Oulun Kriisikeskus

Oulun Kriisikeskus - tukea ja keskusteluapua elämän kriiseissä.

Blogi: Kesä jonka kerran elää sain -LauluLiisat & Lassi

Kesä jonka kerran elää sain

KESÄ JONKA KERRAN ELÄÄ SAIN – se oli hetki alkukesästä 2017. Silloin LauluLiisat & Lassi, Oulun kriisikeskuksen vapaaehtoisina toimivat, että myös Oulun kaupungin vanhustyön kulttuurikummina toimiva laulava ryhmä sai luvan astua Oulun Rotuaarin esiintymislavalle. Ryhmä on yhtä kuin Hannu, Kaisu, Liisa, Sirpa ja Tuulikki sekä allekirjoittanut. Tuolloin remmissä oli vielä Karin eikä Sirpa ollut vielä löytänyt meitä.

Tuona kesäisenä päivä Oulussa oli meneillään Mitä mielesä –tapahtuma, päivä oli 19.6. Kesän alku oli ollut sateinen, mutta kun ko. päivä koitti, näytti luontokin parhaat puolensa. Voi sanoa, että maailma näytti ja tuntui kauniilta. Aurinkokin hymyili leveästi sinisellä taivaalla.

Laulu on lähellä sydämiämme, mutta tokihan sinne mahtuu muutakin. Laulu – musiikki – yhdistää kuitenkin lauluryhmämme, luo yhteen kuuluvuutta, unohuttaa murheet ja päästää aina uuteen lentoon. Nollaa ja uudistaa. Laulun siivin viemme myös kulttuurikummeina iloa, virkistystä ja herätystä vanhusten hoivakoteihin. Oma, ihana kummikohteemme on Hollihaan hoiva, jossa pyrimme vierailemaan kerran kuussa. Kysyntää on tullut muuallekin, ja usea Oulun hoivapaikka on tullut aikojen saatossa tutuksi. Mielellään menemme, kun kysytään, mutta aika on rajallista, se täytyy pitää mielessä, positiivisesti.

Tuona mukavana Mitä mielesä –tapahtumapäivänä meillä oli mielesä musiikki, laulaminen. Lavalla säestyksestämme vastasivat Liisan ja pianon lisäksi Pietari G ja Joonas A. Nuoria, innokkaita soittajia kitaran ja basson varressa. Kun laulumme alkoi ”raikua” yleisöä alkoi kertyä Rotuaarin aukiolle. Oli kiva nähdä, että väkeä tuli koko ajan lisää ja väliin aukio näytti kovin täydeltä. Yleisö näytti myös laulavan mukana, joten mikä sen mukavampaa!! Laulun ilo on tarttuvaa.

Päivä muodostui täydelliseksi ja muutama laulu piti myös uusia, yleisön pyynnöstä. Ja mitäs me muuta kuin työtä käskettyä, toki ihan innosta ja ilolla. Yhtenä lauluna esitimme, Vexi Salmen säveltämän laulun Maailma on kaunis. Se oli hyvin osuva laulu päivään, muiden joukossa.

Päivä jätti meille kaikille lauluryhmän jäsenille mukavat muistot, jotka kantavat vieläkin. Tuollaisia päiviä voisi tulla lisääkin. Niitä odotellessa harjoittelemme, esiinnymme vanhuksille ja muistelemme kesäpäivää, jonka saimme kerran elää.

Koonnut Anja
LauluLiisat&Lassi

Blogi: Päivä iseille -Martti 3 x isä

Päivä iseille

Marraskuun toisena sunnuntaina nousee siniristilippu jokavuotiseen tapaansa salkoon isänpäivän merkiksi. Juhlapäivää vietetään meidän isien kunniaksi ja muistoksi. Kaikille iseille omistettu päivä, juhlapäivä, nostaa isyyden kerran vuodessa kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi ja hetkellisesti median kiinnostuksen keskiöön. Päivän lähestyessä pääsemme lisääntyvässä määrin lukemaan eri medioissa isien ja isänä olemisen erilaisia arjen tarinoita.

Pohditaanpa hetki mitä isyys syvemmällä pitää sisällään. Tai oikeastaan miten sen omista lähtökohdistamme koemme tarkoittavan, sillä niin ovat omanlaisiaan käsitteen sisällölliset merkitykset kuin ovat sen pohtijatkin. Joka tapauksessa isyys on paljon muutakin kuin marraskuun toisen sunnuntain lasten valmistama aamupala sekä iltapäivän juhlakahvit. Se merkitsee jotain koettua tai käsitystä siitä mitä se vuoden jokaisena päivänä on, voisi olla, tai kenties tulisi olla. Mutta on isyyden sisällössä jotain universaalia ja elämän luonnollisuudesta kumpuavaakin – yhteisiä arvoja, joita me kaikki ihmiset liitämme isyyteen. Tavalla tai toisella isyys koskettaa meitä kaikkia vaikkakin isyyteen liittyvät roolit ja näkökulmat ovat erilaiset. Samalla isyyteen liittyvät tekijät elävät ja muuttuvat roolien sisällä ajan kuluessa. Näin tapahtuu esimerkiksi lapsen kasvaessa.

Kirjoitan tässä pohdintaani kolmen alle kouluikäisen lapsen isän näkökulmasta. Pienten lasten yhteydessä isyyteen liittyvänä ulottuvuutena korostuvat käsitteet turva ja turvallisuus. Jopa primitiivisenä perustarpeena meillä on tehtävä suojata lapsuutta, mahdollistaa polku kasvaa ensin nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi. Turvallinen kasvuympäristö mahdollistaa sekä fyysisen mutta myös psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen. Turvallisuutta luodaan myös asettamalla lapselle rajat. Siten otetaan johtajuus ja toisaalta säästetään se lapsilta. Toisekseen isä, muiden kasvattajien lailla, pyrkii siihen, että lapsi voi kokea olevansa arvokas ja tyytyväinen. Tätä isä pyrkii edistämään olemalla läsnä ja huomioiva. Riittävyyden tunne ja kokemus siitä, että isä hyväksyy, antaa siunauksensa, tarjoaa tukevaa maaperää kasvavin askelin etenevään elämään.

Isyys antaa lapselle myös mallin, ns. miehen mallin. Suuremmassa kuvassa kyse on kuitenkin aikuisen mallista ja lopulta aina ihmisen ja ihmisyyden mallista. Se malli on yhden liputuspäivänsä ansainnut, vaikka se lunastetaankin vuoden jokaisena päivänä.

Martti – 3 x isä

Opinnäytetyö Oulun kriisikeskuksen toiminnasta

Dialogisuus ja kehollisen stressin lievittäminen Oulun kriisikeskuksen kriisituessa : Asiakkaiden kokemuksia saamansa kriisituen auttavuudesta

Eskelinen, Minna; Anglé, Sonja (2018)

Meillä oli ilo ja kunnia saada olla Minnan ja Sonjan opinnäyttyön toimeksiantajana. Heidän kiinnostus aihetta kohtaan oli intohimoinen ja olemme ylpeitä heidän työstään.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla Oulun kriisikeskuksen asiakkaiden kokemuksia siitä, mitkä asiat he ovat kokeneet auttaviksi saamassaan kriisituessa. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla asiakkaiden ajatuksia siitä, miten Oulun kriisikeskuksen toimintaa tulisi kehittää.

DIALOGISUUS JA KEHOLLISEN STRESSIN LIEVITTÄMINEN OULUN KRIISI-KESKUKSEN KRIISITUESSA

Täältä pääset lukemaan koko opinnäytetyön.

Maailman mielenterveyspäivä 2018 -Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet

Olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet

Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10.10. Vuoden 2018 teemana on maailmanlaajuisesti nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa ja meillä Oulussakin lähestymme aihetta nuorten mielenterveyden vahvistamisen kannalta. Illalla näytetään ”vihreää valoa” kaikille vahvuuksia arvostaen ja diagnooseista riippumatta.

Valaise vihreällä

Maailman mielenterveyspäivän 10.10. iltana klo 18 jälkeen valaistaan vihreällä rakennuksia, ikkunoita tai vaikkapa itselle tärkeitä esineitä. Vihreällä valaisemisella on symbolinen merkitys stigmaa vastaan. Kun valaiset vihreällä, näytät kaikille tasa-arvoisesti vihreää valoa diagnooseista riippumatta ja olet mukana edistämässä avoimempaa keskusteluympäristöä. Jaa kuva vihreällä valaisemastasi kohteesta instagramissa #vihreaavaloa #kymppikymppi #mielenterveys.

Oulussa

Mekin Oulun kriisikeskuksella huomioidaan Maailman mielenterveyspäivä. Seuraa meidän instagram päivityksiä. Meidät löydät instagramista käyttäjänimellä oulunkriisikeskus. Olemme jo viikon ajan virittäytyneet somessa valaisemaan vihreällä.

Miten sinä voisit lähteä mukaan??

#vihreaavaloa #kymppikymppi #mielenterveys #oulu #oulunkriisikeskus #läsnätässä

Maailman mielenterveyspäivän kampanjasivut.

Blogi: Kriisityöntekijä ja oma kriisi -ME

Kriisityöntekijä ja oma kriisi

Mitä sitten, kun kriisityöntekijä kohtaa omassa elämässään kriisin? Ammatti ei suojaa ketään oman elämän yllättäviltä, ikäviltä tapahtumilta. Voimme kohdata läheisen sairastumisen tai kuoleman, avioeron, ihmissuhdeongelmia, haasteita lasten kanssa, homekodin, onnettomuuden, taloudellisia vaikeuksia… mitäs näitä nyt onkaan ollut, myös meidän talossamme. Aika inhimillistä eikö vain?

Saako työntekijä sanoa, että ei kykene tällä hetkellä hoitamaan esim. aviokriisissä olevia asiakkaita? Saa sanoa ja oikeastaan pitääkin sanoa. Jotta pystymme tekemään työtämme, täytyy meidän tunnistaa jaksamisemme rajat. Joskus jokin asia koskettaa meitä liian tuoreena. Milloin omat tunteemme ovat liian voimakkaat kohtaamaan toisen tunteet tai voimamme ovat vähissä. Tällöin tarvitsemme rajojen tarkastelua sekä tukea ja huolenpitoa.

Aidosti läsnä oleminen vaatii rajaamista, jottei omat tunteemme ja ajatuksemme sekoitu asiakkaan tunteisiin ja ajatuksiin. Rajat, rajat ja rajat! Kuulostaa kovin karulta, mutta niitä meidän talo on täynnä. Kaikki ne rajat ovat hyvästä, muuten mekään emme jaksaisi. Rajaamme työaikamme tarkasti, rajaamme henkilökohtaisen elämämme vain vapaa-ajalle, pidämme yhteisesti huolta fyysisestä kunnostamme ja toisistamme, puhumme työasiat vain työpaikalla, käymme työnohjauksessa, pidämme työpuhelimet töissä, huolehdimme lounas ja kahvihetkistä sekä työn riittävästä tauottamisesta.

Nämä rajat eivät kuitenkaan pois sulje sitä hetkeä, kun omassa elämässämme sattuu ja tapahtuu. Millä me autamme itseämme jaksamaan ja olemaan kriisissä olevalle asiakkaalle läsnä? Jokainen tavallaan, mutta täysin samoja keinoja käyttäen kuin mistä asiakkaillemmekin puhumme. Meillä on lupa puhua työkavereille, jos omassa elämässä on vaikea hetki menossa ja monesti jo se helpottaa. Ei tarvitsi pinnistellä ja pihistää oman elämän juttuja. Jokainen kertoo sen mikä hyvältä tuntuu ja kokee auttavaksi. Työyhteisön tuki on tärkein monessa hetkessä. Monesti helpottaa jo se, että myöntää olevan vaikeaa! Myös kriisityöntekijällä on lupa olla hauras ja pyytää toisten apua.

Kriisin hetkellä oma hyvän olon vaaliminen korostuu. Aina ei tarvitse olla reipas ja suorittaa. Välillä on lupa vain olla; tekemättä mitään, pyrkimättä mihinkään. On tärkeää oppia tuntemaan mitä oma keho ja mieli, milloinkin tarvitsee. Arkeen tulee lisätä itselle tärkeitä asioita kuten liikuntaa, unta, herkkuja, ystäviä, perheen kanssa oleilua tai ulkoilua. Saa erehtyä sekä olla inhimillinen ja lempeä itseään kohtaan. Irti päästämisen taidon opettelu. Mielikuvaharjoitteet, rentoutuminen ja hengittely! Eivät ne toki poista kriisiä, mutta auttaa meitäkin jaksamaan vaikeiden aikojen yli. AmmattilaisenKIN on osattava huomioida itseään, jotta voi paremmin.

Se, että näemme viikoittain asiakkaiden voimaantumisen, luo toivoa myös kriisityöntekijöille omista kriiseistä selviytymiseen. Ja omien selviytymisen kokemusten myötä voi vastavuoroisesti luoda toivoa asiakkaiden tilanteisiin. Emme voi sanoa, että tietäisimme miltä kenestäkään asiakkaasta tuntuu, mutta tiedämme, että vaikeistakin tilanteista voi päästä eteenpäin ja oppia elämään esim. menetyksen kanssa.

Tärkeintä on pitää huolta itsestä ja lähimmäisistä. Sanonta: ”Laita happinaamari ensin omille kasvoillesi ennen kuin autat muita”, pätee myös kriisityöntekijän elämässä. Meidän on helppo kysyä toisilta ”mitä kuuluu?” ja sanoa ”olet tärkeä”, mutta JUURI NÄMÄ SANAT tulisi ensin kohdistaa itselle.

#läsnätässä #inhimillinen #erehtyväinen #ammattilainen #kriisi #mitäkuuluu #olettärkeä

ME

Blogi: Paluu arkeen! -Petri Martikainen

Paluu arkeen!

Kesälomat ovat takana ja Oulun Kriisikeskuksessakin on palattu takaisin arkeen, kun koko työryhmämme on taas palannut takaisin kesälaitumelta. Tänä vuonna limitimme lomiamme niin että Kriisikeskus oli vain kaksi viikkoa suljettuna heinäkuussa. Nyt viimeistenkin lomalaisten palattua takaisin sorvin ääreen tuntuu mukavalta, kun koko työryhmämme on taas kasassa.

Usein kuulee puhuttavan siitä, kuinka lomalta töihin paluu tuntuu ahdistavalta. Tyhjä to do -lista, vapaus kalenterista ja täydellinen rentoutuminen ovat taakse jäänyttä elämää. Mitä jos lomalta töihin paluuseen ottaisikin toisen asenteen ja ryhtyisi miettimään seikkoja, jonka takia töihin paluu onkin mukavaa ja positiivista?

Oli kesälomasi sitten täynnä menoja tai vähän, pitkästyttävä rutiineihin palaaminen virkistää mukavasti. Töihin meno on kivaa, monesta syystä! Kukkuminen kesäyössä on mukavaa mutta varjopuolena unirytmi kääntyy herkästi päälaelleen. Herääminen kukon lauluun voi tuntua aluksi kamalalta, mutta vähitellen siihen tottuu taas, ja unirytmi asettuu uomiinsa.

Törsäilyn katkaisu. Työt leikkaavat päivästä ison siivun, joten ostoksille, museoille ja kahviloissa istuskelulle on vähemmän aikaa. Töiden aloittaminen tasoittaa siis kummasti kesäloman reippaamman rahan käytön aiheuttamaa lovea pankkitilillä. Eli töiden aloittaminenhan on käytännössä sama kuin laittaisi rahaa säästöön.

Viikonlopun merkitys kasvaa. Kesälomalla viikonpäivät menevät sekaisin, mikä ei toisaalta ole hassumpi juttu. Siinä vaiheessa, kun huomaa ettei ole varma onko arki vai viikonloppu voi loman sanoa tehneen tehtävänsä. Töihin paluu palauttaa kuitenkin taas perjantain hohdon, ja näinpä joka viikko on taas jotain odotettavaa. 

Rauhaa rutiineista. Jos kesälomasi oli yhtä singahtelua menosta menoon kalenteri kädessä ja vaikeita valintoja päivän ohjelmasta, voi töihin paluu tuntua omanlaiseltaan lomalta.

Ja viimeisempänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä. On mukava nähdä taas työkavereita!
Eli, käy rohkeasti kohti arjen haasteita ja totuttele arkirytmiin letkeiden kesälomapäivien jälkeen ja muista, ettei kaiken kivan tarvitse loppua loman päättyessä.

Mukavaa loppu kesää ja lähestyvää syksyä!
-Petri-

Blogi: Eläinten merkitys mielen hyvinvoinnille! – Tanja Jetsonen

Eläinten merkitys mielen hyvinvoinnille!

Eläimillä on suuri merkitys monen ihmisen mielen hyvinvoinnille. Oli eläin sitten kissa, koira, lammas tai lehmä. Kiintymyssuhde omaan eläimeen on vahva, joskus jopa vahvempi kuin toiseen ihmiseen. Eläin kuuntelee keskeyttämättä, ei moralisoi, on läsnä, antaa ymmärrystä, lohtua ja tukea. Nykyään eläinten parissa on jo järjestettyä toimintaa muun muassa kaverikoiratoiminta. 

Kaverikoiratoiminta on vapaaehtoistoimintaa, jossa koira tuo iloa, elämyksiä ja läheisyyttä ihmisille, joilla ei ole omaa koiraa. Kaverikoiranohjaajat vierailevat koiriensa kanssa esimerkiksi lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona erilaisissa laitoksissa, kouluissa, päiväkodeissa ja tapahtumissa. Toiminnan tavoitteena on ihmisten ilahduttaminen ja piristäminen.

Kaverikoiratoimintaa voi soveltaa myös muiden eläinten kanssa. Kerron esimerkkinä omakohtaisen kokemuksen. Eräänä marraskuisena päivänä vietimme isäni kanssa hieman erilaisen hevostelupäivän. Isäni oli luvannut viedä kaksi hevosistamme erääseen palvelutaloon vanhusten virkistyspäivän piristeeksi. Oma mieleni oli aluksi hieman kaksijakoinen, viedä nyt kaksi ravuria vanhusten sekaan pyörimään…

Pakkasimme hevoset autoon ja lähdimme matkaan. Olimme sopineet, että olemme aamulla kymmeneltä paikan päällä. Päästyämme perille (noin puoli tuntia etuajassa), mummot ja vaarit jo odottelivat malttamattomina ulkona, vaikka oli kylmä ilma. 

Otimme hevoset autosta ja henkilökunnan pyynnöstä kävimme toisen hevosen kanssa palvelutalon ikkunoiden takana kävelemässä, jotta huonokuntoisimmatkin vanhukset pääsisivät osallisiksi edes jollain tapaa, kun eivät ulos pystyneet tulemaan. Voi sitä riemua, mikä välittyi ikkunaruudun takaa! Minun ja toisen hevosen ollessa ikkunareissullamme oli isäni valjastanut toiselle hevosista kilpavarustuksen, jotta vanhat hevosmiehet saavat vertailtua entisajan valjastusta nykyaikaiseen.

Talon asukkaat saivat taputella hevosia ja syöttää niille leipäpaloja, joita olivat jo valmiiksi keränneet ja kuivattaneet. Monella asukkaalla olikin ennestään kokemusta hevosista, niin maatalouteen liittyvistä töistä, kuin hevosen toimimisesta reen vetäjänä matkalla joulukirkkoon. Usealle vanhukselle tulvikin muistoja mieleen omasta lapsuudesta ja lapsuudenaikaisista hevosista, joitten nimet olivat muistissa edelleen (ja jotka olivat osalta unohtuneet hevosten poistuttua paikalta). Taisi siinä muutamille tulla ihan kyyneleetkin silmiin.

Päivä oli kaikin puolin erittäin onnistunut, vanhuksilla oli hyvä mieli ja varmasti jutunaihetta pitkäksi aikaa. Mietteissämme ajelimme kotiinpäin, todeten kuinka pienellä vaivalla pystyimme antamaan vanhuksille ikimuistoisen päivän ja kuinka eläimen läsnäolo sai monille nuoruusaikojen muistoja mieleen… -Tanja

Blogi: Yksinäisyys vähenee kohtaamalla -Marjo Pääkkö

Yksinäisyys vähenee kohtaamalla

Kevät on heräämisen aikaa. Vauhdilla voimistuva valo, lumipuvusta luopuva luonto ja vähitellen vihertyvä maa vievät meitä hiljalleen kesää kohti. Kevät saa usein aikaan energian lisääntymistä, talven aikana pölyyntyneiden nurkkien putsaamista ja uutta puhtia ulkoiluun ja ihmisten pariin lähtemiseen. Ystävien ja läheisten kanssa keräännytään piknikeille ja viettämään ensimmäisiä grillijuhlia sekä suunnitellaan tulevan kesän rientoja.

Kaikilla ystäviä tai läheisiä ihmissuhteita ei kuitenkaan ole ollenkaan tai riittävästi, ja moni kokeekin yksinäisyyttä. Yksinäisyys on henkilökohtainen kokemus, joka voi ilmetä monin eri tavoin. Yksi voi tuntea surua, toivottomuutta tai tarpeettomuuden tunteita, toisella yksinäisyys tuntuu möykkynä rinnassa tai painona harteilla. Yksinäisyys voi olla kaipausta ja ihmisen ikävää tai tunnetta siitä, että on näkymätön ja kukaan ei ymmärrä. Useimmille meistä ainakin ohimenevät yksinäisyyden tuntemukset ovat tuttuja. Osalle negatiiviset yksinäisyyden kokemukset voivat olla hyvinkin kipeitä vaikuttaen vahvasti elämänlaatuun ja hyvinvointiin.

Yksinäisyyden vähentäminen on tärkeä ja yhteinen asia. Yksinäisyyttä lievittävät mm. erilaiset järjestöt, joiden toiminnoista monet ovat löytäneet apua, tukea ja ystäviä. Esimerkiksi erilaisissa elämän muutostilanteissa ja kriisien kohdatessa yksinäisyys voi hiipiä elämään, ja Kriisikeskus onkin tärkeä toimija myös yksinäisyyden vähentämisen näkökulmasta. Työntekijöiden tarjoama keskusteluapu elämän kriisitilanteisiin, erilaiset vertaisryhmät sekä vapaaehtoisten puhelintuki ovat valtavan arvokkaita asioita: kuunteleva kohtaaminen ja ajan antaminen toiselle ihmiselle on merkityksellistä. Oulun seudun Mielenterveysseuran hallituksen jäsenenä olen päässyt seuraamaan tätä hienoa toimintaa ja ihmisten auttamista jo usean vuoden ajan.

Yksinäisyyttä voimme vähentää pieniltäkin tuntuvilla asioilla. Vaikkapa naapurien tervehtiminen, kuulumisten kysely, yhteydenpito kaukanakin asuviin ystäviin, arvostava ja kiireetön kohtaaminen elämässä vastaantulevien ihmisten kanssa tai lämmin kosketus ovat toisten ihmisten huomioimista ja välittämistä. Löydetään sille aikaa ja ollaan läsnä.

Kaunista ja valoisaa kevättä kaikille toivottelee,
Marjo

Blogi: ”Me”-henki -Maija Kylmäniemi

”Me”-henki

 

Maaliskuu alkaa kääntymään loppupuolelle, joten on aika jakaa mietteitä täällä meidän blogissa.

Kun vapaaehtoistyön koordinointi siirtyi minulle syksyllä 2016, en osannutkaan odottaa, kuinka paljon se antaa minulle. Asiakastyön lisäksi saan nähdä, mikä merkitys vapaaehtoistyöllä on ihmisten hyvinvointiin ja jaksamiseen. On ollut ilo tutustua meidän vapaaehtoisiin ja olen päässyt näkemään, kuinka arvokasta työtä he tekevät. Arvostus heitä kohtaan on suuri. Jokainen heistä antaa omasta ajastaan, jotta voisivat tehdä hyvää. On se sitten esimerkiksi päivystämistä valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, toimimista yksilötukisuhteissa tai laulaminen Laulu-Liisoissa ja Lassissa.

Olen saanut kehittyä niin ammatillisesti kuin ihmisenä vapaaehtoistyön koordinoinnin myötä. Olen kiitollinen, että saan olla juuri tässä työssä. Joskus on niitä hetkiä, kun tuntuu ettei omat taidot riitä ja työmäärä jaksaa toisinaan yllättää, onneksi työtiimini on tukena minulle tässä.

Yhdessä olemme myös pystyneet luomaan tänne meillä hyvän yhteishengen. On mukava nähdä toisiamme ja yhteisissä tukihenkilöilloissa on ihana kuulla kuulumisia. Toivon, että pystymme myös jatkossakin pitämään kiinni siitä ”me”-hengestä.

Tässä kuussa starttasi uusi vapaaehtoistyönkoulutus ja saamme lisää porukkaa meidän huippuun vapaaehtoistyöntekijöidentiimiin. Jännityksellä ja odottavaisin tunnelmin menemme yhdessä tämän koulutusmatkan, joka jatkuu toki senkin jälkeen. Mahtavaa, että olette lähteneet mukaan koulutukseen ja tervetuloa mukaan.

Tässä työssä jaksamista tukee paljon, kun vapaaehtoiset jaksaa kiittää ja muistuttaa kuinka heitä pidetään hyvänä täällä.

 

Ihanaa kevään odotusta
Terkuin
Maija

Blogi: Vuosi kriisityöntekijänä – Outi Pietiläinen

Vuosi kriisityöntekijänä

Vuosi sitten tammikuussa sain puhelun, että minut on valittu Oulun kriisikeskukseen työntekijäksi. Hyppäys uuteen työhön oli jännittävää aikaa. Päivääkään en ole katunut uusiin haasteisiin siirtymistä!

Läheinen on kuollut, perheenjäsen on sairastunut vakavasti, kumppani on pettänyt, lapsi käyttää huumeita, parisuhteessa on vuorovaikutusongelmia, onnettomuus on kohdannut, työttömyyttä, väkivaltaa… suru, viha, kaipuu, ahdistus, pelko, huoli, pettymys, raivo… Näitä kaikkia ja monia muita tilanteita sekä tunteita olen kohdannut vuoden aikana. Tunteita ja tilanteita joissa ihmiset ovat olleet hädissään omasta sekä läheisten jaksamisesta ja reagoinnista.

Minun tehtävänä kriisityöntekijänä on kuunnella, kuunnella ja kuunnella. Kuuntelemisen taito on tärkeintä työssäni, antaa asiakkaalle aikaa kertoa ja pohtia omaa elämäänsä. Toki minäkin puhun ja kun oikein vauhtiin pääsen niin minähän puhun. Kerron mikä on normaalia reagointia kriisitilanteessa, miten ihmisen mieli reagoi, mitä meidän kehossa tapahtuu, mitä traumakokemus saa meissä aikaan, miten itseä voi auttaa, mistä saa apua ja tukea ja mihin voi myöhemmin ottaa yhteyttä.

Noin äkkiseltään kriisityöntekijäntyö voi kuulostaa aika rankalta ja kuormittavalta. Sitä se välillä on, mutta ilman menneitä työkokemuksia, koulutuksia, kokemuksia ja mahtavaa työtiimiäni en jaksaisi tätä työtä. Vuosien saatossa olen löytänyt itselleni keinot, kuinka tyhjentää pää työpäivän päätteeksi ja kuinka tehdä asioita jotka auttavat jaksamaan työssäni. Toki on hetkiä jolloin pää ei täysin tyhjenny ja jokin asia seuraa minua kotiin saakka. Sekin on inhimillistä, minä olen se työkalu, jolla työtäni teen.

Olen todella onnekkaassa asemassa, että olen saanut mahtavan työtiimin ympärille. Pääosin asiakastyötä teen yksin, mutta tiimini kanssa voin jakaa niitä tunteita mitä minä koen kohdatessani elämän epäreiluja tilanteita. Olen myös onnekas, että työnantajani on halukas kouluttamaan minua. Olen saanut aloittaa viime syksynä kriisityön koulutusohjelman –”Stepped model of care”. Sen myötä olen saanut päivittää osaamistani.

Tärkeintä työssäni ovat kuitenkin ne kiitokset joita olen asiakkailtani saanut!!

Blogi: Inhimillistä ihmisyyttä – Helena, vapaaehtoinen

Inhimillistä ihmisyyttä

Miten haluaisit tulla kohdatuksi? Toivoisitko arvostavaa kuuntelua vai sen sijaan esille nostetun teeman tarkastelua toisesta näkökulmasta? Tuskin kovin moni ihminen kaipaisi osakseen vähättelyä oman elämäntilanteensa suhteen tai pyytämättä annettuja neuvoja. Onnistuneeseen kohtaamiseen vaaditaan monesti hienotunteisuutta. Ei ole yksinkertaista reseptiä sen suhteen, miten saadaan luotua yhteys kahden ihmisen välillä. Jokaisen ihmisen kanssa on tunnusteltava miten keskustelu saadaan käynnistymään, sillä mikä toimii toisen ihmisen kanssa voi saada jonkun muun sulkeutumaan entisestään. Ennen kaikkea kohtaaminen vaatii inhimillisyyttä – toisen ihmisen arvostamista ja kunnioittamista siinä hetkessä sellaisenaan, kuin hän on. 

Kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä mietin usein tarkkaan ennen valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevaan puheluun vastaamista. Vapaaehtoisena ollessani olen saanut kuulla mitä erilaisimmista ihmistarinoista. Se herättää kiitollisuutta, kun kuulee jokaisen soittajan polusta tähän päivään saakka. Moninaisten kertomusten kuuleminen laittaa määrittelemään ”normaalin elämän” uudella tavalla. Ihmisiä ei jaottele enää vähäosaisiksi tai hyvin elämässä pärjääviksi, sillä jokaiselle meistä voi käydä jotain sellaista, mikä saa elämän pois entiseltä raiteiltaan. Sivuraiteilla ollessa sitä ennen kaikkea toivoo, ettei eteenpäin tarvitse kulkea yksin.

Vapaaehtoisena on valmis jakamaan aikansa ilman, että odottaa saavansa välittömän korvauksen omasta panoksestaan. Vaikka se ristiriitaiselta kuulostaakin, niin vapaaehtoisuus on elämää mitä rikastuttavin tehtävä. Pyyteetön toiminta toisen ihmisen hyväksi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä autetuksi tullut tulee myös jotakuta toista auttamaan avun tarpeen koittaessa. Vapaaehtoisen toiminta luo osakseen toivoa toiselle ihmiselle, minkä voimin ihminen jaksaa jälleen kohdata maailmassa vallitsevia epäkohtia. Sen vuoksi vapaaehtoisuus on sitä ihmisyyttä, jota haluan edustaa.

Helena, vapaaehtoinen

Kiitämme lahjoituksesta!

Haluamme kiittää 1140 € lahjoituksesta!

Saimme lahjoituksen ihmisiltä, jotka halusivat kunnioittaa rakkaan muistoa, lahjoittamalla kukkalaitteisiin menevät rahat meidän kriisikeskuksen toiminnan hyväksi! Rahat käytämme suoraan itsemurhan kautta läheisensä menettäneiden sururyhmään.

Lämmin osanotto meiltä teille <3

Blogi: Vuosi uudessa ”kodissa” -Erja Saarela

Vuosi uudessa ”kodissa”

Tasan vuosi sitten painettiin vanhan talon ovi kiinni Tuirassa ja uusi ovi Rotuaarilla avautui. Tunnelmat olivat yhtä aikaa sekä haikeat että toiveikkaat.

Uusia toimitiloja etsiessäni olin jo valmistautunut siihen, että joudumme tinkimään joko kodinomaisuudesta tai sijainnista. Vanhasta luopuminen suretti, mutta samaan aikaan hoin mielessäni, että muutos on myös mahdollisuus. Kun työtoverini, Maijan, kanssa tulimme ensimmäistä kertaa Rotuaarin tiloihin, tiesimme heti löytäneemme etsimämme! Saimme samassa paketissa hyvän sijainnin ja huoneiston, jossa on hyvä henki.

Näkymä uuden ”kodin” ikkunasta

 

Muuton aikaan saimme parhaan mahdollisen joululahjan, kun STEA julkaisi avustusehdotuksensa. Toiminta-avustuksemme korotuksen myötä saimme laittaa kaksi kriisityöntekijän paikkaa sekä palvelusihteerin paikan auki. Uusi henkilöstömme aloitti työnsä helmikuussa 2017 ja toimintamme pääsi käyntiin täydellä teholla uusissa toimitiloissa. Olimme selvinneet kaikista muutoksista!

Joka aamu avaan kiitollisin mielin työpaikan oven. Olen niin ylpeä työtiimistäni, jokaisesta heistä! Olemme yhdessä halunneet luoda paikan, johon kaikkien olisi hyvä ja helppo tulla, niin asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, vapaaehtoisten kuin työntekijöidenkin. Toivon, että olemme onnistuneet tässä, ja että rauhallisuuden ja arvostuksen tunne välittyy kaikille meillä asioiville.

Toivotan kaikille rauhallista joulun ja uuden vuoden aikaa. Vietetään aikaa rakkaittemme kanssa, hiljennytään ja tehdään itsellemme tärkeitä asioita. Pidetään huolta itsestämme ja läheisistämme.

Erja

Jokainen päivä on vapaaehtoisten päivä!

Tänään 5. joulukuuta vietetään

Kansainvälistä Vapaaehtoisten päivää.

 

KIITOS kaikille meidän ihanille vapaaehtoisille

arvokkaasta työstä ja ajastanne

Oulun seudun Mielenterveysseurassa!

#HyvääMieltä #vapaaehtoistyö #mielenterveys

KIITOS! 

MIELI Suomen mielenterveys ry
mieli.fi

 

MIELENTERVEYS
TULE MUKAAN
TUKEA JA APUA
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY