Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 23.11.2022:

Katriina Hakala
Kriisityöntekijä, MIELI Tukitalo

***   ***   ***

Toiselle marraskuun harmaa, vähäinen valo ja lyhyet pätkät päivänvaloa ovat odotettu hetki vuoden kiertokulussa. Kun keli on harmaa, ei tule tarvetta lähteä ulos, lähteä hakemaan energiaa ulkoilmasta vaan voi lait-taa villasukat jalkaan, viltti vielä varpaille ja istua rauhassa, kuunnella hiljaisuutta. Kun on pimeää, tunnelmoi kynttilöillä ja rauhallisella musiikilla.  

Entä jos elämässä on tilanne, että sama rauha ja harmaus tuntuu olevan läsnä vuodenajasta, auringonpaisteesta tai vesisateesta riippumatta? Meidän yhteiskunnassamme on yksinäisyyttä enemmän kuin koskaan. Elämämme rytmi on siirtynyt koko ajan enemmän itsekseen pärjäämisen ja itsekkyyden aikaan.  

Matkustan junassa, junan vaunu on joka penkkiä myöten täynnä. Kun katson ympärilleni, jokainen matkustaja, kyllä -jokainen-, istuu sylissä tietokone tai puhelin. Kuulokkeet korvilla. Minä itsekin. Käytämme aikamme tehokkaasti tekemällä matkalla töitä, selaamalla uutisia tai kuuntelemalla omassa maailmassamme musiikkia.  

Palataanpa ajatuksissa muutama vuosikymmen taaksepäin. Matkustin silloinkin junalla paljon. jos juna oli täynnä, niin vieruskaverin kanssa juteltiin, että minne olemme menossa, minkälaista elämää elämme, kerroimme omaa elämäntarinaamme. Vaihdoimme kuulumisia. Tulimme nähdyksi ja kuulluksi. jos juna ei ollut täynnä, istuimme lukemassa kirjaa, oppikirjaa, pokkaria, tietokirjallisuutta. Katselimme ulos ohikiitävää maisemaa. Mieli oli rauhallinen.  

Yksinäisyys tuntuu fyysisenä kipuna, suruna ja tuntuu repivän kappaleiksi. MIELI Ry:n valtakunnallinen Kriisipuhelin vastaa päivittäin satoihin puheluihin. Näiden puheluiden joukossa on koko ajan enemmän ja enemmän puheluita, jossa soittaja kertoo, että elämässä ei ole yhtään läheistä ihmis-tä, ei yhtään ystävää tai ei perhettä. Elämässä tuntuu tyhjältä ja paha olo kiertää kehää niin mielessä kuin ruumissakin. Ei ole ihmistä, jolle kertoa päivän tavallisiakin kuulumisia. Puhumattakaan, että on tosi paha olla, eikä ole ihmistä, joka kuuntelisi ja vastaisi. Osoittaisi lempeyttä ja lämpöä. Osoittaisi sen, että olet tärkeä.  

Usein, kun kokee yksinäisyyttä, ajatellaan, että kaikilla muilla on kaikkea. Miettii, että haluaisi tavata jonkun vanhan ystävän. Suunnittelee soittavansa tai laittavansa viestin, että mennään kahville. Huomaa au-tomaattisesti ajattelevan, ”sillä on kuitenkin menoja tai just jotain kavereita”. jättää viestin laittamatta ja kokee tunteen arvottomuudesta ja yksinäisyydestä. Kunpa meillä olisi samaa rohkeutta lähestyä toista ihmistä, kun oli aiemmin. Kysyä, mitä kuuluu ja hymyillä. Pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan. Olla läsnä ja kiinnostunut siitä ihmisestä, joka kulkee kanssamme samaa työmatkaa, taluttaa koiraa tai hyppää samaan hissiin.  

MIELI ry:n valtakunnalliseen Kriisipuhelimeen pääsee vapaaehtoiseksi. Uusien vapaaehtoisten koulutus alkaa tammikuussa Tukitalolla. Haluatko sinäkin mukaan tärkeään kuuntelijan ja rinnalla kulkijan rooliin? Ilmoittaudu ennakkohaastatteluun: 03 5120 500 / vapaaehtoiset@tukitalo.com.  

***

Katriina Hakala
Kriisityöntekijä, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 19.10.2022:

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

***   ***   ***

Kuvittelepa itsesi kouluun, töihin tai harrastuksen pariin. Jokaisessa niissä ollaan jotakin tarkoitusta varten. Opiskellaan, paiskitaan hommia, vedetään treenit. Mietipä sitten, miten toimit, jos voimat meinaa loppua? Painatko eteenpäin hammasta purren silloinkin, kun kehosi ja mielesi on lamaantunut epävarmuuden, pelon tai surun alle? Jos tämä on tapasi toimia, ei hätää. Se on meille monelle niin tuttua. Lapsesta saakka ehkä opimme, että ahkerasta tekemisestä palkitaan ja koska huolet häiritsevät tekemistä, niistä ei kannata puhua.

Seis! Aikalisä! Tämä on vanhaa tarinaa. Näin ei enää tarvitse toimia. Me olemme nykyään viisaampia. Tiedämme, että huoli helpottuu jakamalla ja puhumalla huolesta. Tiedämme, että usein voimat vahvistuvat, kun huomaamme tunteetkin huolten takana. Tunteissa nimittäin piilee tärkeää tietoa.

”Mitä kuuluu” on yksinkertainen kysymys. Sen avulla voi tiedustella huolia ja tunteita – omia tai muiden. Saatamme silti pelätä sen kysymistä ja etenkin saamaamme vastausta. Epäröimme, koska pelkäämme, ettemme osaakaan ratkaista toisen esiin tuomia pulmia. Eipä hätää, ei tarvitsekaan. Useimmiten autamme jo tarjoamalla kuulevan korvan toiselle ihmiselle tai itsellemme. Erityisesti haastavien tunteiden äärellä kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen vahvistaa meitä. Kun kuuntelemme ystävällisesti ja ymmärtäen, se riittää. Kuunteleminen ja tunteiden jakaminen voi tuntua vieraalta varsinkin, jos siitä ei ole muodostunut tapaa. Onneksi tätä taitoa voi oppia ja vahvistaa kaiken ikäisenä.

Kokeilepa siis yksinkertaista ruusukierrosta. Aloita esittämällä kysymys hiljaa mielessäsi ja vastaamalla itsellesi muutamalla sanalla, mikä juuri nyt ilahduttaa (ruusunkukka), mikä harmittaa (ruusunpiikki) ja mikä luo toivoa (ruusunnuppu). Omatoimisen treenin jälkeen voit kokeilla ruusukierrosta ystävän, perheenjäsenen tai työkaverin kanssa. Tämä on yksinkertainen askel arjen tunteita ja niiden tarjoamaa tietoa kohti.

Jos oikein innostut, voit vielä pohtia, miten vaalia ja hoivata ”kukkia ja nuppuja” ja miten poistaa tai suojautua ”piikeiltä”. Myötätuntoa itseä ja muita kohtaan kannattaa kokeilla yksinkertaisella toteamuksella vaikkapa näin: ”On surullista, että elämässäsi on tällaisia piikkejä tuomassa kipua. Olen kiitollinen, että iloa ja toivoa, ruusuja ja ruusunnuppujakin löytyy. Ne kannattelevat tästä hetkestä seuraavaan.”

Maailman mielenterveyspäivää vietettiin 10.10. teemalla ”Jokaisen huoli (ja ilonaihe) on tärkeä”. Jaetut ilot, huolet ja toivon pilkahdukset tuovat meille ihmisille voimia. Siksi on hienoa, että meistä jokainen voi luoda inhimillistä ja kohtaavaa keskustelukulttuuria. Ota siis haaste vastaan ja kokeile ruusukierrosta arjen tohinankin keskellä. Saatat yllättyä siitä, mitä tapahtuu, kun maltat kysyä ja kuunnella. Ruusunnuppuja syksyysi sadepisaroidenkin keskelle!

***

Tiina-Maija Paloranta
Hankepäällikkö
Mielen tasapainoa työpaikoille

Lisätietoa Mielen tasapainoa työpaikoille hankkeesta

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 21.9.2022:

Tuomo Kallio
Hankepäällikkö
Yrittäjän kriisikeskus

***   ***   ***

Syyskuun alussa (5.9.) vietettiin Yrittäjän päivää. Vuodesta 1997 vietetty päivä muistuttaa meitä yrittäjyyden ja yrittäjätoiminnan tukemisen tärkeydestä.  Yrittäjyys on asennetta, päättäväisyyttä, motivaatiota, halua, kykyä, omatoimisuutta ja rohkeutta. Yrittäjyys onkin yksi 2000-luvun työelämän muutostrendeistä ja pelkästään yksinyrittäjien määrä on kasvanut vuosituhannen vaihteesta yli 60 000.

Yrittäjyys on osaamisen ja intohimon paketointia

Tarvitsemme ja haluamme yrityksiä tuottamaan elinvoimaa työpaikkojen, tuotteiden, palveluiden ja tietenkin verotulojen muodossa. Yrityksen takana on yrittäjä. Yrittäjä, joka on puristanut oman osaamisen ja intohimon kokonaisuudeksi, jota tahdomme ostaa. Yrittäjä, joka on ylpeä siitä, mitä on saanut aikaan. Yrittäjä, joka voi joustaa työtuntien määrästä. Yrittäjä, joka on valmis ottamaan taloudellisen riskin. Yrittäjä, jota palvelujärjestelmä ei aina osaa tunnistaa ja tukea.

Muutoksen kuohuissa

Nykymaailman mittapuulla yrittäjät, kuten me muutkin, ovat eläneet poikkeuksellista aikaa. Ensin yrittäjät kohtasivat koronan, useammankin kerran. Seuraava muutos tuli Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Tällä hetkellä puhuttavat energian ja raaka-aineiden kallistuminen sekä YEL muutokset. Kaiken tämän ohella on eletty elämää ja yritetty. Toisille muutokset ovat olleet jopa ylivoimaisia ja moni yrittäjä on joutunut luopumaan yrityksestään. Toisille muutokset ovat olleet suotuisia ja yritys menestyy paremmin kuin koskaan. Oli kyse tappiosta tai menestyksestä yrittäjä elää yrityksensä mukana.

Yrittäjän tie ei ole helpompi tai vaikeampi kuin muiden, mutta varmasti se on erilainen. Myötä- ja vastamäessä yrittäjä jaksaa, ei koska hänen on pakko, vaan koska häntä ajaa ylpeys osaamisestaan ja intohimo tekemiseen. Yrittäjä välttää monesti haasteista puhumista, koska sen pelätään vaikuttavan muun muassa tuleviin työtilauksiin. Toiminnallinen ja taloudellinen riski sekä intohimoinen suhtautuminen altistavat jopa uupumukselle. Näiden asioiden kanssa yrittäjä voi jäädä täysin yksin. Samoin yrittäjä saattaa jäädä yksin onnistumisten ja menestyksen kanssa. Olemmehan oppineet lapsesta saakka, että ylpeys käy lankeemuksen edeltä, vaatimattomuus kaunistaa ja se kellä onni on se onnen kätkeköön. Olemme siis tilanteessa, jossa yrittäjä ei saa menestyä hyvin tai huonosti, ainoastaan tavallisesti.

Haasteiden rinnalla ylpeyttä, toivoa ja iloa

Yrittäjän kriisikeskuksen toiminnassa yleisimmät syyt yhteydenottojen taustalla ovat arjessa selviytymisen haasteet, ihmissuhdehaasteet ja elämänmuutokset. Haasteista huolimatta taustalta löytyy myös jo mainitut intohimo ja ylpeys, sekä toivo ja ilo.

Elinvoimaisten yritysten taustalle tarvitaan elinvoimaisia yrittäjiä. Elinvoimainen yrittäjä pystyy tasapainottamaan elämäänsä. Elinvoimaisuuteen kuuluu riittävästi palautumista ja omasta hyvinvoinnista huolehtimista ennakoivasti. Siihen kuuluu myös mahdollisuus juhlistaa onnistumista ja menestystä sekä väylät, joissa puhua haasteista.

Lopulta onnistumisten ja vastoinkäymisten takaa löytyy ilo yrittää!

***

Tuomo Kallio
Hankepäällikkö
Yrittäjän kriisikeskus

www.yrittajankriisikeskus.fi

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 17.8.2022:

Jenni Vahamäki
Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo

***

Kuin rahaa laittaisi pankkiin

”En usko, että voin ylläpitää terveyttäni ja mielialaani, ellen vietä vähintään neljää tuntia päivässä – ja yleensä enemmänkin – kuljeksimalla metsissä ja kukkuloilla ja niityillä täydellisen vapaana kaikista maallisista sidonnaisuuksista.” Näin kirjoitti Henry David Thoreau teoksessaan ” Kävelystä”.

Ihan en pysty samaistumaan hänen näkemykseensä, mutta mikä parasta, ei minun tarvitsekaan. En ole Thoreau, vaikka aina olenkin halunnut julkaista hänen tapaansa jonkin klassikkoteoksen. Olen minä itse, näiden reilun 30 vuoden ajan kehittynyt ajatteleva ja tunteva ihminen. Neljän tunnin kävelyt metsissä ja kukkuloilla kesäaikaan eivät aiheuta minulle minkään valtakunnan hyvinvointia, vaan äärimmäisen käärmepelkoni vuoksi enemmänkin kauhua ja sydämentykytyksiä. Jopa lapseni tietävät, että äiti ei mene pitkään heinikkoon edes saappaat jalassa. Keino omalla kohdallani lisätä mielen hyvinvointia pitää siis olla jokin toinen.

Nuoruudessani vanhemmat ihmiset sanoivat usein, että ”nukkuminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin”, mikä lienee ihan totta. Univaikeudet vaikuttavat tunnetusti mielialaan ja yleisesti terveyteen. Väsymystä on kuitenkin hyvin monenlaista muotoa. Itse tunnistan itsessäni kausiväsymyksen, johon ei auta, vaikka kuinka sitä nukuttua rahaa laittaisi pankkiin. Ainut keino keväisin ja syksyisin omalla kohdallani on ladata akut täyteen tekemällä itselleni mielekkäitä asioita aivan rauhassa. Yksi suurimmista kokonaisvaltaista hyvinvointiani lisänneistä hankinnoista meidän kodissamme on puolisoni rakentama hieno laavu ja nuotiopaikka. Istun usein illalla laavulla nuotion räiskeessä ja kuuntelen samalla äänikirjaa. Sydämen sykkeeni laskee ja kaikki stressistä aiheutunut ylimääräinen kohina päässä on hetkellisesti poissa. Ajatus kulkee paremmin ja uni tulee levollisemmin.

Kolmen lapsen äitinä oman ajan ja tilan ottaminen ei kuitenkaan monelle ole ihan helpoimmasta päästä. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että lapsieni elämässä on monta luotettavaa aikuista minun lisäkseni. Omien vahvuuksien ja toisaalta myös heikkouksien tunnistaminen vanhempana on ollut kivinen tie. Olen kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen, että olen sen tien käynyt. Uskon, että itseni kanssa tekemäni työ on lisännyt kaikkien perheenjäsenten hyvinvointia entisestään.

Valitettavasti vanhempana oman väsymyksen tunnistaminen ja varsinkin myöntäminen ovat edelleen tabuaiheita yhteiskunnassamme. Väsynyt äiti kokee saavansa häpeäleiman päälleen lähipiiriltään, jos avoimesti ääneen kertoo olevansa uupunut ja neuvoton. Tähän epäkohtaan ovat onneksi eri tahot viime vuosina maassamme puuttuneet jakamalla asianmukaista tietoa aiheesta. Kannustankin jokaista pitämään itsestään ja mielen hyvinvoinnistaan vielä astetta parempaa huolta. Nyt ja jatkossa.

Jenni Vahamäki

Järjestökoordinaattori, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 26.7.2022:

Emma Juurijoki & Teemu Valkama
Kesätyöntekijät, MIELI Tukitalo

***

Kesän odotukset

Kesäkuussa, pitkän ja raskaan kouluvuoden päätteeksi alkoi koululaisilla odotettu ja ansaittu kesäloma. Monilla on paljon erilaisia suunnitelmia kesälle, mutta myös pelkkä kouluarjesta irtautuminen on yksi kesäloman parhaimmista puolista.

Kaikille kesäloma ei kuitenkaan aina ole pelkkää rentoutumista ja itselle mieluisten asioiden tekemistä. Vaikka lomalla koulu loppuukin ja aikaa on enemmän, ei se silti takaa sitä, että kesälomallakaan pystyisi täysin rentoutumaan ja elämään ilman jatkuvaa stressiä. Lomalla voi olla paljon kesätöitä tai vaikka ylioppilaskokeisiin lukemista. Jos koko kesä on ahdattu täyteen kaikkia itselle epämieluisia tai liikaa aikaa ja jaksamista vieviä asioita, voi siinä usein oma mielenterveys ja jaksaminen muuttua negatiiviseen suuntaan. Jos osaa jotenkin nauttia myös kaikista sellaisista asioista, jotka voivat tuntua siltä, että ne pitää tehdä väkisin, muuttuu ajattelutapa positiivisemmaksi ja stressikin saattaa vähentyä.

Lomalla on hyvä ottaa aikaa itselleen, jolloin ei tee tai ajattele mitään stressaavaa. Mielenterveys ja oma jaksaminen parantuvat huomattavasti, kun osaa ottaa arjesta omaa aikaa ja muistaa saman myös lomalla. Toisaalta tekemättömyyskään ei ole pitkällä aikavälillä hyväksi, sillä se voi lisätä paineita siitä, että lomallakin pitäisi tehdä jotain produktiivista. Loma on kuitenkin tehty rentoutumista varten, joten kenenkään ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa siitä, ettei tee mitään erikoista ja hyödyllistä. Loppujen lopuksi kaikista hyödyllisintä tekemistä itselleen on se, että huolehtii omasta mielenterveydestään, koska jos ei itse voi hyvin, voi olla vaikeaa suoriutua mistään muustakaan hyvin.

Jos tuntee olonsa stressaantuneeksi lomalla tai koskaan muutenkaan niin näistä haasteista on hyvä puhua jollekin läheiselle kuten perheenjäsenille, kavereille tai terveysalan ammattilaiselle. Tärkeintä on muistaa, että ei ole koskaan yksin tällaisissa tilanteissa ja aina voi saada apua. Toiset, jotka ovat samassa tilanteessa voivat antaa vertaistukea, mikä tuo itsellekin tunteen siitä, ettei ole asian kanssa yksin. Pelkästään jo vertaistuen saaminen voi vähentää stressiä huomattavan paljon.

Lomalle on hyvä varata esimerkiksi kesätöitä tai muuta tekemistä oman jaksamisen mukaan. Etenkin, jos kouluvuosi on tuntunut raskaalta, sitä enemmän kesälomalla olisi hyvä jäädä aikaa palautumiseen, rentoutumiseen ja voimien keräämiseen mahdollista seuraavaa kouluvuotta varten. Itselle saa olla armollinen antamalla kehon sekä mielen palautua ihan rauhassa.

Emma Juurijoki ja Teemu Valkama
Kesätyöntekijät, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 15.6.2022:

Tiina Hursti
Vapaaehtoinen Kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

***

Luonto auttaa palautumaan

Auringon lämpö hyväilee ihoa.
Linnunlaulu soi korvissa.
Pörriäinen surrailee kukkaniityllä.
Vasta niitetty heinä tuoksuu.
Hevonen hirnahtaa.
Suljet silmäsi ja huokaiset syvään.
Palaudut.

Luonto- ja eläinavusteinen palautuminen on tehokasta, eikö vain? Nämä alkusanat veivät sinut pienelle palautumismatkalle kesäluontoon. Mahtoiko siihen sisältyä ripaus nautintoa, harmoniaa, pieni kohtaaminen eläimen kanssa, rentoutuminen tai jopa ihan ilon tunnettakin. Kaikki nämä ovat palautumisen peruspalikoita ja luonnon helmasta kaikkien meidän suomalaisten poimittavissa.

Uupumisen taustalla ei lopulta olekaan stressi vaan tämä palautumisen puute.

Kehomme ja mielemme vaatii sitä, että sykkeemme todella rauhoittuu, hengitys syvenee ja sen myötä koko keho rentoutuu vaikka edes muutaman minuutin kerrallaan. Stressi ei sinällään olekaan meille haitallista, mutta palautumisen puute sitä todellakin on. Siksi palautumaan tulisikin päästä useita kertoja päivän aikana. Oikein ajoitetut mikrotauot ovat hyvinvoinnin ja jaksamisen tae parhaimmillaan.

GreenCare on toimintaa, jossa luontoa käytetään tavoitteellisesti ihmisten hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Toiminta perustuu luontolähtöisiin menetelmiin, joita käytetään erityyppisissä ympäristöissä kuten metsässä, puutarhassa tai maatilalla.

Itse, eläinavusteisten GreenCare -palvelujen tuottajana, hyödynnän metsää ja hevosia palautumisessani. Kun stressi meinaa jäädä päälle, otan hetkisen ollakseni keskellä rauhallista hevoslaumaa tai menen metsäkävelylle. Näin päädyn ihan huomaamattani tietoisen läsnäolon tilaan, jossa palautuminen automaattisesti käynnistyy.

Korona-aikana lisääntyneet digitaaliset palvelut ovat tuoneet uutuutena markkinoille myöskin digitaalisia eli työpöydälle saatavia tuotteita mikrotauoista muistuttamaan. Yhtenä mainittakoon live-streamaukset luonnosta ja sen eläimistä. On norppaliveä ja pihattoliveä hevoslaumasta. Tällainen toimii toki ensiapuna niihin hetkiin ja päiviin, kun työpöydän ääreltä ei millään pääse poistumaan. On kuitenkin tärkeää, ettei sellaisia päiviä haali itselleen liikaa!

Jospa siis seuraavalla kerralla, kun oikaiset jäseniäsi työpöydän ääreltä, et hakisikaan sitä seuraavaa kupillista kahvia. Sen sijaan kävelisit lähimpään puistoon havainnoimaan luontoa ja viisaan kehosi reaktioita.

Siihen käytetty viisiminuuttinen voi olla arvokkaimpia lahjoja, jonka itsellesi tulet antamaan!

Tiina Hursti
Vapaaehtoinen kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

Mielen tasapainoa -kolumni, Alueviesti 11.5.2022:

***

Taija Niemi
Kriisipuhelinpäivystäjä, MIELI Tukitalo

Hyvää mieltä kulttuurista

Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2019 kulttuurihyvinvointiraportin mukaan osallistuminen taide- ja kulttuuritoimintaan sekä taiteen tekijänä että taiteen kokijana voi edistää ja tukea monin tavoin mielen hyvinvointia. Taide- ja kulttuuritapahtumalla on todettu myös olevan yhteyttä päivittäiseen stressiin ja parempaan stressin hallintaan.

Itselleni kulttuuri merkitsee irtautumista arkielämästä; uusia näkökulmia asioihin, yhdessäoloa, hyvää oloa ja voimavaroja. Itse tykkään käydä erilaisissa konserteissa. Esityksen jälkeen on voimaantunut olotila ja jaksaa arkea paljon paremmin. Konserteissa tulee myös tietynlainen yhteenkuuluvaisuuden tunne. Tuntuu upealta, kun koko yleisö laulaa ja taputtaa samaan tahtiin laulun aikana. Sitä on ollut ikävä korona-aikana.

Musiikki on auttanut minua niin ilossa kuin surussakin. Minulla on niin sanottuja voimabiisejä. Soitan niitä, kun tuntuu pahalta ja soitan myös iloon tiettyjä lauluja.

Viimeiset pari vuotta olemme koronan takia joutuneet luopumaan erilaisista tapahtumista ja ystävien tapaamisesta. Olen Mieli ry:n Kriisipuhelimessa vapaaehtoisena. Siellä tämä on näkynyt ihmisissä ahdistuksena, yksinäisyytenä, jopa pelkona. Moni on kertonut, että ahdistaa, kun ei ole ketään kenen kanssa jutella tai tehdä tuttuja asioita. Kriisipuhelimessa olen silti saanut kiitosta siitä, että edes siellä on voinut jutella asioistaan ja jutella jonkun kanssa.

Mietin toiveikkuutta Kriisipuhelimessa saadun palautteen kautta. Mikä on luonut soittajalle toivoa ja iloa? Kiitollisuus siitä, että joku kuuntelee ja antaa uusia näkökulmia. Valoa soittaja usein löytää luonnosta, musiikista, kirjoista, uskonnosta ja lemmikeistä. Aina ei välttämättä huomaa itse lähellä olevia asioita, jotka tuovat itselle valoa. Olen ottanut tämän puheeksi soittajalle, minkä jälkeen moni usein sanoo, että lähteekin kävelylle taikka vain parvekkeelle tai terassille istumaan.

Nyt, kun taas kesä on tulossa monet sanovat, että aurinko tekee ihmeitä. Ihan kuin mieli piristyisi. Joskus on myös hyvä olla tekemättä mitään, ihan vain olla. Mieli rauhoittuu myös luonnossa liikkumalla. Joskus Kriisipuhelimessa muistutan siitä, että on myös hyvä pitää taukoa sosiaalisessa mediassa ja uutisten seuraamisessa, jos se lisää itselle ahdistusta ja huolta.

Ihminen usein yllättää luovuudellaan. Moni on löytänyt uusia tapoja kannatella hyvinvointiaan. Koronakaranteenin aikana sosiaalisessa mediassa järjestettiin esim. karanteenikaraokea, joka olikin hyvä keino päästä edes vähän toisten kanssa tekemisiin. Ja kuten sanottua, myös taide ja kulttuuri vaikuttavat myönteisesti hyvinvointiimme ja terveyteemme edistäen mm. henkistä kasvua, voimavaroja ja itsetuntoa.

Toivottavasti jokainen löytää oman keinonsa pitää itsestään hyvää huolta. On se sitten konserteissa käyntiä, mukava harrastus, taidenäyttelyssä käyminen tai jotain muuta.

Niin ja se voimabiisi. Yksi minun suosikeistani on Juha Tapion “Mä en pelkää”. Entä sinun?

Taija Niemi, vapaaehtoinen kriisipuhelinpäivystäjä MIELI Tukitalolla

Tuomo Kallio
Yrittäjän Kriisikeskus

Alueviesti 16.3.2022, Mielen tasapainoa -kolumni

***

Yrittäjä pärjää aina

Heti alkuun pyydän anteeksi jokaista tähän kirjoitettua stereotypiaa, mutta stereotypiat ovat usein syystä stereotypioita. Väitän myös lähes jokaisen tuntevan henkilön, johon seuraava teksti osuu.

Elämme tarinoiden aikaa. Maanantaiaamun mehevä juoru kahvihuoneessa on tarina. Markkinointi ja brändi on tarina. Jopa uutiset kertovat omia tarinoitaan järkyttävistäkin tapahtumista. Tarinoita kerromme myös itsellemme itsestämme ja toisistamme. Varsinkin sosiaalinen media on kiillotettu näyttävillä tarinoilla jatkuvasta menestyksestä.

Yrittäjistä on monta positiivista tarinaa. Yrittäjä on ahkera. Yrittäjä on joustava. Yrittäjä vastaa aina puhelimeen. Yrittäjä on talouden selkäranka. Yrittäjä pärjää yksinkin. Yrittäjä on vahva. Yrittäjä keksii aina keinon kohti uutta. Yrittäjä jaksaa. Koronarajoitusten, pakotteiden, stressin ja jatkuvan muutoksen alla yrittäjä pärjää! Moni kohta onkin totta, mutta onko joka kohdan oltava totta joka hetkessä?

Onko kääntöpuolella erilainen raskaampi tarina? Yrittäjä joutuu uhraamaan omaa ja perheen yhteistä aikaa. Yrittäjä miellyttää ja venyy asiakkaan tarpeen mukaan. Yrittäjä ottaa lainoja ja rahoituksia laskujen, palkkojen ja verojen hoitoon. Yrittäjä kaipaa mahdollisuutta sanoa kuinka välillä ahdistaa.  Yrittäjä olisi loman tarpeessa. Yrittäjä tahtoisi kaikkien rajoitusten ja säännösten keskellä lyödä hanskat tiskiin.

Miten usein kerrotaan vain positiivista tarinaa ja raskaampi tarina unohtuu? Onko positiivinen tarina myös se mitä vaadimme itseltämme, läheisimmältämme ja palveluna ollessamme asiakkaita? Miten paljon kuluu aikaa ja energiaa, kun raskas tarina on piilotettava? Yrittäjä kohtaa raskaan tarinan omina ajatuksina huonona päivänä. Ajatukset ja tunteet saattavat tulla pintaan viikonloppuna saunassa tai sängyn reunalla asioita yksin punnitessaan.

Suomen Yrittäjien yrittäjägallupin mukaan lähes joka neljäs yrittäjä on jatkuvasti ylirasittunut tai lähellä loppuun palamista. Jaksamisen haasteet korostuvat pienissä yrityksissä, joissa yrittäjän väsyminen näkyy väistämättä myös liiketoiminnassa. Saman tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes yrittäjä on hakenut apua jaksamisen haasteisiin. Tarinoiden välinen jännite näkyy tutkimuksessakin.

Miten paljon vahvempi positiivinen tarina olisi, jos raskasta tarinaa ei tarvitsisi piilotella tai käsitellä yksin? Jos voimavarat voisi kohdistaa v-alkuisen ahdistuksen ja jatkuvan stressin sijaan uuden luomiseen tai vanhan vahvistamiseen? Onneksi yrittäjien jaksaminen on nostettu myös yrittäjien itsensä toimesta näkyviin. Erilaisia yrittäjille suunnattuja tukipalveluita myös on tarjolla. Tukea tarjoaa mm. Yrittäjän Kriisikeskus, joka tarjoaa maksutonta luottamuksellista keskustelutukea elämän muutostilanteissa.

No, tunnistitko läheisen tai tutun näitä tarinoista? Voisitko sinä olla se, joka kysyy häneltä mitä kuuluu ja kertoo että olen huolissani jaksamisestasi. Voit myös kertoa, että vahvuutta on se, että uskaltaa pyytää tukea!

Tukea ja apua yrittäjän elämän muutoksiin

Hanna Takalo
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen (Sekasin-chat & viestintä)

Alueviesti 20.2.2022
Kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok

Kuten varmasti monille meistä, myös omat nuoruusvuoteni olivat ilojen ja surujen vuoristorataa. Niin neurobiologisesti kuin kulttuurisestikin nuoruus on haasteellista aikaa: ihminen on tavallaan vielä lapsi, mutta kuitenkin astumassa aikuisuuden suuriin saappaisiin.

Nuoruus on aina ajankohtainen aihe. Mitä nuorille sitten kuuluu tällä hetkellä? Jo vilkaisu uutisiin maalaa synkkiä näkymiä: esimerkiksi Ylen taannoin teettämän kyselyn mukaan pelkästään TAYS:in alueella nuorisopsykiatrian avohoidossa oli hieman yli 1400 potilasta kun vastaava luku vuonna 2014 oli 800. Opiskelijat niin toiselta asteelta korkeakoulutukseen saakka ovat kokeneet jääneensä heitteille etäopiskelujen vuoksi. Lisäksi Yle raportoi, että Helsingin seudulla alaikäisten väkivaltarikokset ovat lisääntyneet 40 prosentilla. Osasyynä näihin hälyttäviin merkkeihin on toki koronapandemia, mutta pahoinvointia on ollut nähtävissä jo ennen sulkuja ja rajoituksia.

Ovatko nuoret hauraampia nykypäivänä? Eivät toki. Syyt eivät ole yksilöissä, vaan syvemmällä rakenteissa.

Uskaltaisin väittää ilman vankkaa tieteellistä pohjaakin, että eräänä laukaisijana nuorten kasvavalle pahoinvoinnille olisi yhä kiihtyvä kilpailu ja yhteiskuntamme kovat arvot. Tiedostamattamme me aikuiset tuomme näitä yhä nuoremmille sukupolville niin arkipuheiden kuin poliittisten päätösten kautta. En usko olevani ainoa, jonka mielestä on kyseenalaista, että lukion ykkösluokkalaisen tulisi heti ensimmäisinä viikkoina tietää, mitä haluaa tehdä isona; tai että tuskin 20-vuotiaan korkeakouluopiskelijan tulisi olla itseohjautuva tehopaketti ja samalla hoitaa muut aikuisuuden vastuualueet – usein vielä yksin uudessa paikkakunnassa. Paradoksaalisesti tällainen kehitys johtaa siihen, että osa nuorista loistaa kun taas osa putoaa kelkasta kokonaan.

Neuropsykologian opinnoissani yllätyin lukiessani, minkä ikäisenä ihmisen aivot saavuttavat lopullisen kypsyyden: vasta 25-vuotiaana. Kiinnostavasti juuri päätöksenteosta ja rationaalisesta ajattelusta vastaava etuotsalohko kehittyy viimeisenä. Yhteiskunnan tämän hetkisellä tahdilla tähän ikään mennessä pitäisi olla jo valmistunut maisteriksi, olla oma ensiasunto, perustaa perhettä, harrastaa ja ties mitä – olla “upee, kapee ja nopee” kuten eräs viisas henkilö kerran kuvaili ajan henkeämme. Miten on mahdollista olla näitä kaikkia, jos biologiammekaan ei ole suunniteltu siihen?

Kehitystä ja nopeutta ihannoidaan, mutta pitäisikö meidän ottaa kuitenkin takapakkia ennen kuin luisumme ojaan? Hyväksyä, että nuoruus – ja aikuisuuskin – on matka itsensä etsimiseen. Annetaan nuorten kulkea rauhassa omaa polkuaan ja tarjotaan heille vapautta ja vastuuta sopivassa paketissa ilman jatkuvaa painostusta. Muistamme myös kertoa, että kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok. Niistäkin selvitään – yhdessä.

Kirjoittaja opiskelee psykologiaa Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja toimii Tukitalon Hyvän Mielen Vapaaehtoisena – ja myöntää, että vielä kolmenkymmenen paremmalla puolellakin etsii itseään.

Alueviesti: Tukitalon tukihenkilö muistuttaa nuoria: “Kompuroinnit ja mokaamiset ovat ok”

Tarja Jakunaho
Hyvän Mielen Vapaaehtoinen Kriisipuhelinpäivystäjä
MIELI Mielenterveys Tukitalo ry

Ahistaako?

Jo yhdestä keskustelusta voi olla iso apu

Miehet hakevat apua kriisissä vasta, kun asiat ovat jo isossa solmussa. Häpeä ja opitut miehen mallit estävät hakemasta apua.

Miehet yrittävät itsemurhaa harvemmin kuin naiset, mutta kuolevat siihen naisia useammin. Tämä todennäköisesti johtuu pääosin siitä, että miesten tavat yrittää itsemurhia jättävät pienemmän mahdollisuuden selviytyä hengissä. Siksi masennus on hengenvaarallinen erityisesti miehille.

”Jo yhdestä keskustelukerrasta saattaa olla iso apu. Kunhan vain uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen ja riskin, mikä eniten pelottaa: soittaa tai puhua jollekin. Tukea voi antaa myös kaveri, puoliso tai työterveyslääkäri, sanoo vastaava kriisityöntekijä Visa Kuusikallio SOS-kriisikeskuksesta.

Kuusikallio on työuransa aikana nähnyt lukuisia tilanteita, joissa mies raahautuu paikalle, alkaa puhua, tulppa aukeaa ja lopulta asiat alkavat valjeta yksi kerrallaan.

Miesten masennusta tutkinut ja siitä kirjan kirjoittanut MIELI ry:n erityisasiantuntija Jukka Valkonen painottaa, että miehisyys itsessään ei ole ongelma, vaikka joskus niin saatetaan argumentoidakin.

”On tärkeää arvostaa monia tapoja olla mies. Kaikkien ei tarvitse osata puhua tunteista. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikä tahansa tapa voi johtaa ongelmiin.”

Kriisi tekee kenet tahansa avuttomaksi

Miksi avun hakeminen on usein vaikeaa juuri miehille? Syitä on erilaisia, kuten miehiäkin.

MIELI ry:n kyselyn mukaan monia miehiä estää häpeä, miehisyyden odotukset, ajatus siitä, että tilanne ei ole tarpeeksi vaikea. Toisilla ahdistus on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että voimat ovat loppu. Jotkut miehet ovat kokeneet, etteivät terveydenhuollon henkilöt osaa kohdata heitä mieslähtöisesti. Toisilla ei ole hajuakaan, mistä apua voisi edes hakea.

”Moni mies jättää hakematta apua, koska pitäisi ensin tietää itse, miten ongelmat ratkaistaan”, Valkonen sanoo.

Vastaanotolla voi kertoa, mitä sillä hetkellä päässä pyörii ja miten se arjessa näkyy.

Valkonen painottaa, että psykologisesti kriisi on samanlainen kaikille sukupuolille, oli kyse sitten kehityskriisistä, avioerosta tai traumaattisesta kriisistä. Miehillä avun hakemisen vaikeuteen voivat kuitenkin vaikuttaa sosiokulttuuriset odotukset mieheydestä, opitut mallit siitä, mikä kenellekin on mahdollista.

”Perinteisiin maskuliinisuuden sääntöihin kuuluvat tunteiden näyttämisen säätely, vahvuus ja kilpailullisuus,  ajatukset itkun tai haavoittuvuuden näyttämisestä heikkoutena. Pienestä pitäen kilpaillaan siitä, kuka on kovin. Apua ei pyydetä, itse ojani kaivan”, Valkonen kuvaa.

Kun sitten liian suuren talonrakentamisprojektin keskellä tuleekin avioero tai työpaikan menetys, saattaa pudotus olla melkoinen.

”Kriisityössä huomaa, miten avuttomaksi kriisi saattaa tehdä. Esimerkiksi keski-ikäinen urallaan menestynyt yritysjohtaja, joka on siihen asti ratkonut kaiken rationaalisen ajattelun avulla, ei osaa yhtäkkiä tehdä mitään. Se on kova paikka”, Kuusikallio sanoo.

Avun hakeminen ei tarkoita luopumista opitusta

Kun mies lopulta tulee kriisivastaanotolle, on hyvä aloittaa puhuminen arkisista asioista, vaikka siitä, mistä päin mies tuli tai miten löysi vastaanoton yhteystiedot. Auttajan on tärkeää kuunnella herkällä korvalla, miten päästään alkuun. Jotkut miehistä vierastavat empaattisuutta, jota taas naissoittajat usein kaipaavat.

”Miehille on tärkeää tietää, tuliko hän oikeaan paikkaan, halutaanko häntä kuulla”, Kuusikallio sanoo.

Avun hakeminen ei tarkoita, että täytyisi muuttua miehenä.

Monet miehet myös miettivät, osaavatko he sanoa oikeita asioita. Se on turha huoli.

”Vastaanotolla voi kertoa, mitä sillä hetkellä päässä pyörii ja miten se arjessa näkyy. Sanoituksia voi hakea yhdessä. Miehen vastuulla on mennä puhumaan, auttajan vastuulla on auttaa eteenpäin”, Kuusikallio sanoo.

Valkonen muistuttaa, että avun hakemiseen ei sisälly vaatimusta siitä, että täytyisi muuttua miehenä.

”On tärkeä ymmärtää, että avun hakeminen ei tarkoita sitä, että tarvitsisi luopua jostain, mitä on oppinut. Voit olla sellainen kuin olet.”

Avun hakemista voi lähestyä samalla päättäväisyydellä kuin työasioita

Kuusikallio ja Valkonen kannustavat miehiä hyväksymään itsensä. Erityisesti hyväksymään sen, että haavoittuvuus on osa ihmisyyttä.

”Suurinta tuhoa aiheuttaa, että yrittää vastustaa sitä, mitä on tai tuntee”, Kuusikallio sanoo.

”On hyvä miettiä omien toimintatapojen peilaamista, esimerkiksi sitä, että aina toimii rationaalisesti.”

 

Rationaalisuuden hyviä puolia voi Valkosen mukaan kuitenkin käyttää vaikkapa silloin, kun etsii itselleen apua.

”Oikeanlaisen avun löytäminen ei ole aina helppoa ja se vaatii sitkeyttä. Jos ensimmäinen taho ei vastaa tarpeisiin, niin samalla päättäväisyydellä, jolla on hoitanut työasioita, voi lähestyä avun hakemista.”

Tukitalolta tukea paikallisesti ja valtakunnallisesti

Kolumni julkaistu Alueviestissä 11.9.2021

Mietipä onnellisimpia hetkiä elämässäsi. Kun tunsit olosi tyytyväiseksi, ilahtuneeksi, turvalliseksi. Sijoittuuko yksikään näistä hetkistä työn äärelle? Toivon niin.

Joskus kuulee sanottavan, ettei töissä pidä olla kivaa – siellähän ollaan töissä. Olen toista mieltä. Töissä todellakin saa olla kivaa. Päiviemme kulku ja elämämme sivu on täynnä koulutyötä, kotityötä, palkkatyötä, talkootyötä. Tästä kaikesta saa nauttia.

Sehän se elämää on, että tuntee iloa ja merkitystä sen äärellä, mitä tekee. Saa kantaa korttansa kekoon mieluiten juuri niillä lihaksilla, jotka itsellä ovat vahvimmat. Yhdessä muiden kanssa. Tulee kuulluksi ja nähdyksi. Kuulee, näkee ja ymmärtää itseään ja muita. Auttaa kaveria taakan äärellä. Pyytää apua oman taakan alla. Niin tekevät myös muurahaiset. Ne kommunikoivat, ne auttavat. Ne ovat työn äärellä kukin omalla tavallaan. Ja saavat yhdessä aikaan jotakin kaunista.

Luulenpa myös, että ne nauttivat. Niillä on oman elämänsä paras työpaikka, jossa touhutaan yhteisen hyvän, yhä suuremmaksi kasvavan, alati muuttuvan muurahaiskeon puolesta.

Mikä on sinun elämäsi muurahaiskeko? Miten sinä kommunikoit muiden kanssa? Maltatko auttaa ja tulla autetuksi? Jos kaipaat muutosta, pysähdy ja pysäytä muut ympärilläsi. Miettikää, millaista muurahaiskekoa haluatte rakentaa ja millä tavoin? Mitkä ovat teidän vahvimmat lihakset?

Minulle tärkeintä on tekemisen tapa. Minkä tahansa keon äärellä olenkaan, annan itselleni ja muille ympärilläni luvan huomata hyvä. Minun muurahaiskekoni äärellä kannustetaan ja iloitaan, yksin ja yhdessä. Kiitollisena toteankin, että minun kekoni on Hyvän mielen työpaikka®.

Myös sinun muurahaiskeostasi voi tulla Hyvän mielen työpaikka®. Tukitalolta saa siihen kannustusta, kunhan rohkenet ottaa yhteyttä. Puuhataan ja iloitaan yhdessä!

Tiina-Maija Paloranta

Kirjoittaja sparraa ja kouluttaa Mielen tasapainoa työpaikoille -hankkeessa, jota rahoittaa Leader Joutsenten Reitti

Myös sinun työyhteisöstä, muurahaiskeosta, voi tulla Hyvän mielen työpaikka®. Rohkaistu mukaan!

Lue, miten saatte sparrausta juuri teidän työyhteisöön

Liikkelle voi lähteä myös omatoimisesti, täältä löytyy tarvittava tieto: hyvanmielentyopaikka.fi

Kesätyöntekijämme Hertta Saarijärven kolumni on julkaistu paikallislehti Alueviestissä 12.8.2021:

Itsemääräämisoikeuden puolesta – “Seksuaalisesta häirinnästä pitää puhua enemmän ja kovemmin”