Isovanhemmista puhuttaessa mummot jyräävät, mutta rooli se on isoisälläkin; vaarilla, ukilla, papalla tai äijällä. Nimityksiä on lukuisia, mutta usein puhuttaessa isovanhemmista esiin nousevat mummot, jotka koetaan läheisimmiksi lastenlapsille. Yhteiskunta on kuitenkin muutoksessa, joka antaa papoille uusia mahdollisuuksia siirtää omaa perintöä sekä henkistä että kulttuurista lapsenlapsilleen. Eliniän pidentyessä papoilla on vuosikymmeniä aikaa touhuta lastenlasten kanssa, suurin osa tällä hetkellä papoista on myös saanut jo omien lasten kohdalla enemmän tilaa lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa, joten lasten kanssa eläminen on jollakin tavalla tuttua. Usein myös yksinhuoltajaperheiden äitien poikalapset uhkaavat jäädä ikään kuin ilman ”miehen” mallia, näissä tapauksissa yhteinen tekeminen poikien ja isoisien kanssa voi olla erityisen merkittävää kasvun- ja kehityksen kannalta.
Usein keskustellessani (oman ikäisten) isien kanssa esiin nousee syvä huokaus: ”olinpa silloin omien lasten kanssa niin nuori, kokematon ja kiireinen”. Ei hätää, jo aikoinaan psykiatri ja psykoterapeutti Ben Furman totesi, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista lapsuutta. Samaan tapaan voisi ajatella, että koskaan ei ole liian myöhäistä kokea onnellista isyyttä! Kaiken tämän voi toteuttaa lastenlasten kanssa, jos niitä on siunaantunut ja samalla vastavuoroisesti tarjota lapselle yhden turvallisen ja merkittävän aikuiskontaktin lisää. Kaikilla meillä ei ole omia lastenlapsia, mutta useat järjestötoimijat järjestävät lapsille yli sukupolvien menevää toimintaa. Mummoille ja papoille on siis käyttöä.
Vaarien touhuaminen on todella merkityksellistä. Yhdessä lastenlasten kanssa siirretään tietoa suvun historiasta, opetetaan hyödyllisiä tietoja ja taitoja, kuunnellaan, lohdutetaan, viihdytetään lapsia retkillä ja yhteisillä harrastuksilla, näytetään mallia perhe-elämästä sekä lisätään yleisesti ottaen lasten psyykkistä ja aineellista kapasiteettia tulevaisuudessa.
Aina meidän vaarien ei kuitenkaan ole tarvetta tehdä tai suorittaa jotain, usein riittää, että olemme läsnä, se riittää!
Hyvää Isänpäivää!
Petteri Sveins, asiantuntija
Miehen mieli -hanke
MIELI Etelä-Karjalan mielenterveys ry
