Vapaaehtoistyön työnohjauksesta puhuttaessa nousee usein esiin kolme kysymystä: Onko vapaaehtoistyö työtä, eikö työnohjaus ole tarkoitettu vain ammattihenkilöstölle ja tarvitseeko vapaaehtoistyön työnohjaaja erityisosaamista? Vastaus kysymyksiin on: kyllä, ei ja kyllä!
Kyllä, vapaaehtoistyö on arvokasta työtä, ei puuhastelua
Vapaaehtoisten, koulutettujen tukihenkilöiden tekemä työ on vaativaa ihmissuhdetyötä. MIELI ry:llä on siitä vuosikymmenten kokemus ja sitä arvostetaan. Työstatusta puoltaa myös työturvallisuuslain (738/2002, 55 §) määritelmä vapaaehtoistyöstä työsuojelua edellyttävänä työnä, ei harrastuksena tai talkootyönä.
Ei, työnohjaus ei ole vain ammattihenkilöstön kehittämisen menetelmä
Työnohjauksen juuret löytyvät 1800-luvun lopun USA:n ja Iso-Britannian vapaaehtoistyöstä. Hyväntekeväisyysjärjestöt palkkasivat tuolloin työnohjaajia, joiden tehtävänä oli vapaaehtoisten rekrytointi, kouluttaminen ja ohjaaminen.
Työnohjaus on sittemmin kehittynyt ihmissuhdealan opiskelijoiden ohjauksen kautta ammatissa toimivien työnohjaukseksi. MIELI ry:ssä on pyritty selkiyttämään vapaaehtoistyön työnohjauksen erityislaatua ja työnohjaukseen osallistuminen on määritelty vapaaehtoistyön tekemisen edellytykseksi.
Kyllä, vapaaehtoistyön työnohjaus vaatii erityisosaamista
Vapaaehtoistyön työnohjaajan on ymmärrettävä vapaaehtoistyöntekijöitä ja heidän työtään sekä vapaaehtoistyön erityispiirteistä ja kontekstista johtuvia vaatimuksia työnohjaukselle. Vapaaehtoistyön työnohjaajalla on oltava vahva järjestötyön tuntemus.
Suvi-Tuuli Porkka
