vaikea uskoa olevansa Euroopassa. Jatkan matkaa vielä muutaman tunnin ja ajon aikana seuraan vapaaehtoisille luotua koulutustallennetta verkkoauttamisesta. Yöpaikan löydyttyä ryhdyn vielä muutamaksi tunniksi päivystämään Sekasin-chattiin. Linjoilla oleva tiimi ottaa minut iloisena vastaan, sillä erityisesti iltaisin jonot chatissa ovat pitkät ja apu tulee tarpeeseen.

Saavun Amsterdamiin Hollantiin iltapäivällä reilu viikko lähtöni jälkeen. Kalenteriin on varattu aika työnohjaukselle, jossa pääsen tapaamaan myös muita Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n vapaaehtoisia. Osallistujista myös pari muuta osallistuu työnohjaukseen videoyhteyden välityksellä. Muut ovat paikalla Lappeenrannan toimistolla. Työnohjauksessa jaamme kokemuksia ja ajatuksia vapaaehtoistyöstä. On mukava päästä tutustumaan muihin vapaaehtoisiin ja nähdä, ketä ruutujen takana päivystää. Jutustelu on rentoa ja saan jopa vinkkejä vapaaehtoiskollegoilta Amsterdamin nähtävyyksistä. Niiden saattelemana lähden illalla tutustumaan kaupunkiin.

On kesäkuun loppu ja saavuin edellisiltana Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Tutustuin kaupunkiin kiertelemällä sen kauniita katuja. Auto on parkkeerattuna meren rantaan, jossa pulahdan aamulla uimaan. Keskipäivällä pidämme ohjaamistapaamisen harjoittelun ohjaajan Eveliina Montosen kanssa. Kerron hänelle harjoittelun etenemisestä ja siitä, millaisia ajatuksia minulle on harjoittelun myötä herännyt. Eveliinalla on paljon arvokasta kokemusta asiakkaiden kohtaamisesta, jota hän jakaa kanssani. Iltapäivälle on sovittuna myös toinen Teams-tapaaminen Miehen Mieli- hankkeen asiantuntijan Petteri Sveinsin kanssa. Tapaan Petterin Teamsin välityksellä ja hankkeen esittelyn lisäksi hän kertoo esimerkiksi työtaustastaan. Harjoittelun myötä olen päässyt tutustumaan moniin Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n mielenkiintoisiin hankkeisiin ja työntekijöihin.

Viime pandemiavuosien myötä maailma muuttui paljon. Monet turvautuvat palveluihin, jotka toimivat vapaaehtoisten voimalla, kuten myös monet Mieli ry:n palvelut. Vapaaehtoisille on kysyntää ja kuten opiskeluun, myös vapaaehtoistoimintaan voi nykyisin osallistua virtuaalisesti, lähes mistä tahansa. Harjoittelun suorittaminen Mieli Etelä-Karjalan mielenterveys ry:llä vapaaehtoistyön parissa on ollut mielenkiintoista, antoisaa ja hyvin opettavaista. Jo tähän mennessä harjoittelu on antanut paljon enemmän, kuin osasin kuvitellakaan. Odotan jo innolla, miten ja missä maisemissa se tästä eteenpäin jatkuu.

 

Annika Vento

Sosionomiopiskelija

Dune du pilat, Ranska.

Onnea on osata luopua

Tervetuloa elokuu, lempikuukauteni. Jos alkukesä on kaikessa silmiä särkevässä vehreydessään ja kiihkeydessään suorastaan ylitsepursuavan röyhkeä, elokuu vain on. Se on kuin omasta arvostaan tietoinen ja tyylikkäästi ikääntynyt daami, joka hiljaisessa viisaudessaan vain toteaa että kuulkaas syysvouhottajat, tämä on vielä kesäkuukausi. Kas tässä teille maailman kaunein valo ja suloisesti pimenevät illat, olkaa hyvät.

Melankoliaan taipuvaisena ihmisenä rakastan myös sitä surumielisyyttä, joka elokuun yllä leijuu. Samaan aikaan kun marjametsät pursuavat antimiaan ja kasvimailla pulleat vihannekset odottavat sadonkorjuuta, ilmassa voi haistaa aavistuksen tulevasta syksystä ja kuihtuvista lehdistä. Elokuu on myös luopumisen kuukausi, pitkien jäähyväisten kuukausi, hyvästijättö kesälle.

Kenties jollekin muullekin.

Ei ole sattumaa, että avioerohakemuksia jätetään, kaappeja raivataan ja elämäntaparemontteja aloitetaan eniten kesän jälkeen. Kesäloman aikana moni joutuu tahtomattaan kohtaamaan omat elämänvalintansa ja ne kipupisteet, jotka arjessa voi jättää huomiotta tai turruttaa kiireellä ja touhuamisella. Ennemmin tai myöhemmin koittaa kuitenkin se päivä, jolloin niiden kanssa joutuu kasvokkain.

Ja vaikka moni asia onkin usein korjattavissa, joskus on vain viisainta luovuttaa ja luopua. Se on kivuliasta ja pelottavaa, mutta väistämätöntä.

Ja vaikka kuinka tiedämme, ettei mikään ole ikuista, ei se tee hyvästeistä helppoja. Osa omasta kesästäni on mennyt kulkiessa surun sumussa, kun jouduin hyvästelemään rakkaan kissani, elämäntoverin yli kymmenen vuoden ajalta. Raastavan ikävän keskellä olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kaikki me olemme täällä lopulta vain lainassa toistemme luona, maailmankaikkeuden mittakaavassa suorastaan naurettavan pienen hetken käsi kädessä ja poski vasten pehmeää turkkia. Ja juuri siinä on koko elämän kauheus ja kauneus, siinä on kaikki.

Luopumisen tuska on rakkauden hinta, joka ennemmin tai myöhemmin erääntyy maksettavaksi. Ei ole iloa ilman surua, ei rakkautta ilman kipua. Jos haluaa yhden, on otettava toinenkin. Ja onnellinen on hän, joka tässä elämässä oppii luopumisen taidon.

Näillä sanoilla toivotan kauniita, pehmeitä ja haikeita elokuun päiviä juuri sinulle.

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

käsi kirjan päällä ja kirjan alla seteleitä

Mielenterveysosaamista päätöksiin

Hyvä mieli! -hanke starttailee pian viimeistä vuosipuolikastaan. Hankkeen tavoitteena on viedä mielenterveysosaamista kuntiin ja toimeenpanna kansallista Mielenterveysstrategiaa alueellamme. Me osatoteuttajana viemme osaamista ensisijaisesti kuntien henkilöstölle ja kuntien päätöksenteon ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn tueksi. Miksi mielenterveysosaamista tarvitaan kuntien päätöksissä ja toimenpiteissä? Mielen asioitahan hoidetaan terveydenhuollossa?

Ehei. Mielenterveys on paljon muutakin kuin mielenterveyden ongelmia ja niiden hoitoa. Mielenterveystyö alkaa heti ihmisen syntymästä. Mielenterveys on keskeinen voimavara, joka kuuluu ihan kaikille ihmisille, oli ongelmia tai ei. Erittäin tärkeä osa mielenterveystyötä on ennaltaehkäisevä työ ja mielenterveyden edistäminen. Se, että tuetaan ihmisten mahdollisuuksia voida hyvin. Parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisevällä otteella vähennetään hoidon tarvetta myöhemmin.

Onkin erittäin tärkeää, että mielenterveys ja mielen hyvinvointi huomioidaan myös päätöksenteossa ennen kuin ihmisten vointi ehtii edes huonontua. Tutkitusti jokainen mielenterveyden edistämiseen sijoitettu euro maksaa itsensä monin kerroin takaisin. On kannattavampaa ennaltaehkäistä kuin lähteä korjaamaan jälkikäteen. Talouden lisäksi on totta kai tärkeää huomioida myös ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Sen kannalta ennaltaehkäisy vasta tärkeää onkin.

Mitä mielenterveysosaaminen päätöksenteon tukena käytännössä tarkoittaa?  Meillä Suomessa kaikkien päätösten kohdalla tulisi aina miettiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Mielenterveys on oleellinen osa sitä. Kaikki lähteekin siitä, että päätöksessä kuin päätöksessä mietittäisiin, kuinka asia voi heijastua suoraan tai välillisesti ihmisten hyvinvointiin ja myös mielenterveyteen. Jos panostamme hiukan enemmän vaikkapa julkiseen liikenteeseen, voi ihmisten kulkeminen helpottua. Tämä voi puolestaan lisätä mahdollisuuksia päästä palveluiden pariin tai tavata ihmisiä. Sen sijaan huonot kulkuyhteydet voivat vaikeuttaa kotoa poistumista, ihminen jää helpommin yksin kotiin ja se voi ajan kanssa aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Tai jos panostamme varhaiskasvatukseen ja kouluun, voimme luoda lapsille paremmat olosuhteet ja ympäristön kasvulle ja kehitykselle. Monet mielenterveysongelmat juontavat juurensa jo lapsuuteen ja nuoruuteen, joten tässä on yksi erittäin tärkeä kohta miettiä päätöksentekojen vaikutuksia!

Päätöksenteossa onkin hyvä huomioida, millaisia seurauksia voi olla, jos jotakin asiaa kunnassa vähennetään tai heikennetään. Nämä resurssien vähentämiset voivat helposti johtaa hyvinvoinnin laskuun. Tärkeää on kuitenkin myös suunnata huomiota hyvinvointiin ja sen lisäämiseen. Voidaanko asioita tehdä vielä paremmin, jotta ihmiset voisivat vielä paremmin? Mitkä asiat lisäävät ihmisten hyvinvointia? Kuinka vahvistamme näitä asioita kunnassa?

Kunta on jokaisen kuntalaisen paikka. Kunnan päätökset ja toimet koskettavat kaikkia kuntalaisia. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu kuntalaistensa hyvinvoinnista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kunnan asukkaana voi myös vaatia mielenterveyspäätöksiä, äänestää ja tuoda ajatuksiaan esiin. Käytetään kaikki omia mahdollisuuksiamme tuoda mielenterveyden sanomaa esiin ja luodaan Etelä-Karjalaan hyvinvointia!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kesä ei ole suoritus

Kesäkuun alkupuoli on hurjaa aikaa. Luonto puhkeaa täyteen kukkaansa rytinällä, kaikkialla vihertää ja tuoksuu, sirkuttaa ja surisee. Pakahduttavaa.

Samaan aikaan kun luonto hehkuu värikkäässä kukoistuksessaan, sen keskellä vaeltaa kesälomaansa odottavia, viimeisetkin voimansa kevään puristukseen tiristäneitä harmaakasvoisia haamuja. Oma olemus tuntuu olevan räikeässä ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa. Ja kaiken tämän keskellä pieni ihminen vetää keuhkoihinsa tuomen tuoksua ja kuulee päässään käskevän äänen: se on kesä, nyt nautitaan! Jäätelöt ja puistopiknikit, huvipuistoreissut ja mökkimatkat, matonpesut ja halkotalkoot, täältä tullaan! Tietoisuus kesän katoavaisuudesta hakkaa koko ajan takaraivossa: niin paljon kaikkea mitä pitää ehtiä tehdä ja niin vähän aikaa. Suorittajan sielu ei lepää kesälomallakaan.

Mutta entä jos on ihan poikki? Entä jos haluaisikin vain vetää kaihtimet kiinni ja mennä peiton alle? Olla ihan vaan rauhassa?

Viimeiset pari vuotta ovat olleet hurjaa aikaa. Ei ole ihme, jos elämä uuvuttaa. Samaan aikaan kun maailma on natissut liitoksistaan, meistä jokainen on raahannut mukanaan omaa henkilökohtaista kuormaansa, jonka paino ei suinkaan määräydy kantokyvyn mukaan. Monilla on ollut elämässään vuoristorataa siinä määrin että jännitystä ei tarvitse enää Linnanmäeltä hakea ja pääkin on jo valmiiksi hattaraa. Kaiken tämän keskellä on hyvin inhimillistä kaivata vain lepoa ja rauhaa, vaikka kreisiä kesämenoa olisi tarjolla vuorokauden jokaiselle tunnille.

Sillä kesä ei ole suoritus, ei mikään temppurata jonka voi laukata läpi oikein tai väärin. Kesästä voi ja saa ottaa irti sen mihin voimat riittävät. Ja jos eivät riitä juuri mihinkään, niin sekin on ok. Kesän arvoa ei mitata kiiltokuvamaisilla somepostauksilla: olennaista ei ole se, miltä oma kesänvietto muiden silmissä näyttää, vaan miltä se itsestä tuntuu.

Sillä kesä voi olla ihana ja hyvä, vaikka viettäisikin aurinkoisia päiviä sisätiloissa kaivautuneena sohvan uumeniin lempisarjaansa puoliunisena katsoen. Se voi olla jopa parasta, mitä juuri nyt voi itselleen tarjota.

Oikein hyvää ja omanlaista kesää kaikille!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Taide tekee meidät eläviksi

Kun iskee Googlen hakukenttään sanat taide ja hyvinvointi, saa lähes 2,5 miljoonaa hakutulosta. Taiteella ja kulttuurilla on toden totta paljonkin positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiimme, tämä on todettu myös kansainvälisillä tutkimuksilla. Taide voi esimerkiksi parantaa mielialaa, vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja lisätä itseluottamusta. Onpa taide- ja kulttuuriosallistuminen yhdistetty tutkimuksissa myös pienentyneeseen varhaisen kuoleman riskiin ja pidempään eliniän odotteeseen.

Kun olemme taiteen kanssa tekemisissä joko kokijana tai tekijänä ja suhtaudumme siihen avoimesti, hyvin usein jotakin meissä liikahtaa. Ja liike tarkoittaa sitä, että jokin menee eteenpäin. Aina se ei tunnu pelkästään kivalta: taide voi ja se saa aiheuttaa myös pahaa mieltä. Pintaan voi nousta hankaliakin tunteita, mutta jos niitä ei pelkää, niistä voi oppia paljon, kenties tuntemaan itsensä paremmin. Taiteen avulla voimme päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mikä on meissä muuten näkymättömissä.

Tämä aika jota elämme saa meidät joskus liiankin helposti käpertymään itseemme. Mitä jos tulisimme sieltä kuoresta ulos ja kokoontuisimme yhdessä taiteen äärelle? Uskon, että siitä voi seurata paljon hyvää.

Ensi viikolla siihen on loistava mahdollisuus, kun vietetään valtakunnallista MHAWia eli Mental Health Art Weekia, hyvää mieltä kulttuurista-tapahtumaviikkoa. Täällä Etelä-Karjalassa tapahtuman järjestelyistä vastaavat MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys yhdessä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran sekä Kaakon taiteen ja paikallisten taide- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Kaikille avoimia ja maksuttomia taide-ja kulttuuritapahtumia on tarjolla 24.-28.5. sekä Lappeenrannassa että Imatralla.

Tapahtumaviikon teemana ovat toivo ja rohkeus. Taiteesta saa nauttia vain katsojana tai sitten tehdä sitä myös itse: työpajoissa voi työstää niin grafiikkaa, kierrätysmateriaaleja kuin sanojakin. Kuvakävely- ja pyöräily keväisessä säässä aktivoivat mieltä ja kehoa ja auttavat näkemään oman lähiympäristön taideaarteineen uudessa valossa. Tapahtumaviikko huipentuu Tainionkosken Taiteiden Talon Kevätkarkeloihin, jossa pääsee muun muassa maalaamaan muraalia, tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin ja teoksiin ja nauttimaan performanssitaiteesta ja runoesityksistä. Löydät koko tapahtumaviikon ohjelman täältä ja Facebook-tapahtumaan pääset täältä.

Lämpimästi tervetuloa taiteen äärelle tekemään ja kokemaan yhdessä!

Minna Mänttäri
koordinaattori, Etelä-Karjalan Mental Health Art Week
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

lähde mukaan 10.4.2022

Lähde mukaan 10.4.2022

”Virvon varvon tuoreeks terveeks

tulevaks vuodeks

vitsa sulle

palkka mulle!”

Nämä sanat raikuvat vielä ainakin osassa kotiovista ensi sunnuntaina, vaikka vanha virpomisperinne lienee vähenemään päin. Virpomispäivän lisäksi sunnuntaina vietetään myös huhtikuun Lähde-päivää, eli kampanjaa, jossa kannustetaan toimimaan yhtenä rintaman yksinäisyyttä vastaan. Väistämättä mieleen hiipii ajatus siitä, kuinka virpomistilannekin voi olla elintärkeä sosiaalisen kontaktin mahdollisuus monelle yksinäiselle.

Muistatteko vielä tilanteen parin vuoden takaa, kun koronapandemia sulki meidät yhtäkkiä omiin koteihimme ja kaikenlaiset kontaktit olivat pannassa? Muistatko sen, kun ajoitit itsellesi kauppaostokset mahdollisimman harvaan ja pyrit hoitamaan ostokset kerralla koko viikon edestä? Muistatko, kun kaipasit työpaikan kahvihuonetta, kavereiden tapaamista tai mitä tahansa tilannetta, jossa saisit keskustella kasvotusten toisten kanssa? Minä ainakin muistan, kun vielä asiaa tarkemmin ajattelen. Silloin jo kaupan kassan tervehtiminen tuntui suurelta sosiaaliselta onnistumiselta, joka tuotti iloa hetkeksi eteenpäin.

Eikö palmusunnuntain virpominen voitaisi nähdä samanlaisena mahdollisuutena? Moni ihminen Etelä-Karjalassakin kokee yksinäisyyttä ja saattaa elää pitkiäkin aikoja neljän seinän sisällä vailla kontakteja. Tuolloin iloiset kasvot virpomisloruja rallatellessa ja värikkäitä pajunkissoja ojentaessa voivat piristää monen ihmisen mieltä pitkäksikin aikaa! Pajunvitsa maljakossa tarjoaa iloa vielä moneksi päiväksi eteenpäin, ja vitsan katselu päivienkin jälkeen voi herättää hymyn kasvoille, kun mieli vie takaisin tuohon sosiaaliseen tilanteeseen.

Oletko siis ajatellut virpoa tai lähteä lasten mukana virpomaan sunnuntaina? Jos suklaamunat eivät innosta, voisiko ilon tuottaminen toiselle toimia motivaationa pienelle naapurikierrokselle?

Hyvää tulevaa pääsiäistä ja Lähde-päivää! Muistetaanhan huomioida muita myös pääsiäisvapaiden aikana!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

 

Lue lisää Lähde-kampanjasta täältä

Ystävänpäivästä ystävällisyyden päiväksi

Sydämiä siellä ja sydämiä täällä. Lähestyvä ystävänpäivä ilmoittaa itsestään jo hyvissä ajoin vaaleanpunaisten korttien, sydämenmuotoisten suklaarasioiden ja kaksi yhden hinnalla-tarjousten muodossa. Muiden juhlapäivien tapaan sekin herättää tunteita: toisille se on kaupallista hapatusta, toisille tärkeä hetki juhlistaa ystävien merkitystä elämässä.

Ja toisille taas kipeä muistutus omasta osattomuudesta.

Noin joka kolmas suomalainen kärsii yksinäisyydestä. Se on valtava määrä ihmisiä. Ilmiönä yksinäisyys on hyvin monitahoinen ja hyvä naamioitumaan. Esimerkiksi emotionaalinen yksinäisyys jää helposti tunnistamatta: jollakin saattaa olla iso porukka ihmisiä ympärillään muttei todellista ystävää, jonka kanssa jakaa syvimpiä tuntojaan. Sellainen yksinäisyys voi olla yhtä haavoittavaa kuin sosiaalinen yksinäisyys, jossa puutetta on ihmiskontakteista ylipäänsä.

Sillä vaikka olemmekin laumaelämiä, ei meille ole yhdentekevää, keiden kanssa aikaamme vietämme. Väitän, että suurin osa meistä kaipaa syvempää yhteyttä ja sielujen sympatiaa pelkän kevyen juttuseuran sijaan. Ystävyyden syntyminen taas edellyttää uskallusta olla avoin ja haavoittuva, mikä ei aina ole helppoa, varsinkaan jos aiempien pettymysten vuoksi pelkää jälleen saavansa siipeensä. Ja sitten on vielä se henkilökemiakin: ystävyyssuhteessa pätevät samat lait kuin romanttisessa rakkaudessakin, sitä ei voi pakottaa.

Sen sijaan ystävällisiä tekoja voimme kaikki tehdä toinen toisillemme. Erityisesti nyt, kun pandemia on ajanut meitä erilleen toisistamme, pienilläkin eleillä ja teoilla on merkitys. Ne eivät maksa mitään, mutta tuovat toivoa, ja sitä me tarvitsemme nyt kipeämmin kuin koskaan. Mielestäni ystävänpäivää voisi aivan hyvin viettää ystävällisyyden päivänä ja ulottaa sen muihinkin kuin omiin läheisiin. Kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten toisia ihmisiä kohtelee: tervehtiä työkaveria, olla ystävällinen kaupan kassalle, pitää ovea auki naapurin mummolle. Ja sitten jatkossa toimia näin myös vuoden jokaisena päivänä.

Pidetään huolta siitä, että meistä jokainen saa tulla nähdyksi.

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

P.S. Jos ystävänpäivä aiheuttaa hankalia tunteita, niiden kanssa ei onneksi tarvitse jäädä yksin kotiin murehtimaan. Lappeenrannassa voit tuoda itsesi kaikille avoimeen Mennää mäkee YHES-tapahtumaan Linnoituksen kärjen Talvilinnaan, jossa pääsee nauttimaan mäenlaskun riemuista mukavassa porukassa maanantaina 14.2. klo 17-19. Liukureita ja kuumaa mehua on tarjolla paikan päällä. Sydämellisesti tervetuloa!

Mennää mäkee YHES Facebookissa

Mennää mäkee YHES tapahtumakalenterissa

Yksi mielen hyvinvoinnin kuukausikortti, kiitos!

Tammikuu, tuo elämänmuutosten kulta-aika. Herkkulakkoon ryhtyneet navigoivat pullatiskin ja karkkihyllyn ohi poskilihojaan pureskellen ja uutuuttaan kiiltelevä kuntosalikortti polttelee lompakossa. Kauppalistalle lisätään sekä uudet Niket että nikotiinipurkkaa. Rohkeimmat lisäävät painetta vielä tekemällä projektistaan julkisen ja raportoimalla siitä somessa: nyt lähtee, uusi vuosi ja uusi minä! Biitsikaudeksi bikinikuntoon, pääsiäiseksi pakarat piukoiksi! Hästäk kesäkunto, hästäk lehtikaalimehu!

Eikä siinä mitään. Halu voida hyvin tai ainakin paremmin on tietenkin hyvä asia. Isot ja näyttävät kevätjuhlaliikkeet toimivat toki joillekin, mutta usein liian rajut ja uhmakkaat lähdöt johtavat vain nopeaan naamalleen kaatumiseen. Siitä taas seuraa yleensä vain pahaa mieltä ja itsensä mollaamista, mikä ei tee hyvää kenellekään. Maailmassa, joka vaatii asiassa kuin asiassa nopeita ja mitattavissa olevia tuloksia, voi olla vaikea hyväksyä sitä että tie pysyvämpään muutokseen on usein hidas ja näyttää ulospäin tylsältä.

Miettikääpä sellaista tv-realitya, jossa päähenkilö pudottaisi painoaan vuoden ajan vaikkapa kilon kuukaudessa tekemällä pikkuhiljaa pienenpieniä muutoksia elämäntapoihinsa? Ei tiukkaa dieettiä, ei lähikuvia hikisestä punnertajasta kuntosalin lattialla antamassa kaikkeaan. Kuka sellaista jaksaisi katsoa?

Draama ja nopeat muutokset ovat kiinnostavampia kuin hidas puurtaminen, vaikka jälkimmäisessä on pitkässä juoksussa paljon enemmän järkeä. Ja mitä nopeammat käännökset, sitä suurempi riski ettei pää pysy muutoksessa mukana.

Hyvin usein alkuvuoden elämäntaparemontit tuntuvat myös keskittyvän ulkoiseen muutokseen ja fyysiseen terveyteen. Toki terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen vaikuttavat positiivisesti myös mielen hyvinvointiin, mutta mitä jos muutosta lähdettäisiinkin tekemään mieli edellä? Jos motiivina olisikin vanhojen farkkujen sijaan mahtua paremmin omaan mieleen?

Kysyin mieleltäni, mitä se tarvitsisi voidakseen paremmin. Se vastasi näin:

”No mutta kiitos kysymästä, kiva kuulla että hyvinvointini kiinnostaa sinua. Minä tarvitsen ainakin enemmän ja parempaa unta, puhelimen räpläämisen iltaisin voisit suosiolla jättää vähemmälle. Pitkistä ja rauhallisista kävelyistä pidän kovasti, myös joogasta ja shiatsusta, jatkathan niitä. Säännöllinen ruokarytmi ilahduttaisi minua myös niin vältyttäisiin niiltä nälkäraivareilta, tiedät kyllä mistä puhun. Viiniä lipität onneksi nykyään aika vähän, se on hyvä koska se vetää minut jälkeenpäin tosi matalaksi. Minusta on ihanaa, kun ruokit minua taiteella ja hyvällä kirjallisuudella ja luot itsekin jotain uutta. Tyhjät päivät kalenterissa tekevät minulle tosi hyvää, samoin hömppäsarjojen katseleminen, sipsien syöminen ja tyhjännauraminen läheisten ihmisten kanssa.”

Kiitos rakas mieleni, näillä eväillä siis uuteen vuoteen. Mitä sinun mielesi vastaisi?

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kynttilä tummaa taustaa vasten

Lanttulaatikkoa ilman kyyneleitä?

Joulu tulla jolkottaa, mutta askeleet kauppakeskusten käytävillä kiihtyvät entisestään. Ensimmäiset joulukonvehtitornit ilmestyivät kauppojen hyllyille jo kaksi kuukautta sitten ja postilaatikko on pursunnut tasaiseen tahtiin kuvastoja kaikesta siitä, mitä ilman joulu ei tule.

Vai tuleeko sittenkin?

Jouluun jos mihin liittyy valtava määrä odotuksia. Satumainen kiiltokuvajoulu, jossa kauniisti puetut ihmiset istuvat sulassa sovussa herkkuja pursuilevan joulupöydän ääressä on ihanne, johon harva yltää. Loppuvuoden stressikertymä, kilometrin pituinen tehtävälista ja samaan tilaan pakkautuneet perheenjäsenet ovat räjähdysherkkä yhdistelmä. Kun soppaan lisätään vielä se, ettei omista odotuksista kerrota muille vaan oletetaan, että kaikki osaavat lukea toistensa tarpeita pelkästä kulmakarvan asennosta, ei pettymyksiltä voi välttyä.

Asetelmallisesta somekuvasta rajautuu ulos hän, joka itkee yksin keittiössä.

Perinteet ovat ihana asia, silloin kun niiden noudattamisesta aidosti nauttii. Perinteet, joihin tarraudutaan hampaat irvessä vain siksi että näin on aina tehty tai koska Alma-täti pahoittaa muuten mielensä, joutaisivat romukoppaan. Mitä jos vaihtaisi perinteen toiseen tai jättäisi väliin, antaisi vain olla? Tapahtuisiko muka oikeasti jotain pahaa? Sillä niin Alma-tädin kuin muidenkin aikuisten ihmisten tulisi oppia sietämään pettymyksiä ja ymmärtää, että maailma muuttuu ja perinteet sen mukana.

Hyvin usein on niinkin, että asiat ovat vain omassa päässä. Kukaan ei oikeasti ole vaatinut eikä pyytänyt: meille syötetty kuva täydellisestä joulusta ja täydellisestä elämästä on vain niin vahva, että se vie meidät mukanaan.

Ajattelen, että paitsi joulunvietossa, myös elämässä ylipäänsä on hyvä kyseenalaistaa oikeastaan kaikki säännöllisin väliajoin. Muuten jää helposti kiinni asioihin, jotka imevät sielun kuiviin ja vievät ilon mennessään niin joulusta kuin elämästäkin. Elänkö siten kuin haluan, näkyvätkö elämässäni ne asiat jotka ovat minulle tärkeitä? Olenko elämässäni ratin takana vai keikunko vain apukuskin paikalla?

Elänkö aidosti hyvää elämää, vai yritänkö vain toteuttaa jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?

Kun uskaltaa kysyä itseltään isoja kysymyksiä, voi löytää vastauksen siihenkin, millainen se oma, täydellinen joulu ihan oikeasti on. Kuvastojen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Joulu on antamisen aikaa ja ihmisinä velvollisuutemme on pitää huolta toisistamme. Mutta on hyvä muistaa, että oman mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeämpää kuin toisten ihmisten loputon miellyttäminen.

Tuleehan aakkosissakin mielenterveys ennen rosollia.

Toivotan kaikille rauhaisaa ja omannäköistä joulua sekä parempaa uutta vuotta 2022!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

19.11. kansainvälinen miesten päivä

Hyvää Miestenpäivää kaikille!

Kansainvälinen miestenpäivä on vuosipäivä, jota vietetään 19. marraskuuta. Vuonna 1999 alkunsa saanutta päivää juhlitaan monissa järjestöissä ja myös kaikissa maanosissa. Wikipedian mukaan miestenpäivä huomioidaan yli 80 valtiossa, sillä on myös Unescon tuki.

Suomessa Miestenpäivän vietto on kuitenkin jäänyt hyvin näkymättömäksi. Osasyynä varmasti on se, että Miestenpäivää ei ole hyväksytty ja sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkatoimiston kalenteriin. Yliopiston almanakkatoimiston mukaan Miestenpäivä ei yllä naistenpäivän suosioon, joten sitä ei myöskään lisätä kalenteriin. Summa summarum, johtuisiko osittain siitä, että Miestenpäivä on kansalaisten keskuudessa heikosti tunnettu. Omasta mielestäni, tasa-arvon mallimaana itseään pitävässä Suomessa, Miestenpäivä pitäisi sisällyttää kalenteriin, jos siellä Naistenpäiväkin on.

Miestenpäivää vietetään kaikkien miesten kunniaksi. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota erityisesti poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen. Miestenpäivä sai alkunsa, kun sen ideoija Jerome Teelucksingh halusi Isänpäivän rinnalle oman päivän pojille, nuorille ja muille lapsettomille miehille.

Miestenpäivän vietto muistuttaa meitä siitä tosiasiasta, että kaikkia sukupuoleen katsomatta tulisi kohdella tasavertaisesti. Miesasian esiin nosto ei tarkoita sitä, että naisilta otettaisiin jotain pois, päinvastoin kaikille haluttaisiin jotain lisää. Liian usein mies- ja naisasiat asetetaan vastakkain, ikään kuin kilpailemaan keskenään, tämä on mielestäni harmillinen tapa lähestyä asiaa. Olisi tunnustettava, että miehillä on erityisen suuri merkitys naisten elämään, niin hyvässä, kuin pahassakin ja vastaavasti samoin naisilla miesten elämään. Edellä mainitun lisäksi sekä miehillä että naisilla on suuri merkitys perheisiin, jossa lapset elävät. Perhe on ikään kuin auton vaihdelaatikko, jossa yhden rattaan pyöräyttäminen vaikuttaa kaikkiin muihinkin rattaisiin. Miehiin osoitetaan paljon odotuksia, mutta tosiasia lienee se, että mitä paremmin miehillä menee, sitä paremmin myös naiset voivat.

Työskentelen Miehen mieli- hankkeessa, joka pyrkii tuomaan esiin miesten tarpeita erilaisiin apu- ja tukipalveluihin liittyen. Pyrimme huomioimaan kaiken ikäiset miehet ja kehittämään niin yksilötyötä, kuin ryhmätoimintaakin. Hankkeen toimesta käynnistämme muun muassa nuorille miehille suunnatut avoimet ryhmät Imatralla ja Lappeenrannassa. Emme varmasti tiedä, mutta uskomme siihen, että sukupuolisensitiivisellä työotteella voidaan saada jotain hyvää aikaiseksi. Toivomme, että vastakkainasettelun ajasta voitaisiin siirtyä pikkuhiljaa yhteistoiminnan aikaan, yhteistyöllä saamme paljon enemmän aikaiseksi. Miehen mieli- hankkeen osalta ilahduttavaa on ollut huomata, että ammattilaiset ja yhteistyökumppanit ovat lähteneet kiitettävästi mukaan yhteistyöhön, kiitos siitä kaikille tasavertaisesti.

Petteri Sveins, asiantuntija

Miehen mieli- hanke

miehen mieli -logo

MIELI Suomen mielenterveys ry
mieli.fi

 

MIELENTERVEYS
TULE MUKAAN
TUKEA JA APUA
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY