MIELI Suomen Mielenterveys ry on vapaaehtoistyön työnohjauksen edelläkävijä. Se on tarjonnut vapaaehtoisille työnohjausta yli 40 vuotta ja määritellyt jo vuosikymmenten ajan työnohjaukseen osallistumisen vapaaehtoistyössä toimimisen edellytykseksi. 

MIELI ry:tä ei olisi olemassa ilman paikallisia jäsenjärjestöjä ja paikallisia jäsenjärjestöjä ei olisi olemassa ilman vapaaehtoisia. Vapaaehtoiset ovat koko organisaation olemassaolon ja suurelta osin myös asiakaspalvelun kivijalka. Vapaaehtoisista onkin syytä pitää hyvää huolta, ja yksi tehokkaimmista keinoista on heille tarjottu vapaaehtoistyön työnohjaus. Työnohjaus on ihmissuhdealalla koulutuksen ohella eräs tärkeimmistä henkilöstön kehittämismenetelmistä ja arvokasta ihmissuhdetyötä tekevät tukihenkilöt ansaitsevat osaavan työnohjauksen.

Myös EU (2012, artikla 43) ohjeistaa huolehtimaan vapaaehtoisista tavalla, jonka työnohjaus voi heille mahdollistaa: 

”Vapaaehtoistoiminnan tarjoajien on varmistettava vapaaehtoisille tarvittava koulutustuki koko vapaaehtoisprosessin ajan. Lisäksi vapaaehtoistyön tarjoajien on varmistettava, että vapaaehtoiselle annetaan mahdollisuus kehittää taitojaan ja pätevyyttään ja että hänelle tarjotaan työkalut oppimisprosessien tietoiseen pohtimiseen.”

Yhdistyksen hallitus vastaa vapaaehtoisista ja vapaaehtoistyön laadusta. Hallituksen on mahdotonta kantaa vastuunsa ilman, että vapaaehtoisten kanssa ollaan tekemisissä säännöllisesti, kiireettömästi ja luottamuksellisesti. 

Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa

MIELI ry lupaa vapaaehtoisilleen, että heitä ei jätetä yksin. Vapaaehtoisten tukemiseksi on kehitetty portaittainen malli, jonka avulla pyritään välttämään vapaaehtoisten vahingoittuminen ja tukemaan heidän kehittymistään. Lakisääteisen riskien arvioinnin lisäksi vapaaehtoisille tarjotaan tukea purkukeskustelujen, takapäivystyksen ja työnohjauksen muodossa. 

Purkukeskustelu = noin 10–15 minuutin keskustelu purkupäivystäjän kanssa

Purkukeskustelu on Kaukkilan (2021) mukaan noin 10–15 minuutin mittainen keskustelu koulutetun vapaaehtoisen tai ammattilaisen kanssa. Kriisipuheluiden ja kasvokkaisen kriisitukityön puruissa on pääpaino asiakkaan kohtaamisen aiheuttamien tunnetilojen lyhyessä purkamisessa. Tarkoituksena on saada mieli tyhjäksi, jotta on mukavampi lähteä kotiin. Puruissa ei Kaukkilan mukaan ole tarkoitus mennä yksityiskohtiin, vaan säästää se työnohjaukseen, jossa voi miettiä ”syvempiä mielenliikkeitä, omaa osuuttaan dialogissa jne. Työnohjaus on siis syvempi ja pitkäaikaisempi prosessi osana auttajana kasvamisessa.” 

Husson (2020) mukaan purkukeskustelu on tunteiden ja ajatusten jakamista, purkamista ja normalisoimista, niistä irti päästämistä ja niistä luopumista. Tavoitteena on myös antaa vapaaehtoiselle nopeaa apua oman herkkyyden ylläpitämiseen ja suojelemiseen. Se on myötätunnon kasvattamista, ajatusten selkiyttämistä ja uusien näkökulmien hakemista. Se on myös työssä kehittymisen varmistamista, itsereflektoinnin ja tietoisuuden kehittämistä sekä asiakkaan kohtaamisessa syntyneen prosessin katkaisemista. Purkupäivystäjinä voivat toimia tehtävään koulutetut vapaaehtoiset sekä ammattilaiset.

Takapäivystys = ammatillista ohjausta tai vastuun siirto ammattilaiselle

Takapäivystäjät ovat ihmissuhdealan ammattilaisia. He päivystävät joko vapaaehtoisen kanssa samassa tilassa tai ovat välittömästi tavoitettavissa puhelimitse. Takapäivystäjä antaa vapaaehtoiselle neuvoja, avustaa tai ottaa asiakastapauksen hoitaakseen. He myös huolehtivat vapaaehtoisesta, mikäli hän on joutunut kohtaamaan jonkin mieltään järkyttäneen asian.

Työnohjaus = säännöllisiä 1,5 tunnin tapaamisia koulutetun työnohjaajan kanssa 

Työnohjausta hyvin lähellä olevaa coaching-menetelmää tutkineet Baron ja Morin (2010, s. 30) totesivat, että ohjausprosessin pituudella on väliä. Ohjattavien minäpystyvyyden kokemus vahvistui suorassa suhteessa prosessin kestoon. Tutkimus kohdistettiin 1–14 kerran ohjausprosesseihin, joissa yhden ohjauskerran pituus oli 1,5 tuntia. Otos oli 73 ohjattavaa. 

Vapaaehtoisen käsitys omasta minäpystyvyydestään tukee hänen kykyään toimia itseohjautuvasti vaativassa ja usein yksin tehtävässä tukityössä. Työnohjauksella voidaan vahvistaa vapaaehtoisen uskallusta toimia, osaamista ja jaksamista tehtävässä. (Mäenpää, 2020; Porkka, 2020.) 

Työnohjaus on työhön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten, tunteiden ja mielikuvien tutkimista ja jäsentämistä yhdessä koulutetun työnohjaajan kanssa. Työnohjaaja pyrkii luomaan tilanteen, jossa vapaaehtoistyöntekijöillä on mahdollisuus testata ajatuksiaan ja pohtia erilaisia vaihtoehtoja toimintatavoilleen. Se on osallistujien ohjaamista ja tukemista kokemuksellisessa oppimis- ja kasvuprosessissa, ja tarkoituksena on luoda mahdollisuuksia oivalluksille, ei jakaa tietoa. 

Työnohjauksen tavoitteena on osaava, uuden oppimiseen kykenevä ja jaksava tukihenkilö. Työnohjauksella autetaan vapaaehtoista tutkimaan itseään oppijana, tunnistamaan muutostarpeitaan, asettamaan itselleen oppimistavoitteita ja rohkaistaan häntä toimimaan niiden saavuttamiseksi. Työnohjaus auttaa vapaaehtoista näkemään myös oppimisensa tulokset ja iloitsemaan niistä. Uuden oppimisen ehto on reflektio, ja mahdollisuuden siihen tarjoaa osaava työnohjaus (Tenhunen, 2020).

Vapaaehtoisten odotukset

Palkattujen työntekijöiden satunnaisissa kohtaamisissa vapaaehtoisten kanssa tai harvakseltaan toistuvissa tukisuhteen tarkistamistilaisuuksissa jää yleensä kysymättä vapaaehtoisilta, miten he voivat tai jaksavat. Toiminnassa rasittaviin asioihin tai sen motivaatiotekijöihin ei ole aikaa tai tule tilaisuutta keskittyä. Lyhyet purkukeskustelut, takapäivystäjän antama ohjeistus tai isoilla joukoilla toteutetut virkistys-, tiedotus-, suunnittelu- ja koulutustilaisuudet eivät voi korvata luottamuksellista keskustelua pienessä, ohjatussa, ehdottoman luottamuksellisessa, osaavan työnohjaajan ohjaamassa ja vertaistukea hyödyntävässä työnohjausryhmässä. 

Yli 300:lle MIELI ry:n jäsenjärjestöjen vapaaehtoiselle vuosien varrella tehtyjen kyselyjen tulokset kertovat, että vapaaehtoiset odottavat työnohjaukselta tukea työlleen sekä mahdollisuutta purkaa kokemuksiaan ja kehittyä työssään. He odottavat myös kokemusta tehtävän merkityksellisyydestä ja kuulumisesta joukkoon sekä tilaisuutta kehittää itsereflektio- ja arviointikykyään. Ohjattavilta saatujen palautteiden mukaan näihin kaikkiin odotuksiin voidaan vastata säännöllisellä ja osaavalla vapaaehtoistyön työnohjauksella. 

Vapaaehtoistyön työnohjausta tehdään lähes aina ryhmätyönohjauksena. Vastaajat antoivat omalle työnohjausryhmälleen, esimerkiksi vuonna 2020 tehdyssä kyselyssä, huomattavan korkeat arvosanat. Kuvassa Lickertin asteikolla parhaimman arvosanan 4 tai 5 saaneiden väittämien prosentuaaliset osuudet. Kyselyyn vastasi nimettömästi 115 vapaaehtoistyön työnohjaukseen osallistunutta ohjattavaa.  

Vapaaehtoistyön työnohjaus tukee vapaaehtoistoiminnan johtamista   

Vapaaehtoistyön työnohjaus on peruskoulutuksen jälkeen säännöllisin ja tärkein toimintaan sosiaalistava ja innostava asia. Ohjattavia autetaan näkemään itsensä osana suurempaa kokonaisuutta ja ymmärtämään oman toimintansa merkitys kokonaisuudessa. Vapaaehtoinen voi työnohjauksen avulla tarkastella toimintaansa ohjaavia näkemyksiä, asenteita ja arvoja sekä arvioida, ovatko nuo näkemykset sopusoinnussa yhdistyksen toimintaa ohjaavien periaatteiden kanssa. Organisaation toiminnan ja vapaaehtoisten kokemuksen siitä on tärkeää vastata organisaation itsestään antamaa julkisuuskuvaa.   

Vapaaehtoistyön työnohjaus edistää yhdistyksen ja tukihenkilötyön perustehtävää. Se on ehdottoman luottamuksellista, tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa. Työnohjaus keskittyy tukisuhteeseen liittyviin asioihin ja tapahtuu keskustellen. Työnohjauksessa opitaan kyseenalaistamaan oman toiminnan rutiininomaisuudet ja itsestäänselvyydet. 

Työnohjaus auttaa tukihenkilöä löytämään oman yksilöllisen tapansa olla toisen ihmisen tukena, tukee uskoa itseen, antaa uskallusta tehtävään ja haastaa tukihenkilön kehittämään sekä itseään että tukitoimintaa. Työnohjaus ohjaa ymmärtämään maallikkoauttamisen erityispiirteitä ja edistää sitoutumista tukihenkilötyön eettisiin periaatteisiin, tavoitteisiin ja toimintatapoihin.   

On tärkeä muistaa, että työnohjauksen perimmäinen tarkoitus on aina siirtovaikutus: työnohjausprosessissa opittujen tietojen, taitojen ja vuorovaikutuksen mallin odotetaan siirtyvän ohjattavan tukitoimintaan niin, että hän pystyy toimimaan itseohjautuvasti ja että osaaminen koituu tuettavan hyödyksi. 

Hallituksen tehtävänä on huolehtia, että vapaaehtoistyön työnohjaajaksi valitaan järjestösektoria ja vapaaehtoistyötä ymmärtävä, tehtävään koulutettu työnohjaaja. Hallituksen on myös annettava työnohjaajalle toimeksianto, jonka puitteissa hänellä on mahdollisuus tarkkailla vapaaehtoisten jaksamista, osaamista ja motivaatiota – sekä niiden mahdollisia muutoksia. Mikäli työnohjaaja on omasta organisaatiosta, hänelle on myös turvattava oma työnohjauksen työnohjaus. 

Vapaaehtoistyössä kuormittavat tekijät

Vapaaehtoistyössä on paljon kuormittavia tekijöitä, joihin apu voi löytyä tehtävänsä osaavalta sekä valtuutensa ja rajansa tuntevalta vapaaehtoistyön työnohjaajalta. 

Yhdistys kuormittavana tekijänä

Vapaaehtoistyön johtaminen vastuineen on usein delegoitu yhdistyksen palkatulle työntekijälle. Vastuuhenkilön ehtimistä, osaamista tai mielenkiintoa tehtävään ei kuitenkaan ole aina huomattu varmistaa. 

• Noin 10 %:n osuus palkatun työntekijän työajasta ei riitä esimerkiksi vapaaehtoistyön markkinointiin, koulutettavien valintahaastatteluihin, perus- ja jatkokoulutuksiin, koordinointiin, kehityskeskusteluihin, virkistykseen, tilastointiin – ja työnohjaamiseen. Vapaaehtoisille tarjottavan työnohjauksen määrää ei saa vähentää työntekijöiden kiireisiin vetoamalla. 
• Vapaaehtoisista vastaavien henkilöiden osaamisessa voi olla puutteita, niin johtamisen kuin työnohjaamisenkin suhteen. Ammatillisen puolen kokemus ja opit eivät sovi tai riitä vapaaehtoistyössä, jota ei säätele tai turvaa työlainsäädäntö ja jonka logiikka ja sopimuskäytäntö ovat toiset. 
• Vapaaehtoistyön maailma voi olla vieras ammatillisesti orientoituneelle työntekijälle, ymmärrys vapaaehtoistyön vaikuttavuudesta puutteellinen ja asenteessa vapaaehtoisia kohtaan saattaa olla korjaamisen varaa.

Pienissä yhdistyksissä tehtävästä vastaa yleensä joku vapaaehtoisista, jolloin ehtimisen, osaamisen ja mielenkiinnon haasteet ovat hieman toiset, mutta yhtä suuret (Hiltunen, 2020). 

Yhdistys aiheuttaa kuormitusta vapaaehtoiselle, mikäli hänestä ei pidetä huolta ja hän kokee jäävänsä yksin tehtävässään. Vapaaehtoiselle voidaan antaa tehtäviä, jotka hän kokee liian vaativiksi, tehtävänkuvaus on hämärä tai tehtävän rajat ja mahdollisuudet eivät ole selvät. Vapaaehtoista kuormittavat myös riittämätön koulutus ja ohjaus, tiedonkulun kangertelu, ristiriitaiset ohjeet ja vuorovaikutusongelmat yhdistyksessä. Myös koettu arvostuksen puute tekee vapaaehtoistyöstä raskasta. 

Vapaaehtoistyön työnohjaaja joutuu toisinaan jonkin verran paikkaamaan vapaaehtoistyön työnjohdollisia tai koulutuksellisia puutteita. Osaava työnohjaaja ymmärtää vapaaehtoistyön ja sen kontekstin työnohjaukselle asettamat erityisvaatimukset – ja muistaa ohjaustyössään olla lojaali niin ohjattavilleen kuin ohjauksen tilanneelle organisaatiolle. 

Itse vapaaehtoistyö kuormittavana tekijänä

Vapaaehtoistyö itsessäänvoi olla ”koukuttavaa”, se on valittu arvoperusteisesti ja siihen liittyy usein vahva tunneside. Tehtävää pidetään merkittävänä, ja vapaaehtoinen kokee itsensä tarpeelliseksi. Vapaaehtoistyöstä voikin muodostua elämää vahvasti hallitseva asia. Vapaaehtoistyöhön voi myös leipääntyä. Palkattomaan tehtävään motivoivien asioiden tarkastelu, tukeminen ja uudistaminen ovat oleellinen osa vapaaehtoistyön työnohjausta. 

Vapaaehtoiseen voi kohdistua paineita myös tuettavan taholta. Tuettava saattaa olla hyvin tarvitseva, ripustautua tai yrittää käyttää vapaaehtoisen hyväntahtoisuutta hyväkseen, taloudellisesti tai muuten. Vapaaehtoistyön luonteeseen kuuluu, että siinä kohdattavat asiat ovat usein raskaita ja ne voivat aktivoida vapaaehtoisen omat käsittelemättömät traumat. Vapaaehtoinen voi myös altistua sijaistraumatisoitumiselle. Työnohjaus ei ole hoitoa tai terapiaa, mutta osaava työnohjaaja ymmärtää, että ohjaustilanteessa liikutaan mielen sisäisen maailman alueella ja työnohjauksella voi olla terapeuttisia vaikutuksia. Työnohjaaja on myös avainasemassa havaitsemaan vapaaehtoisen vankemman tuen tarpeen ja ohjaamaan hänet sen piiriin. 

Koska vapaaehtoisilla on ehdoton vaitiolovelvollisuus tehtävässä tietoonsa saamien asioiden suhteen, työnohjaus on ainoa säännöllisesti toistuva tilaisuus puhua tukisuhteen asioista. Näin on erityisesti pienissä yhdistyksissä, joissa ei ole palkattua henkilöstöä ja kynnys turvautua vapaaehtoiskollegan apuun saattaa olla korkea. Vapaaehtoistyön työnohjauksessa keskitytään antamaan tila puheelle ja tavoitellaan aitoa dialogia. Se on myös keino lisätä vapaaehtoisten keskinäistä huolenpitoa ja vastuunottoa ja toteuttaa malli luonnollisesta tukevasta ryhmästä. Vastavuoroinen auttaminen ja rohkaisu antavat tervetulleen lisän vapaaehtoisen tehtävään, joka usein on yksisuuntaista auttamista tai toimimista jonkin asian puolesta. 

Vapaaehtoistyöntekijöitä kuormittavat asiakastyössä samat asiat kuin ammattilaisia, ja vapaaehtoiset joutuvat kohtaamaan yhtä vaikeita tilanteita kuin palkatut työntekijät. Ammattilaisilla on tukenaan esimerkiksi työlainsäädäntö, työterveyshuolto ja toisin kuin usein yksin työskentelevillä vapaaehtoisilla, myös työyhteisö, jonka apuun voi viivytyksettä turvautua. Palkatulla henkilöstöllä on myös vapaaehtoisia useammin ammatillisen koulutuksen mukanaan tuoma kyky suojata itseään. 

Yhteistyökumppanit kuormittavana tekijänä

Yhteistyökumppaneiden, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten taholta tuleva kuormitus voi ilmetä vapaaehtoisen osaamisen ja sitoutumisen aliarvioimisena. Syynä siihen voi olla, että vapaaehtoistyön vaikuttavuudesta ei tiedetä tarpeeksi tai sitä vähätellään. 

Suhtautuminen vapaaehtoiseen voi mennä myös toiseen ääripäähän, häneltä odotetaan lähes ammatillista osaamista ja hänelle ohjataan aivan liian vaativia tuettavia. Vapaaehtoisen voidaan myös odottaa omistautuvan tuettavilleen täysipäiväisesti. Ihmissuhdealan ammattilaisiksi tiedettyjä vapaaehtoisia voidaan – vastoin kaikkia toimintaperiaatteita – yrittää käyttää jopa työntekijäpulan paikkaamiseen. Valitettavasti vapaaehtoisia kuormittavien yhteistyökumppaneiden listasta ei aina voi jättää pois oman yhdistyksen palkattuja työntekijöitä. 

Vapaaehtoinen itse kuormittavana tekijänä

Vapaaehtoinen voi itse aiheuttaa paineita vaatimalla itseltään lähes ammatillista osaamista. Hän saattaa pyrkiä antamaan vapaaehtoistyölle kohtuuttomasti aikaansa tai ehtimään mukaan kaikkeen mahdolliseen toimintaan yhdistyksessä. Osaamiseen ja ehtimiseen liittyvät rajaukset sekä vapaaehtoistyön mahdollisuudet ja rajat ovat hyväntahtoisuus pontimenaan toimivien vapaaehtoisten työnohjauksessa toistuvia teemoja. Työnohjaus auttaa vapaaehtoista tunnistamaan tukisuhteen ja tukihenkilötyön realiteetit sekä omat rajoituksensa, voimavaransa ja mahdollisuutensa ja tukee häntä mukautumaan niihin. 

– Suvi-Tuuli Porkka

Kirjoittaja on toiminut työnohjaajana ja työnohjaajien kouluttajana yli 25 vuotta. Koulutukseltaan hän on psykoterapeutti, sosiaalityöntekijä, psyk. esh. ja prosessikonsultti.

Lähteet

• Baron, L. & Morin, L. (2010). The impact of executive coaching on self-efficacy related to management soft-skills. Leadership & Organization Development Journal, 31(1), 18–38. DOI: 10.1108/01437731011010362
• EU. (2012). Volunteering Charter. European Charter on the Rights and Responsibilities of Volunteers. European Youth Forum. Noudettu 12.12.2012 osoitteesta https://ec.europa.eu/citizenship/pdf/volunteering_charter_en.pdf
• Hiltunen, S. (2020). Työnohjauksen järjestämisen haasteet pienessä yhdistyksessä. Teoksessa T. Tenhunen & S-T Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen teoriaa ja käytäntöä (s. 65–76). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys. 
• Husso, V-M. (2020, 5. elokuuta). Miksi asiakastilanteet on tärkeä purkaa. [Diasarja]. Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.
• Kaukkila, V. (2021, 26. lokakuuta). Purkupäivystäjien perehdytyskoulutuksesta. [Sähköposti].
• Mäenpää, T. (2020). Minäpystyvyyden kehittäminen ja tukeminen työnohjauksessa. Teoksessa S-T. Porkka & T. Tenhunen (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen haasteita (s. 79–90). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.
• Porkka, S-T. (2020). Työnohjaus itseohjautuvuuden tukena. Teoksessa S-T. Porkka & T. Tenhunen (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen haasteita (s. 103–117). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.
• Tenhunen, T. (2020). Reflektio – oppimisen edellytys työnohjauksessa. Teoksessa T. Tenhunen & S-T. Porkka (toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen teoriaa ja käytäntöä (s. 91–104). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys.