Artikkelissani ”Keho ja keskusteluälykkyys työohjaajan työvälineinä” pohditaan kehon ja keskusteluälykkyyden merkitystä työnohjauksessa, erityisesti työnohjaajan roolista käsin katsottuna. Siinä tarkastellaan kehoa osana psykofyysistä kokonaisuutta, jossa elintoiminnot, liike, tunteet, sairaudet ja kulttuuri vaikuttavat toisiinsa.
Kehon ja mielen yhteys on keskeinen, sillä liikkuminen parantaa muistia, keskittymiskykyä ja oppimista. Sen on todettu lievittävän myös masennusta. Liikunnan avulla voidaan parantaa kehotuntemusta ja reaktiokykyä, mikä tukee työnohjaajaa ymmärtämään paremmin niin omia kuin ryhmäläistensä kehon viestejä.
Kehotietoisuus eli tietoisuus kehon tiloista ja niiden vaikutuksista ympäristöön, on olennainen osa tätä kokonaisuutta. Kehotietoisuus ei ainoastaan auta yksilöä sopeutumaan muutoksiin vaan myös vahvistaa yhteyttä itseensä ja muihin. Työnohjaajalle on tärkeää kehittää omaa kehotietoisuuttaan ja kuunnella kehonsa viestejä työssä, koska keho vaikuttaa jatkuvasti sekä mieleen että käyttäytymiseen. Työnohjauksessa kehon ja mielen vuorovaikutus näkyy erityisesti silloin, kun työnohjaaja seuraa ohjaustilanteessa ryhmänsä jäsenten kielellisiä ja kehollisia viestejä.
Aivotutkija Tiina Parviainen puhuu kehon, aivojen ja ympäristön yhteydestä ja korostaa, että keho välittää jatkuvasti tärkeää tietoa itsestämme ja ympäristöstämme. Kehon reaktiot, kuten liikkuminen ja kosketus, voivat parantaa vireystilaa ja hyvinvointia, ja ne vaikuttavat myös keskustelu- ja vuorovaikutustilanteissa. Kehon ja tunteiden vuorovaikutus tulee esille erityisesti työnohjauksessa, jossa tunteet ovat aina läsnä. Tunteet ja aistimukset voivat olla yhtä tärkeitä kuin järjen käyttö ja rationaalinen toiminta, ja niiden
huomioiminen työnohjauksessa voi auttaa luomaan aidompaa ja tehokkaampaa vuoropuhelua.
Kehotietoisuus ja keskusteluälykkyys ovat siis tärkeitä työnohjauksessa, sillä ne auttavat tunnistamaan ja ymmärtämään kehon ja mielen vuorovaikutusta. Työnohjaajan tulisi olla tietoinen myös omista kehoviesteistään ja tunnistaa, miten keho vaikuttaa ajatteluun ja vuorovaikutukseen. Työnohjauksessa tämä tietoisuus auttaa luomaan syvempää yhteyttä ryhmän jäseniin ja mahdollistaa aidon, tunteet ja aistimukset huomioivan dialogin.
Artikkelissani käsitellään kehon ja tunteiden yhteyttä työnohjauksessa ja vapaaehtoistyössä. Tunteet vaikuttavat niin yksilöiden kuin työryhmien toimintaan, vaikka niitä ei aina ääneen ilmaista. Esimerkiksi tutkimusten kautta on saatu selville, että naiset kokevat työssä miehiä enemmän negatiivisia tunteita kuten surua ja pelkoa, jota he eivät välttämättä ilmaise. Miehet voivat olla työpaikalla äänekkäämpiä ja tuoda näin esiin tunnetilaansa. Tunteiden ilmaiseminen on tärkeää sekä palkallisessa että vapaaehtoistyössä, ja työnohjaus alkaakin usein ”Millä mielellä tulit tänne?”- kysymyksellä. Tämä kysymys auttaa osallistujia reflektoimaan omia tunteitaan ja kehonsa viestejä. Noora Korppi (2023) esittelee kuusi etappia tunteiden käsittelyn mestariksi tulemisessa.
Ensimmäinen etappi on kehoyhteys, joka tarkoittaa kykyä lukea oman kehon viestejä, kuten väsymystä, nälkää tai stressiä. Kehon signaalien tunnistaminen auttaa myös muiden tunteiden aistimisessa. Työnohjaajan rooli on tärkeä työryhmän tunneilmaston luomisessa. Hänen tulee antaa mallia tunneilmapiiristä, joka on turvallinen ja salliva tunteiden ilmaisulle. Korppi korostaa myös tarpeiden ja rajojen tärkeyttä: on tärkeää, että jokaisella on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi, ja että rajat tunnetaan ja niitä kunnioitetaan.
Toinen etappi on tietoisuus itsestä ja omista tunteista, mikä auttaa henkilöä valitsemaan, miten reagoida erilaisiin tilanteisiin. Kolmas etappi on tunteiden ilmaiseminen, joka vaatii turvallisen ympäristön ja yhteyden omiin tunteisiin. Neljäs etappi liittyy tarpeisiin ja rajoihin, jotka vaihtelevat ajan myötä. On tärkeää, että työhön ei liitetä liian suuria paineita ja että kehon ja mielen hyvinvointiin kiinnitetään huomiota.
Viides etappi käsittelee hankalien tunteiden hallintaa, joka on tärkeää, sillä nämä tunteet voivat viestiä puuttuvista tarpeista. Viimeinen etappi on itselempeyden harjoittaminen, joka tarkoittaa itsensä hyväksymistä ja kykyä asettaa omalle persoonalleen sopivat rajat. Kehon ja mielen yhteys on erityisen tärkeä niin työnohjauksessa kuin vapaaehtoistyössä.
Kehomuisti, eli kehon muistijäljet traumoista ja kokemuksista, voi vaikuttaa ihmisen tunteisiin ja käyttäytymiseen myöhemmin elämässä. Esimerkiksi traumaattiset kokemukset voivat aktivoitua tietyissä tilanteissa, mikä saattaa johtaa kehon jännittymiseen tai hengityksen pidättämiseen. On hyvä, että henkilö antaa itselleen aikaa kohdata ja hyväksyä nämä tunteet, vaikka se ei aina ole helppoa. Kehon ja tunteiden huomioiminen työnohjauksessa voi edistää ymmärrystä ja empatiaa. Esimerkiksi turvallinen kosketus laskee kehon stressitilaa ja siten saattaa laskea stressihormoneja sekä lisätä mielihyvää.
Työnohjauksessa on tärkeää, että työnohjaajan ja ryhmän henkilöiden välinen luottamus ja turvallisuuden tunne on kohdallaan. Kehon ja mielen yhteys on keskeinen tekijä niin yksilön hyvinvoinnissa kuin työyhteisöjen toimivuudessa. Hengittämisen ja tunteiden tarkkailu auttavat työnohjaajaa säilyttämään rauhan ja hallitsemaan tilanteen (Pietikäinen 2014). Työnohjaajan on tärkeää kuunnella ja olla läsnä, jotta keskustelu etenee turvallisessa ympäristössä. Ohjaaja voi käyttää valmentavan keskustelun elementtejä, kuten keskustelun virittämistä ja kuuntelemista, jotta päästään syvällisempään työnohjaukseen. Tarkka kuuntelu luo turvallisuuden tunteen ryhmässä (Rauhala 2020).
Vapaaehtoistyön työnohjauksissa on tärkeää myös, että ohjattavat kykenevät tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan luotettavassa ilmapiirissä. Tunteiden ja kehon viestien huomioiminen parantaa yksilöiden ja ryhmien kykyä toimia yhdessä ja ratkaista mahdollisia jännitteitä. Työnohjauksessa aitoon dialogiin pääseminen on haastavaa, mutta mahdollista. Ryhmän jäsenet joutuvat jatkuvasti järjestäytymään uudelleen, vaikka kyseessä olisikin suljettu ryhmä. Tärkeää on luoda positiivinen tunneilmasto ja yhdessä oppimisen halu, sillä tämä luo parhaat edellytykset aidolle dialogille (Kulonen 2023).
Stressaavissa tilanteissa keskusteluälykkyys korostuu, sillä stressi hidastaa ajattelua ja lisää puolustuskäyttäytymistä. Negatiivisissa tunnetiloissa keskustelut voivat helposti kärjistyä, mutta ei-niin-mukavista asioista pitää voida keskustella ilman vastakkainasettelua, joka estäisi ryhmän yhteistyön (Åhman 2019).
Keskusteluälykkyys on keskeinen osa työnohjausta. Se sisältää neljä osa-aluetta: keskustelurohkeuden, oman olotilan säätelyn, kitkavoiman hallinnan ja tunnekytkökset. Rohkeus kohdata vaikeita tunteita ja tilanteita on tärkeää, mutta yhtä lailla oman olotilan säätely ja kitkan sieto auttavat työnohjaajaa navigoimaan monimutkaisissa keskusteluissa (Åhman 2019).
Ryhmän luottamus ja myötätuntoinen asenne mahdollistavat vaikeidenkin asioiden käsittelyn ilman vastakkainasettelua. Työnohjaajan on tärkeää pystyä luomaan tunnekytkös, joka syntyy, kun hän kohtaa ryhmänsä jäsenet uteliaisuudella ja ottaa heidän kokemuksensa todesta. Tällöin keskustelu etenee ja luottamus syvenee. Työnohjaajan kyky tunnistaa tunteitaan ja säädellä omaa olotilaansa on oleellinen osa keskusteluälykkyyttä ja onnistuneita vuorovaikutustilanteita (Åhman 2019).
Tunnepohjaiset keskustelut, joissa käsitellään tunteita ja niiden vaikutuksia, voivat olla haastavia mutta myös hedelmällisiä. Kun tunnepohjaisissa keskusteluissa onnistutaan avaamaan tilanne ja luomaan yhteinen ymmärrys, se parantaa ryhmän yhteistyötä ja ratkaisee ongelmia tehokkaammin. Työnohjaajan rooli on tärkeä tunteiden käsittelyssä ja niiden ohjaamisessa, sillä se vaikuttaa suoraan vuorovaikutuksen onnistumiseen (Åhman 2019; Toivola 2020).
Työnohjaajan äänenkäyttö ja kuuntelu ovat keskeisiä vuorovaikutuksessa työnohjauksissa. Työnohjaajan tulee olla tietoinen äänensävyistään, sillä ristiriita puheen ja tunteiden välillä voi johtaa väärinymmärryksiin ja luoda käsityksen, että työnohjaaja ei pidä ryhmästään. Åhman (2019) korostaa, että äänen tulee heijastaa tunteita ja työnohjauksen tavoitteita, sillä se luo tunnelmaa ja kannattelee tilannetta. Työnohjaajan äänenkäyttöä olisi hyvä harjoitella, erityisesti silloin, kun annetaan hankalaa palautetta, sillä empaattinen äänenkäyttö parantaa vuorovaikutusta. Ääni vaikuttaa meihin kehollisesti, kognitiivisesti ja psykologisesti, ja se on tärkeämpi kuin mikään opittava tekniikka.
Myös kuunteleminen on olennainen osa työnohjausta. Keskusteluälykkyys heikkenee, jos kuuntelija keskittyy vain omiin ajatuksiinsa. Åhman (2019) erottaa kuuntelun minä- ja sinä-tasoihin. Minä-tasolla kuuntelu ei ole aitoa, vaan kuuntelija odottaa omaa vuoroaan. Sinä-tasolle siirtyminen tarkoittaa, että kuuntelija on aidosti kiinnostunut toisen tunteista ja näkemyksistä. Tällöin keskustelu voi syventyä ja tuoda esille tärkeimpiä huolenaiheita. Tämä vaatii kuitenkin ryhmän keskusteluhalukkuutta ja -kyvykkyyttä.
Kehotietoisuuden merkitys on työnohjauksessa sitä, että oman kehon tunnistaminen parantaa vuorovaikutusta ja ymmärrystä muiden kanssa. Vaikka kehotietoisuus on vielä kehittymässä, niin se antaa jo enemmän kuin ottaa. Työnohjauksissa kannattaa huomioida omaa elehtimistä ja kehon viestintää sekä keskittyä eri vaihtoehtojen pohtimiseen, sillä se auttaa paremmin käsittelemään mahdollisia hankalia tilanteita. Aivomme ovat kehittyneet prosessoimaan sosiaalista informaatiota, jota ympäriltämme
saamme ja tämän informaation avulla pyrimme sitten toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Aurinkoisin työnohjauksia toivotellen Kirsi Toivola
Blogissa käytetyt lähteet:
- Korppi, Noora: ”TunneMestarin tie Jumi-Tönkkölästä Tunneyhteyden maille”, 2023 Teoksessa Hilakari, Pike (toim.), ”Paremman työelämän voimavarat” (102-120). Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
- Kulonen, M. ”Työnohjauksesta muutosvoimaa liike-elämään”, 2023, Osviitta 1/2023 s.33- 35
Palomäki, Karita & Siira, Juha: ”Kehon viisaat viestit” Kuuntele, tiedosta ja voi paremmin, 2022, Kirjapaja Helsinki, EU - Parviainen, Tiina: luento Helsingin Opetusalan messuilla 28.1.2023,
- Pietikäinen, Arto: ”Joustava mieli” Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta, 2014,
Duodecim, Helsinki, Riika - Rauhala, Ilona: ”Keskustelun voima”, 2020, Otava, Keuruu
- Toivola, K.: ”Tunneilmaston johtaminen työnohjauksessa”, 2020, Teoksessa S-T. Porkka & T. Tenhunen
(toim.), Vapaaehtoistyön työnohjauksen haasteita (s. 55-64). Helsinki: MIELI Suomen Mielenterveys ry. - Åhman, Helena: ”Keskusteluälykkyys painetilanteissa”, 2019, BALTO print Liettua
