Oulun Kriisikeskus - tukea ja keskusteluapua elämän kriiseissä.
Olemme palanneet työn äärelle ja valitettavasti huomanneet, että vastaajapalvelumme ei ole toiminut kiinni olomme aikana. Selvitämme parhaillaan tilannetta. Olemme pahoillamme tilanteesta, jos olet yrittänyt soittaa meille.
Ajanvaraus on avoinna ma-pe klo: 9.00-14.00 välisen ajan p. 044 3690500. Emme pysty vastaamaan kaikkina aikoina joten olethan uudestaan yhteydessä jos vastaaja ei vielä toimi tai laita soittopyyntö tekstiviestillä. Soitamme sinulle takaisin.
Oulun Kriisikeskus on suljettu 20.-31.7.2020
Muutoin kesällä ajanvaraus palvelee normaalisti
ma-pe klo: 9.00-14.00 p.044 3690 500
Kriisikeskuksen ollessa suljettu akuuteissa kriisitilanteissa voitte olla yhteydessä joko Tuiran Mielenterveyskeskukseen p.044 7036 067 arkisin klo:12.00-13.00 välisenä aikana tai Oulun kaupungin mielenterveyspäivystykseen sekä omalle terveysasemallesi.
Oulun kaupungin palvelut hätä- ja päivystystilanteissa.
Huomioithan, että Oulun kaupungin terveyspalveluissa ei voi asioida nimettömänä.
Valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää numerossa 09 2525 0111 suomen kielellä 24/7
Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä ja luottamuksellisesti. Puhelimessa vastaavat kriisityön ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset ympäri Suomea. Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua kriisissä oleville ja heidän läheisilleen.
Rentouttavaa kesää kaikille!
Kriisikeskuksen henkilökunta 😎
Vallitsevan tilanteen vuoksi Oulun Kriisikeskuksen asiakasvastaanotto toteutetaan toistaiseksi etä- tai puhelinvastaanottona.
Kaikki ryhmätoimintomme ovat toistaiseksi tauolla. Ole tarvittaessa yhteydessä ryhmään liittyvissä asioissa ajanvaraukseemme tai ryhmäsi vetäjään.
Ajanvaraus ja vastaanotto toimivat kuitenkin normaalisti ja myös uudet asiakkaat voivat saada puhelin- tai etäyhteysaikoja. Ajanvaraus on auki ma-pe klo 9-14 p. 044-3690500
Löydä oma tarinasi®- videovälitteinen vertaistukiryhmä koronapandemian vuoksi työttömäksi jääneille nuorille aikuisille
Ryhmä on tarkoitettu 18–29-vuotiaille koronapandemian vuoksi työttömäksi jääneille nuorille aikuisille.
Aika: Ryhmä alkaa 11.5 ja kokoontuu maanantaisin klo 13.30–15.30 yhteensä 8 kertaa jatkuen 29.6.2020 asti ja jatkotapaaminen elokuussa. Ryhmä voi täydentyä vielä to 14.5 asti. Toisen ryhmäkerran 18.5 jälkeen emme ota enää uusia osallistujia. Paikka: Ryhmä on valtakunnallinen, Kokoontumiset toteutetaan videokeskusteluina Webex-verkkoympäristössä.
https://link.webropolsurveys.com/S/42768284C12DDCC5
Koronapandemian vuoksi vaikeassa tilanteessa olevien yksin- ja pienyrittäjien videovälitteinen hyvinvointiryhmä
Aika: Ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin 20.5. – 24.6. klo 9.30-11.00, yhteensä 6 kertaa kevään aikana
Paikka: Ryhmä on valtakunnallinen, kokoontumiset toteutetaan videokeskusteluina Webex-verkkoympäristössä. https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/648fb0db-c984-4f7c-ae22-93ee3a2d66c9?displayId=Fin1987568
Videovälitteinen vertaistukiryhmä koronapandemian vuoksi työttömäksi jääneille aikuisille
Aika: Ryhmä alkaa 23.9. ja kokoontuu keskiviikkoisin klo 10.00-12.00 yhteensä 8 kertaa jatkuen 11.11.2020 asti ja myöhemmin jatkotapaaminen.
Paikka: Ryhmä on valtakunnallinen, kokoontumiset toteutetaan videokeskusteluina Webex-verkkoympäristössä.
työttömät aikuiset https://link.webropolsurveys.com/S/C95A7982DB080411
Jokaisella meistä on elämässä kriisejä ja vastoinkäymisiä, emmekä me ammattiauttajat myöskään ole niiltä suojassa. Aika ajoin käy niin, että luoksemme tulee ihminen, jonka kriisi on luonteeltaan sellainen, että meillä itsellämme on jonkinlaista henkilökohtaista kosketuspintaa käsillä olevaan asiaan. Mutta väittäisimme, että koskaan aiemmin emme ole kohdanneet tilannetta, jossa elämäämme vaikuttaa kriisi, joka koskettaa meitä kaikkia, ikään, sukupuoleen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Me kaikki elämme nyt poikkeusolosuhteissa, myös me ammattiauttajat.
Tämä asettaa meidät ammattiauttajina aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Tuemme ihmisiä kriisissä, joka koskettaa yhtä lailla myös meitä itseämme. Toisia enemmän, toisia vähemmän. Miten tukea ihmistä kriisissä, joka ulottaa vaikutuksensa myös minuun itseeni, ja kuinka pystyn rauhoittamaan ja vakauttamaan ihmistä tilanteessa, jossa jaan saman huolen, epätietietoisuuden ja kenties jopa turvattomuuden tunteen hänen kanssaan?
Kriisi on ulottanut vaikutuksensa työarkeemme myös toisella tavoin. Siinä missä ennen otimme asiakkaamme vastaan kotoisissa ja puitteiltaan rauhallisissa kriisikeskuksen tiloissa kasvokkain kohdaten, tapahtuu työmme nyt erilaisten etäyhteyksien kautta. Myös työyhteisön fyysinen läsnäolo on muuttunut etäpalavereihin. Sen myös huomaa, kuinka sitä omaa yhteisöä kaipaa ja saakin kaivata.
Kasvokkain tapaamisen ja etätapaamisen eroja pohdittaessa kuulee usein hienoista epäilyä katsekontaktin heikkenemistä. Kriisityössä kokemus on ollut, että se saattaa jopa vahvistua, kun työntekijä katsoo jatkuvasti kameraan, eli toisin sanoen suoraan silmiin. Osalle meistä on tärkeää päästä työntekijän luokse pois omista kotiympyröistä, joissa ei välttämättä ole mahdollisuutta keskittyä hetkeksi vain omiin asioihin. Toisilla taas on rennompi ja turvallisempi olla, kun tapaamisella voikin olla omassa kotona, tutulla sohvalla, koira kainalossa ja kädessä oma lempikahvimotti.
Meidän kokemuksemme on, että työskentely etäyhteyksin kautta voi olla yhtä laadukasta ja tuloksellista kuin kasvokkain tapaaminenkin, vaaditaan vain uutta ja erilaista asennoitumista, niin meiltä kuin asiakkailtammekin. Tähänastiset kokemukset etätyöstä ovat olleet positiivisia ja kannustammekin kaikkia ylittämään kynnyksen, ja kokeilemaan uudenlaista tapaa olla yhteydessä muihin! Voi olla helpottavaakin, että apu tulee nyt kotiin eikä se vaadi liikkumista.
Vallitseva tilanne on asettanut myös meidät ammattiauttajat miettimään, miten me pidämme huolta itsestämme. Ehkä se tuttu ja mukava ryhmäliikunta on jäänyt pois, ystävien kanssa yhteiset kahvitteluhetket ovat muuttuneet videokahvitteluksi tai odotetut matkat ovat siirtyneet tuonnemmaksi. Tämä vaatii luovuutta ja on toisaalta mahdollistanut uusia harrastuksia tai antanut aikaa niiden asioiden toteuttamiselle, joille ”aikaa” ei ole koskaan löytynyt. Ehkä olemme jopa löytäneet itsestämme uusia puolia. Ja ehkä oppineet vaalimaan niitä meille merkityksellisiä juttuja hieman paremmin.
Ei siis luovuta toivosta ja vaalitaan yhteyksiä! Ehkä osin uudenlaisin keinoin. Kyllä tämä tästä <3
Oulun Kriisikeskus on Oulun seudun Mielenterveysseura ry:n ylläpitämä matalan kynnyksen palvelu.
Voit hakeutua keskustelemaan Kriisikeskukseen äkillisen kriisin kohdatessa soittamalla ajanvarausnumeroon p. 044 369 0500 arkisin klo 9-14.
Kriisikeskuksessa voit asioida nimettömänä ja luottamuksellisesti. Ammatillinen kriisiapu on asiakkaalle maksutonta.
Huomioithan, että lääkärin palvelut eivät kuulu toimintaamme.
Koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi Oulun Kriisikeskuksen asiakasvastaanotto toteutetaan toistaiseksi etä- tai puhelinvastaanottona. Voit hakeutua meille esimerkiksi jos:
– kohtaat äkillisen tapaturman
– menetät läheisen
– jokin muu traumaattinen tai elämäntilanteeseen tai kehitykseen liittyvä kriisi koettelee sinua
– koet, että omat selviytymiskeinot eivät riitä eikä sinulla ole hoitokontaktia muualla
Elämäntilanteeseen liittyvä kriisi voi tässä hetkessä tarkoittaa vaikkapa huolta koronaan sairastuneesta läheisestä, huolta olosuhteiden vaikutuksista taloustilanteeseesi tai perheen arjessa selviytymiseen tai ahdistuneisuutta ja huolta tilanteesta yleisemminkin. Älä jää huoltesi kanssa yksin.
Koronaepidemia voi aiheuttaa ahdistusta tai taloudellisia huolia, tai se voi kärjistää jo aiempia elämän ongelmia. Apua ja tukea on saatavilla, jos sinulla tai perheelläsi on huolta esimerkiksi taloudesta, jaksamisesta tai lasten kasvatuksesta tai mielenterveys- tai päihdeongelmista. Linkistä löydät kootusti psykososiaalisen tuen yhteystiedot Oulussa. Ota rohkeasti yhteyttä.
Koronavirustartuntojen ehkäisemiseksi Oulun Kriisikeskuksen asiakasvastaanotto toteutetaan toistaiseksi etä- tai puhelinvastaanottona. Pyrimme näin osaltamme hillitsemään viruksen leviämistä ja helpottamaan erityisesti riskiryhmiin kuuluvien tilannetta.
Kaikki ryhmätoimintomme ovat toistaiseksi tauolla. Ole tarvittaessa yhteydessä ryhmään liittyvissä asioissa ajanvaraukseemme tai ryhmäsi vetäjään.
Ajanvaraus ja vastaanotto toimivat kuitenkin normaalisti ja myös uudet asiakkaat voivat saada puhelin- tai etäyhteysaikoja. Ajanvaraus on auki ma-pe klo 9-14 p. 044-3690500
Alla Mieli ry:n laatimia ohjeita koronahuolen helpottamiseksi:
Laadukas ja luotettava tieto helpottaa oloa. Huhut ja kauhukuvien jakaminen sen sijaan voivat laukaista ahdistusta.
Tarkempia ohjeita itsen ja muiden suojaamiseksi löytyy TERVEYDEN JA HYVINVOINNIN LAITOKSEN VERKKOSIVUILTA.
Koronaviruksen ja muiden infektioiden leviämistä voidaan ehkäistä hyvällä käsihygienialla. Kädet pestään runsaalla vedellä ja pesunesteellä tai saippualla erityisesti ennen ruokailua ja sisälle tullessa, sekä aina wc-käynnin jälkeen tai kun olet niistänyt, yskinyt tai aivastanut. Kasvojen koskettelua, kättelyä ja tervehtiessä halaamista kannattaa välttää.
Stressaavissa tilanteissa läheisten seura tukee ja rauhoittaa. Kannattaa siis pitää yhteyttä ystäviin ja perheenjäseniin. Riskiryhmiin kuuluvia on tärkeä suojella, mutta aikaa voi viettää yhdessä myös etäyhteyksien avulla.
Ahdistusta ja huolta voi helpottaa noudattamalla tavallisia arkirutiineja. Säännöllinen ateriarytmi, liikunta ja tavalliset arkitoimet auttavat. Voit myös kokeilla RENTOUTUS- TAI MINDFULNESS-HARJOITUKSIA sekä liikkumista luonnossa.
On luonnollista, että epidemiaan liittyvät uutiset huolestuttavat ja pelottavat. Huoli voi korostua, jos taustalla on jokin muu traumaattinen kokemus tai mielenterveyden häiriö. Myös alkoholin ja muiden päihteiden käyttö voivat voimistaa pahaa oloa. Jos huomaat, että uutisointi tai koronaviruksesta keskusteleminen pahentavat oloasi, hae tasapainoa. Kaikkea uutisointia ei kannata välttää, mutta voit rajoittaa uutisten seurantaa ja pelkoa lietsovia keskusteluja.
Lapsilta on tärkeää kysyä, ovatko he kuulleet koronaviruksesta ja mitä he tietävät siitä. Lapsilta voi kysyä, mitä ajatuksia ja tunteita epidemia heissä herättää. Lapsia voi rauhoittaa ja tukea kertomalla, kuinka tartunnalta voi suojautua ja miten sairastuneita hoidetaan. Vieraat sanat, kuten ”epidemia” ja ”karanteeni”, kannattaa selittää lapsille ymmärrettävästi.
Tarkempia vinkkejä lasten kanssa keskustelemiseen löydät UNICEFIN ja MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON verkkosivuilta.
Kuka tahansa voi sairastua koronavirukseen. Jos tuttavapiirissäsi on sairastuneita tai virukselle altistuneita, heihin on hyvä suhtautua myötätuntoisesti. Heitä voi auttaa myös käytännössä esimerkiksi viemällä ruokaa kotiovelle tai pitämällä seuraa etäyhteyksien avulla. Ketään ei pitäisi syyllistää sairastumisesta tai taudille altistumisesta. On myös hyvä muistaa, että ihmiset voivat sairastua muihin virustauteihin kuin koronavirukseen.
KRIISIPUHELIN ja SEKASIN-CHAT ovat matalan kynnyksen keskustelupalveluja. Ne ovat kattavasti auki, eikä yksin tarvitse jäädä murehtimaan, vaan apua on tarjolla. LISÄTIETOJA.
Aikaisemmat samankaltaiset tilanteet, kuten vuonna 2003 SARSin leviäminen, ovat lisänneet esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireilua ja psyykkistä jännittyneisyyttä.
Sairastuneet, virusaltistuksen vuoksi eristykseen joutuneet tai sairastuneita hoitavat ovat muita alttiimpia oireiluun ja voivat tarvita erityistä tukea.
Kriisipuhelimen suomenkielinen linja päivystää joka päivä vuorokauden ympäri 1.2.2020 alkaen. Tarve keskusteluavulle on suuri: viime vuonna soittoyrityksiä tuli yli 211 000. Se on 580 soittoa päivässä. Tutustu uutiseen: Paha olo ei katso kelloa.
Läheisen kuolema tuo mukanaan surua ja ikävää, mutta myös kysymyksiä, monesti syyllisyyttäkin. Ryhmässä voit käydä läpi läheisen itsemurhan kautta tapahtuneen kuoleman herättämiä ajatuksia ja tunteita. Yhdessä etsitään selviytymistä tukevia tekijöitä. Keskustelut ovat luottamuksellisia.
Paljon puhutaan siitä kuinka suuri merkitys on luonnolla ihmisen hyvinvointiin! Sen vuoksi Vertokin tarjosi retken Rukalle Verton kävijöille sekä läheisille!
Kohtasimme luonnossa toisia retkeilijöitä, omia ajatuksiamme ja tunteitamme sekä luonnon tarjoamia elämyksiä sellaisena kuin luonto sen sillä hetkellä meille tarjosi! Luonnon äärellä me kaikki olemme saman arvoisia!
Pääsette kuvien kautta näkemään ja aistimaan luonnon avoimuutta sekä kauneutta.
Se, että saa ja voi tehdä työtä tällä tavoin on työntekijälle silmiä avaavaa sekä palkitsevaa❤
Mukavia kuvien katselu hetkiä ja Hyvää loppu syksyä kaikille!
Terveisin, Katja Rauhala -Verton ohjaaja
Maailman mielenterveyspäivän 10.10.2019 kansainvälinen teema on tänä vuonna itsemurhien ehkäisy. Suomessa puhumme yleisesti mielenterveyden merkityksestä elämän iloissa ja suruissa: välittämisestä ja puheeksi ottamisesta. Jatkamme näin teemallisesti itsemurhien ehkäisypäivän kampanjaa ja kysymme maailman tärkeimmän kysymyksen: Mitä kuuluu?
Maailman mielenterveyspäivänä liputamme perinteisesti avoimemman keskustelukulttuurin puolesta ja haluamme vähentää mielenterveyteen edelleen liitettävää leimaantumista.
Näytämme ”vihreää valoa” elämälle ja haastamme valaisemaan rakennuksia, ikkunoita, muistomerkkejä jne. vihreällä. Voit myös pukeutua vihreään hyvän asian puolesta!
Tv-uutisissa välitettiin kuvaa eduskunnan täysistunnosta. Kuvakulma toi esille rajallisen määrän kansanedustajia istuntosalista työnsä ääreltä. Kuvista välittyi joukko miehiä ja naisia, joiden päät olivat painuneet alaspäin. Ihmettelin, mitä kummaa salissa tapahtuu. Tarkemmin tv-kuvaa katsellessani huomasin, että kukin kuvassa näkyvä edustaja oli katse kiinni kännykässään. Jotakin tärkeämpää, mielenkiintoisempaa oli tapahtumassa muualla kuin istuntosalin näyttämöllä.
Kuljen bussipysäkin ohitse lenkilläni. Äiti odottaa bussia matkustaakseen vaunuissa istuvan pienensä kanssa. Lapsi yrittää saada kontaktia äitiinsä, mutta äiti on syventynyt kännykkänsä saloihin eikä kuule lapsensa tarvetta. Lapsi korottaa ääntään, huitoo käsillään, mutta sekään ei näytä auttavan. Äidin ja lapsen kokonaisvaltainen kohtaaminen on estynyt. Se herättää lapsessa ärtymystä.
Kaupungin sykkeessä jalkakäytävällä tulee vastaani isä kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa. Väistän heitä, muuten olisimme ajautuneet törmäykseen. He hortoilevat ennakoimattomasti, kunkin katse on tiiviisti kännykän näyttöruudussa. Miten he selvisivät kadun yli? Ehkä kukin heistä varmistaa reittiä päästäkseen perille vieraassa kaupungissa? He kulkivat yhdessä, mutta kuitenkin erillään. He kulkivat samaa päämäärää kohti, mutta henkisesti –ainakin hetkellisesti- kaukana toisistaan. Puhumattomina.
Näitä tarinoita omasta ja toistemme elämästä voisimme kertoa loputtomiin. Esimerkkejä piisaa. Millainen suhde sinulla on sähköisiin viestimiin? Kumpi hallitsee elämääsi, sinä kännykkää vai kännykkä sinua? Oletko miettinyt, miten välttämätöntä on olla koko ajan tavoitettavissa, lähes 24h?
Sähköiset viestimet helpottavat arkeamme. Ne parhaimmillaan palvelevat meitä. Se on totta. Niistä on paljon iloakin. Tunnustan, että olen löytänyt monta kadoksissa ollutta koulukaveria FB:n auttamana. Ja muistan, että jos ystäviä ei ole kasvotusten rinnallamme matkaa jakamassa, ystävä sähköisen yhteyden kautta voi olla tosi tärkeä.
Vaarana on, että erilaiset ”vempaimet” sitovat meitä liikaa ja rajoittavat kohtaamista perheissämme ja läheistemme kanssa. On tosi harmillista, jos ihmisen kohtaamiseen tarvitaan aina joku tekninen laite. Koska parhaimmillaan kohtaaminen tapahtuu mielestäni useimmiten kasvotusten; ilman, että mitään on välissämme.
Ikävöimme perustarpeissamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Meillä on iso ikävä kertoa omat kuulumiset ja oma tarina siten, että joku oikeasti kuulee ja kuuntelee, jakaa kokemuksemme elämästä. Katseemme kertoo meistä paljon; onko se hyväksyvä, tuomitseva, armahtava, rakastava. Viestitämme sanoillamme, mutta vielä enemmän katseellamme ja kehomme kielellä. Hyvä ohje on edelleen voimassa: kohtele toisia ihmisiä sillä tavoin, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. 
Kohtaaminen syntyy pienistä, mutta niin tärkeistä elementeistä. Pysähtyminen, tilan antaminen toisen kuulumisille, toisen tilanteen sietäminen ja ennen muuta hyväksyvä läsnäolo ovat pohjana arjen kohtaamiselle. Kohtaaminen ei ole rakettitiedettä! Arkipäiväinen kuulumisten kysyminen voi yllättää: joku on kiinnostunut sittenkin minun kuulumisistani. Miten hyvä on kysyä kuulumisia. Vielä tärkeämpää on kuunnella vastaus esittämäämme kysymykseen. On kiusallista, jos kysyjä ei kuule vastaustamme. Pahimmillaan hän voi alkaa kertoa omaa kokemusta kuulumisiimme liittyen, päälle puhuen. Kehnoa on, jos hän väistää vastauksemme ja pakenee paikalta.
Hyvää ja elämän makuista syksyä, avoimuutta kohtaamisiin ja toistemme aitoon kuuntelemiseen.
Juha Kyllönen
Kesälomat ovat nyt takanapäin ja aika palata tuttuun ja turvalliseen arkeen.
Vai onko?
Monen viikon lomalla olon jälkeen työmatka tuntui kevyeltä kävellä, mukava nähdä taas kaikkia.
Töihin saapuessani minua odotti ”pehmeä” lasku…
Kunnes johtaja saapui ja pyysi istumaan alas kun olisi ihan pari asiaa mistä puhua… 
Hän tulisi jäämään toimivapaalle yli vuodeksi. Hän sai elämässään hienon mahdollisuuden ja lähtisi siksi pois perheestämme. (Meidän työyhteisömme on pieni ja joskus jopa vertaamme sitä ”meidän perheeksi”. )
Johtajan sijainen tulisi kahden tunnin päästä. Mitä? Ei ole todellista. Mitä mitä miten ja miksi kysymykset risteilivät päässäni.
Henkilökohtaisesti otin tiedon tulevasta aika raskaasti. Välttämättä en ollut täysin oma itseni tuona päivänä kun esittäydyin tulevalle johtajalle. Olin shokkivaiheessa.
Illalla tuli itku. Puhdistava, vapauttava itku.
Kaikille meille tulee tilanteita vastaan, jossa edessä on muutos. Muutos voi olla pieni, mutta sen vaikutus voi kokijalle olla suuri. Muutos voi olla odotettu tai äkillinen ja se saa aikaa monenlaisia tunteita. Pelkoa, epävarmuutta, iloa, surua ja toisaalta mitä vaan yllättäviäkin ja voimakkaita tunteita.
Meidän työyhteisö on kokemassa muutoksen. Muutos on myös mahdollisuus, ei ainoastaan uhka. Mahdollisuus saada uusia näkökulmia uuden ihmisen myötä, uusia toimintatapoja sekä uusi ihmissuhde tähän meidän pieneen yhteisöön.
Älä unta nää, älä unta nää usko ystävää vielä päivät nää vie surun sylistä pois
(Tommi Läntinen)
Positiivisuuden kautta, hyvää syksyä! -Tanja
Kirjoitan tätä blogia ystävänpäivänä miettien miten tärkeitä läheiset ihmissuhteet ovat meille. On tärkeää, että ympärillä on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa omaan elämään liittyviä asioita ja ajatuksiamme. Ihmisiä, joiden kautta peilaamme itseämme. Elämässä voi tulla vastaan tilanteita, joissa läheisten ihmisten lisäksi voimme tarvita vertaistukea. Saman kokeneita ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme. Vertaistuki on nimenomaan kokemukseen perustuvaa tukea ja tärkeitä elementtejä siinä ovat kertominen ja kuunteleminen.
Omista ongelmista puhuminen voi olla vaikeaa. Monesti kohdatessamme vaikeuksia jäämme miettimään niitä yksin ja siten myös etsimään ratkaisuja sekä selviytymiskeinoja yksin. Usein käy niin, että asiat myös paisuvat yksin pohtiessa suuriin mittakaavoihin. Asioiden kertominen ääneen helpottaa. On kuin raskas paino tippuisi harteilta. Kun voi jakaa asian toisen ihmisen kanssa, joka on kokenut vastaavaa, voi tilanteeseen saada toisenlaista ymmärrystä ja näkökulmaa. Kuulemalla muiden tarinoita oma olo voi helpottua, kun saa tietoa siitä, miten muut ovat selvinneet. Vertaistuen kautta huomaa, ettei ole ainoa, jolle on tullut vaikea tilanne eteen ja huomaa, että niistä vaikeista tilanteista ja asioista voi puhua sekä selvitä. Vertaistuen kautta voi saada tietoa ja löytää itselle sopivia ratkaisuja. Vertaistuki antaa toivoa ja näkymää tulevaan: ”En olekaan umpikujassa, tästä on mahdollista päästä eteenpäin”. Sillä, että jaamme oman tarinamme, voimme auttaa toista sekä antaa toivon kipinää. Tieto siitä, vastaavan kokeneita on tukena, auttaa jaksamaan.
Vertaistuki antaa paikan, jossa vaikeaakin asiaa voi käsitellä luottamuksella yhteisen ymmärryksen kautta. Parhaimmillaan vertaistuen kautta voi saada yhteyden toisiin ja kokemuksen ryhmään kuulumisesta – en ole outo, erilainen ja leimaantunut. Siten vertaistuella on myös itsetuntoa vahvistava vaikutus. Sen kautta voi nähdä myös omia vahvuuksia ja voimavaroja. Saa kokemuksen siitä, että pystyy toimimaan, auttamaan toisia, saa itse apua ja selviää vaikeuksista. Vertaistuki vaatii sosiaalisia taitoja ja siten se voi myös vahvistaa omia sosiaalisia taitoja.
Vertaistuki on myös tärkeä osallisuuden vahvistaja. Pääsin tutustumaan Verto-hankkeeseen, jossa tarjotaan yhteisöllistä ja toiminnallista vertaistukea huumeiden käyttäjille ja heidän omaisilleen. Tällaiselle toiminnalle on selkeä tarve. Jo ensimmäisen vuoden aikana Verto-hanke on tavoittanut koko hankkeen ajalle suunnitellun osallistujamäärän. Verto-hankkeen toimintaan osallistujat pääsevät aidosti osallistumaan ja vaikuttamaan toiminnan sisältöön.
Läheiset ihmissuhteet ja vertaistuen tarjoama sosiaalinen tuki ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukipilareita. Sen takia on tärkeää, että pidämme itsestämme ja toisistamme huolta ja olemme toistemme tukena!
Kirsi Suoraniemi, Oulun seudun Mielenterveysseura ry hallituksen jäsen
Vuosi sitten kirjoitin ajatuksia vapaaehtoistyöstä. Silloin nostin esille yhtenä mietteenä me-hengen vapaaehtoisten keskuudessa. Ajattelin jatkaa samalla teemalla, mutta tällä kertaa pohdiskelen meidän työyhteisöä. Suomen Mielenterveysseura on tehnyt julisteen, jossa määritellään Kyllin hyvä työyhteisö. Kummityttöni sanoi pienenä, että Maija työskentelee riisitehtaassa. Tämä onkin jäänyt elämään meidän keskuuteen. Joten lähdin pohdiskelemaan, onko meidän ”riisitehtaalla” Kyllin hyvä työyhteisö
Sovittaa yhteen yksilön kyvyt ja työn vaatimukset
Jokaisella meillä on omat vahvuudet ja ne tunnistetaan. Meillä annetaan mahdollisuus hyödyntää omia taitoja. Kun jollain nousee kehittämisidea, ensimmäinen vastaus ei ole ei, vaan katsotaan, onko se mahdollista. Työmme on myös vaativaa ja tällöin tuemme toinen toisiamme, antamalla hyviä vinkkejä sekä työnantajamme haluaa kouluttaa meitä. Jokaisella on mahdollisuus saada lisäkoulutusta.
Iloitsee, kun työssä onnistutaan – tukee, kun on vaikeuksia
On ihana, että voimme sanoa toisellemme hienoa, mahtavaa, tosi hyvin hoidit homman. Se ei ole keltään pois, päinvastoin. Se tukee ja antaa jaksamista tässä työssä. Se myös lisää yhteishenkeä. Jos tulee tilanteita missä tarvitsee toisen apua, sen saa. Emme kukaan pystyisi yksin tekemään tätä työtä. Tarvitsemme toisiamme. Jokainen työyhteisön jäsen on tärkeä.
Kunnioittaa erilaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia
Tähän kohtaan samoja ajatuksia kuin ensimmäisessä kohdassa. Erilaisuus on rikkaus. Kuinka paljon se tuo monipuolisuutta meidän työyhteisöön, kun jokaisella on omat vahvuudet.
Antaa kaksisuuntaista ja rehellistä palautetta, joka perustuu tosiasioihin
Kiitos puolin ja toisin. Se on asia, mitä haluamme täällä pitää yllä. Kiitetään toisiamme ja muistamme toisiamme. Se pieni sana aamulla huomenta ja iltapäivällä heippa ja huomiseen. Ei vaadi paljon, mutta tekee työyhteisölle ihmeitä. Se on myös kunnioitusta.
Antaa mahdollisuuden tehdä työn niin hyvin kuin osaa ja kehittyä siinä
Annamme toiselle työrauhan, kunnioitamme jokaisen osaamista ja ammattitaitoa, tsemppaamme toisiamme.
Pystyy käsittelemään ristiriitoja – ei halvaannu pienistä kahakoista
Erilaisuus on rikkaus, mutta se tuo myös tulleessaan erilaisia mielipiteitä sekä ajatuksia. Ne ovat kuitenkin asioita, jotka täytyy hyväksyä. Olemme työyhteisönä avoin ja se mahdollistaa asioista puhumisen sekä hyväksymisen jokaisen sellaisenaan.
Antaa tilaa yhdessä olemiselle ja jakamiselle työn lomassa
Ne yhteiset pienet hetket työarjen keskellä lisää yhteenkuuluvuutta. Pyrimme siihen, että löydämme aikaa yhdessä sekä tukemaan toisiamme. Välillä voimme nauraa ja itkeä yhdessä, tsemppaamme toisia sekä pysähdymme, kun joka tarvitsee tukea. Olin vuosi sitten lomalla 3 viikkoa ja kun palasin takaisin töihin työpöydältä löytyi alla oleva kuva. Pieni, mutta niin merkityksellinen asia. Minua kaivattu. Tämä kuvastaa sitä mikä meidän porukalla on, huomaamme jos joku on pois.
Tunnustaa ihmisen rajallisuuden – hyväksyy, ettei kukaan ole aina hyvässä terässä
Mekin olemme vain inhimillisiä ihmisiä. On päiviä, jolloin tuntuu, ettei mikään onnistu ja se on ok. Omassa elämässä voi tapahtua asioita, mitkä vaikuttavat meihin. Sen saa myös sanoa. Sinua ei tuomita tai arvostella vaan saat ymmärryksen. Olemme puhuneet paljon riittämättömyyden tunteesta, joka nousee joskus. Se riittämättömyys osasinko auttaa tai tunne, etten osannut auttaa asiakasta. Se on sallittu
On turvallinen
Tiedän, että työyhteisönä on tukenani. Tiedän, että jos tarvitsen apua, sen saan. Tiedän, että voin puhua avoimesti, ilman että kokisin huonommuutta. Tiedän, että olen osa tätä porukkaa.
Haluan kiittää minun omaa työporukkaa ”riisitehtaan” työntekijöitä. Kiitos, että töihin on mukava tulla ja teitä on ihana nähdä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!
Kevättä odotellessa.
Maija
Tammikuun pakkasten paukkuessa on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään viime vuotta 2018.
Kriisikeskuksessa autoimme kasvokkain noin 650 eri asiakasta (käyntimääriä 1500), korva-akupunktioryhmässä oli 164 käyntiä ja rentoutusryhmässämme 61. Kriisityöntekijämme luotsasi itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmän yhdessä sairaalapastorin kanssa ja infoissa sekä koulutuksissamme tavoitettiin 400 ihmistä.
Ihanat vapaaehtoisemme kävivät kriisipuhelimessa 1092 keskustelua ja tukinetissä 62 keskustelua. Kymmenen ikäihmistä pääsi mukaan seniorihyvinvointitreeni-ryhmäämme ja vapaaehtoisten kuoromme ilahdutti laulullaan 770 ikäihmistä. Mental Health Art Week –kampanjamme Toivo Ellää –tapahtumaan, joka toteutettiin Oulun Teatterin kanssa, osallistui 120 nuorta.
Näistä tulee yhteensä 4350 kohtaamista. Kaikki ainutlaatuisia ja arvokkaita. Mikä tekee kohtaamisesta hyvän? Olemme halunneet luoda Kriisikeskukselle kiireettömän, turvallisen tunnelman. Haluamme tarjota asiakkaillemme ajan ja paikan, jossa on lupa olla omine tunteineen ja ajatuksineen, myös oman surun tai tuskan kanssa, ilman pelkoa syyllistämisestä, tuomitsemisesta tai asioiden arvottamisesta. Haluamme luoda toivoa tulevaan ja auttaa asiakasta löytämään oman tapansa selviytyä kriisistä tai muuttuneesta elämäntilanteesta. Haluamme antaa luvan lempeyteen itseä kohtaan ja muistuttaa, että terve itsekkyys auttaa jaksamaan. Aina ei tarvitse suorittaa ja olla reipas, välillä on hyvä suostua olemaan hauras. Jokainen on oikeutettu apuun silloin kun omat voimat eivät riitä. 
On ihana kuulla, kuinka suurella lämmöllä ja kunnioituksella työntekijämme suhtautuvat asiakkaisiimme. Toivon, että se välittyy myös asiakkaisiimme, ja asiakaspalautteen mukaan näin onkin. Haluaisin, että kun itse asioin jossain sosiaali- tai terveydenhuollon toimipisteessä, minustakin puhuttaisiin yhtä kauniisti!
Viime vuoden aikana olemme pystyneet tarjoamaan asiakkaillemme ensimmäistä tapaamisaikaa 1-8 arkipäivän sisällä yhteydenotosta. Hädän hetkellä jokainen päivä voi tuntua odottajasta liian pitkältä, mutta onneksi valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää joka päivä lähes vuorokauden ympäri. Olemme myös onnellisia ihanista yhteistyökumppaneistamme, joiden kanssa yhdessä saamme tätä työtä tehdä. Ei kukaan, ammattilainen tai asiakas, pärjää yksin. On hienoa tietää, että ympärillä on muita järjestöjä ja kaupungin palvelut, joilta voi aina pyytää apua. Itse ei tarvitse osata kaikkea.
Suomen Mielenterveysseuralla on viime vuonna käynnistynyt kaksi suurta kampanjaa: Itsemurhien ehkäisyyn liittyvä ”Mitä kuuluu?” ja mielenterveyden edistämiseen ja stigmojen poistamiseen liittyvä Mieli Nauha –kampanja, jossa keulakuvana on ollut pop-tähti Alma. Alman viesti on ollut ”olet tärkeä” juuri sellaisena kuin olet! Toivoisin, että jokainen meistä kohdistaisi tänä vuonna nämä teemat koskemaan itseään: Muistetaan joka päivä kysyä itseltämme ”Mitä kuuluu?” ja kerrotaan itsellemme, että ”Olen tärkeä!” Toivon, että jokainen saa luotua arkeensa lempeitä hetkiä, jolloin voi levollisesti olla läsnä tässä!
Toivotan ihanaa alkanutta vuotta 2019 ja lempeitä hetkiä elämäänne!
Erja
Intensiiviryhmä on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat menettäneet läheisensä (muu kuin oma lapsi) tapaturman, onnettomuuden tai sairaskohtauksen tai hyvin nopeasti edenneen sairauden kautta.
Tutustu ryhmän tavoitteisiin, sisältöihin ja menetelmiin tarkemmin.
KESÄ JONKA KERRAN ELÄÄ SAIN – se oli hetki alkukesästä 2017. Silloin LauluLiisat & Lassi, Oulun kriisikeskuksen vapaaehtoisina toimivat, että myös Oulun kaupungin vanhustyön kulttuurikummina toimiva laulava ryhmä sai luvan astua Oulun Rotuaarin esiintymislavalle. Ryhmä on yhtä kuin Hannu, Kaisu, Liisa, Sirpa ja Tuulikki sekä allekirjoittanut. Tuolloin remmissä oli vielä Karin eikä Sirpa ollut vielä löytänyt meitä.
Tuona kesäisenä päivä Oulussa oli meneillään Mitä mielesä –tapahtuma, päivä oli 19.6. Kesän alku oli ollut sateinen, mutta kun ko. päivä koitti, näytti luontokin parhaat puolensa. Voi sanoa, että maailma näytti ja tuntui kauniilta. Aurinkokin hymyili leveästi sinisellä taivaalla.
Laulu on lähellä sydämiämme, mutta tokihan sinne mahtuu muutakin. Laulu – musiikki – yhdistää kuitenkin lauluryhmämme, luo yhteen kuuluvuutta, unohuttaa murheet ja päästää aina uuteen lentoon. Nollaa ja uudistaa. Laulun siivin viemme myös kulttuurikummeina iloa, virkistystä ja herätystä vanhusten hoivakoteihin. Oma, ihana kummikohteemme on Hollihaan hoiva, jossa pyrimme vierailemaan kerran kuussa. Kysyntää on tullut muuallekin, ja usea Oulun hoivapaikka on tullut aikojen saatossa tutuksi. Mielellään menemme, kun kysytään, mutta aika on rajallista, se täytyy pitää mielessä, positiivisesti.
Tuona mukavana Mitä mielesä –tapahtumapäivänä meillä oli mielesä musiikki, laulaminen. Lavalla säestyksestämme vastasivat Liisan ja pianon lisäksi Pietari G ja Joonas A. Nuoria, innokkaita soittajia kitaran ja basson varressa. Kun laulumme alkoi ”raikua” yleisöä alkoi kertyä Rotuaarin aukiolle. Oli kiva nähdä, että väkeä tuli koko ajan lisää ja väliin aukio näytti kovin täydeltä. Yleisö näytti myös laulavan mukana, joten mikä sen mukavampaa!! Laulun ilo on tarttuvaa.
Päivä muodostui täydelliseksi ja muutama laulu piti myös uusia, yleisön pyynnöstä. Ja mitäs me muuta kuin työtä käskettyä, toki ihan innosta ja ilolla. Yhtenä lauluna esitimme, Vexi Salmen säveltämän laulun Maailma on kaunis. Se oli hyvin osuva laulu päivään, muiden joukossa.
Päivä jätti meille kaikille lauluryhmän jäsenille mukavat muistot, jotka kantavat vieläkin. Tuollaisia päiviä voisi tulla lisääkin. Niitä odotellessa harjoittelemme, esiinnymme vanhuksille ja muistelemme kesäpäivää, jonka saimme kerran elää.
Koonnut Anja
LauluLiisat&Lassi
Marraskuun toisena sunnuntaina nousee siniristilippu jokavuotiseen tapaansa salkoon isänpäivän merkiksi. Juhlapäivää vietetään meidän isien kunniaksi ja muistoksi. Kaikille iseille omistettu päivä, juhlapäivä, nostaa isyyden kerran vuodessa kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi ja hetkellisesti median kiinnostuksen keskiöön. Päivän lähestyessä pääsemme lisääntyvässä määrin lukemaan eri medioissa isien ja isänä olemisen erilaisia arjen tarinoita.
Pohditaanpa hetki mitä isyys syvemmällä pitää sisällään. Tai oikeastaan miten sen omista lähtökohdistamme koemme tarkoittavan, sillä niin ovat omanlaisiaan käsitteen sisällölliset merkitykset kuin ovat sen pohtijatkin. Joka tapauksessa isyys on paljon muutakin kuin marraskuun toisen sunnuntain lasten valmistama aamupala sekä iltapäivän juhlakahvit. Se merkitsee jotain koettua tai käsitystä siitä mitä se vuoden jokaisena päivänä on, voisi olla, tai kenties tulisi olla. Mutta on isyyden sisällössä jotain universaalia ja elämän luonnollisuudesta kumpuavaakin – yhteisiä arvoja, joita me kaikki ihmiset liitämme isyyteen. Tavalla tai toisella isyys koskettaa meitä kaikkia vaikkakin isyyteen liittyvät roolit ja näkökulmat ovat erilaiset. Samalla isyyteen liittyvät tekijät elävät ja muuttuvat roolien sisällä ajan kuluessa. Näin tapahtuu esimerkiksi lapsen kasvaessa.
Kirjoitan tässä pohdintaani kolmen alle kouluikäisen lapsen isän näkökulmasta. Pienten lasten yhteydessä isyyteen liittyvänä ulottuvuutena korostuvat käsitteet turva ja turvallisuus. Jopa primitiivisenä perustarpeena meillä on tehtävä suojata lapsuutta, mahdollistaa polku kasvaa ensin nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi. Turvallinen kasvuympäristö mahdollistaa sekä fyysisen mutta myös psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen. Turvallisuutta luodaan myös asettamalla lapselle rajat. Siten otetaan johtajuus ja toisaalta säästetään se lapsilta. Toisekseen isä, muiden kasvattajien lailla, pyrkii siihen, että lapsi voi kokea olevansa arvokas ja tyytyväinen. Tätä isä pyrkii edistämään olemalla läsnä ja huomioiva. Riittävyyden tunne ja kokemus siitä, että isä hyväksyy, antaa siunauksensa, tarjoaa tukevaa maaperää kasvavin askelin etenevään elämään.
Isyys antaa lapselle myös mallin, ns. miehen mallin. Suuremmassa kuvassa kyse on kuitenkin aikuisen mallista ja lopulta aina ihmisen ja ihmisyyden mallista. Se malli on yhden liputuspäivänsä ansainnut, vaikka se lunastetaankin vuoden jokaisena päivänä.
Martti – 3 x isä
Meillä oli ilo ja kunnia saada olla Minnan ja Sonjan opinnäyttyön toimeksiantajana. Heidän kiinnostus aihetta kohtaan oli intohimoinen ja olemme ylpeitä heidän työstään.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla Oulun kriisikeskuksen asiakkaiden kokemuksia siitä, mitkä asiat he ovat kokeneet auttaviksi saamassaan kriisituessa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla asiakkaiden ajatuksia siitä, miten Oulun kriisikeskuksen toimintaa tulisi kehittää.
DIALOGISUUS JA KEHOLLISEN STRESSIN LIEVITTÄMINEN OULUN KRIISI-KESKUKSEN KRIISITUESSA
