Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 25.10.2023:
Katriina Hakala
Kriisityöntekijä
MIELI Tukitalo mielenterveys ry
*** *** ***
Anna lupa ankeampaan viikkoon
Uutisvirta; sosiaalinen media, televisio ja radio, tuntuu nykyään korostavan jopa epätodelliselta kuulostavaa mielenrauhaa, onnellisuuden ja tasapainon kokonaisuutta, oman sisäisen äänen kuuntelemista, rauhoittumista, pehmeää ja leppoista arkea.
Vaikka tänä päivänä on helpompi, luvallisempi ja normaalimpi puhua myös ahdistuneisuudesta, mielen murheista, synkistä ajatuksista, on meillä pinnalla myös arkielämän romantisointi. Usein ajattelemme, että kurja ja synkkä mieli on epänormaalia. Meitä pelottaa kertoa, että tänään on huono päivä. Nyt on huono viikko tai peräti kuukausi. Kohtaamme elämässämme tasaisesti erilaisia kriisejä. Kohtaamme vastoinkäymisiä ja pahaa mieltä aiheuttavia asioita. Ihan tavallisen arjen keskellä, voi tuntua, että tänään kaikki menee päin seiniä. Ystävän kanssa ei oikein ole samaa kieltä tai kotona puolison kanssa tuntuu, ettei juttu luista.
Arkemme on tavallista ja tasapaksua. Mitä sen arjen kuuluisi olla? Juuri sitä tasapaksua ja tavallista. Ylä- ja alamäkineen. On aivan tavallista, että lokakuinen viikko on vähän tavallista harmaampi. Väsyttää enemmän kuin heinäkuun lomaviikolla. Työt takkuaa tai ei saa aloitetuksi viikkosiivousta. Kuljemme keittiön ohi, mutta emme saa tiskejä koneeseen, puhumattakaan että jotain pitäisi käsin tiskata. Saavutaan kaupasta pihaan ajatellen, että tuokin kukkamaa pitäisi laittaa syyskuntoon. Pitäisi muistaa sytyttää kynttilät lyhtyyn, että olisi kaunista. Syyslehdet valtaa pihamaan ja haravoidakin pitäisi. Mutta kun ei kiinnosta eikä jaksa.
Elämän mutkat, myös ne kuopat, kuuluvat meidän kaikkien arkeen. Elämä ei ole aina lomamatkoja, siistejä koteja ja onnellista mieltä. Elämä ei ole rakkauden täyttämää parisuhdetta, leppoista olemista perheen tai ystävien kanssa.
On turvallistakin, kun antaa itselleen luvan myös ankeampaan viikkoon. Mieli vähän laahaa ja tuntuu, että ei oikein löydy iloa mistään. Elämämme koostuu monista vaiheista ja aina ei vain ole edes tasaista ja kivaa. Suvantovaihe elämässä voi kestää enemmänkin kuin yhden päivän. Joku viikko tai kuukausi on toista ankeampi. Aina ei ole edes syytä, miksi mieli tuntuu olevan alamaissa.
Hyväksy se, että elämään kuuluu ne viikot, kun mieli on alamaissa. Anna itsellesi lupa tuntea surua ja ikävää. Ajattele, että ikävän olon jälkeen tulee se hyvä olo, jaksavampi arki ja kivat ihmissuhteet.
Juttelin naapurin kanssa syksystä ja tulevasta pimeästä vuodenajasta. Miten ilahduttavaa oli vaihtaa kuulumisia niin, että ihana naapurini suorastaan odottaa sateisia ja pimeitä päiviä. Ne on niitä villasukkapäiviä, jolloin istutaan lempeässä hämärässä ja kerätään energiaa ihan vaan olemisesta.
Ihanaa villasukkasyksyä juuri Sinulle.
***
Katriina Hakala
Kriisityöntekijä
MIELI Tukitalo mielenterveys ry
Kirjoittaja toimii kriisityöntekijänä MIELI Tukitalolla.
