Tammikuu, tuo elämänmuutosten kulta-aika. Herkkulakkoon ryhtyneet navigoivat pullatiskin ja karkkihyllyn ohi poskilihojaan pureskellen ja uutuuttaan kiiltelevä kuntosalikortti polttelee lompakossa. Kauppalistalle lisätään sekä uudet Niket että nikotiinipurkkaa. Rohkeimmat lisäävät painetta vielä tekemällä projektistaan julkisen ja raportoimalla siitä somessa: nyt lähtee, uusi vuosi ja uusi minä! Biitsikaudeksi bikinikuntoon, pääsiäiseksi pakarat piukoiksi! Hästäk kesäkunto, hästäk lehtikaalimehu!
Eikä siinä mitään. Halu voida hyvin tai ainakin paremmin on tietenkin hyvä asia. Isot ja näyttävät kevätjuhlaliikkeet toimivat toki joillekin, mutta usein liian rajut ja uhmakkaat lähdöt johtavat vain nopeaan naamalleen kaatumiseen. Siitä taas seuraa yleensä vain pahaa mieltä ja itsensä mollaamista, mikä ei tee hyvää kenellekään. Maailmassa, joka vaatii asiassa kuin asiassa nopeita ja mitattavissa olevia tuloksia, voi olla vaikea hyväksyä sitä että tie pysyvämpään muutokseen on usein hidas ja näyttää ulospäin tylsältä.
Miettikääpä sellaista tv-realitya, jossa päähenkilö pudottaisi painoaan vuoden ajan vaikkapa kilon kuukaudessa tekemällä pikkuhiljaa pienenpieniä muutoksia elämäntapoihinsa? Ei tiukkaa dieettiä, ei lähikuvia hikisestä punnertajasta kuntosalin lattialla antamassa kaikkeaan. Kuka sellaista jaksaisi katsoa?
Draama ja nopeat muutokset ovat kiinnostavampia kuin hidas puurtaminen, vaikka jälkimmäisessä on pitkässä juoksussa paljon enemmän järkeä. Ja mitä nopeammat käännökset, sitä suurempi riski ettei pää pysy muutoksessa mukana.
Hyvin usein alkuvuoden elämäntaparemontit tuntuvat myös keskittyvän ulkoiseen muutokseen ja fyysiseen terveyteen. Toki terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen vaikuttavat positiivisesti myös mielen hyvinvointiin, mutta mitä jos muutosta lähdettäisiinkin tekemään mieli edellä? Jos motiivina olisikin vanhojen farkkujen sijaan mahtua paremmin omaan mieleen?
Kysyin mieleltäni, mitä se tarvitsisi voidakseen paremmin. Se vastasi näin:
”No mutta kiitos kysymästä, kiva kuulla että hyvinvointini kiinnostaa sinua. Minä tarvitsen ainakin enemmän ja parempaa unta, puhelimen räpläämisen iltaisin voisit suosiolla jättää vähemmälle. Pitkistä ja rauhallisista kävelyistä pidän kovasti, myös joogasta ja shiatsusta, jatkathan niitä. Säännöllinen ruokarytmi ilahduttaisi minua myös niin vältyttäisiin niiltä nälkäraivareilta, tiedät kyllä mistä puhun. Viiniä lipität onneksi nykyään aika vähän, se on hyvä koska se vetää minut jälkeenpäin tosi matalaksi. Minusta on ihanaa, kun ruokit minua taiteella ja hyvällä kirjallisuudella ja luot itsekin jotain uutta. Tyhjät päivät kalenterissa tekevät minulle tosi hyvää, samoin hömppäsarjojen katseleminen, sipsien syöminen ja tyhjännauraminen läheisten ihmisten kanssa.”
Kiitos rakas mieleni, näillä eväillä siis uuteen vuoteen. Mitä sinun mielesi vastaisi?
Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry
