MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry.

Saimaan ja Vuoksen Kriisikeskuksesta apua vaikeisiin elämäntilanteisiin. MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry:ssä voi toimia vapaahetoisena.

Isä se on Isoisäkin

Isovanhemmista puhuttaessa mummot jyräävät, mutta rooli se on isoisälläkin; vaarilla, ukilla, papalla tai äijällä. Nimityksiä on lukuisia, mutta usein puhuttaessa isovanhemmista esiin nousevat mummot, jotka koetaan läheisimmiksi lastenlapsille. Yhteiskunta on kuitenkin muutoksessa, joka antaa papoille uusia mahdollisuuksia siirtää omaa perintöä sekä henkistä että kulttuurista lapsenlapsilleen. Eliniän pidentyessä papoilla on vuosikymmeniä aikaa touhuta lastenlasten kanssa, suurin osa tällä hetkellä papoista on myös saanut jo omien lasten kohdalla enemmän tilaa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, joten lasten kanssa eläminen on jollakin tavalla tuttua. Usein myös yksinhuoltajaperheiden äitien poikalapset uhkaavat jäädä ikään kuin ilman ”miehen” mallia, näissä tapauksissa yhteinen tekeminen poikien ja isoisien kanssa voi olla erityisen merkittävää kasvun- ja kehityksen kannalta.

Usein keskustellessani (oman ikäisten) isien kanssa esiin nousee syvä huokaus: ”olinpa silloin omien lasten kanssa niin nuori, kokematon ja kiireinen”. Ei hätää, jo aikoinaan psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman totesi, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista lapsuutta. Samaan tapaan voisi ajatella, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista isyyttä! Kaiken tämän voi toteuttaa lastenlasten kanssa, jos niitä on siunaantunut ja samalla vastavuoroisesti tarjota lapselle yhden turvallisen ja merkittävän aikuiskontaktin lisää. Kaikilla meillä ei ole omia lastenlapsia, mutta useat järjestötoimijat järjestävät lapsille yli sukupolvien menevää toimintaa. Mummoille ja papoille on siis käyttöä.

Vaarien touhuaminen on todella merkityksellistä. Yhdessä lastenlasten kanssa siirretään tietoa suvun historiasta, opetetaan hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuunnellaan, lohdutetaan, viihdytetään lapsia retkillä ja yhteisillä harrastuksilla, näytetään mallia perhe-elämästä sekä lisätään yleisesti ottaen lasten psyykkistä ja aineellista kapasiteettia tulevaisuudessa.

Aina meidän vaarien ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä tai suorittaa jotain, usein riittää, että olemme läsnä, se riittää!

Hyvää Isänpäivää!

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Miehet ja parisuhde

Eri ikävaiheissa parisuhteilla on erilaisia merkityksiä ja odotuksia, nuoremmilla miehillä parisuhde liittyy usein kumppanin etsintään, jonka jälkeen usein perheen perustamiseen ja isyyteen. Kaikki miehet eivät kuitenkaan halua elää parisuhteessa vaan valitsevat sinkkuelämän. Oman osansa yhteiskunnallisiin muutoksiin tuovat myös samaa sukupuolta edustavien parisuhteet. Parisuhteen vaikutuksista mielenterveyteen on tehty useita tutkimuksia. Eri ikävaiheiden välillä ei ole löytynyt suuria eroja, mutta miehillä yhteydet olivat kuitenkin selvempiä kuin naisilla. Miehillä sinkkuna oleminen ja ero olivat riskitekijöitä masennusoireille ja huonommalle itsetunnolle systemaattisesti läpi elämän. 

THL:n väitöskirjatutkija Jenna Grundström toteaa, että ”Miehillä löytyi viitteitä myös sille, että vain avioliitto olisi yhteydessä parempaan mielenterveyteen, kun naisilla puolestaan seurustelu ja avoliitto eivät näyttäneet eroavan avioliitosta mielen hyvinvoinnin kannalta”. Miesten näkökulmasta parisuhde ei ole siis itsetarkoitus, mutta sillä näyttäisi olevan merkitystä erityisesti miesten hyvinvoinnin kannalta. Toimiva parisuhde edistää hyvinvointia, mutta taas toisaalta huonosti toimiva parisuhde voi tuoda mukanaan huolia ja murheita. Voitanee sanoa, että hyvin toimivan parisuhteen kulmakiviä ovat luottamus ja sitoutuminen, se, että molemmilla osapuolilla on selkeä näkemys siitä, että yhdessä mennään eteenpäin, niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin.

Tärkeänä seikkana pitäisin myös seksuaalisuutta, johon kuuluvat läheisyys, hellyys, rakastaminen ja seksuaalisuus. Seksi liittyy parisuhteeseen ja eroaa ystävyydestä, johon seksi ei välttämättä kuulu. Toimivassa parisuhteessa tarvitaan myös kunnioitusta toista osapuolta kohtaan sekä toimivaa kommunikaatiota, jonka avulla voidaan välttää ristiriitoja ja vääriä olettamuksia. Tarvitaan puhetta, sanoja, joita ilman yhteisen ymmärryksen löytyminen on vaikeaa, jopa mahdotonta. Empatia on myös yksi kantava voima toimivan parisuhteen tavoittelussa.

Viimeisenä parisuhteen kulmakivistä haluan mainita tasa-arvon. Parisuhteessa on aina olemassa vallankäyttöä, mutta toimivan parisuhteen osalta erityisen tärkeää on, että vallankäyttöön liittyvissä asioissa tasa- arvo merkitsee kahden tasavertaisen ihmisen kanssakäymistä. Valta ei saa kasautua vain toiselle osapuolelle, joka voi johtaa väärään vallankäyttöön ja pahimmassa tapauksessa alistamiseen ja nujertamiseen, jopa väkivaltaan.

Miestutkimusten havaintojen perusteella tasa- arvo erityisesti lapsiperheissä on tärkeää, jotta voimme välttää tilanteita, joissa isistä tulee äidin pikku apulaisia. Miesten osalta hyvin toimiva parisuhde ja osallisuus esimerkiksi lapsia koskevissa asioissa edistää myös lasten hyvinvointia. Miehillä on tärkeä rooli siihen, miten pojat tulevaisuudessa voivat toteuttaa omaa maskuliinisuutta empaattisella, huolehtivalla ja kumppaniaan kunnioittavalla tavalla.

Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

 

käsi kirjan päällä ja kirjan alla seteleitä

Mielenterveysosaamista päätöksiin

Hyvä mieli! -hanke starttailee pian viimeistä vuosipuolikastaan. Hankkeen tavoitteena on viedä mielenterveysosaamista kuntiin ja toimeenpanna kansallista Mielenterveysstrategiaa alueellamme. Me osatoteuttajana viemme osaamista ensisijaisesti kuntien henkilöstölle ja kuntien päätöksenteon ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työn tueksi. Miksi mielenterveysosaamista tarvitaan kuntien päätöksissä ja toimenpiteissä? Mielen asioitahan hoidetaan terveydenhuollossa?

Ehei. Mielenterveys on paljon muutakin kuin mielenterveyden ongelmia ja niiden hoitoa. Mielenterveystyö alkaa heti ihmisen syntymästä. Mielenterveys on keskeinen voimavara, joka kuuluu ihan kaikille ihmisille, oli ongelmia tai ei. Erittäin tärkeä osa mielenterveystyötä on ennaltaehkäisevä työ ja mielenterveyden edistäminen. Se, että tuetaan ihmisten mahdollisuuksia voida hyvin. Parhaassa tapauksessa ennaltaehkäisevällä otteella vähennetään hoidon tarvetta myöhemmin.

Onkin erittäin tärkeää, että mielenterveys ja mielen hyvinvointi huomioidaan myös päätöksenteossa ennen kuin ihmisten vointi ehtii edes huonontua. Tutkitusti jokainen mielenterveyden edistämiseen sijoitettu euro maksaa itsensä monin kerroin takaisin. On kannattavampaa ennaltaehkäistä kuin lähteä korjaamaan jälkikäteen. Talouden lisäksi on totta kai tärkeää huomioida myös ihmisten hyvinvointi ja onnellisuus. Sen kannalta ennaltaehkäisy vasta tärkeää onkin.

Mitä mielenterveysosaaminen päätöksenteon tukena käytännössä tarkoittaa?  Meillä Suomessa kaikkien päätösten kohdalla tulisi aina miettiä vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Mielenterveys on oleellinen osa sitä. Kaikki lähteekin siitä, että päätöksessä kuin päätöksessä mietittäisiin, kuinka asia voi heijastua suoraan tai välillisesti ihmisten hyvinvointiin ja myös mielenterveyteen. Jos panostamme hiukan enemmän vaikkapa julkiseen liikenteeseen, voi ihmisten kulkeminen helpottua. Tämä voi puolestaan lisätä mahdollisuuksia päästä palveluiden pariin tai tavata ihmisiä. Sen sijaan huonot kulkuyhteydet voivat vaikeuttaa kotoa poistumista, ihminen jää helpommin yksin kotiin ja se voi ajan kanssa aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Tai jos panostamme varhaiskasvatukseen ja kouluun, voimme luoda lapsille paremmat olosuhteet ja ympäristön kasvulle ja kehitykselle. Monet mielenterveysongelmat juontavat juurensa jo lapsuuteen ja nuoruuteen, joten tässä on yksi erittäin tärkeä kohta miettiä päätöksentekojen vaikutuksia!

Päätöksenteossa onkin hyvä huomioida, millaisia seurauksia voi olla, jos jotakin asiaa kunnassa vähennetään tai heikennetään. Nämä resurssien vähentämiset voivat helposti johtaa hyvinvoinnin laskuun. Tärkeää on kuitenkin myös suunnata huomiota hyvinvointiin ja sen lisäämiseen. Voidaanko asioita tehdä vielä paremmin, jotta ihmiset voisivat vielä paremmin? Mitkä asiat lisäävät ihmisten hyvinvointia? Kuinka vahvistamme näitä asioita kunnassa?

Kunta on jokaisen kuntalaisen paikka. Kunnan päätökset ja toimet koskettavat kaikkia kuntalaisia. Kuntapäättäjillä on suuri vastuu kuntalaistensa hyvinvoinnista. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kunnan asukkaana voi myös vaatia mielenterveyspäätöksiä, äänestää ja tuoda ajatuksiaan esiin. Käytetään kaikki omia mahdollisuuksiamme tuoda mielenterveyden sanomaa esiin ja luodaan Etelä-Karjalaan hyvinvointia!

 

Eeva Pylkkö

Asiantuntija

Hyvä mieli! -hanke

MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kesä ei ole suoritus

Kesäkuun alkupuoli on hurjaa aikaa. Luonto puhkeaa täyteen kukkaansa rytinällä, kaikkialla vihertää ja tuoksuu, sirkuttaa ja surisee. Pakahduttavaa.

Samaan aikaan kun luonto hehkuu värikkäässä kukoistuksessaan, sen keskellä vaeltaa kesälomaansa odottavia, viimeisetkin voimansa kevään puristukseen tiristäneitä harmaakasvoisia haamuja. Oma olemus tuntuu olevan räikeässä ristiriidassa ympäröivän todellisuuden kanssa. Ja kaiken tämän keskellä pieni ihminen vetää keuhkoihinsa tuomen tuoksua ja kuulee päässään käskevän äänen: se on kesä, nyt nautitaan! Jäätelöt ja puistopiknikit, huvipuistoreissut ja mökkimatkat, matonpesut ja halkotalkoot, täältä tullaan! Tietoisuus kesän katoavaisuudesta hakkaa koko ajan takaraivossa: niin paljon kaikkea mitä pitää ehtiä tehdä ja niin vähän aikaa. Suorittajan sielu ei lepää kesälomallakaan.

Mutta entä jos on ihan poikki? Entä jos haluaisikin vain vetää kaihtimet kiinni ja mennä peiton alle? Olla ihan vaan rauhassa?

Viimeiset pari vuotta ovat olleet hurjaa aikaa. Ei ole ihme, jos elämä uuvuttaa. Samaan aikaan kun maailma on natissut liitoksistaan, meistä jokainen on raahannut mukanaan omaa henkilökohtaista kuormaansa, jonka paino ei suinkaan määräydy kantokyvyn mukaan. Monilla on ollut elämässään vuoristorataa siinä määrin että jännitystä ei tarvitse enää Linnanmäeltä hakea ja pääkin on jo valmiiksi hattaraa. Kaiken tämän keskellä on hyvin inhimillistä kaivata vain lepoa ja rauhaa, vaikka kreisiä kesämenoa olisi tarjolla vuorokauden jokaiselle tunnille.

Sillä kesä ei ole suoritus, ei mikään temppurata jonka voi laukata läpi oikein tai väärin. Kesästä voi ja saa ottaa irti sen mihin voimat riittävät. Ja jos eivät riitä juuri mihinkään, niin sekin on ok. Kesän arvoa ei mitata kiiltokuvamaisilla somepostauksilla: olennaista ei ole se, miltä oma kesänvietto muiden silmissä näyttää, vaan miltä se itsestä tuntuu.

Sillä kesä voi olla ihana ja hyvä, vaikka viettäisikin aurinkoisia päiviä sisätiloissa kaivautuneena sohvan uumeniin lempisarjaansa puoliunisena katsoen. Se voi olla jopa parasta, mitä juuri nyt voi itselleen tarjota.

Oikein hyvää ja omanlaista kesää kaikille!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Taide tekee meidät eläviksi

Kun iskee Googlen hakukenttään sanat taide ja hyvinvointi, saa lähes 2,5 miljoonaa hakutulosta. Taiteella ja kulttuurilla on toden totta paljonkin positiivisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin henkiseenkin hyvinvointiimme, tämä on todettu myös kansainvälisillä tutkimuksilla. Taide voi esimerkiksi parantaa mielialaa, vähentää sosiaalista syrjäytymistä ja lisätä itseluottamusta. Onpa taide- ja kulttuuriosallistuminen yhdistetty tutkimuksissa myös pienentyneeseen varhaisen kuoleman riskiin ja pidempään eliniän odotteeseen.

Kun olemme taiteen kanssa tekemisissä joko kokijana tai tekijänä ja suhtaudumme siihen avoimesti, hyvin usein jotakin meissä liikahtaa. Ja liike tarkoittaa sitä, että jokin menee eteenpäin. Aina se ei tunnu pelkästään kivalta: taide voi ja se saa aiheuttaa myös pahaa mieltä. Pintaan voi nousta hankaliakin tunteita, mutta jos niitä ei pelkää, niistä voi oppia paljon, kenties tuntemaan itsensä paremmin. Taiteen avulla voimme päästä käsiksi johonkin sellaiseen, mikä on meissä muuten näkymättömissä.

Tämä aika jota elämme saa meidät joskus liiankin helposti käpertymään itseemme. Mitä jos tulisimme sieltä kuoresta ulos ja kokoontuisimme yhdessä taiteen äärelle? Uskon, että siitä voi seurata paljon hyvää.

Ensi viikolla siihen on loistava mahdollisuus, kun vietetään valtakunnallista MHAWia eli Mental Health Art Weekia, hyvää mieltä kulttuurista-tapahtumaviikkoa. Täällä Etelä-Karjalassa tapahtuman järjestelyistä vastaavat MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys yhdessä Etelä-Karjalan taiteilijaseuran sekä Kaakon taiteen ja paikallisten taide- ja kulttuuritoimijoiden kanssa. Kaikille avoimia ja maksuttomia taide-ja kulttuuritapahtumia on tarjolla 24.-28.5. sekä Lappeenrannassa että Imatralla.

Tapahtumaviikon teemana ovat toivo ja rohkeus. Taiteesta saa nauttia vain katsojana tai sitten tehdä sitä myös itse: työpajoissa voi työstää niin grafiikkaa, kierrätysmateriaaleja kuin sanojakin. Kuvakävely- ja pyöräily keväisessä säässä aktivoivat mieltä ja kehoa ja auttavat näkemään oman lähiympäristön taideaarteineen uudessa valossa. Tapahtumaviikko huipentuu Tainionkosken Taiteiden Talon Kevätkarkeloihin, jossa pääsee muun muassa maalaamaan muraalia, tutustumaan taiteilijoiden työtiloihin ja teoksiin ja nauttimaan performanssitaiteesta ja runoesityksistä. Löydät koko tapahtumaviikon ohjelman täältä ja Facebook-tapahtumaan pääset täältä.

Lämpimästi tervetuloa taiteen äärelle tekemään ja kokemaan yhdessä!

Minna Mänttäri
koordinaattori, Etelä-Karjalan Mental Health Art Week
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Yksi mielen hyvinvoinnin kuukausikortti, kiitos!

Tammikuu, tuo elämänmuutosten kulta-aika. Herkkulakkoon ryhtyneet navigoivat pullatiskin ja karkkihyllyn ohi poskilihojaan pureskellen ja uutuuttaan kiiltelevä kuntosalikortti polttelee lompakossa. Kauppalistalle lisätään sekä uudet Niket että nikotiinipurkkaa. Rohkeimmat lisäävät painetta vielä tekemällä projektistaan julkisen ja raportoimalla siitä somessa: nyt lähtee, uusi vuosi ja uusi minä! Biitsikaudeksi bikinikuntoon, pääsiäiseksi pakarat piukoiksi! Hästäk kesäkunto, hästäk lehtikaalimehu!

Eikä siinä mitään. Halu voida hyvin tai ainakin paremmin on tietenkin hyvä asia. Isot ja näyttävät kevätjuhlaliikkeet toimivat toki joillekin, mutta usein liian rajut ja uhmakkaat lähdöt johtavat vain nopeaan naamalleen kaatumiseen. Siitä taas seuraa yleensä vain pahaa mieltä ja itsensä mollaamista, mikä ei tee hyvää kenellekään. Maailmassa, joka vaatii asiassa kuin asiassa nopeita ja mitattavissa olevia tuloksia, voi olla vaikea hyväksyä sitä että tie pysyvämpään muutokseen on usein hidas ja näyttää ulospäin tylsältä.

Miettikääpä sellaista tv-realitya, jossa päähenkilö pudottaisi painoaan vuoden ajan vaikkapa kilon kuukaudessa tekemällä pikkuhiljaa pienenpieniä muutoksia elämäntapoihinsa? Ei tiukkaa dieettiä, ei lähikuvia hikisestä punnertajasta kuntosalin lattialla antamassa kaikkeaan. Kuka sellaista jaksaisi katsoa?

Draama ja nopeat muutokset ovat kiinnostavampia kuin hidas puurtaminen, vaikka jälkimmäisessä on pitkässä juoksussa paljon enemmän järkeä. Ja mitä nopeammat käännökset, sitä suurempi riski ettei pää pysy muutoksessa mukana.

Hyvin usein alkuvuoden elämäntaparemontit tuntuvat myös keskittyvän ulkoiseen muutokseen ja fyysiseen terveyteen. Toki terveellinen ruokavalio ja liikunnan lisääminen vaikuttavat positiivisesti myös mielen hyvinvointiin, mutta mitä jos muutosta lähdettäisiinkin tekemään mieli edellä? Jos motiivina olisikin vanhojen farkkujen sijaan mahtua paremmin omaan mieleen?

Kysyin mieleltäni, mitä se tarvitsisi voidakseen paremmin. Se vastasi näin:

”No mutta kiitos kysymästä, kiva kuulla että hyvinvointini kiinnostaa sinua. Minä tarvitsen ainakin enemmän ja parempaa unta, puhelimen räpläämisen iltaisin voisit suosiolla jättää vähemmälle. Pitkistä ja rauhallisista kävelyistä pidän kovasti, myös joogasta ja shiatsusta, jatkathan niitä. Säännöllinen ruokarytmi ilahduttaisi minua myös niin vältyttäisiin niiltä nälkäraivareilta, tiedät kyllä mistä puhun. Viiniä lipität onneksi nykyään aika vähän, se on hyvä koska se vetää minut jälkeenpäin tosi matalaksi. Minusta on ihanaa, kun ruokit minua taiteella ja hyvällä kirjallisuudella ja luot itsekin jotain uutta. Tyhjät päivät kalenterissa tekevät minulle tosi hyvää, samoin hömppäsarjojen katseleminen, sipsien syöminen ja tyhjännauraminen läheisten ihmisten kanssa.”

Kiitos rakas mieleni, näillä eväillä siis uuteen vuoteen. Mitä sinun mielesi vastaisi?

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Kynttilä tummaa taustaa vasten

Lanttulaatikkoa ilman kyyneleitä?

Joulu tulla jolkottaa, mutta askeleet kauppakeskusten käytävillä kiihtyvät entisestään. Ensimmäiset joulukonvehtitornit ilmestyivät kauppojen hyllyille jo kaksi kuukautta sitten ja postilaatikko on pursunnut tasaiseen tahtiin kuvastoja kaikesta siitä, mitä ilman joulu ei tule.

Vai tuleeko sittenkin?

Jouluun jos mihin liittyy valtava määrä odotuksia. Satumainen kiiltokuvajoulu, jossa kauniisti puetut ihmiset istuvat sulassa sovussa herkkuja pursuilevan joulupöydän ääressä on ihanne, johon harva yltää. Loppuvuoden stressikertymä, kilometrin pituinen tehtävälista ja samaan tilaan pakkautuneet perheenjäsenet ovat räjähdysherkkä yhdistelmä. Kun soppaan lisätään vielä se, ettei omista odotuksista kerrota muille vaan oletetaan, että kaikki osaavat lukea toistensa tarpeita pelkästä kulmakarvan asennosta, ei pettymyksiltä voi välttyä.

Asetelmallisesta somekuvasta rajautuu ulos hän, joka itkee yksin keittiössä.

Perinteet ovat ihana asia, silloin kun niiden noudattamisesta aidosti nauttii. Perinteet, joihin tarraudutaan hampaat irvessä vain siksi että näin on aina tehty tai koska Alma-täti pahoittaa muuten mielensä, joutaisivat romukoppaan. Mitä jos vaihtaisi perinteen toiseen tai jättäisi väliin, antaisi vain olla? Tapahtuisiko muka oikeasti jotain pahaa? Sillä niin Alma-tädin kuin muidenkin aikuisten ihmisten tulisi oppia sietämään pettymyksiä ja ymmärtää, että maailma muuttuu ja perinteet sen mukana.

Hyvin usein on niinkin, että asiat ovat vain omassa päässä. Kukaan ei oikeasti ole vaatinut eikä pyytänyt: meille syötetty kuva täydellisestä joulusta ja täydellisestä elämästä on vain niin vahva, että se vie meidät mukanaan.

Ajattelen, että paitsi joulunvietossa, myös elämässä ylipäänsä on hyvä kyseenalaistaa oikeastaan kaikki säännöllisin väliajoin. Muuten jää helposti kiinni asioihin, jotka imevät sielun kuiviin ja vievät ilon mennessään niin joulusta kuin elämästäkin. Elänkö siten kuin haluan, näkyvätkö elämässäni ne asiat jotka ovat minulle tärkeitä? Olenko elämässäni ratin takana vai keikunko vain apukuskin paikalla?

Elänkö aidosti hyvää elämää, vai yritänkö vain toteuttaa jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?

Kun uskaltaa kysyä itseltään isoja kysymyksiä, voi löytää vastauksen siihenkin, millainen se oma, täydellinen joulu ihan oikeasti on. Kuvastojen kanssa sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Joulu on antamisen aikaa ja ihmisinä velvollisuutemme on pitää huolta toisistamme. Mutta on hyvä muistaa, että oman mielen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeämpää kuin toisten ihmisten loputon miellyttäminen.

Tuleehan aakkosissakin mielenterveys ennen rosollia.

Toivotan kaikille rauhaisaa ja omannäköistä joulua sekä parempaa uutta vuotta 2022!

Minna Mänttäri
YHES-hankekoordinaattori
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry

Sumpit pihisemään

Tänään 1.10. vietetään kansainvälistä kahvipäivää. Maailma on muuttunut, emmekä elä enää samanlaista yhtenäiskulttuurin aikaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. On kuitenkin asia, joka on ajan hampaissakin pysynyt samana: intohimoinen suhteemme kahviin.

Aikuiset suomalaiset kittaavat mokkaa keskimäärin viisi kupillista päivässä per naama. Se on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Monissa kodeissa kahvinkeitin ladataan iskuvalmiuteen jo edellisenä iltana elintärkeää aamukahvia varten ja lounaspaikkaa valitessa eniten kiinnostaa että ”kuuluuhan hintaan myös kahvi?” Iltapäivän kaffepaussi on pyhä toimitus ja keittävätpä sitkeimmät sumppisissit vielä päivän päätteeksi oikein tymäkät iltasufeet.

Itse aloitin kahvinjuonnin lukioikäisenä, jolloin opin myös kahviloissa luuhaamisen jalon taidon. Kun kaverin kanssa lintsasimme matikantunnilta ja röhnötimme velttoina teineinä kahvilan upottavilla sohvilla imien kitusiimme santsikupin santsikupillista, tuntui vahvasti siltä että elämä oli meidän omissa käsissämme ja saimme tehdä sillä mitä halusimme. Siinäpä tunne, jota näin aikuisena veronmaksajana on enää vaikea tavoittaa.

Kofeiini piristää mieltä ja joidenkin tutkimusten mukaan kohtuullisuuden rajoissa pysyvä kahvinjuonti saattaa jopa suojata masennukselta. Uskon kahvittelun hellivän mieltä myös siksi, että se on monille päivittäin toistuva rutiini. Ja rutiinit jos mitkä pitävät meidät järjissämme silloin, kun maailma ympärillä tuntuu huojuvan ja natisevan liitoksistaan. ”Eiköhän keitetä kahvit” on lauseena kuin pehmeä peitto, johon saa kääriytyä hetkeksi piiloon ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksilta.

Ennen kaikkea kahvi on sosiaalinen voiteluaine, liima joka liisteröi meidät toisiimme. Eniten kahvia olen juonut tässä elämässä seuran vuoksi, kuuluakseni laumaan. Vaikka vatsahapot kiipeäisivät jo takahampaisiin asti ja kofeiiniruuhka humisisi päässä, ojennan hymyillen mukiani kohti pannua pitelevää kättä: no kaada vielä ihan pikkuisen.

Eikä ole sellaista tilannetta, mihin kahvikupin kilinä ei sopisi. Se on läsnä niin iloissa kuin suruissakin. Kun muistotilaisuudessa, itkettyään ensin silmänsä tomaateiksi, saa eteensä muhkean palan lohiruusukkeilla aateloitua voileipäkakkua ja aavistuksen painunutta juhlamokkaa Arabian Kesti-kupissa, tuntuu ainakin hetken siltä että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Tai jos ei iloksi, niin elämäksi ainakin.

Ja jos ei tiedä, mitä tässä elämässä oikein tekisi, niin aina voi keittää kahvit.

Minna Mänttäri

Kirjoittaja on YHES-kohtaamispaikka-hankkeen koordinaattori, joka kertoo mielellään julkisesti suosivansa prameita erikoiskahveja mutta juo salaa kotona halpaa pikakahvia. 

Yksinäisyys syö elävältä

Luokan takarivissä pulpetti, johon kukaan ei enää istu. Työpaikan taukotilassa kahvimuki, johon kukaan ei enää koske. Tyhjä paikka ruokapöydässä, vuoteessa tyyny, jolle kukaan ei enää paina päätänsä.

Noin 800 suomalaista päätyy vuosittain tekemään lopullisen ratkaisun: riistämään hengen itseltään. Itsemurhayrityksiä on arvioitu olevan vuosittain 10 000-30 000. Syitä siihen, että ihminen haluaa kuolla oman käden kautta, on monia: esimerkiksi mielenterveysongelmat, vaikeat elämäntilanteet ja erilaiset kriisit. Yksinäisyys ei myöskään ole syistä vähäisin.

Yksinäisyys ei aina näy päällepäin, eikä kukaan ole siltä turvassa. Facebookin kaverilistalla saattaa olla tuhat naamaa, mutta ei silti ketään, joka hädän hetkellä tulisi ja pitäisi kädestä kiinni. Sydämen klikkaaminen somessa ei ole sama kuin tuntea toisen sydän omaansa vasten.

Vaikka YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomi on maailman onnellisin maa, jätämme aivan liian usein toisemme täällä yksin. Katsomme ohi emmekä silmiin, jätämme puhelun soittamatta, kahvit juomatta, vetoamme kiireeseen. Olemme sosiaalisia eläimiä, joille lauman ulkopuolelle jääminen on kohtalokasta. Kun on liian pitkään näkymätön kaltaistensa silmissä, alkaa uskoa itsekin omaan arvottomuuteensa.

Perjantaina 10.9. vietetään maailman itsemurhien ehkäisypäivää. Samalle päivälle osuu myös Lähde-liikkeen organisoima Lähde-päivä, jossa kannustetaan ihmisiä mukaan yksinäisyyden vastaiseen taisteluun. Siihen taisteluun ei tarvita haarniskaa tai urheaa sotaratsua, vaan jokainen meistä voi osallistua ihan omana itsenään. Tarvitsee vain kysyä toiselta pieni, mutta maailman tärkein kysymys: mitä kuuluu?

Ja mikä tärkeintä, olla myös valmis kuuntelemaan vastaus.

Minna Mänttäri
hankekoordinaattori, YHES-kohtaamispaikka
MIELI Etelä-Karjalan Mielenterveys ry

Allekirjoita kansalaisaloite Terapiatakuun puolesta

Terapiatakuu-kansalaisaloite tavoittelee kaikille nopeaa pääsyä mielenterveysapuun ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen. Allekirjoita kansalaisaloite

Joka toinen suomalainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Ehdotettu lakimuutos parantaisi hoidon saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta. Terapiatakuu rakentaisi Suomeen tehokkaan mielenterveyshoidon perustason ja täydentäisi nykyjärjestelmää tuomalla avun saataville nopeammin ja helpommin.

Kolme syytä, miksi tarvitsemme Terapiatakuun:

1. Terapiatakuu nopeuttaa pääsyä mielenterveyshoitoon.

Hoidon tarve tulee arvioida välittömästi apua haettaessa, ja oireen mukaisen terapiahoidon tulee alkaa kuukauden sisällä. Nykyisin hoidon saaminen voi kestää 7-12 kuukautta.

2. Terapiatakuu tuo mielenterveysavun terveyskeskuksiin.

Hoidon alkamiseksi ei tarvittaisi erikoislääkärin asettamaa diagnoosia. Lyhyitä psykososiaalisia hoitoja voivat tarjota koulutetut mielenterveystyötä tekevät terveydenhuollon ammattihenkilöt.

3. Terapiatakuu säästää rahaa.

Varhainen hoito ennaltaehkäisee oireen tai häiriön syvenemistä ja vähentää muiden terveydenhuoltopalvelujen käyttöä. Terapiatakuuseen sijoitettu euro tuo lähes kymmenen euron säästöt.

Jos en olisi saanut nopeasti terapiaa, en olisi nyt tässä.”
Kokemusasiantuntija Anna Eriksson

Kaikilla tarvitsevilla tulee olla matalan kynnyksen pääsy mielenterveyshoitoon. Siksi ehdotamme terapiatakuuta. Monelle lyhytkin terapiajakso riittäisi, kun avun vaikeuksiin saisi jo varhaisessa vaiheessa. “
Kansanedustaja Aila Paloniemi

Allekirjoita kansalaisaloite

Tutustu lisää Terapiatakuuseen

 

MIELI Suomen mielenterveys ry
mieli.fi

 

MIELENTERVEYS
TULE MUKAAN
TUKEA JA APUA
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY