Oulun Kriisikeskus

Oulun Kriisikeskus - tukea ja keskusteluapua elämän kriiseissä.

Blogi: Opintomatka Lontooseen -Outi, Tanja, Petri, Nina ja Maija

Opintomatka Lontooseen

Saimme huikean mahdollisuuden tehdä opintomatkan Lontooseen marraskuussa yhdessä meidän Oulun seudun Mielenterveysseura ry:n hallituksen jäsenten kanssa. Eräänä marraskuun aamuna ennen kukon laulua lähdimme Oulusta liikkeelle kohti uusia kokemuksia. Meitä oli 11 innokasta reissulaista odottavin mielin. Opintomatkan järjestäminen oli alkanut jo kauan sitten. Suunnittelu, tutustumispaikkojen varaaminen, ohjelman luominen, rahoituksen järjestäminen ja kaikkien palikoitten yhteensovittaminen oli ottanut miltei vuoden aikaa.

Mitä näimme, mitä koimme ja mitä opimme?

Näimme ruuhkaisia metroja, koimme jännittäviä hetkiä siitä, että mahdummeko kaikki samaan metroon ja opimme, miten metrokarttaa luetaan. Tai meniköhän se näin? Jokaisella on tietenkin oma kokemus reissusta ja metrosta, mutta melko yhtenäinen kokemus reissun annista.

Saimme vierailla kolmessa eri kohteessa, joita olivat Lontoon Merimieskirkko, Mind for better mental health ja The Hive.

Kuinka huikeaa oli huomata mitä kaikkea Lontoon Merimieskirkolla tehdään. Ei pelkästään merimiehille, niin kuin aiemmin vaan kaikille suomalaisille jotka tarvitsevat apua ja tukea ollessaan ulkomailla. Merimieskirkon historia oli myös mielenkiintoista kuultavaa. Merimieskirkolla kuulimme myös laajemmin maan tavasta hoitaa muun muassa kriisejä ja ihmisten henkilöllisyyden varmistamisen keinoista, jotka eriävät suomalaisesta tavasta… Vierailumme päättyi korvapuusti kahveihin, joista Merimieskirkko on tunnettu, sekä ihmettelyyn kaasulaskun tärkeydestä.

Mind for better health oli panostanut vierailuumme todella paljon, joka toi meille hyvän fiiliksen. Saimme kuulla sekä pääorganisaation että paikallisten toimijoiden toiminnoista, jotka sivusivat omaamme hämmästyttävän paljon. Se ylpeys, jolla me kerromme toiminnastamme, välittyi myös heistä. Myöskin tämä vierailumme päättyi ihmettelyn merkeissä. Tällä kertaa ihmettelyn aiheuttajana oli pyörö-ovi, jonka toimintaperiaatteen selvittämisessä jouduimme turvautumaan paikalliseen tietämykseen.

The Hive oli paikallinen 16-24- vuotiaille suunnattu pohjois-Lontoossa sijaitseva nuorille kokonaisvaltaista tukea antava palvelu. Heillä oli samassa rakennuksessa paljon eri toimijoita eri toimialoilta sekä nuorisotalon tyyppinen oleskelutila. Erityistä Hivessa oli kunnan ja järjestön ihmisten toimiminen samoissa tiloissa ja saman päämäärän tavoittamiseksi. Hiven toiminta ei rajoittunut pelkästään toimitiloissa toteutettaviin, vaan Hive tuotti myös palveluja, joissa työntekijä jalkautui tarvittaessa vaikka kotikäynnille asiakkaan luokse.

Summa summary…

Kaikki tutustumiskohteet saivat aikaan paljon ajatuksia ja pohdintaa. Reissun aikana pääsimme tutummaksi niin henkilökunnan kuin hallituksen kesken. Yhden illan pyhitimme strategiatyöskentelylle ja yhteinen pysähtyminen keskusteluineen oli antoisaa.

Jokainen sai viettää vapaa-aikansa niin kuin halusi. Osa porukkaa kävi Mamma Mia -musikaalissa, osa nähtävyyksiä katsomassa ja osa tutustui Lontooseen shoppailun merkeissä.

Summa summary… olemme kiitollisia, että saimme tehdä opintomatkan ja siitä riittää puhuttavaa pitkään. Toisaalta olemme entistäkin ylpeämpiä meidän tavasta toimia ja tuottaa matalankynnyksen palveluita alueellamme. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Outi, Tanja, Petri, Nina ja Maija

 

Blogi: Ihmisenä ihmiselle -Nina Kontula

Ihmisenä ihmiselle ♥

Syksy on ollut antoisa ja uutta opettava. En osannut etukäteen arvata miten moninaisiin tarinoihin pääsisin osalliseksi ottaessani vastaan toiminnanjohtajan sijaisuuden Oulun seudun Mielenterveysseurassa.  Olen kiitollinen jo tähänastisesta ja matka jatkuu vielä koko ensi vuoden.

Vaikka tarinat ja ihmisten kriisiytyneet elämäntilanteet aina ovatkin yksilöllisiä ja erityisiä, olen tunnistavinani työssäni tiettyjä usein toistuvia elementtejä. Kriisin kohdatessa keskeistä on kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. Se, että jollakin on aikaa kuulla tarinani, kokemukseni, ajatukseni ja tunteeni ja aikaa auttaa selviämään myrskyn silmästä eteenpäin. Luoda toivoa ja sanoittaa rinnalla, että tämäkin tilanne näyttää erilaiselta ajan kanssa. Joku kestää kuulla ne epätoivoisimmatkin ajatukseni ja ojentaa nenäliinan, kun itku tulee.  Auttaa ymmärtämään, että on aivan luonnollista tuntea juuri näin. Kriisityössä koen merkitykselliseksi sen, että se koskettaa meitä kaikkia. Emme voi aina valita, millaisia asioita ja vaikkapa menetyksiä matkallamme kohtaamme. Elämä on aina yllätyksellistä. Niin hyvässä kuin joskus pahassakin. Ajattelen, että tärkeintä on löytää voimavaroja itsestä, kun elämä yllättää. Muutoksiin liittyy aina myös mahdollisuus kasvuun ja kun asiat lakkaavat olemasta itsestään selviä, ne myös saavat vahvempia merkityksiä.

Kriisi nostattaa usein pintaan myös aikaisempia vastoinkäymisiä ja ehkä pinnan alle jääneitä tuntemuksia. Miten merkityksellinen meille onkaan kokemus yhteenkuuluvaisuudesta. Olen havaitsevinani, että nämä hankalaksi koetut elämäntilanteet liittyvät hyvin usein juuri siihen, että yhteys muihin tai johonkin itselle tärkeään ihmiseen syystä tai toisesta katkeaa tai vaurioituu. Meillä on vielä paljon opittavaa siinä, että osaisimme olla toinen toisillemme tukena. Että emme satuttaisi teoilla, sanoilla tai tekemättä jättämisellä. Näin Joulun alla yhteenkuuluvaisuuden kokemuksen tärkeys korostuu ehkä entisestään ja mitään en enempää toivoisi, kuin kaikille tunteen ja kokemuksen siitä, että saa viettää Joulua kuuluen johonkin.

Yhteenkuuluvaisuus on tärkeää myös työssä. Väistämättä ajatus uusista työkavereista ja uuden työn opettelusta jännitti syksyn käynnistyessä ja sitä pohti, onko minulla riittävästi annettavaa. Osaanko, opinko? Kriisikeskuksella minut otettiin lämpimästi vastaan. Olen voinut kysyä ja tehdä virheitä. Ja silti koko ajan luottaa siihen, että tiimi kannattelee, jos tarvitsen tukea. Yhteen sanaan tiivistettynä sanoisin, että tärkeintä tämänkin kokemuksen synnyssä on inhimillisyys. Nykymaailman kovuus aiheuttaa minussa surua ja huolta. Nettisivut täyttyvät kritiikistä ja muiden tuomitseminen on täysin arkipäiväistä. En voi kuin ihmetellä julmia sanamuotoja ja halveksuntaa, jota toisillemme osoitamme. Ainoa vinkkini on, että taistele vastaan! Uskotaan siihen, että hyvyyttä on ja että se vahvistuu, kun sitä vaalitaan. Ihmisenä ihmiselle ♥

Nina

Blogi: Kohtaamisia luonnossa -Katja Rauhala

Kohtaamisia luonnossa🍁

Paljon puhutaan siitä kuinka suuri merkitys on luonnolla ihmisen hyvinvointiin! Sen vuoksi Vertokin tarjosi retken Rukalle Verton kävijöille sekä läheisille!

Kohtasimme luonnossa toisia retkeilijöitä, omia ajatuksiamme ja tunteitamme sekä luonnon tarjoamia elämyksiä sellaisena kuin luonto sen sillä hetkellä meille tarjosi! Luonnon äärellä me kaikki olemme saman arvoisia!

Pääsette kuvien kautta näkemään ja aistimaan luonnon avoimuutta sekä kauneutta.

Se, että saa ja voi tehdä työtä tällä tavoin on työntekijälle silmiä avaavaa sekä palkitsevaa❤

 

Mukavia kuvien katselu hetkiä ja Hyvää loppu syksyä kaikille!

 

Terveisin, Katja Rauhala -Verton ohjaaja

Blogi: Vieläkö joku kuuntelee? -Juha Kyllönen

Vieläkö joku kuuntelee?

Tv-uutisissa välitettiin kuvaa eduskunnan täysistunnosta. Kuvakulma toi esille rajallisen määrän kansanedustajia istuntosalista työnsä ääreltä. Kuvista välittyi joukko miehiä ja naisia, joiden päät olivat painuneet alaspäin. Ihmettelin, mitä kummaa salissa tapahtuu. Tarkemmin tv-kuvaa katsellessani huomasin, että kukin kuvassa näkyvä edustaja oli katse kiinni kännykässään. Jotakin tärkeämpää, mielenkiintoisempaa oli tapahtumassa muualla kuin istuntosalin näyttämöllä.

Kuljen bussipysäkin ohitse lenkilläni. Äiti odottaa bussia matkustaakseen vaunuissa istuvan pienensä kanssa. Lapsi yrittää saada kontaktia äitiinsä, mutta äiti on syventynyt kännykkänsä saloihin eikä kuule lapsensa tarvetta. Lapsi korottaa ääntään, huitoo käsillään, mutta sekään ei näytä auttavan. Äidin ja lapsen kokonaisvaltainen kohtaaminen on estynyt. Se herättää lapsessa ärtymystä.

Kaupungin sykkeessä jalkakäytävällä tulee vastaani isä kahden alakouluikäisen lapsensa kanssa. Väistän heitä, muuten olisimme ajautuneet törmäykseen. He hortoilevat ennakoimattomasti, kunkin katse on tiiviisti kännykän näyttöruudussa. Miten he selvisivät kadun yli? Ehkä kukin heistä varmistaa reittiä päästäkseen perille vieraassa kaupungissa? He kulkivat yhdessä, mutta kuitenkin erillään. He kulkivat samaa päämäärää kohti, mutta henkisesti –ainakin hetkellisesti- kaukana toisistaan. Puhumattomina.

Näitä tarinoita omasta ja toistemme elämästä voisimme kertoa loputtomiin. Esimerkkejä piisaa. Millainen suhde sinulla on sähköisiin viestimiin? Kumpi hallitsee elämääsi, sinä kännykkää vai kännykkä sinua? Oletko miettinyt, miten välttämätöntä on olla koko ajan tavoitettavissa, lähes 24h?

Sähköiset viestimet helpottavat arkeamme. Ne parhaimmillaan palvelevat meitä. Se on totta. Niistä on paljon iloakin. Tunnustan, että olen löytänyt monta kadoksissa ollutta koulukaveria FB:n auttamana. Ja muistan, että jos ystäviä ei ole kasvotusten rinnallamme matkaa jakamassa, ystävä sähköisen yhteyden kautta voi olla tosi tärkeä.

Vaarana on, että erilaiset ”vempaimet” sitovat meitä liikaa ja rajoittavat kohtaamista perheissämme ja läheistemme kanssa. On tosi harmillista, jos ihmisen kohtaamiseen tarvitaan aina joku tekninen laite. Koska parhaimmillaan kohtaaminen tapahtuu mielestäni useimmiten kasvotusten; ilman, että mitään on välissämme.

Ikävöimme perustarpeissamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Meillä on iso ikävä kertoa omat kuulumiset ja oma tarina siten, että joku oikeasti kuulee ja kuuntelee, jakaa kokemuksemme elämästä. Katseemme kertoo meistä paljon; onko se hyväksyvä, tuomitseva, armahtava, rakastava. Viestitämme sanoillamme, mutta vielä enemmän katseellamme ja kehomme kielellä. Hyvä ohje on edelleen voimassa: kohtele toisia ihmisiä sillä tavoin, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.

Kohtaaminen syntyy pienistä, mutta niin tärkeistä elementeistä. Pysähtyminen, tilan antaminen toisen kuulumisille, toisen tilanteen sietäminen ja ennen muuta hyväksyvä läsnäolo ovat pohjana arjen kohtaamiselle. Kohtaaminen ei ole rakettitiedettä! Arkipäiväinen kuulumisten kysyminen voi yllättää: joku on kiinnostunut sittenkin minun kuulumisistani. Miten hyvä on kysyä kuulumisia. Vielä tärkeämpää on kuunnella vastaus esittämäämme kysymykseen. On kiusallista, jos kysyjä ei kuule vastaustamme. Pahimmillaan hän voi alkaa kertoa omaa kokemusta kuulumisiimme liittyen, päälle puhuen. Kehnoa on, jos hän väistää vastauksemme ja pakenee paikalta.

Hyvää ja elämän makuista syksyä, avoimuutta kohtaamisiin ja toistemme aitoon kuuntelemiseen.

Juha Kyllönen

 

Blogi: Muutosten syksy… -Tanja

Muutosten syksy…

Kesälomat ovat nyt takanapäin ja aika palata tuttuun ja turvalliseen arkeen.

Vai onko?

Monen viikon lomalla olon jälkeen työmatka tuntui kevyeltä kävellä, mukava nähdä taas kaikkia.

Töihin saapuessani minua odotti ”pehmeä” lasku…

Kunnes johtaja saapui ja pyysi istumaan alas kun olisi ihan pari asiaa mistä puhua…

Hän tulisi jäämään toimivapaalle yli vuodeksi. Hän sai elämässään hienon mahdollisuuden ja lähtisi siksi pois perheestämme. (Meidän työyhteisömme on pieni ja joskus jopa vertaamme sitä ”meidän perheeksi”. )

Johtajan sijainen tulisi kahden tunnin päästä. Mitä? Ei ole todellista. Mitä mitä miten ja miksi kysymykset risteilivät päässäni.

Henkilökohtaisesti otin tiedon tulevasta aika raskaasti. Välttämättä en ollut täysin oma itseni tuona päivänä kun esittäydyin tulevalle johtajalle. Olin shokkivaiheessa.

Illalla tuli itku. Puhdistava, vapauttava itku.

Kaikille meille tulee tilanteita vastaan, jossa edessä on muutos. Muutos voi olla pieni, mutta sen vaikutus voi kokijalle olla suuri. Muutos voi olla odotettu tai äkillinen ja se saa aikaa monenlaisia tunteita. Pelkoa, epävarmuutta, iloa, surua ja toisaalta mitä vaan yllättäviäkin ja voimakkaita tunteita.

Meidän työyhteisö on kokemassa muutoksen. Muutos on myös mahdollisuus, ei ainoastaan uhka. Mahdollisuus saada uusia näkökulmia uuden ihmisen myötä, uusia toimintatapoja sekä uusi ihmissuhde tähän meidän pieneen yhteisöön.

Älä unta nää, älä unta nää usko ystävää vielä päivät nää vie surun sylistä pois

(Tommi Läntinen)

Positiivisuuden kautta, hyvää syksyä! -Tanja

 

Blogi: Kesäloma -Petri Martikainen

Kesäloma

Mikä on varma merkki siitä, että kesäloma alkaa lähestyä? Sisäistä motivaattoria on aina vain vaikeampi löytää, laiskottaa jatkuvasti ja aamuherätykset ovat tuskastuttavan vaikeita – aamu aamulta sängystä vääntäytyminen vaatii enemmän ponnisteluja. Mutta hei, enää muutama työpäivää jäljellä, jonka jälkeen koittaa vapaus, loma!

Loma. Neljä maagista kirjainta, jotka lupaavat löhöilyä, rentoutumista, nautiskelua, aurinkoa, ystäviä… Ainoastaan kaikkea sellaista, jolla ladataan työvuoden aikana tyhjiin päässeet akut. Näinhän voisi kuvitella useampien ajattelevan. Monelle loma kuitenkin tuntuu olevan myös stressin aiheuttaja. Arkistressi vaihdetaankin kätevästi lomastressiksi, jolloin lomasta saattaakin tulla asia, joka aiheuttaa suorituspaineita. Lomalle ladataan paljon odotuksia, joiden on toteuduttava muutamassa viikossa – maksoi mitä maksoi. Täytyy rentoutua, reissata ja syödä hyvin, mutta myös harrastaa liikuntaa, että rantakunto säilyy. Täytyy käydä vähintään yhdet festarit, tehdä ulkomaanmatka, osallistua leppoisiin sukujuhliin ja tehdä kalareissu lappiin juuri pahimpaan sääski aikaan – ja samalla muistaa rentoutua, levätä ja syödä hyvin. Ai niin, ja urheilla, että ei lipsuta siitä rantakunnosta. Paitsi, jos on kovin sateista eikä pääse rannalle. Sadepäivästähän saakin sitten hyvän syyn tehdä ne kaikki kodin rästihommat, jotka talven aikana on tullut lykättyä joskus sitten lomalla tehtäväksi. Ei kuulosta enää kovin rentouttavalta ja palauttavalta, vai mitä?

Loman tarkoituksena on palautuminen ja virkistyminen. Kiireisen arjen vastakohtana tulisi olla sopiva sekoitus luovuutta lisäävää joutenoloa ja uusia kokemuksia, jotka virkistävät aivoja ja lataavat niitä työvuoden tyhjentämiä akkuja. Työhyvinvointiin perehtyneet ovat tutkimuksissaan päätyneet siihen, että työntekijän hyvinvointi paranee keskimäärin kahdeksan päivän kuluttua loman alkamisesta. Näin ollen parhaaseen lomavireeseen päästäisiin siis kesäloman toisella viikolla. Siksipä yhtäjaksoiselle kesälomalle olisi hyvä varata mittaa ainakin 2-3 viikkoa, jotta loman aikana ehtii päästä riittävästi työrutiineista irti. Tämän päivän työelämä on muuttunut joustavammaksi ja repaleisemmaksi, ja erityisesti johto- ja esimiestasolla saattaa olla vaikeaa erottaa työ ja vapaa-aika toisistaan. Voidaan jopa sanoa, että tänä päivänä loma vaatii uskallusta irrottautua työstä. Jotta pystyisimme tähän aivan ensimmäinen asia olisi malttaa jättää lomalla sähköpostit ja viestit tarkistamatta. Suositeltavaa olisi jopa pikku paasto koko älypuhelimesta, vaikkapa aivan muissakin asioissa kuin työhön liittyvissä. Tiedän, ei ole helppoa ja vaatii pientä ponnistelua keltä tahansa, mutta varmasti kokeilemisen arvoinen asia.

Lomalla jokaisen päivän on mahdollista olla kuin seikkailu: ikinä ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan. Koska jokainen meistä ihmisistä on erilainen. Täydellisen loman saavuttamiseen johtavia vinkkejä on kuitenkin vaikea antaa. Hyvä keino irrottautua arkirutiineista on lähteä matkoille, mutta aina se ei ole syystä tai toisesta mahdollista, eivätkä kaikki matkoille haluakkaan. Jotkut nauttivat etukäteen tehdyistä suunnitelmista, toisille taas on tärkeämpää heittää kello ja kalenteri nurkkaan. Kesälomallakin kannattaa miettiä, mistä asioista nauttii ja minkä parissa voi keskittyä tekemään vain yhtä asiaa. Se voi olla kirjan lukemista riippumatossa, mutta yhtä hyvin vaikkapa uuden kielen opettelemista. Joku kolmas rentoutuu aloittamalla uuden pikku rakennusprojektin. Yhtä kaikki rentoutumisesta, saavuttaa sen sitten millä keinoin saavuttaakaan, ja hyvistä yöunista tulisi huolehtia kesäloman aikana.

Parhaassa tapauksessa kesäloma irrottaa täydellisesti töistä ja arjen rutiineista. Vuorokausirytmikin on voinut mennä uusiksi, kun herätyskellon itsepintainen pirinä ei vaadi heräämään varhaisiin aamuihin. Koska rentouttavan loman jälkeen saattaa olla hankala päästä takaisin työmoodiin voi olla paikallaan miettiä olisiko paluuta arkeen mahdollista pehmentää hiukan. Keinoja tähän on varmasti monia, mutta moni kokee työhön palaamisen helpommaksi, jos sen ajoittaa keskelle viikkoa ja on suunnitella jo ennen lomaa, mihin tehtäviin tarttuu ensimmäiseksi töihin palattuaan. Näin ensimmäisestä työviikosta muodostuu ikään kuin pehmeä lasku työelämän arkeen. Ensimmäinen loman jälkeinen viikko ei yleensä ole tehokkain mahdollinen, mutta ennen kuin huomaatkaan, on työtehosi taas entisellään. Ja lopuksi, muista nauttia kesästä myös loman jälkeen, sillä vaikka loma loppuu ei kesä ole kuitenkaan ohi!

Mukavaa ja rentouttavaa lomaa!

Petri

Blogi: Mietteitä… -Jutta

Mietteitä…

Näin alkukesän korvilla, kevään edetessä ja pimeyden kaikotessa monen mieli piristyy ja energiaa tulee lisää. Onhan lisääntyvä valo, yöttömät yöt ja suomen ihana kesä ihanaa aikaa. Kuitenkin joskus vaikeat tunteet kuten ahdistus ja pelko tulevat esille kevään aikana. Valo tekee kaiken näkyväksi ja tuntuu ettei pakokeinoa ole. Nämä mielen mietteet saisivat tulla nähdyksi ja kohdatuksi, mutta ihminen saattaa pakoilla näitä asioita kaikenlaiseen tekemiseen. Näin puuhaamisesta saattaa tulla pakonomaista suorittamista, kun on kaikenlaisia paineita siitä, mitä kesällä pitää tehdä ja saada aikaiseksi. On tärkeää olla tietoinen omasta tunne-elämästä ja kuunnella myös kehoa, mitä se milloinkin tarvitsee. Onko se sitten lempeää lepoa vai jotain toimintaa mistä itse nauttii ja saa energiaa.

Omassa elämässäni kevät on usein suoranaista ahdistuksen aikaa ja mielessä asiat kasvavat ulos mittasuhteistaan. Tuntuu, ettei millään selviä ja viriävä pelko vie nautinnon elämästä. Tänä keväänä mieleeni heräsi kuitenkin tärkeä asia, nimittäin toivo. Toivo siitä, että asiat järjestyvät, elämä jatkaa kulkuaan ja muitakin ihmisiä varmasti joskus ahdistaa. Hyviä keinoja ahdistuksen lieventämiseen ovat puhuminen esimerkiksi ystävälle tai päiväkirjan kirjoittaminen, näin ajatukset jäsentyvät eteenpäin ja taakka omilla harteilla pienenee.

Haavoittuvuus on meitä ihmisiä yhdistävä tekijä, mutta sen piilottaminen ajaa meidät erilleen toisistamme. Itse huomasin tämän, kun puhuin hyvälle ystävälleni omista peloistani ja huomasimme ajatuksissamme samankaltaisuuksia. Tärkeää on kuunnella myös itseään, tarkoitus ei ole, että traumat tai ahdistus voimistuvat tai aktivoituvat, vaan voi puhua sen verran mikä itsestä hyvältä tuntuu ja vetää rajan siihen. Päiväkirjaan taas voi kirjoittaa avoimesti peloistaan ja tunteistaan. Asioiden kohtaamisessa voi nousta pintaan vaikeita tunteita ja avuksi voi hakea ammattiapua. On tärkeää, että ympärillä on hyvä ja myönteinen tukiverkko.

Tunteiden kohtaaminen ja niiden hyväksyminen ovat haastavaa, mutta ahdistus syntyy juuri siitä, kun kiellämme itseltämme jonkun pintaan nousevan asian. Tunteen voi ikään kuin ottaa syliin, kuunnella sitä hetken ja sitten päästää irti. Se voi tuntua ikävältä, mutta todellisuudessa tunteet eivät voi satuttaa meitä. Ihminen on kokonaisuus ja patoamalla tunteita keho saattaa alkaa oireilla erilaisina kipuina, ahdistuksena tai unettomuutena. Tämän vuoksi on tärkeää opetella rentoutumaan ja olemaan läsnä oman sisäisen maailman kanssa. Sillä rentoutuminenkin on osa hyvinvointia. Se saattaa joskus unohtua, kun elämme hektisessä ja kiireisessä arjessa.

Rentouttavaa ja toiveiden täyttämää kesää kaikille!

Jutta

Blogi: Yhdistävä tunne -Suru -Outi Pietiläinen

Yhdistävä tunne -Suru

”Elämänkriisejä ja menetyksiä eniten yhdistävä tunne on suru.”

Istun junassa ja olen palaamassa takaisin Ouluun Tampereelta, jossa sain kaksi päivää osallistua Surukonferenssiin. Huikeat päivät takana surun äärellä. Päässä surraa ajatuksia suuntaan, jos toiseen. Yritän niitä purkaa tähän blogiini.

Suru on ollut läsnä työssäni viime viikkoina muutenkin hyvin paljon. Olen suunnitellut ensi syksylle yhdessä Suomen Mielenterveysseuran kanssa intensiivisururyhmää äkillisesi läheisensä menettäneille. Nyt kevään ajan minulla on ollut ilo ja kunnia olla taas ohjaamassa itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmää yhdessä sairaalapastorin kanssa.

Itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmässä jokainen ryhmäkerta on täynnä surua ja kaipausta. Ryhmä kokoontuu tämän kevään aikana 10 kertaa. Nyt huhtikuun loppuun mennessä tapaamisia on ollut 9 ja on ollut ihana nähdä, miten ryhmä on kantanut toinen toisiaan eteenpäin. Vertaistuen merkitys on suunnaton. Surun ja kaipauksen sekaan mahtuu monia puhuttavia ja tarpeellisia tunteita, joita yhdessä pohdimme ryhmässä. Myös naurua ja iloa, uskokaa tai älkää.

Toisaalta minäkin olen yksi vertainen ja mahdollisesti myös sinäkin. Olen menettänyt ystäväni kymmenen vuotta sitten itsemurhan kautta. Veikkaan, että joka kolmas meistä tietää tai jopa tuntee jonkun, joka on tehnyt itsemurhan. Omalla kokemuksellani on vaikutusta ryhmän ohjaamiseen, koska olen läheltä päässyt kokemaan tunteita mitä itsemurha herättää lähipiirissä. Tietoisuus omista kokemuksista ja niiden käsittelystä on ensiarvoisen tärkeää kriisityötä tehdessäni.

Suru on tunne, josta ei pidä pyrkiä eroon. Se on tunne, jonka kanssa eletään loppuelämä. Surun voimakkuus haalenee ja muuttaa muotoaan ajan kanssa, jos työstämiselle antaa mahdollisuuden. Ohjaan asiakkaitamme puhumaan, kaipaamaan, kirjoittamaan ja löytämään ennen kaikkea oman kanavan purkaa surun tunteita. Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Monet kirjat, elokuvat ja historia asettaa meille odotuksia, miten pitäisi surra. Joskus on vaikea olla omanlainen oman surunsa kanssa.

Alkuun surun tunteet vievät hirvittävästi voimia. Sanon usein asiakkaille, että jos olisin lääkäri, määräisin reseptin kaikkeen hyvään, jota pitää ottaa sopivina annoksina surun keskelle. Pitää levätä ja olla kärsivällinen itseään kohtaan.

Markkinointia, suunnittelua, haastatteluja, ohjaajaparin tapaamista, jännitystä, odotusta… sitä ryhmään valmistautuminen on ohjaajalle. Se on tältä keväältä takana ja itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden ryhmä soljuu omalla painollaan kohti viimeistä kevään tapaamista. Minä soljun nyt kohti Oulun asemaa ja omaa arkeani. Jätän suru teeman hetkeksi lepäämään ja lähden nauttimaan vapaasta viikonlopusta perheeni kanssa.

Outi

Blogi: Hyvinvointia ja voimaa vertaistuesta, Kirsi Suoraniemi

Hyvinvointia ja voimaa vertaistuesta

Kirjoitan tätä blogia ystävänpäivänä miettien miten tärkeitä läheiset ihmissuhteet ovat meille. On tärkeää, että ympärillä on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa jakaa omaan elämään liittyviä asioita ja ajatuksiamme. Ihmisiä, joiden kautta peilaamme itseämme. Elämässä voi tulla vastaan tilanteita, joissa läheisten ihmisten lisäksi voimme tarvita vertaistukea. Saman kokeneita ihmisiä, joiden kanssa jakaa kokemuksiamme ja ajatuksiamme. Vertaistuki on nimenomaan kokemukseen perustuvaa tukea ja tärkeitä elementtejä siinä ovat kertominen ja kuunteleminen.

Omista ongelmista puhuminen voi olla vaikeaa. Monesti kohdatessamme vaikeuksia jäämme miettimään niitä yksin ja siten myös etsimään ratkaisuja sekä selviytymiskeinoja yksin. Usein käy niin, että asiat myös paisuvat yksin pohtiessa suuriin mittakaavoihin. Asioiden kertominen ääneen helpottaa. On kuin raskas paino tippuisi harteilta. Kun voi jakaa asian toisen ihmisen kanssa, joka on kokenut vastaavaa, voi tilanteeseen saada toisenlaista ymmärrystä ja näkökulmaa. Kuulemalla muiden tarinoita oma olo voi helpottua, kun saa tietoa siitä, miten muut ovat selvinneet. Vertaistuen kautta huomaa, ettei ole ainoa, jolle on tullut vaikea tilanne eteen ja huomaa, että niistä vaikeista tilanteista ja asioista voi puhua sekä selvitä. Vertaistuen kautta voi saada tietoa ja löytää itselle sopivia ratkaisuja. Vertaistuki antaa toivoa ja näkymää tulevaan: ”En olekaan umpikujassa, tästä on mahdollista päästä eteenpäin”. Sillä, että jaamme oman tarinamme, voimme auttaa toista sekä antaa toivon kipinää. Tieto siitä, vastaavan kokeneita on tukena, auttaa jaksamaan.

Vertaistuki antaa paikan, jossa vaikeaakin asiaa voi käsitellä luottamuksella yhteisen ymmärryksen kautta. Parhaimmillaan vertaistuen kautta voi saada yhteyden toisiin ja kokemuksen ryhmään kuulumisesta – en ole outo, erilainen ja leimaantunut. Siten vertaistuella on myös itsetuntoa vahvistava vaikutus. Sen kautta voi nähdä myös omia vahvuuksia ja voimavaroja. Saa kokemuksen siitä, että pystyy toimimaan, auttamaan toisia, saa itse apua ja selviää vaikeuksista. Vertaistuki vaatii sosiaalisia taitoja ja siten se voi myös vahvistaa omia sosiaalisia taitoja.

Vertaistuki on myös tärkeä osallisuuden vahvistaja. Pääsin tutustumaan Verto-hankkeeseen, jossa tarjotaan yhteisöllistä ja toiminnallista vertaistukea huumeiden käyttäjille ja heidän omaisilleen. Tällaiselle toiminnalle on selkeä tarve. Jo ensimmäisen vuoden aikana Verto-hanke on tavoittanut koko hankkeen ajalle suunnitellun osallistujamäärän. Verto-hankkeen toimintaan osallistujat pääsevät aidosti osallistumaan ja vaikuttamaan toiminnan sisältöön.
Läheiset ihmissuhteet ja vertaistuen tarjoama sosiaalinen tuki ovat tärkeitä hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukipilareita. Sen takia on tärkeää, että pidämme itsestämme ja toisistamme huolta ja olemme toistemme tukena!

Kirsi Suoraniemi, Oulun seudun Mielenterveysseura ry hallituksen jäsen

Blogi: Riisitehdas ja Kyllin hyvä työyhteisö -Maija Kylmäniemi

Riisitehdas ja Kyllin hyvä työyhteisö

Vuosi sitten kirjoitin ajatuksia vapaaehtoistyöstä. Silloin nostin esille yhtenä mietteenä me-hengen vapaaehtoisten keskuudessa. Ajattelin jatkaa samalla teemalla, mutta tällä kertaa pohdiskelen meidän työyhteisöä. Suomen Mielenterveysseura on tehnyt julisteen, jossa määritellään Kyllin hyvä työyhteisö. Kummityttöni sanoi pienenä, että Maija työskentelee riisitehtaassa. Tämä onkin jäänyt elämään meidän keskuuteen. Joten lähdin pohdiskelemaan, onko meidän ”riisitehtaalla” Kyllin hyvä työyhteisö

Sovittaa yhteen yksilön kyvyt ja työn vaatimukset

Jokaisella meillä on omat vahvuudet ja ne tunnistetaan. Meillä annetaan mahdollisuus hyödyntää omia taitoja. Kun jollain nousee kehittämisidea, ensimmäinen vastaus ei ole ei, vaan katsotaan, onko se mahdollista. Työmme on myös vaativaa ja tällöin tuemme toinen toisiamme, antamalla hyviä vinkkejä sekä työnantajamme haluaa kouluttaa meitä. Jokaisella on mahdollisuus saada lisäkoulutusta.

Iloitsee, kun työssä onnistutaan – tukee, kun on vaikeuksia

On ihana, että voimme sanoa toisellemme hienoa, mahtavaa, tosi hyvin hoidit homman. Se ei ole keltään pois, päinvastoin. Se tukee ja antaa jaksamista tässä työssä. Se myös lisää yhteishenkeä. Jos tulee tilanteita missä tarvitsee toisen apua, sen saa. Emme kukaan pystyisi yksin tekemään tätä työtä. Tarvitsemme toisiamme. Jokainen työyhteisön jäsen on tärkeä.

Kunnioittaa erilaista osaamista ja erilaisia vahvuuksia

Tähän kohtaan samoja ajatuksia kuin ensimmäisessä kohdassa. Erilaisuus on rikkaus. Kuinka paljon se tuo monipuolisuutta meidän työyhteisöön, kun jokaisella on omat vahvuudet.

Antaa kaksisuuntaista ja rehellistä palautetta, joka perustuu tosiasioihin

Kiitos puolin ja toisin. Se on asia, mitä haluamme täällä pitää yllä. Kiitetään toisiamme ja muistamme toisiamme. Se pieni sana aamulla huomenta ja iltapäivällä heippa ja huomiseen. Ei vaadi paljon, mutta tekee työyhteisölle ihmeitä. Se on myös kunnioitusta.

Antaa mahdollisuuden tehdä työn niin hyvin kuin osaa ja kehittyä siinä

Annamme toiselle työrauhan, kunnioitamme jokaisen osaamista ja ammattitaitoa, tsemppaamme toisiamme.

Pystyy käsittelemään ristiriitoja – ei halvaannu pienistä kahakoista

Erilaisuus on rikkaus, mutta se tuo myös tulleessaan erilaisia mielipiteitä sekä ajatuksia. Ne ovat kuitenkin asioita, jotka täytyy hyväksyä. Olemme työyhteisönä avoin ja se mahdollistaa asioista puhumisen sekä hyväksymisen jokaisen sellaisenaan.

Antaa tilaa yhdessä olemiselle ja jakamiselle työn lomassa

Ne yhteiset pienet hetket työarjen keskellä lisää yhteenkuuluvuutta. Pyrimme siihen, että löydämme aikaa yhdessä sekä tukemaan toisiamme. Välillä voimme nauraa ja itkeä yhdessä, tsemppaamme toisia sekä pysähdymme, kun joka tarvitsee tukea. Olin vuosi sitten lomalla 3 viikkoa ja kun palasin takaisin töihin työpöydältä löytyi alla oleva kuva. Pieni, mutta niin merkityksellinen asia. Minua kaivattu. Tämä kuvastaa sitä mikä meidän porukalla on, huomaamme jos joku on pois.

Tervetuloa takaisin. Sinua on ollut ikävä!

Tunnustaa ihmisen rajallisuuden – hyväksyy, ettei kukaan ole aina hyvässä terässä

Mekin olemme vain inhimillisiä ihmisiä. On päiviä, jolloin tuntuu, ettei mikään onnistu ja se on ok. Omassa elämässä voi tapahtua asioita, mitkä vaikuttavat meihin. Sen saa myös sanoa. Sinua ei tuomita tai arvostella vaan saat ymmärryksen. Olemme puhuneet paljon riittämättömyyden tunteesta, joka nousee joskus. Se riittämättömyys osasinko auttaa tai tunne, etten osannut auttaa asiakasta. Se on sallittu

On turvallinen

Tiedän, että työyhteisönä on tukenani. Tiedän, että jos tarvitsen apua, sen saan. Tiedän, että voin puhua avoimesti, ilman että kokisin huonommuutta. Tiedän, että olen osa tätä porukkaa.

 

Haluan kiittää minun omaa työporukkaa ”riisitehtaan” työntekijöitä. Kiitos, että töihin on mukava tulla ja teitä on ihana nähdä. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!

Kevättä odotellessa.
Maija

Blogi: Uusi vuosi, vanhat kujeet -Erja Saarela

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Tammikuun pakkasten paukkuessa on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään viime vuotta 2018.

Kriisikeskuksessa autoimme kasvokkain noin 650 eri asiakasta (käyntimääriä 1500), korva-akupunktioryhmässä oli 164 käyntiä ja rentoutusryhmässämme 61. Kriisityöntekijämme luotsasi itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmän yhdessä sairaalapastorin kanssa ja infoissa sekä koulutuksissamme tavoitettiin 400 ihmistä.

Ihanat vapaaehtoisemme kävivät kriisipuhelimessa 1092 keskustelua ja tukinetissä 62 keskustelua. Kymmenen ikäihmistä pääsi mukaan seniorihyvinvointitreeni-ryhmäämme ja vapaaehtoisten kuoromme ilahdutti laulullaan 770 ikäihmistä. Mental Health Art Week –kampanjamme Toivo Ellää –tapahtumaan, joka toteutettiin Oulun Teatterin kanssa, osallistui 120 nuorta.

Näistä tulee yhteensä 4350 kohtaamista. Kaikki ainutlaatuisia ja arvokkaita. Mikä tekee kohtaamisesta hyvän? Olemme halunneet luoda Kriisikeskukselle kiireettömän, turvallisen tunnelman. Haluamme tarjota asiakkaillemme ajan ja paikan, jossa on lupa olla omine tunteineen ja ajatuksineen, myös oman surun tai tuskan kanssa, ilman pelkoa syyllistämisestä, tuomitsemisesta tai asioiden arvottamisesta. Haluamme luoda toivoa tulevaan ja auttaa asiakasta löytämään oman tapansa selviytyä kriisistä tai muuttuneesta elämäntilanteesta. Haluamme antaa luvan lempeyteen itseä kohtaan ja muistuttaa, että terve itsekkyys auttaa jaksamaan. Aina ei tarvitse suorittaa ja olla reipas, välillä on hyvä suostua olemaan hauras. Jokainen on oikeutettu apuun silloin kun omat voimat eivät riitä. 

On ihana kuulla, kuinka suurella lämmöllä ja kunnioituksella työntekijämme suhtautuvat asiakkaisiimme. Toivon, että se välittyy myös asiakkaisiimme, ja asiakaspalautteen mukaan näin onkin. Haluaisin, että kun itse asioin jossain sosiaali- tai terveydenhuollon toimipisteessä, minustakin puhuttaisiin yhtä kauniisti!

Viime vuoden aikana olemme pystyneet tarjoamaan asiakkaillemme ensimmäistä tapaamisaikaa 1-8 arkipäivän sisällä yhteydenotosta. Hädän hetkellä jokainen päivä voi tuntua odottajasta liian pitkältä, mutta onneksi valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää joka päivä lähes vuorokauden ympäri. Olemme myös onnellisia ihanista yhteistyökumppaneistamme, joiden kanssa yhdessä saamme tätä työtä tehdä. Ei kukaan, ammattilainen tai asiakas, pärjää yksin. On hienoa tietää, että ympärillä on muita järjestöjä ja kaupungin palvelut, joilta voi aina pyytää apua. Itse ei tarvitse osata kaikkea.

Suomen Mielenterveysseuralla on viime vuonna käynnistynyt kaksi suurta kampanjaa: Itsemurhien ehkäisyyn liittyvä ”Mitä kuuluu?” ja mielenterveyden edistämiseen ja stigmojen poistamiseen liittyvä Mieli Nauha –kampanja, jossa keulakuvana on ollut pop-tähti Alma. Alman viesti on ollut ”olet tärkeä” juuri sellaisena kuin olet! Toivoisin, että jokainen meistä kohdistaisi tänä vuonna nämä teemat koskemaan itseään: Muistetaan joka päivä kysyä itseltämme ”Mitä kuuluu?” ja kerrotaan itsellemme, että ”Olen tärkeä!” Toivon, että jokainen saa luotua arkeensa lempeitä hetkiä, jolloin voi levollisesti olla läsnä tässä!

Toivotan ihanaa alkanutta vuotta 2019 ja lempeitä hetkiä elämäänne!
Erja

Blogi: Kesä jonka kerran elää sain -LauluLiisat & Lassi

Kesä jonka kerran elää sain

KESÄ JONKA KERRAN ELÄÄ SAIN – se oli hetki alkukesästä 2017. Silloin LauluLiisat & Lassi, Oulun kriisikeskuksen vapaaehtoisina toimivat, että myös Oulun kaupungin vanhustyön kulttuurikummina toimiva laulava ryhmä sai luvan astua Oulun Rotuaarin esiintymislavalle. Ryhmä on yhtä kuin Hannu, Kaisu, Liisa, Sirpa ja Tuulikki sekä allekirjoittanut. Tuolloin remmissä oli vielä Karin eikä Sirpa ollut vielä löytänyt meitä.

Tuona kesäisenä päivä Oulussa oli meneillään Mitä mielesä –tapahtuma, päivä oli 19.6. Kesän alku oli ollut sateinen, mutta kun ko. päivä koitti, näytti luontokin parhaat puolensa. Voi sanoa, että maailma näytti ja tuntui kauniilta. Aurinkokin hymyili leveästi sinisellä taivaalla.

Laulu on lähellä sydämiämme, mutta tokihan sinne mahtuu muutakin. Laulu – musiikki – yhdistää kuitenkin lauluryhmämme, luo yhteen kuuluvuutta, unohuttaa murheet ja päästää aina uuteen lentoon. Nollaa ja uudistaa. Laulun siivin viemme myös kulttuurikummeina iloa, virkistystä ja herätystä vanhusten hoivakoteihin. Oma, ihana kummikohteemme on Hollihaan hoiva, jossa pyrimme vierailemaan kerran kuussa. Kysyntää on tullut muuallekin, ja usea Oulun hoivapaikka on tullut aikojen saatossa tutuksi. Mielellään menemme, kun kysytään, mutta aika on rajallista, se täytyy pitää mielessä, positiivisesti.

Tuona mukavana Mitä mielesä –tapahtumapäivänä meillä oli mielesä musiikki, laulaminen. Lavalla säestyksestämme vastasivat Liisan ja pianon lisäksi Pietari G ja Joonas A. Nuoria, innokkaita soittajia kitaran ja basson varressa. Kun laulumme alkoi ”raikua” yleisöä alkoi kertyä Rotuaarin aukiolle. Oli kiva nähdä, että väkeä tuli koko ajan lisää ja väliin aukio näytti kovin täydeltä. Yleisö näytti myös laulavan mukana, joten mikä sen mukavampaa!! Laulun ilo on tarttuvaa.

Päivä muodostui täydelliseksi ja muutama laulu piti myös uusia, yleisön pyynnöstä. Ja mitäs me muuta kuin työtä käskettyä, toki ihan innosta ja ilolla. Yhtenä lauluna esitimme, Vexi Salmen säveltämän laulun Maailma on kaunis. Se oli hyvin osuva laulu päivään, muiden joukossa.

Päivä jätti meille kaikille lauluryhmän jäsenille mukavat muistot, jotka kantavat vieläkin. Tuollaisia päiviä voisi tulla lisääkin. Niitä odotellessa harjoittelemme, esiinnymme vanhuksille ja muistelemme kesäpäivää, jonka saimme kerran elää.

Koonnut Anja
LauluLiisat&Lassi

Blogi: Päivä iseille -Martti 3 x isä

Päivä iseille

Marraskuun toisena sunnuntaina nousee siniristilippu jokavuotiseen tapaansa salkoon isänpäivän merkiksi. Juhlapäivää vietetään meidän isien kunniaksi ja muistoksi. Kaikille iseille omistettu päivä, juhlapäivä, nostaa isyyden kerran vuodessa kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi ja hetkellisesti median kiinnostuksen keskiöön. Päivän lähestyessä pääsemme lisääntyvässä määrin lukemaan eri medioissa isien ja isänä olemisen erilaisia arjen tarinoita.

Pohditaanpa hetki mitä isyys syvemmällä pitää sisällään. Tai oikeastaan miten sen omista lähtökohdistamme koemme tarkoittavan, sillä niin ovat omanlaisiaan käsitteen sisällölliset merkitykset kuin ovat sen pohtijatkin. Joka tapauksessa isyys on paljon muutakin kuin marraskuun toisen sunnuntain lasten valmistama aamupala sekä iltapäivän juhlakahvit. Se merkitsee jotain koettua tai käsitystä siitä mitä se vuoden jokaisena päivänä on, voisi olla, tai kenties tulisi olla. Mutta on isyyden sisällössä jotain universaalia ja elämän luonnollisuudesta kumpuavaakin – yhteisiä arvoja, joita me kaikki ihmiset liitämme isyyteen. Tavalla tai toisella isyys koskettaa meitä kaikkia vaikkakin isyyteen liittyvät roolit ja näkökulmat ovat erilaiset. Samalla isyyteen liittyvät tekijät elävät ja muuttuvat roolien sisällä ajan kuluessa. Näin tapahtuu esimerkiksi lapsen kasvaessa.

Kirjoitan tässä pohdintaani kolmen alle kouluikäisen lapsen isän näkökulmasta. Pienten lasten yhteydessä isyyteen liittyvänä ulottuvuutena korostuvat käsitteet turva ja turvallisuus. Jopa primitiivisenä perustarpeena meillä on tehtävä suojata lapsuutta, mahdollistaa polku kasvaa ensin nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi. Turvallinen kasvuympäristö mahdollistaa sekä fyysisen mutta myös psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen. Turvallisuutta luodaan myös asettamalla lapselle rajat. Siten otetaan johtajuus ja toisaalta säästetään se lapsilta. Toisekseen isä, muiden kasvattajien lailla, pyrkii siihen, että lapsi voi kokea olevansa arvokas ja tyytyväinen. Tätä isä pyrkii edistämään olemalla läsnä ja huomioiva. Riittävyyden tunne ja kokemus siitä, että isä hyväksyy, antaa siunauksensa, tarjoaa tukevaa maaperää kasvavin askelin etenevään elämään.

Isyys antaa lapselle myös mallin, ns. miehen mallin. Suuremmassa kuvassa kyse on kuitenkin aikuisen mallista ja lopulta aina ihmisen ja ihmisyyden mallista. Se malli on yhden liputuspäivänsä ansainnut, vaikka se lunastetaankin vuoden jokaisena päivänä.

Martti – 3 x isä

Blogi: Kriisityöntekijä ja oma kriisi -ME

Kriisityöntekijä ja oma kriisi

Mitä sitten, kun kriisityöntekijä kohtaa omassa elämässään kriisin? Ammatti ei suojaa ketään oman elämän yllättäviltä, ikäviltä tapahtumilta. Voimme kohdata läheisen sairastumisen tai kuoleman, avioeron, ihmissuhdeongelmia, haasteita lasten kanssa, homekodin, onnettomuuden, taloudellisia vaikeuksia… mitäs näitä nyt onkaan ollut, myös meidän talossamme. Aika inhimillistä eikö vain?

Saako työntekijä sanoa, että ei kykene tällä hetkellä hoitamaan esim. aviokriisissä olevia asiakkaita? Saa sanoa ja oikeastaan pitääkin sanoa. Jotta pystymme tekemään työtämme, täytyy meidän tunnistaa jaksamisemme rajat. Joskus jokin asia koskettaa meitä liian tuoreena. Milloin omat tunteemme ovat liian voimakkaat kohtaamaan toisen tunteet tai voimamme ovat vähissä. Tällöin tarvitsemme rajojen tarkastelua sekä tukea ja huolenpitoa.

Aidosti läsnä oleminen vaatii rajaamista, jottei omat tunteemme ja ajatuksemme sekoitu asiakkaan tunteisiin ja ajatuksiin. Rajat, rajat ja rajat! Kuulostaa kovin karulta, mutta niitä meidän talo on täynnä. Kaikki ne rajat ovat hyvästä, muuten mekään emme jaksaisi. Rajaamme työaikamme tarkasti, rajaamme henkilökohtaisen elämämme vain vapaa-ajalle, pidämme yhteisesti huolta fyysisestä kunnostamme ja toisistamme, puhumme työasiat vain työpaikalla, käymme työnohjauksessa, pidämme työpuhelimet töissä, huolehdimme lounas ja kahvihetkistä sekä työn riittävästä tauottamisesta.

Nämä rajat eivät kuitenkaan pois sulje sitä hetkeä, kun omassa elämässämme sattuu ja tapahtuu. Millä me autamme itseämme jaksamaan ja olemaan kriisissä olevalle asiakkaalle läsnä? Jokainen tavallaan, mutta täysin samoja keinoja käyttäen kuin mistä asiakkaillemmekin puhumme. Meillä on lupa puhua työkavereille, jos omassa elämässä on vaikea hetki menossa ja monesti jo se helpottaa. Ei tarvitsi pinnistellä ja pihistää oman elämän juttuja. Jokainen kertoo sen mikä hyvältä tuntuu ja kokee auttavaksi. Työyhteisön tuki on tärkein monessa hetkessä. Monesti helpottaa jo se, että myöntää olevan vaikeaa! Myös kriisityöntekijällä on lupa olla hauras ja pyytää toisten apua.

Kriisin hetkellä oma hyvän olon vaaliminen korostuu. Aina ei tarvitse olla reipas ja suorittaa. Välillä on lupa vain olla; tekemättä mitään, pyrkimättä mihinkään. On tärkeää oppia tuntemaan mitä oma keho ja mieli, milloinkin tarvitsee. Arkeen tulee lisätä itselle tärkeitä asioita kuten liikuntaa, unta, herkkuja, ystäviä, perheen kanssa oleilua tai ulkoilua. Saa erehtyä sekä olla inhimillinen ja lempeä itseään kohtaan. Irti päästämisen taidon opettelu. Mielikuvaharjoitteet, rentoutuminen ja hengittely! Eivät ne toki poista kriisiä, mutta auttaa meitäkin jaksamaan vaikeiden aikojen yli. AmmattilaisenKIN on osattava huomioida itseään, jotta voi paremmin.

Se, että näemme viikoittain asiakkaiden voimaantumisen, luo toivoa myös kriisityöntekijöille omista kriiseistä selviytymiseen. Ja omien selviytymisen kokemusten myötä voi vastavuoroisesti luoda toivoa asiakkaiden tilanteisiin. Emme voi sanoa, että tietäisimme miltä kenestäkään asiakkaasta tuntuu, mutta tiedämme, että vaikeistakin tilanteista voi päästä eteenpäin ja oppia elämään esim. menetyksen kanssa.

Tärkeintä on pitää huolta itsestä ja lähimmäisistä. Sanonta: ”Laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ennen kuin autat muita”, pätee myös kriisityöntekijän elämässä. Meidän on helppo kysyä toisilta ”mitä kuuluu?” ja sanoa ”olet tärkeä”, mutta JUURI NÄMÄ SANAT tulisi ensin kohdistaa itselle.

#läsnätässä #inhimillinen #erehtyväinen #ammattilainen #kriisi #mitäkuuluu #olettärkeä

ME

Blogi: Paluu arkeen! -Petri Martikainen

Paluu arkeen!

Kesälomat ovat takana ja Oulun Kriisikeskuksessakin on palattu takaisin arkeen, kun koko työryhmämme on taas palannut takaisin kesälaitumelta. Tänä vuonna limitimme lomiamme niin että Kriisikeskus oli vain kaksi viikkoa suljettuna heinäkuussa. Nyt viimeistenkin lomalaisten palattua takaisin sorvin ääreen tuntuu mukavalta, kun koko työryhmämme on taas kasassa.

Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka lomalta töihin paluu tuntuu ahdistavalta. Tyhjä to do -lista, vapaus kalenterista ja täydellinen rentoutuminen ovat taakse jäänyttä elämää. Mitä jos lomalta töihin paluuseen ottaisikin toisen asenteen ja ryhtyisi miettimään seikkoja, jonka takia töihin paluu onkin mukavaa ja positiivista?

Oli kesälomasi sitten täynnä menoja tai vähän, pitkästyttävä rutiineihin palaaminen virkistää mukavasti. Töihin meno on kivaa, monesta syystä! Kukkuminen kesäyössä on mukavaa mutta varjopuolena unirytmi kääntyy herkästi päälaelleen. Herääminen kukon lauluun voi tuntua aluksi kamalalta, mutta vähitellen siihen tottuu taas, ja unirytmi asettuu uomiinsa.

Törsäilyn katkaisu. Työt leikkaavat päivästä ison siivun, joten ostoksille, museoille ja kahviloissa istuskelulle on vähemmän aikaa. Töiden aloittaminen tasoittaa siis kummasti kesäloman reippaamman rahan käytön aiheuttamaa lovea pankkitilillä. Eli töiden aloittaminenhan on käytännössä sama kuin laittaisi rahaa säästöön.

Viikonlopun merkitys kasvaa. Kesälomalla viikonpäivät menevät sekaisin, mikä ei toisaalta ole hassumpi juttu. Siinä vaiheessa, kun huomaa ettei ole varma onko arki vai viikonloppu voi loman sanoa tehneen tehtävänsä. Töihin paluu palauttaa kuitenkin taas perjantain hohdon, ja näinpä joka viikko on taas jotain odotettavaa. 

Rauhaa rutiineista. Jos kesälomasi oli yhtä singahtelua menosta menoon kalenteri kädessä ja vaikeita valintoja päivän ohjelmasta, voi töihin paluu tuntua omanlaiseltaan lomalta.

Ja viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä. On mukava nähdä taas työkavereita!
Eli, käy rohkeasti kohti arjen haasteita ja totuttele arkirytmiin letkeiden kesälomapäivien jälkeen ja muista, ettei kaiken kivan tarvitse loppua loman päättyessä.

Mukavaa loppu kesää ja lähestyvää syksyä!
-Petri-

Blogi: Eläinten merkitys mielen hyvinvoinnille! – Tanja Jetsonen

Eläinten merkitys mielen hyvinvoinnille!

Eläimillä on suuri merkitys monen ihmisen mielen hyvinvoinnille. Oli eläin sitten kissa, koira, lammas tai lehmä. Kiintymyssuhde omaan eläimeen on vahva, joskus jopa vahvempi kuin toiseen ihmiseen. Eläin kuuntelee keskeyttämättä, ei moralisoi, on läsnä, antaa ymmärrystä, lohtua ja tukea. Nykyään eläinten parissa on jo järjestettyä toimintaa muun muassa kaverikoiratoiminta. 

Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.

Kaverikoiratoimintaa voi soveltaa myös muiden eläinten kanssa. Kerron esimerkkinä omakohtaisen kokemuksen. Eräänä marraskuisena päivänä vietimme isäni kanssa hieman erilaisen hevostelupäivän. Isäni oli luvannut viedä kaksi hevosistamme erääseen palvelutaloon vanhusten virkistyspäivän piristeeksi. Oma mieleni oli aluksi hieman kaksijakoinen, viedä nyt kaksi ravuria vanhusten sekaan pyörimään…

Pakkasimme hevoset autoon ja lähdimme matkaan. Olimme sopineet, että olemme aamulla kymmeneltä paikan päällä. Päästyämme perille (noin puoli tuntia etuajassa), mummot ja vaarit jo odottelivat malttamattomina ulkona, vaikka oli kylmä ilma. 

Otimme hevoset autosta ja henkilökunnan pyynnöstä kävimme toisen hevosen kanssa palvelutalon ikkunoiden takana kävelemässä, jotta huonokuntoisimmatkin vanhukset pääsisivät osallisiksi edes jollain tapaa, kun eivät ulos pystyneet tulemaan. Voi sitä riemua, mikä välittyi ikkunaruudun takaa! Minun ja toisen hevosen ollessa ikkunareissullamme oli isäni valjastanut toiselle hevosista kilpavarustuksen, jotta vanhat hevosmiehet saavat vertailtua entisajan valjastusta nykyaikaiseen.

Talon asukkaat saivat taputella hevosia ja syöttää niille leipäpaloja, joita olivat jo valmiiksi keränneet ja kuivattaneet. Monella asukkaalla olikin ennestään kokemusta hevosista, niin maatalouteen liittyvistä töistä, kuin hevosen toimimisesta reen vetäjänä matkalla joulukirkkoon. Usealle vanhukselle tulvikin muistoja mieleen omasta lapsuudesta ja lapsuudenaikaisista hevosista, joitten nimet olivat muistissa edelleen (ja jotka olivat osalta unohtuneet hevosten poistuttua paikalta). Taisi siinä muutamille tulla ihan kyyneleetkin silmiin.

Päivä oli kaikin puolin erittäin onnistunut, vanhuksilla oli hyvä mieli ja varmasti jutunaihetta pitkäksi aikaa. Mietteissämme ajelimme kotiinpäin, todeten kuinka pienellä vaivalla pystyimme antamaan vanhuksille ikimuistoisen päivän ja kuinka eläimen läsnäolo sai monille nuoruusaikojen muistoja mieleen… -Tanja

Suomen Mielenterveysseura
mieli.fi

RAY

 

MIELENTERVEYS
TULE MUKAAN
TUKEA JA APUA
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY