Luokan takarivissä pulpetti, johon kukaan ei enää istu. Työpaikan taukotilassa kahvimuki, johon kukaan ei enää koske. Tyhjä paikka ruokapöydässä, vuoteessa tyyny, jolle kukaan ei enää paina päätänsä.

Noin 800 suomalaista päätyy vuosittain tekemään lopullisen ratkaisun: riistämään hengen itseltään. Itsemurhayrityksiä on arvioitu olevan vuosittain 10 000-30 000. Syitä siihen, että ihminen haluaa kuolla oman käden kautta, on monia: esimerkiksi mielenterveysongelmat, vaikeat elämäntilanteet ja erilaiset kriisit. Yksinäisyys ei myöskään ole syistä vähäisin.

Yksinäisyys ei aina näy päällepäin, eikä kukaan ole siltä turvassa. Facebookin kaverilistalla saattaa olla tuhat naamaa, mutta ei silti ketään, joka hädän hetkellä tulisi ja pitäisi kädestä kiinni. Sydämen klikkaaminen somessa ei ole sama kuin tuntea toisen sydän omaansa vasten.

Vaikka YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, jätämme aivan liian usein toisemme täällä yksin. Katsomme ohi emmekä silmiin, jätämme puhelun soittamatta, kahvit juomatta, vetoamme kiireeseen. Olemme sosiaalisia eläimiä, joille lauman ulkopuolelle jääminen on kohtalokasta. Kun on liian pitkään näkymätön kaltaistensa silmissä, alkaa uskoa itsekin omaan arvottomuuteensa.

Perjantaina 10.9. vietetään maailman itsemurhien ehkäisypäivää. Samalle päivälle osuu myös Lähde-liikkeen organisoima Lähde-päivä, jossa kannustetaan ihmisiä mukaan yksinäisyyden vastaiseen taisteluun. Siihen taisteluun ei tarvita haarniskaa tai urheaa sotaratsua, vaan jokainen meistä voi osallistua ihan omana itsenään. Tarvitsee vain kysyä toiselta pieni, mutta maailman tärkein kysymys: mitä kuuluu?

Ja mikä tärkeintä, olla myös valmis kuuntelemaan vastaus.

Minna Mänttäri
hankekoordinaattori, YHES-kohtaamispaikka
MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry