Inhimillistä ihmisyyttä
Miten haluaisit tulla kohdatuksi? Toivoisitko arvostavaa kuuntelua vai sen sijaan esille nostetun teeman tarkastelua toisesta näkökulmasta? Tuskin kovin moni ihminen kaipaisi osakseen vähättelyä oman elämäntilanteensa suhteen tai pyytämättä annettuja neuvoja. Onnistuneeseen kohtaamiseen vaaditaan monesti hienotunteisuutta. Ei ole yksinkertaista reseptiä sen suhteen, miten saadaan luotua yhteys kahden ihmisen välillä. Jokaisen ihmisen kanssa on tunnusteltava miten keskustelu saadaan käynnistymään, sillä mikä toimii toisen ihmisen kanssa voi saada jonkun muun sulkeutumaan entisestään. Ennen kaikkea kohtaaminen vaatii inhimillisyyttä – toisen ihmisen arvostamista ja kunnioittamista siinä hetkessä sellaisenaan, kuin hän on. 
Kohtaamiseen liittyviä kysymyksiä mietin usein tarkkaan ennen valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tulevaan puheluun vastaamista. Vapaaehtoisena ollessani olen saanut kuulla mitä erilaisimmista ihmistarinoista. Se herättää kiitollisuutta, kun kuulee jokaisen soittajan polusta tähän päivään saakka. Moninaisten kertomusten kuuleminen laittaa määrittelemään “normaalin elämän” uudella tavalla. Ihmisiä ei jaottele enää vähäosaisiksi tai hyvin elämässä pärjääviksi, sillä jokaiselle meistä voi käydä jotain sellaista, mikä saa elämän pois entiseltä raiteiltaan. Sivuraiteilla ollessa sitä ennen kaikkea toivoo, ettei eteenpäin tarvitse kulkea yksin.
Vapaaehtoisena on valmis jakamaan aikansa ilman, että odottaa saavansa välittömän korvauksen omasta panoksestaan. Vaikka se ristiriitaiselta kuulostaakin, niin vapaaehtoisuus on elämää mitä rikastuttavin tehtävä. Pyyteetön toiminta toisen ihmisen hyväksi maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, sillä autetuksi tullut tulee myös jotakuta toista auttamaan avun tarpeen koittaessa. Vapaaehtoisen toiminta luo osakseen toivoa toiselle ihmiselle, minkä voimin ihminen jaksaa jälleen kohdata maailmassa vallitsevia epäkohtia. Sen vuoksi vapaaehtoisuus on sitä ihmisyyttä, jota haluan edustaa.
Helena, vapaaehtoinen
