Miessakit ry:n koordinoimaa Miesten Viikkoa vietetään 6.-12.11.2023. Viikon teemana on Yksinäinen mies. Viikon aikana julkaisemme tekstejä miehistä ja miehenä olemisesta. Viikon ensimmäisen tekstin on kirjoittanut MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:n kunniapuheenjohtaja, rumpali-rovasti, perheneuvoja ja kirjailija Matti J. Kuronen.
POTTUILEVA PESUKONE JA MUITA MURHEITA
Leskien tukitoiminnan ryhmässä kysyin, missä suru näkyy. Kaikkien surullisten fraasien keskelle pulahti ikämiehen oivallus:” Pesukone rupesi pottuilemaan.” Pyysin selvennystä ja se vei keskelle leskimiehen yksinäisyyttä:” Ennen pesukone toimi hyvin. Kun heitin likaiset vaatteet kellarin rappuihin, toimitti pesukone ne silitettynä kaappiin, mutta vaimon kuoleman jälkeen ne jäävät siihen portaikkoon.” Elettyäni puoli vuotta leskimiehen elämää allekirjoitan kohtalotoverini kokemuksen. Huolto ei pelaa ja minä pelaan kaukalossa, missä vastapuoli ei ilmesty jäälle. Katsomossa yleisö kyllä taputtaa ja siellä istuu innokkaita faneja ja kattilanpaikkaajia jakamassa myötätuntoa ja neuvoja. Ymmärrän hyvin Jean Sibeliusta, joka kirjoitti Berliinistä sata vuotta sitten Ainolleen: ”Lupaa, ettet kuole ennen minua”. Leskeksi jääminen muuttaa miehen elämänkertaa. Hän pelkää –ja toivoo- kuolevansa ennen kumppaniaan ja on kuollessaan huolissaan siitä, miten puoliso ja muu perikunta selviää. Minäkin esittelin jo vuosia rehumestarini Tellen leskiruustinnana.
Puolison kuolema on miehelle tutkitusti kriisi. Tri Heikki Roilaksen väitöstutkimuksen mukaan veteraanien eliniän odote vaimon kuoleman jälkeen laskee keskimäärin kuudella vuodella, ellei hän muutaman vuoden aikana saa korjaussarjaa. Yleensäkin puolison kuolema lisää miehen riskiä sairastua niin somaattisesti kuin mentaalisesti, alkoholisoitua tai altistua onnettomuuksille, joihin tutkimuksissa luetaan myös itsemurha tai ainakin sen yritys. Jokainen suree omalla aikataulullaan ja päätyy parhaassa tapauksessa jalostamaan kipeimmän surun helläksi ikäväksi, jonka muistot puhkaisevat ja tekevät yksi kerrallaan kipeää.
Oman kokemukseni, tutkimusten, Leskien tukitoiminnassa ja Tuonen Tuvassa oppimani perusteella tiivistän mieslesken perimmäisen kokemuksen yksinäisyydeksi. Sen kohtaamisessa meillä on kaksi haastetta. Me suremme – ja rakastamme – tekemällä. Toinen liittyy siihen. että miehiin on aiheetta lyöty Ei puhu eikä pussaa-leima.
Todellisuudessa jätkät ovat täynnä puhetta, mutta se ei purkaudu vain paskanpuhumisena Esson baarissa tai torin kahvikojulla. Se on niissäkin avoin mahdollisuus, jos vain joku alkaisi yllättäen puhua totta yksinäisyydestään ja surustaan. Saattaa tapahtua se ihme, joka lukee Kauhavan ilmasotakoulusta saamassani kynässä: Parves on paree lentää.
Matti J Kuronen
