Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 12.7.2023

Kirjoittaja: Hanna Takalo

***   ***   ***

Voimaa musiikista

2002 – vuosi, jolloin pikkupojat eivät olleet vielä polttaneet entisen kotikaupunkini jäähallia tulitikkuleikeissään. Nautimme kavereiden kanssa ilmaisia sipsejä ja kuuntelimme sen aikaista hittibändi Tiktakia kaupungin hallitapahtumassa. Bändi ei ollut mieleeni, mutta jokin sisälläni silti teki kuperkeikan: kokemus musiikista tuntui erilaiselta kuin levyltä kuunnellessa. Artistit heiluivat ympäri lavaa ja huudattivat ihmisiä. Rohkeimmat uskaltautuivat suomalaisille epätyypilliseen tapaan hyppimään ja tanssimaan musiikin mukana.

Tätä ilmaiskonserttia voisin kutsua porttina tulevaan, sillä tästä lähtien olen ollut koukussa livemusiikkiin. Viimeisimmältä keikkareissulta saavuin edellisenä viikonloppuna ja seuraava on tiedossa kuukauden päähän. En olisi kuvitellut elämäni olevan tällaista 30-vuotiaana, mutta kuten vanha sanontakin kuuluu, hulluilla on aina hauskempaa. Elämäni hienoimmat kokemukset kiteytyvätkin musiikin ja keikkailun ympärille: milloin olen torkkunut pohjoismaiden suurimman areenan ulkopuolella pahvinpalan päällä 5:00 lempibändin keikkaa odotellen ja milloin olen sattunut törmäämään lempiartistiini kaupungilla ja kysymään ujosti: ”Excuse me, can I take a picture with you?”

Musiikkikeikoilla käymisessä on kiehtova primitiivinen elementti: suuri massa toisilleen tuntemattomia ihmisiä kokoontuu yhteiselle asialle. Verrattuna arkielämään ihmiset tulevat keikoille itsenään – ei ole väliä minkä näköinen tai ikäinen olet tai millainen titteli sinulla on. Roolit riisuuntuvat ja jäljelle jää vain yhteinen rakkaus musiikkiin. Lisäksi kynnys jutella muiden kanssa madaltuu, sillä kaikilla kävijöillä on jo automaattisesti yhdistävä tekijä, josta voi keksiä jutun juurta. Keikan aikana arjen huolet unohtuvat, kun voit vain heilua mukana ja laulaa kurkun käheäksi. Mitä parhainta yhteistä tekemistä!

Musiikin ja yhteisöllisyyden voima ei jää pelkästään arkikokemuksen tasolle, vaan myös aivotiede ja sosiologia ovat kiinnostuneita ilmiöstä. Esimerkiksi Right for Education -verkkosivuston mukaan musiikin kuuntelu porukalla auttaa ihmisiä luomaan yhteyksiä toisiinsa. Tämä yhteys perustuu rytmiin, joka taas auttaa ihmisten aivoja synkronisoimaan keskenään. Tämä näkyy konserteissa konkreettisesti esimerkiksi ihmisten yhdessä taputtaessa tai liikkuessa samassa rytmissä. Psykologian piirissä tunnistetaan musiikkiterapian potentiaali: lukittuneessa tilassa oleva ihminen saattaa musiikin avulla alkaa taas kommunikoida. Kriisityössäkin olen huomannut, että moni vaikeasti masentunut ja yksinäinen henkilö kertoo mielimusiikin olevan henkireikä, vaikka kaikki muu olisi peittynyt mustan kaavun alle.

Näin kesälomakauden ollessa kuumimmillaan, kannustankin kokeilemaan livemusiikkia – uuden kuunneltavan lisäksi voit tutustua uusiin ihmisiin ja mikä parasta, päästä hengähtämään hektisestä arjesta.

***

Hanna Takalo

Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän yliopistossa psykologiaa ja kirjoittamista sekä toimii MIELI Tukitalon vapaaehtoisena Sastamalassa

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 21.6.2023:

Julia Selin
Harjoittelija
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

***   ***   ***

Palautuuko mielesi?

Mikä on juuri sinun tapasi palautua? Mikä on se juttu, jolloin huomaat sykkeesi laskevan ja mielesi paranevan? Minkä asian jälkeen tuntuu, että olet latautunut? Yhdelle se voi olla hiljaisuudesta nauttimista, toiselle se taas voi olla aktiivista tekemistä. Kolmannelle jotain siltä väliltä. Yhtä kaikki, se on mielenterveyden kannalta äärimmäisen tärkeä taito. Taito tehdä mieleisiä, rentouttavia asioita tai taito vain olla. 

Aina se ei kuitenkaan ole niin helppoa. Monesti mielemme saattaa lähteä vaeltelemaan miettien mennyttä tai tulevaa. Tällöin rentoutuminen on mahdotonta. Onneksi sitä voi kuitenkin harjoitella. Huomionsa vieminen tietoisesti johonkin mukavaan asiaan antaa mielelle mahdollisuuden päästä rentoutuneeseen tilaan. Olisi tärkeää löytää juuri itselle toimivia palautumisen keinoja, jolloin mieli saisi levätä. 

Itsensä kuunteleminen asiassa on tärkeää. Joskus kun tarvitsee enemmän lepoa ja hiljaisuutta, välillä taas onkin tarve tehdä jotakin mieluisaa puuhaa. Itselleni luonnossa oleilu on ylivoimaisesti paras tapa rentoutua. Siinä saa samalla kertaa nauttia niin luonnosta, hiljaisuudesta kuin kevyestä liikunnasta. Kuitenkin silti voi olla välillä hetkiä, jolloin mieli kaipaakin vain lepoa, eikä niinkään menemistä tai tekemistä. Silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan itseään ja hyväksyä, että pelkkä oleminenkin on ihan ok. Onkin tärkeä oppia tunnistamaan, mitä mieli ja keho tarvitsevat milläkin hetkellä. Rentoutumisen kun ei ole tarkoitus olla suoritus. 

Joskus voi olla niinkin, että tekee asioita, joiden uskoo rentouttavan, mutta todellisuudessa ne eivät palautakkaan. Jotkut asiat voivat mielekkyydestään huolimatta olla myös voimaa vieviä. Olennaisinta lienee kohdistaa huomio siihen, mikä olo tulee tämän toiminnan jälkeen. Palauduinko tästä todella? Onko mieleni rentoutunut? 

Nykypäivänä mielen palautumisen haasteena saattaa monesti olla älylaitteet. Merkkiääni sieltä ja täältä saattaa keskeyttää juuri sen hetken, kun mielemme kaipaisi lepoa. Voikin olla joskus ihan fiksua sulkea turhat merkkiäänet pois. Esimerkiksi näin pikaviestimien aikakaudella saatetaan kokea velvollisuudeksi vastata välittömästi. Jatkuva ärsyketulva on kuitenkin aivoillemme yksinkertaisesti liikaa. Näin ne ohimenevät arjen pienet huokoiset hetket, jolloin mielellämme voisi olla mahdollisuus levätä, helposti katoavat. Onneksi tähänkin voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. 

Rentoutumisesta olisi hyvä ottaa päivittäinen tapa. Aina se ei vaadi suuria aikoja, vaan esimerkiksi jo 10 minuutin kävely tai vaikkapa lempibiisin kuunteleminen antaa mielelle mahdollisuuden hetken levätä. Olisikin parempi löytää sellaisia keinoja, joita on helppo mahduttaa omaan arkeen. Jo pienilläkin asioilla voi päästä hyvään alkuun. 

Miten sinä voisit huolehtia mielesi palautumisesta, jo vaikka tänään? 

***

Julia Selin
Harjoittelija
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

Kirjoittaja toimii harjoittelijana MIELI Tukitalolla.

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 10.5.2023:

Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

***   ***   ***

Maisema vaihtuu

Tammikuussa suomalaisen kurjan talven keskellä päätimme ystäväni kanssa, että vaihdamme keväällä toviksi maisemaa. Maisemanvaihdos ei tulisi olemaan reissu naapurikuntaan, vaan kokonaan toiseen maahan. Varasimme matkan, ja jäimme odottelemaan. Kun oli jotakin, jota odottaa, kevät tulikin nopeammin. Olimmekin jo hyvin pian huhtikuussa jonottamassa Helsinki-Vantaan lentokentällä muidenkin Amsterdamiin lähtijöiden seassa. Reissasimme ympäri Amsterdamia ja myös sen ulkopuolella viitenä päivänä niin, että rakkolaastareille todella oli tarvetta. Mieleenpainuvimpana kokemuksena jäi ehdottomasti Keukenhofiin istutetut miljoonat kukkasipulit, joiden kukinta-aika oli parhaimmillaan vieraillessamme.

Maisemanvaihdos merkitsi minulle myös mielenmaiseman vaihdosta. Jokaisella meistä arki on toisinaan kuormittavaa tavalla tai toisella ja kuormitus rupeaa pitkään jatkuttuaan tuntumaan ja näkymään.  Itselleni on tällöin hyvä säännöllisin väliajoin päästä mielenmaiseman avulla hellittämään arjesta ja levätä. Mielenmaisemaan uppoutuminen ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi ottaa alleen lentokone ja lentää pilvien yllä toiseen maahan. Sen voi tehdä tässä ja nyt, piirtää mielessään vaikka sammalmättään keskelle metsää, jossa istua rauhassa ja kuunnella ympäröiviä ääniä.

Sen voi toteuttaa myös taiteen avulla, uppoutua mielenmaisemaansa kuunnellessaan esimerkiksi musiikkia tai vaikka maalaamalla itselleen tärkeistä aiheista. Hyvää mieltä kulttuurista -teemaviikkoa (Mental Health Art Week) vietetään nyt toukokuun viimeisellä viikolla jo yhdeksättä kertaa. Tänä vuonna teemana on ”Tunne tunteesi”.

Tunteet antavat värit ja sävyt elämään. Ne tuovat meille tärkeää tietoa monesta asiasta. Tunteet kertovat, mistä kiinnostumme, mitä rakastamme, mistä innostumme, mitä inhoamme, suremme tai mihin petymme. Nautitaan siis tunteistamme ja niiden tunnistamisesta musiikin, tanssin, luontopolkujen, runouden, tai vaikkapa elokuvan keinoin.

***

Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

Kirjoittaja toimii järjestökoordinaattorina MIELI Tukitalolla.

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 26.4.2023:

Anniina Lod
Harjoittelija
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

***   ***   ***

Avataan solmut yhdessä

Mitä se tarkoittaa, kun mieli on solmussa? Minulle mielen solmukohdat kuvastavat sellaisia tilanteita, jotka herättävät vaikeitakin ajatuksia ja tunteita. Olo voi olla väsynyt, ahdistunut, ärtynyt, masentunut, surullinen, levoton tai hämmentynytkin. joskus saattaa olla haastavaa tunnistaa, mistä nämä ajatukset ja tunteet kumpuavat. Näistä tilanteista voi tuntua vaikealta, joskus jopa mahdottomalta päästä eteenpäin. Kuulostaako tutulta?

Elämässä näitä solmukohtia tulee jokaisen eteen. Joskus mielen solmut ovat pieniä ja arkisia, toisinaan taas suuria ja vaikeitakin. Usein sitä yrittää työntää nämä mieltä painavat ajatukset sivuun ja ajatella, että ne siten katoavat tai ainakin pienenevät. Joskus näin tapahtuukin: oma huoli ratkeaa ajan kanssa ja omin avuin. Toisinaan nämä elämän solmut kasaantuvat tai käyvät muutoin niin raskaiksi, että niiden selvittelyyn tarvitaan ystävää, läheistä, vapaaehtoista tai ammattiauttajaa.

Tähän emme tarvitse paljon: usein rauhallinen yhteinen hetki, lämmin katse ja kysymys toisen voinnista riittävät.

Tässä selvittelyssä voimme auttaa toinen toistamme. Ammattiauttajiksi ei kaikkien tarvitse ryhtyä, mutta voimme omalla toiminnallamme luoda toisille ihmisille tilaisuuksia aloittaa omien solmujensa avaaminen. Tähän emme tarvitse paljon: usein rauhallinen yhteinen hetki, lämmin katse ja kysymys toisen voinnista riittävät. Tällaiset pienet teot voivat ehkä tuntua vähäpätöisiltä tai arkipäiväisiltä, mutta ne voivat kantaa pitkälle: jo se, että osoittaa välittävänsä ja kuuntelee aidosti mitä toisella on sydämellään, voi auttaa ihmistä ottamaan tärkeän askeleen oikeaan suuntaan.

Omista huolista kertominen voi vaikuttaa haastavalta, jos murheet ovat painaneet mieltä kauan tai niistä puhuminen muille on itselle vierasta. Aluksi voi tuntua siltä, ettei omien ajatusten tai tunteiden kuvaamiseen löydy sanoja. Usein keskustelu toisen ihmisen kanssa kuitenkin auttaa selkiyttämään itsellekin, mikä mieltä painaa. Mielen solmujen jäsentelyssä puhuminen on verraton työkalu, jonka avulla niistä on mahdollista päästä eteenpäin. MIELI ry:n Mielinauha-kampanja käynnistyi maaliskuussa teemalla ”jokainen mieli on joskus solmussa”. Kampanjan avulla kerätään varoja mielenterveyden edistämiseksi ja kriisityön tukemiseksi Suomessa, jotta jokaisella olisi mahdollisuus saada apua mielensä solmujen ratkomiseen. Kampanjan teeman äärellä tahdonkin kannustaa jokaista jakamaan huolensa, oli se miten pieni tai suuri tahansa. Toistemme tuella kaikenlaiset solmut on mahdollista avata, eikä kenenkään tarvitse jäädä huolensa kanssa yksin.

***

Anniina Lod
Harjoittelija
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

Kirjoittaja toimii harjoittelijana MIELI Tukitalolla.

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 29.3.2023:

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

***   ***   ***

Luottamuksella hyvän pyörrettä

Oletko ajatellut, mikä on supervoimasi? Tarkoitan siis vahvuuksiasi. Voi, kuinka toivonkaan, että saat käyttää näitä taitojasi joka päivä. Se nimittäin vahvistaa hyvinvointiasi.

Oma vahvuuteni on myönteinen ajattelu. Harmittavaa on, että monissa tilanteissa alan opitusti tai yhteisön paineesta sivuuttamaan tai vähättelemään myönteisiä ajatuksiani. Ai miksi? Koska minuun iskee epävarmuus siitä, onko toiveikkuus hyväksyttävää. Näen, että tunteeni kumpuaa osin vahvoista mielipiteistä ja asenteista, joilla myönteinen puhe teilataan lapselliseksi tai amatöörimäiseksi.

Nykyään uskallan luottaa positiivisen vuorovaikutuksen hyvää tekevään ja uutta synnyttävään voimaan. Näen ja koen ympärilläni kannustavaa vuorovaikutusta. Se, jos, mikä saa meidät ihmiset luottamaan toisiimme. Luottamus puolestaan ruokkii osallistamista, jossa kunkin taitoja ja vahvuuksia hyödynnetään. Luottamus on myös kasvumaata oppimiselle, jota tarvitaan jatkuvassa muutoksessa.

Luottamuksen ilmapiirissä uskallamme muuttaa käytöstämme. Kuulostaako tutulta, jos totean, että meistä moni on opetettu siihen, ettei itseään kannata kehua? Neuvo lienee noussut siitä pelosta, että vaikutamme ylimieliseltä tai siltä, että nostamme itsemme toisten yläpuolelle. Onneksi ajattelun muutos voi tapahtua myös sanontoja päivittämällä. Jos ennen ajattelimme, että ”omakehu haisee”, tiedämme nyt, että ”sisukkain tyyppi se itseään kannustaa”.

Myönteisyyden lisäksi vahvuuteni on innostumisen taito. Kiinnostun monista asioista ja huomaan tartuttavani innostusta muihinkin. Sitten tulee se ”mutta”. Innostuksen näyttäminen muille ei sekään ole aina helppoa.

Joskus päädyn tilanteisiin, joissa saan osakseni kouluajoilta tuttua piikittelyä innostuneesta toimeen tarttumisesta. Tuolloin helposti hämmennyn. Olen hetken kuin hermostunut pikkutyttö, joka juuri nolattiin. Onneksi olen kasvanut. Osaan huomata tilanteen aiheuttamat tavalliset tunteet ja voin kannatella itseäni vaikkapa rauhoittavalla hengityksellä. Sen jälkeen voin herätellä ympäristöni huomaamaan lannistavan käytöksen ja toivoa, että sillä sysään heidätkin askeleen lähemmäs kannustavaa käytöstä. Näin voin muuttaa kulttuuria hetki kerrallaan.

Tämä ei toki ole helppoa. Silti yhä useammin löydän rohkeutta puhua. Näin yhteisöjen lyttääjät eivät onnistu pilaamaan sitä hyvää, jota innostuksella ja yhteistyöllä saadaan aikaan.

Siksi jatkossakin valitsen myönteisyyden ja innostuksen. Silläkin uhalla, että saan osakseni arvostelevia katseita, jotka herättävät nolouden ja häpeän kaikuja minussa. Silloin vastaan lempeästi mielessäni: ”Tiedän. Meidät kaikki on joskus nolattu ja se on jättänyt epävarmuutta meihin. Olkaamme yhdessä rohkeita ja kurkotetaan häpeän verhon yli.”

Näin toimiessani olen huomannut, että yhä useammin minulle ei enää naureta, vaan minun kanssani nauretaan.

Silloin totean onnellisena: hyvän pyörre lähti liikkeelle!

***

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

Kirjoittaja toimii hyvinvoinnin edistäjänä Mieli Tukitalolla

LISÄTIETOA MIELEN TASAPAINOA TYÖPAIKOILLE HANKKEESTA

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 15.3.2023:

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

***   ***   ***

Mikä on sinun syysi herätä aamulla? Mitkä ovat toiveikkuuden lähteet, joista ammennat voimaa itsellesi tärkeisiin asioihin?

Kysyn tätä siksi, että elämme nyt vaaliväittelyjen keskellä. Poliitikot tuovat esiin meitä ympäröiviä epäkohtia hyvästä syystä, huolesta meidän kaikkien puolesta. Politiikan olennainen osa on kuitenkin argumentointi eli perusteltujen väitteiden esittäminen, jolloin toisinaan tapahtuu ylilyöntejä ja väittely äityy jopa riitelyn puolelle.

Tämän kaiken keskellä saamme olla tarkkana, miten suojaudumme vastakkaisasettelujen herättämiltä suurilta tunteilta. Siksi kysyn, mitkä ovat sinun toivon timantit? Mitkä ovat keinosi pysyä avoimena ja halukkaana ymmärtää ihmistä, joka on kanssasi eri mieltä? Näitä keinoja tarvitsemme vaalikeväänä ja ihan jokaisena päivänä.

Minulla näitä keinoja on useita. Pidän huolen energiastani. Syön säännöllisesti, jotta looginen ajattelu ja tunteet toimivat hyvässä yhteistyössä. Ympäröin itseni voimia tuovilla ihmisillä ja medioilla. Iltapäivälehtiä en lue – niiden otsikot pilaavat päiväni.

Kiinnitän myös huomioni siihen, mihin minä itse voin vaikuttaa. Esimerkiksi vaaleissa voin päättää, kenelle annan ääneni. Muut päätökset jäävät demokraattisesti valittujen päättäjien ratkaistavaksi. Toki voin muistuttaa ehdokkaita ja meistä jokaista itselleni tärkeästä asiasta.

Siitä, että kaikki politiikka on mielenterveyspolitiikkaa, koska kaikessa on mukana ihminen. Siitä, että mielenterveyshaasteiden hoitamisen hintalappu on yhtä suuri kuin valtion vuosittainen velka. Tämän hintalapun äärellä on selvää, ettei meillä kansana ole enää varaa hoitaa ja keinoksi jää hyvinvointia edistävän yhteiskunnan luominen.

Tätä edistämistyötä voidaan tehdä esimerkiksi myötätunnon voimalla. Myötätunnolla, joka on hyvinvoinnin ja toivon ravinnetta sekä keino luoda inhimillistä ja turvallista yhteiskuntaa. Voin esimerkiksi kohdata vastaantulijan myötätuntoisella katseella ja antaa näin viestin: ”kaikki on hyvin”. Itsemyötätuntoisella suhtautumisella voin puolestani auttaa elämäni tärkeintä ihmistä, itseäni. Voin todeta: ”Vaikka tänään olisikin hieman vaikeaa, selviän kyllä.”

Toteutan myötätuntoisia tekoja, sanoja ja ajatuksia myös vaaliväittelyjä seuratessa. Vaikka poliitikkojen keskustelu kuulostaisikin tappelulta, luotan heihin. Valitsen ajatella, että ehdolla olevista jokainen on ihmisyyden puolella. Luotan siihen, että hekin osaavat käyttää ihmisyyden taitojaan. Kohdata toisensa ihmisenä, joka välittää lähimmäisestään. Näin ajatellen, voin hyvillä mielin toivottaa toiveikasta kevättä meille kaikille!

***

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

Kirjoittaja toimii Mieli Tukitalolla luoden työelämään ja yhteiskuntaan inhimillisyyttä yksi kohtaaminen kerrallaan.

LISÄTIETOA MIELEN TASAPAINOA TYÖPAIKOILLE HANKKEESTA

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 8.2.2023:

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

***   ***   ***

Oletko viime aikoina kokenut olosi yksinäiseksi?
Minä olen. Siitäkin huolimatta, että ympärilläni on ihmisiä.
Siksi yksinäisyyttä ei ollut helppo myöntää.
Sehän ei ole ihan helppo ja mutkaton tunne.

Kun kuitenkin tunnistin yksinäisyyteni, se auttoi olemaan lempeä itselleni.
Huomaamaan, että erityisesti koronan luoma etäisyys sekä digilaitteiden muovaama käytöksemme saattaa meitä helposti erilleen.
Huomasin myös, että voin onneksi tehdä asialle jotain.
Samalla heräsi toivo ja ilo siitä, että voin osaltani helpottaa muidenkin yksinäisyyttä.

Päädyin pohtimaan: mitä onkaan ystävyys?
Minulle se on ystävyyttä ihmiskunnassa.
Ystävällisiä ajatuksia. Kohtaamista. Turvan tunnetta toisillemme.
Halua ymmärtää. Luottamusta siihen, että toinen tekee parhaansa.

Niinpä päätän kiireen keskellä pysähtyä.
Kuljen aistit avoinna.
Huomaan ympäristöni.
Huomioin elämän pienetkin vivahteet.
Huomaan kanssaihmisen.
En ole yksin. Sinäkään et ole yksin.
Olemme tällä planeetalla yhdessä.

Avaan silmäni ympäristölleni.
Ihmisille, eläimille, luonnolle.
Lämmin, ystävällinen katse:
Huomaan sinut. Sinäkin huomasit minut

Kyse on pienistä hetkistä.
Ohikiitävistä tilanteista, joissa on mahdollisuus tulla näkyväksi.
Panostan näihin hetkiin. Tulen näkyväksi itselleni. Huomaan muut ympärilläni.

Luon luottamusta itseeni ja toisiin.
Pieni hetki, pieni ele kerrallaan.
Huomaamisen eleitä:
Oven avaamista. Ole hyvä. Kiitos.
Tekoni kertoo, että huomaan sinut.
Ystävyyden sana, ystävällinen katse:
Olet ihminen. Olet olemassa. Sinäkin olet tärkeä.

Aion tehdä helmikuusta ystävyyden kuukauden.
Ja koko vuodesta ystävällisyyden vuoden.
Ripottelen ympärilleni ystävällisten tekojen taikaa.
Aloitan suomalla itselleni ystävällisiä ajatuksia.
Kokeile sinäkin. Kohtaa. Rohkene olla ihminen.
Viljele ympärillesi ystävällisyyden voimaa.

Mitä mahdamme kokea? Keveneekö olo? Helpottuuko yksinäisyys sydämissämme?
Toivon niin. Siihen luotan. Ja luotan myös muihin ympärilläni: ihminen on ihmiselle hyvä.
Kaikesta huolimatta ja juuri siksi. Ihmisyys on supervoimamme.

***

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

Kirjoittaja keskittyy hankepäällikön työssään tekoihin inhimillisyyden puolesta, myös työelämässä.

LISÄTIETOA MIELEN TASAPAINOA TYÖPAIKOILLE HANKKEESTA

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 14.12.2022:

Milla Lintervo
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

***   ***   ***

Vuoden loppu on monilla kiireistä aikaa. Joulukuu on pyhien vuoksi lyhyt, ja moni asia pitää saada valmiiksi ennen lomalle jäämistä. Lisäksi on tehtävä jouluvalmisteluja, hankittava läheisille lahjoja, luotava kotiin joulun tunnelma ja suunniteltava sekä valmistettava jouluruokia (ellei pääse osaksi siitä ylellisyydestä, että saa kävellä suoraan jonkun toisen laittamaan joulupöytään). Stressikäyrä nousee helposti erilaisten paineiden alla, jonka vuoksi jouluun saattaa liittyä ristiriitaisia tunteita. 

Ristiriitaisia tunteita saattaa herättää myös päinvastainen tilanne: Ei ole kiire tehdä mitään, vaikka ”pitäisi” olla. Meillä kaikilla ei ole läheisiä, kenelle hankkia lahjoja, tai rahaa, millä ostaa niitä. Kaikilla ei ole työtä, jossa voisi olla kiire. Vaikka joulun rauhalle olisi tilaa ja aikaa, niin yksin sen viettäminen voi korostaa yksinäisyyden kokemusta. Rauhan sijaan mielen voikin täyttää ahdistus ja alakulo.

Oli sinun tilanteesi millainen tahansa, ehdotan, että pysähdyt ja pohdit hetken, mitä sinä tarvitset, jotta saisit mahdollisimman hyvän joulun. Minkä hyvän mielen joululahjan voisit antaa itsellesi? Lahjan ei tarvitse olla tavaraa tai palveluja. Lahjasi voi olla esimerkiksi, että tänä jouluna vaalit lempeitä ja kauniita ajatuksia itseäsi kohtaan. 

Jos tunnet riittämättömyyttä, voit kuvitella ottavasi tuon tunteen lempeästi kämmenellesi, puhaltaa siihen ja sanoa itsellesi: Nyt minusta tuntuu tältä, mutta se on vain itse luomani ajatus. Todellisuudessa minä olen täysin riittävä juuri sellaisena kuin olen, ja niillä voimavaroilla, joita minulla on juuri nyt antaa.

Jos tunnet yksinäisyyttä, voit yhtä lailla kuvitella ottavasi tuon kokemuksen lempeästi kämmenellesi, puhaltaa siihen ja huokaista itsellesi: Tältä minusta nyt tuntuu. Toivoisin, että minun ei tarvitsisi olla yksin. Voin kuitenkin siitä huolimatta kohdella itse itseäni hyvän ystävän tavoin ja nähdä, että minussa ei ole mitään vikaa.

Lahjasi itselle voi olla myös, että tänä jouluna unohdat suorittamisen ja sen sijaan annat itsellesi aikaa rauhoittumiseen tekemällä palauttavia ja mielekkäitä asioita. Se ei tarkoita, että perinteisestä joulunvietosta tarvitsisi kokonaan luopua. Nauttisitko jouluvalmisteluistasi enemmän, jos tekisit niitä vähemmän, ilman kiirettä ja keskittyen juuri siihen, mitä kulloinkin teet? 

Eeva Kilven runo on antanut itselleni voimaa ja muistuttanut lempeydestä itseäni kohtaan silloin, kun olen tuntenut huonommuutta tai yksinäisyyttä. Sisäisen synkän yksinpuhelun voi parhaiten katkaista sen vastavoimilla: myötätunnolla, lempeydellä ja armollisuudella. Myötätuntoisia ajatuksia tuottavat parhaiten myötätuntoiset teot:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.
– Eeva Kilpi

Tämän runon tunnelmissa, toivotan (itse)myötätuntoista joulun aikaa.

***

Milla Lintervo
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen
MIELI Tukitalo mielenterveys ry

Lisätietoa Tukitalon vapaaehtoistoiminnasta

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 23.11.2022:

Katriina Hakala
Kriisityöntekijä, MIELI Tukitalo

***   ***   ***

Toiselle marraskuun harmaa, vähäinen valo ja lyhyet pätkät päivänvaloa ovat odotettu hetki vuoden kiertokulussa. Kun keli on harmaa, ei tule tarvetta lähteä ulos, lähteä hakemaan energiaa ulkoilmasta vaan voi lait-taa villasukat jalkaan, viltti vielä varpaille ja istua rauhassa, kuunnella hiljaisuutta. Kun on pimeää, tunnelmoi kynttilöillä ja rauhallisella musiikilla.  

Entä jos elämässä on tilanne, että sama rauha ja harmaus tuntuu olevan läsnä vuodenajasta, auringonpaisteesta tai vesisateesta riippumatta? Meidän yhteiskunnassamme on yksinäisyyttä enemmän kuin koskaan. Elämämme rytmi on siirtynyt koko ajan enemmän itsekseen pärjäämisen ja itsekkyyden aikaan.  

Matkustan junassa, junan vaunu on joka penkkiä myöten täynnä. Kun katson ympärilleni, jokainen matkustaja, kyllä -jokainen-, istuu sylissä tietokone tai puhelin. Kuulokkeet korvilla. Minä itsekin. Käytämme aikamme tehokkaasti tekemällä matkalla töitä, selaamalla uutisia tai kuuntelemalla omassa maailmassamme musiikkia.  

Palataanpa ajatuksissa muutama vuosikymmen taaksepäin. Matkustin silloinkin junalla paljon. jos juna oli täynnä, niin vieruskaverin kanssa juteltiin, että minne olemme menossa, minkälaista elämää elämme, kerroimme omaa elämäntarinaamme. Vaihdoimme kuulumisia. Tulimme nähdyksi ja kuulluksi. jos juna ei ollut täynnä, istuimme lukemassa kirjaa, oppikirjaa, pokkaria, tietokirjallisuutta. Katselimme ulos ohikiitävää maisemaa. Mieli oli rauhallinen.  

Yksinäisyys tuntuu fyysisenä kipuna, suruna ja tuntuu repivän kappaleiksi. MIELI Ry:n valtakunnallinen Kriisipuhelin vastaa päivittäin satoihin puheluihin. Näiden puheluiden joukossa on koko ajan enemmän ja enemmän puheluita, jossa soittaja kertoo, että elämässä ei ole yhtään läheistä ihmis-tä, ei yhtään ystävää tai ei perhettä. Elämässä tuntuu tyhjältä ja paha olo kiertää kehää niin mielessä kuin ruumissakin. Ei ole ihmistä, jolle kertoa päivän tavallisiakin kuulumisia. Puhumattakaan, että on tosi paha olla, eikä ole ihmistä, joka kuuntelisi ja vastaisi. Osoittaisi lempeyttä ja lämpöä. Osoittaisi sen, että olet tärkeä.  

Usein, kun kokee yksinäisyyttä, ajatellaan, että kaikilla muilla on kaikkea. Miettii, että haluaisi tavata jonkun vanhan ystävän. Suunnittelee soittavansa tai laittavansa viestin, että mennään kahville. Huomaa au-tomaattisesti ajattelevan, ”sillä on kuitenkin menoja tai just jotain kavereita”. jättää viestin laittamatta ja kokee tunteen arvottomuudesta ja yksinäisyydestä. Kunpa meillä olisi samaa rohkeutta lähestyä toista ihmistä, kun oli aiemmin. Kysyä, mitä kuuluu ja hymyillä. Pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan. Olla läsnä ja kiinnostunut siitä ihmisestä, joka kulkee kanssamme samaa työmatkaa, taluttaa koiraa tai hyppää samaan hissiin.  

MIELI ry:n valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen pääsee vapaaehtoiseksi. Uusien vapaaehtoisten koulutus alkaa tammikuussa Tukitalolla. Haluatko sinäkin mukaan tärkeään kuuntelijan ja rinnalla kulkijan rooliin? Ilmoittaudu ennakkohaastatteluun: 03 5120 500 / vapaaehtoiset@tukitalo.com.  

***

Katriina Hakala
Kriisityöntekijä, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 19.10.2022:

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

***   ***   ***

Kuvittelepa itsesi kouluun, töihin tai harrastuksen pariin. Jokaisessa niissä ollaan jotakin tarkoitusta varten. Opiskellaan, paiskitaan hommia, vedetään treenit. Mietipä sitten, miten toimit, jos voimat meinaa loppua? Painatko eteenpäin hammasta purren silloinkin, kun kehosi ja mielesi on lamaantunut epävarmuuden, pelon tai surun alle? Jos tämä on tapasi toimia, ei hätää. Se on meille monelle niin tuttua. Lapsesta saakka ehkä opimme, että ahkerasta tekemisestä palkitaan ja koska huolet häiritsevät tekemistä, niistä ei kannata puhua.

Seis! Aikalisä! Tämä on vanhaa tarinaa. Näin ei enää tarvitse toimia. Me olemme nykyään viisaampia. Tiedämme, että huoli helpottuu jakamalla ja puhumalla huolesta. Tiedämme, että usein voimat vahvistuvat, kun huomaamme tunteetkin huolten takana. Tunteissa nimittäin piilee tärkeää tietoa.

”Mitä kuuluu” on yksinkertainen kysymys. Sen avulla voi tiedustella huolia ja tunteita – omia tai muiden. Saatamme silti pelätä sen kysymistä ja etenkin saamaamme vastausta. Epäröimme, koska pelkäämme, ettemme osaakaan ratkaista toisen esiin tuomia pulmia. Eipä hätää, ei tarvitsekaan. Useimmiten autamme jo tarjoamalla kuulevan korvan toiselle ihmiselle tai itsellemme. Erityisesti haastavien tunteiden äärellä kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen vahvistaa meitä. Kun kuuntelemme ystävällisesti ja ymmärtäen, se riittää. Kuunteleminen ja tunteiden jakaminen voi tuntua vieraalta varsinkin, jos siitä ei ole muodostunut tapaa. Onneksi tätä taitoa voi oppia ja vahvistaa kaiken ikäisenä.

Kokeilepa siis yksinkertaista ruusukierrosta. Aloita esittämällä kysymys hiljaa mielessäsi ja vastaamalla itsellesi muutamalla sanalla, mikä juuri nyt ilahduttaa (ruusunkukka), mikä harmittaa (ruusunpiikki) ja mikä luo toivoa (ruusunnuppu). Omatoimisen treenin jälkeen voit kokeilla ruusukierrosta ystävän, perheenjäsenen tai työkaverin kanssa. Tämä on yksinkertainen askel arjen tunteita ja niiden tarjoamaa tietoa kohti.

Jos oikein innostut, voit vielä pohtia, miten vaalia ja hoivata ”kukkia ja nuppuja” ja miten poistaa tai suojautua ”piikeiltä”. Myötätuntoa itseä ja muita kohtaan kannattaa kokeilla yksinkertaisella toteamuksella vaikkapa näin: ”On surullista, että elämässäsi on tällaisia piikkejä tuomassa kipua. Olen kiitollinen, että iloa ja toivoa, ruusuja ja ruusunnuppujakin löytyy. Ne kannattelevat tästä hetkestä seuraavaan.”

Maailman mielenterveyspäivää vietettiin 10.10. teemalla ”Jokaisen huoli (ja ilonaihe) on tärkeä”. Jaetut ilot, huolet ja toivon pilkahdukset tuovat meille ihmisille voimia. Siksi on hienoa, että meistä jokainen voi luoda inhimillistä ja kohtaavaa keskustelukulttuuria. Ota siis haaste vastaan ja kokeile ruusukierrosta arjen tohinankin keskellä. Saatat yllättyä siitä, mitä tapahtuu, kun maltat kysyä ja kuunnella. Ruusunnuppuja syksyysi sadepisaroidenkin keskelle!

***

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

Lisätietoa Mielen tasapainoa työpaikoille hankkeesta

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 21.9.2022:

Tuomo Kallio
Hankepäällikkö
Yrittäjän kriisikeskus

***   ***   ***

Syyskuun alussa (5.9.) vietettiin Yrittäjän päivää. Vuodesta 1997 vietetty päivä muistuttaa meitä yrittäjyyden ja yrittäjätoiminnan tukemisen tärkeydestä.  Yrittäjyys on asennetta, päättäväisyyttä, motivaatiota, halua, kykyä, omatoimisuutta ja rohkeutta. Yrittäjyys onkin yksi 2000-luvun työelämän muutostrendeistä ja pelkästään yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuosituhannen vaihteesta yli 60 000.

Yrittäjyys on osaamisen ja intohimon paketointia

Tarvitsemme ja haluamme yrityksiä tuottamaan elinvoimaa työpaikkojen, tuotteiden, palveluiden ja tietenkin verotulojen muodossa. Yrityksen takana on yrittäjä. Yrittäjä, joka on puristanut oman osaamisen ja intohimon kokonaisuudeksi, jota tahdomme ostaa. Yrittäjä, joka on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Yrittäjä, joka voi joustaa työtuntien määrästä. Yrittäjä, joka on valmis ottamaan taloudellisen riskin. Yrittäjä, jota palvelujärjestelmä ei aina osaa tunnistaa ja tukea.

Muutoksen kuohuissa

Nykymaailman mittapuulla yrittäjät, kuten me muutkin, ovat eläneet poikkeuksellista aikaa. Ensin yrittäjät kohtasivat koronan, useammankin kerran. Seuraava muutos tuli Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tällä hetkellä puhuttavat energian ja raaka-aineiden kallistuminen sekä YEL muutokset. Kaiken tämän ohella on eletty elämää ja yritetty. Toisille muutokset ovat olleet jopa ylivoimaisia ja moni yrittäjä on joutunut luopumaan yrityksestään. Toisille muutokset ovat olleet suotuisia ja yritys menestyy paremmin kuin koskaan. Oli kyse tappiosta tai menestyksestä yrittäjä elää yrityksensä mukana.

Yrittäjän tie ei ole helpompi tai vaikeampi kuin muiden, mutta varmasti se on erilainen. Myötä- ja vastamäessä yrittäjä jaksaa, ei koska hänen on pakko, vaan koska häntä ajaa ylpeys osaamisestaan ja intohimo tekemiseen. Yrittäjä välttää monesti haasteista puhumista, koska sen pelätään vaikuttavan muun muassa tuleviin työtilauksiin. Toiminnallinen ja taloudellinen riski sekä intohimoinen suhtautuminen altistavat jopa uupumukselle. Näiden asioiden kanssa yrittäjä voi jäädä täysin yksin. Samoin yrittäjä saattaa jäädä yksin onnistumisten ja menestyksen kanssa. Olemmehan oppineet lapsesta saakka, että ylpeys käy lankeemuksen edeltä, vaatimattomuus kaunistaa ja se kellä onni on se onnen kätkeköön. Olemme siis tilanteessa, jossa yrittäjä ei saa menestyä hyvin tai huonosti, ainoastaan tavallisesti.

Haasteiden rinnalla ylpeyttä, toivoa ja iloa

Yrittäjän kriisikeskuksen toiminnassa yleisimmät syyt yhteydenottojen taustalla ovat arjessa selviytymisen haasteet, ihmissuhdehaasteet ja elämänmuutokset. Haasteista huolimatta taustalta löytyy myös jo mainitut intohimo ja ylpeys, sekä toivo ja ilo.

Elinvoimaisten yritysten taustalle tarvitaan elinvoimaisia yrittäjiä. Elinvoimainen yrittäjä pystyy tasapainottamaan elämäänsä. Elinvoimaisuuteen kuuluu riittävästi palautumista ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista ennakoivasti. Siihen kuuluu myös mahdollisuus juhlistaa onnistumista ja menestystä sekä väylät, joissa puhua haasteista.

Lopulta onnistumisten ja vastoinkäymisten takaa löytyy ilo yrittää!

***

Tuomo Kallio
Hankepäällikkö
Yrittäjän kriisikeskus

www.yrittajankriisikeskus.fi

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 17.8.2022:

Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo

***

Kuin rahaa laittaisi pankkiin

”En usko, että voin ylläpitää terveyttäni ja mielialaani, ellen vietä vähintään neljää tuntia päivässä – ja yleensä enemmänkin – kuljeksimalla metsissä ja kukkuloilla ja niityillä täydellisen vapaana kaikista maallisista sidonnaisuuksista.” Näin kirjoitti Henry David Thoreau teoksessaan ” Kävelystä”.

Ihan en pysty samaistumaan hänen näkemykseensä, mutta mikä parasta, ei minun tarvitsekaan. En ole Thoreau, vaikka aina olenkin halunnut julkaista hänen tapaansa jonkin klassikkoteoksen. Olen minä itse, näiden reilun 30 vuoden ajan kehittynyt ajatteleva ja tunteva ihminen. Neljän tunnin kävelyt metsissä ja kukkuloilla kesäaikaan eivät aiheuta minulle minkään valtakunnan hyvinvointia, vaan äärimmäisen käärmepelkoni vuoksi enemmänkin kauhua ja sydämentykytyksiä. Jopa lapseni tietävät, että äiti ei mene pitkään heinikkoon edes saappaat jalassa. Keino omalla kohdallani lisätä mielen hyvinvointia pitää siis olla jokin toinen.

Nuoruudessani vanhemmat ihmiset sanoivat usein, että ”nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin”, mikä lienee ihan totta. Univaikeudet vaikuttavat tunnetusti mielialaan ja yleisesti terveyteen. Väsymystä on kuitenkin hyvin monenlaista muotoa. Itse tunnistan itsessäni kausiväsymyksen, johon ei auta, vaikka kuinka sitä nukuttua rahaa laittaisi pankkiin. Ainut keino keväisin ja syksyisin omalla kohdallani on ladata akut täyteen tekemällä itselleni mielekkäitä asioita aivan rauhassa. Yksi suurimmista kokonaisvaltaista hyvinvointiani lisänneistä hankinnoista meidän kodissamme on puolisoni rakentama hieno laavu ja nuotiopaikka. Istun usein illalla laavulla nuotion räiskeessä ja kuuntelen samalla äänikirjaa. Sydämen sykkeeni laskee ja kaikki stressistä aiheutunut ylimääräinen kohina päässä on hetkellisesti poissa. Ajatus kulkee paremmin ja uni tulee levollisemmin.

Kolmen lapsen äitinä oman ajan ja tilan ottaminen ei kuitenkaan monelle ole ihan helpoimmasta päästä. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että lapsieni elämässä on monta luotettavaa aikuista minun lisäkseni. Omien vahvuuksien ja toisaalta myös heikkouksien tunnistaminen vanhempana on ollut kivinen tie. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että olen sen tien käynyt. Uskon, että itseni kanssa tekemäni työ on lisännyt kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia entisestään.

Valitettavasti vanhempana oman väsymyksen tunnistaminen ja varsinkin myöntäminen ovat edelleen tabuaiheita yhteiskunnassamme. Väsynyt äiti kokee saavansa häpeäleiman päälleen lähipiiriltään, jos avoimesti ääneen kertoo olevansa uupunut ja neuvoton. Tähän epäkohtaan ovat onneksi eri tahot viime vuosina maassamme puuttuneet jakamalla asianmukaista tietoa aiheesta. Kannustankin jokaista pitämään itsestään ja mielen hyvinvoinnistaan vielä astetta parempaa huolta. Nyt ja jatkossa.

Jenni Vahamäki

Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 26.7.2022:

Emma Juurijoki & Teemu Valkama
Kesätyöntekijät, MIELI Tukitalo

***

Kesän odotukset

Kesäkuussa, pitkän ja raskaan kouluvuoden päätteeksi alkoi koululaisilla odotettu ja ansaittu kesäloma. Monilla on paljon erilaisia suunnitelmia kesälle, mutta myös pelkkä kouluarjesta irtautuminen on yksi kesäloman parhaimmista puolista.

Kaikille kesäloma ei kuitenkaan aina ole pelkkää rentoutumista ja itselle mieluisten asioiden tekemistä. Vaikka lomalla koulu loppuukin ja aikaa on enemmän, ei se silti takaa sitä, että kesälomallakaan pystyisi täysin rentoutumaan ja elämään ilman jatkuvaa stressiä. Lomalla voi olla paljon kesätöitä tai vaikka ylioppilaskokeisiin lukemista. Jos koko kesä on ahdattu täyteen kaikkia itselle epämieluisia tai liikaa aikaa ja jaksamista vieviä asioita, voi siinä usein oma mielenterveys ja jaksaminen muuttua negatiiviseen suuntaan. Jos osaa jotenkin nauttia myös kaikista sellaisista asioista, jotka voivat tuntua siltä, että ne pitää tehdä väkisin, muuttuu ajattelutapa positiivisemmaksi ja stressikin saattaa vähentyä.

Lomalla on hyvä ottaa aikaa itselleen, jolloin ei tee tai ajattele mitään stressaavaa. Mielenterveys ja oma jaksaminen parantuvat huomattavasti, kun osaa ottaa arjesta omaa aikaa ja muistaa saman myös lomalla. Toisaalta tekemättömyyskään ei ole pitkällä aikavälillä hyväksi, sillä se voi lisätä paineita siitä, että lomallakin pitäisi tehdä jotain produktiivista. Loma on kuitenkin tehty rentoutumista varten, joten kenenkään ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa siitä, ettei tee mitään erikoista ja hyödyllistä. Loppujen lopuksi kaikista hyödyllisintä tekemistä itselleen on se, että huolehtii omasta mielenterveydestään, koska jos ei itse voi hyvin, voi olla vaikeaa suoriutua mistään muustakaan hyvin.

Jos tuntee olonsa stressaantuneeksi lomalla tai koskaan muutenkaan niin näistä haasteista on hyvä puhua jollekin läheiselle kuten perheenjäsenille, kavereille tai terveysalan ammattilaiselle. Tärkeintä on muistaa, että ei ole koskaan yksin tällaisissa tilanteissa ja aina voi saada apua. Toiset, jotka ovat samassa tilanteessa voivat antaa vertaistukea, mikä tuo itsellekin tunteen siitä, ettei ole asian kanssa yksin. Pelkästään jo vertaistuen saaminen voi vähentää stressiä huomattavan paljon.

Lomalle on hyvä varata esimerkiksi kesätöitä tai muuta tekemistä oman jaksamisen mukaan. Etenkin, jos kouluvuosi on tuntunut raskaalta, sitä enemmän kesälomalla olisi hyvä jäädä aikaa palautumiseen, rentoutumiseen ja voimien keräämiseen mahdollista seuraavaa kouluvuotta varten. Itselle saa olla armollinen antamalla kehon sekä mielen palautua ihan rauhassa.

Emma Juurijoki ja Teemu Valkama
Kesätyöntekijät, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 15.6.2022:

Tiina Hursti
Vapaaehtoinen Kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

***

Luonto auttaa palautumaan

Auringon lämpö hyväilee ihoa.
Linnunlaulu soi korvissa.
Pörriäinen surrailee kukkaniityllä.
Vasta niitetty heinä tuoksuu.
Hevonen hirnahtaa.
Suljet silmäsi ja huokaiset syvään.
Palaudut.

Luonto- ja eläinavusteinen palautuminen on tehokasta, eikö vain? Nämä alkusanat veivät sinut pienelle palautumismatkalle kesäluontoon. Mahtoiko siihen sisältyä ripaus nautintoa, harmoniaa, pieni kohtaaminen eläimen kanssa, rentoutuminen tai jopa ihan ilon tunnettakin. Kaikki nämä ovat palautumisen peruspalikoita ja luonnon helmasta kaikkien meidän suomalaisten poimittavissa.

Uupumisen taustalla ei lopulta olekaan stressi vaan tämä palautumisen puute.

Kehomme ja mielemme vaatii sitä, että sykkeemme todella rauhoittuu, hengitys syvenee ja sen myötä koko keho rentoutuu vaikka edes muutaman minuutin kerrallaan. Stressi ei sinällään olekaan meille haitallista, mutta palautumisen puute sitä todellakin on. Siksi palautumaan tulisikin päästä useita kertoja päivän aikana. Oikein ajoitetut mikrotauot ovat hyvinvoinnin ja jaksamisen tae parhaimmillaan.

GreenCare on toimintaa, jossa luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Toiminta perustuu luontolähtöisiin menetelmiin, joita käytetään erityyppisissä ympäristöissä kuten metsässä, puutarhassa tai maatilalla.

Itse, eläinavusteisten GreenCare -palvelujen tuottajana, hyödynnän metsää ja hevosia palautumisessani. Kun stressi meinaa jäädä päälle, otan hetkisen ollakseni keskellä rauhallista hevoslaumaa tai menen metsäkävelylle. Näin päädyn ihan huomaamattani tietoisen läsnäolon tilaan, jossa palautuminen automaattisesti käynnistyy.

Korona-aikana lisääntyneet digitaaliset palvelut ovat tuoneet uutuutena markkinoille myöskin digitaalisia eli työpöydälle saatavia tuotteita mikrotauoista muistuttamaan. Yhtenä mainittakoon live-streamaukset luonnosta ja sen eläimistä. On norppaliveä ja pihattoliveä hevoslaumasta. Tällainen toimii toki ensiapuna niihin hetkiin ja päiviin, kun työpöydän ääreltä ei millään pääse poistumaan. On kuitenkin tärkeää, ettei sellaisia päiviä haali itselleen liikaa!

Jospa siis seuraavalla kerralla, kun oikaiset jäseniäsi työpöydän ääreltä, et hakisikaan sitä seuraavaa kupillista kahvia. Sen sijaan kävelisit lähimpään puistoon havainnoimaan luontoa ja viisaan kehosi reaktioita.

Siihen käytetty viisiminuuttinen voi olla arvokkaimpia lahjoja, jonka itsellesi tulet antamaan!

Tiina Hursti
Vapaaehtoinen kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 11.5.2022:

***

Taija Niemi
Kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

Hyvää mieltä kulttuurista

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2019 kulttuurihyvinvointiraportin mukaan osallistuminen taide- ja kulttuuritoimintaan sekä taiteen tekijänä että taiteen kokijana voi edistää ja tukea monin tavoin mielen hyvinvointia. Taide- ja kulttuuritapahtumalla on todettu myös olevan yhteyttä päivittäiseen stressiin ja parempaan stressin hallintaan.

Itselleni kulttuuri merkitsee irtautumista arkielämästä; uusia näkökulmia asioihin, yhdessäoloa, hyvää oloa ja voimavaroja. Itse tykkään käydä erilaisissa konserteissa. Esityksen jälkeen on voimaantunut olotila ja jaksaa arkea paljon paremmin. Konserteissa tulee myös tietynlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne. Tuntuu upealta, kun koko yleisö laulaa ja taputtaa samaan tahtiin laulun aikana. Sitä on ollut ikävä korona-aikana.

Musiikki on auttanut minua niin ilossa kuin surussakin. Minulla on niin sanottuja voimabiisejä. Soitan niitä, kun tuntuu pahalta ja soitan myös iloon tiettyjä lauluja.

Viimeiset pari vuotta olemme koronan takia joutuneet luopumaan erilaisista tapahtumista ja ystävien tapaamisesta. Olen Mieli ry:n Kriisipuhelimessa vapaaehtoisena. Siellä tämä on näkynyt ihmisissä ahdistuksena, yksinäisyytenä, jopa pelkona. Moni on kertonut, että ahdistaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella tai tehdä tuttuja asioita. Kriisipuhelimessa olen silti saanut kiitosta siitä, että edes siellä on voinut jutella asioistaan ja jutella jonkun kanssa.

Mietin toiveikkuutta Kriisipuhelimessa saadun palautteen kautta. Mikä on luonut soittajalle toivoa ja iloa? Kiitollisuus siitä, että joku kuuntelee ja antaa uusia näkökulmia. Valoa soittaja usein löytää luonnosta, musiikista, kirjoista, uskonnosta ja lemmikeistä. Aina ei välttämättä huomaa itse lähellä olevia asioita, jotka tuovat itselle valoa. Olen ottanut tämän puheeksi soittajalle, minkä jälkeen moni usein sanoo, että lähteekin kävelylle taikka vain parvekkeelle tai terassille istumaan.

Nyt, kun taas kesä on tulossa monet sanovat, että aurinko tekee ihmeitä. Ihan kuin mieli piristyisi. Joskus on myös hyvä olla tekemättä mitään, ihan vain olla. Mieli rauhoittuu myös luonnossa liikkumalla. Joskus Kriisipuhelimessa muistutan siitä, että on myös hyvä pitää taukoa sosiaalisessa mediassa ja uutisten seuraamisessa, jos se lisää itselle ahdistusta ja huolta.

Ihminen usein yllättää luovuudellaan. Moni on löytänyt uusia tapoja kannatella hyvinvointiaan. Koronakaranteenin aikana sosiaalisessa mediassa järjestettiin esim. karanteenikaraokea, joka olikin hyvä keino päästä edes vähän toisten kanssa tekemisiin. Ja kuten sanottua, myös taide ja kulttuuri vaikuttavat myönteisesti hyvinvointiimme ja terveyteemme edistäen mm. henkistä kasvua, voimavaroja ja itsetuntoa.

Toivottavasti jokainen löytää oman keinonsa pitää itsestään hyvää huolta. On se sitten konserteissa käyntiä, mukava harrastus, taidenäyttelyssä käyminen tai jotain muuta.

Niin ja se voimabiisi. Yksi minun suosikeistani on Juha Tapion “Mä en pelkää”. Entä sinun?

Taija Niemi, vapaaehtoinen kriisipuhelinpäivystäjä MIELI Tukitalolla

Tuomo Kallio
Yrittäjän Kriisikeskus

Alueviesti 16.3.2022, Mielen tasapainoa -kolumni

***

Yrittäjä pärjää aina

Heti alkuun pyydän anteeksi jokaista tähän kirjoitettua stereotypiaa, mutta stereotypiat ovat usein syystä stereotypioita. Väitän myös lähes jokaisen tuntevan henkilön, johon seuraava teksti osuu.

Elämme tarinoiden aikaa. Maanantaiaamun mehevä juoru kahvihuoneessa on tarina. Markkinointi ja brändi on tarina. Jopa uutiset kertovat omia tarinoitaan järkyttävistäkin tapahtumista. Tarinoita kerromme myös itsellemme itsestämme ja toisistamme. Varsinkin sosiaalinen media on kiillotettu näyttävillä tarinoilla jatkuvasta menestyksestä.

Yrittäjistä on monta positiivista tarinaa. Yrittäjä on ahkera. Yrittäjä on joustava. Yrittäjä vastaa aina puhelimeen. Yrittäjä on talouden selkäranka. Yrittäjä pärjää yksinkin. Yrittäjä on vahva. Yrittäjä keksii aina keinon kohti uutta. Yrittäjä jaksaa. Koronarajoitusten, pakotteiden, stressin ja jatkuvan muutoksen alla yrittäjä pärjää! Moni kohta onkin totta, mutta onko joka kohdan oltava totta joka hetkessä?

Onko kääntöpuolella erilainen raskaampi tarina? Yrittäjä joutuu uhraamaan omaa ja perheen yhteistä aikaa. Yrittäjä miellyttää ja venyy asiakkaan tarpeen mukaan. Yrittäjä ottaa lainoja ja rahoituksia laskujen, palkkojen ja verojen hoitoon. Yrittäjä kaipaa mahdollisuutta sanoa kuinka välillä ahdistaa.  Yrittäjä olisi loman tarpeessa. Yrittäjä tahtoisi kaikkien rajoitusten ja säännösten keskellä lyödä hanskat tiskiin.

Miten usein kerrotaan vain positiivista tarinaa ja raskaampi tarina unohtuu? Onko positiivinen tarina myös se mitä vaadimme itseltämme, läheisimmältämme ja palveluna ollessamme asiakkaita? Miten paljon kuluu aikaa ja energiaa, kun raskas tarina on piilotettava? Yrittäjä kohtaa raskaan tarinan omina ajatuksina huonona päivänä. Ajatukset ja tunteet saattavat tulla pintaan viikonloppuna saunassa tai sängyn reunalla asioita yksin punnitessaan.

Suomen Yrittäjien yrittäjägallupin mukaan lähes joka neljäs yrittäjä on jatkuvasti ylirasittunut tai lähellä loppuun palamista. Jaksamisen haasteet korostuvat pienissä yrityksissä, joissa yrittäjän väsyminen näkyy väistämättä myös liiketoiminnassa. Saman tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes yrittäjä on hakenut apua jaksamisen haasteisiin. Tarinoiden välinen jännite näkyy tutkimuksessakin.

Miten paljon vahvempi positiivinen tarina olisi, jos raskasta tarinaa ei tarvitsisi piilotella tai käsitellä yksin? Jos voimavarat voisi kohdistaa v-alkuisen ahdistuksen ja jatkuvan stressin sijaan uuden luomiseen tai vanhan vahvistamiseen? Onneksi yrittäjien jaksaminen on nostettu myös yrittäjien itsensä toimesta näkyviin. Erilaisia yrittäjille suunnattuja tukipalveluita myös on tarjolla. Tukea tarjoaa mm. Yrittäjän Kriisikeskus, joka tarjoaa maksutonta luottamuksellista keskustelutukea elämän muutostilanteissa.

No, tunnistitko läheisen tai tutun näitä tarinoista? Voisitko sinä olla se, joka kysyy häneltä mitä kuuluu ja kertoo että olen huolissani jaksamisestasi. Voit myös kertoa, että vahvuutta on se, että uskaltaa pyytää tukea!

Tukea ja apua yrittäjän elämän muutoksiin

Hanna Takalo
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen (Sekasin-chat & viestintä)

Alueviesti 20.2.2022
Kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok

Kuten varmasti monille meistä, myös omat nuoruusvuoteni olivat ilojen ja surujen vuoristorataa. Niin neurobiologisesti kuin kulttuurisestikin nuoruus on haasteellista aikaa: ihminen on tavallaan vielä lapsi, mutta kuitenkin astumassa aikuisuuden suuriin saappaisiin.

Nuoruus on aina ajankohtainen aihe. Mitä nuorille sitten kuuluu tällä hetkellä? Jo vilkaisu uutisiin maalaa synkkiä näkymiä: esimerkiksi Ylen taannoin teettämän kyselyn mukaan pelkästään TAYS:in alueella nuorisopsykiatrian avohoidossa oli hieman yli 1400 potilasta kun vastaava luku vuonna 2014 oli 800. Opiskelijat niin toiselta asteelta korkeakoulutukseen saakka ovat kokeneet jääneensä heitteille etäopiskelujen vuoksi. Lisäksi Yle raportoi, että Helsingin seudulla alaikäisten väkivaltarikokset ovat lisääntyneet 40 prosentilla. Osasyynä näihin hälyttäviin merkkeihin on toki koronapandemia, mutta pahoinvointia on ollut nähtävissä jo ennen sulkuja ja rajoituksia.

Ovatko nuoret hauraampia nykypäivänä? Eivät toki. Syyt eivät ole yksilöissä, vaan syvemmällä rakenteissa.

Uskaltaisin väittää ilman vankkaa tieteellistä pohjaakin, että eräänä laukaisijana nuorten kasvavalle pahoinvoinnille olisi yhä kiihtyvä kilpailu ja yhteiskuntamme kovat arvot. Tiedostamattamme me aikuiset tuomme näitä yhä nuoremmille sukupolville niin arkipuheiden kuin poliittisten päätösten kautta. En usko olevani ainoa, jonka mielestä on kyseenalaista, että lukion ykkösluokkalaisen tulisi heti ensimmäisinä viikkoina tietää, mitä haluaa tehdä isona; tai että tuskin 20-vuotiaan korkeakouluopiskelijan tulisi olla itseohjautuva tehopaketti ja samalla hoitaa muut aikuisuuden vastuualueet – usein vielä yksin uudessa paikkakunnassa. Paradoksaalisesti tällainen kehitys johtaa siihen, että osa nuorista loistaa kun taas osa putoaa kelkasta kokonaan.

Neuropsykologian opinnoissani yllätyin lukiessani, minkä ikäisenä ihmisen aivot saavuttavat lopullisen kypsyyden: vasta 25-vuotiaana. Kiinnostavasti juuri päätöksenteosta ja rationaalisesta ajattelusta vastaava etuotsalohko kehittyy viimeisenä. Yhteiskunnan tämän hetkisellä tahdilla tähän ikään mennessä pitäisi olla jo valmistunut maisteriksi, olla oma ensiasunto, perustaa perhettä, harrastaa ja ties mitä – olla “upee, kapee ja nopee” kuten eräs viisas henkilö kerran kuvaili ajan henkeämme. Miten on mahdollista olla näitä kaikkia, jos biologiammekaan ei ole suunniteltu siihen?

Kehitystä ja nopeutta ihannoidaan, mutta pitäisikö meidän ottaa kuitenkin takapakkia ennen kuin luisumme ojaan? Hyväksyä, että nuoruus – ja aikuisuuskin – on matka itsensä etsimiseen. Annetaan nuorten kulkea rauhassa omaa polkuaan ja tarjotaan heille vapautta ja vastuuta sopivassa paketissa ilman jatkuvaa painostusta. Muistamme myös kertoa, että kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok. Niistäkin selvitään – yhdessä.

Kirjoittaja opiskelee psykologiaa Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja toimii Tukitalon Hyvän Mielen Vapaaehtoisena – ja myöntää, että vielä kolmenkymmenen paremmalla puolellakin etsii itseään.

Alueviesti: Tukitalon tukihenkilö muistuttaa nuoria: “Kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok”

Tarja Jakunaho
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen Kriisipuhelinpäivystäjä
MIELI Mielenterveys Tukitalo ry

Ahistaako?