Olen alkanut epäillä, että kenties merkittävin mielenterveyspalvelujen haaste on rakenteellinen, kirjoittaa psykologi, psykoterapeutti Sanna Aulankoski. Hän kaipaa alalle koordinoivaa tahoa. ”Nyt samoja toimivan auttamisen perusideoita pyöritellään työryhmissä vuodesta toiseen saamatta niitä täysimittaisesti käytäntöön.”

Mitä mielen päällä

Toimintaansa aloittelevia hyvinvointialueita koskevia keskusteluja seuratessa mieleen on noussut turhautuminen siihen, kuinka vaikeaa mielenterveyspalveluita on saada toimimaan ja riittämään kaikille.

Tehokkaan ammatillisen auttamisen resepti on mielestäni ytimessään simppeli: autetaan psyykkisistä häiriöistä kärsiviä ihmisiä mieltä uudistavilla, pitkälti toimivaan vuorovaikutukseen perustuvilla menetelmillä mahdollisimman pian ja niin kauan kuin tarve vaatii. Kun vielä suuri osa ihmisistä tuntuu allekirjoittavan tällaisen toimintatavan, miksi sen toteuttaminen on niin hankalaa?

Usein ajatellaan, että mielenterveyspalvelujen riittämättömyys johtuu niiden aliresursoinnista ja se taas siitä, ettei mielenterveyttä arvosteta yhteiskunnassa riittävästi. Niinkin voi olla.

Olen kuitenkin alkanut epäillä, että kenties jopa merkittävin haaste on rakenteellinen: on liikaa keskenään kiisteleviä ammattiryhmiä, teoriasuuntauksia ja samoja asioita kuvaavia päällekkäisiä käsitteitä eikä – mikä ratkaisevinta – tahoa, joka voisi sovittaa yhteen erimielisyydet ja koordinoida järkevän toimintatavan. Siinä kenties keskeinen syy sille, että samoja toimivan auttamisen perusideoita pyöritellään työryhmissä vuodesta toiseen saamatta niitä täysimittaisesti käytäntöön.

Mistä nyt pitäisi puhua

Olisi hyvä puhua enemmän siitä, mitä paljon puhutulla ennaltaehkäisyllä tarkoitetaan ja erottaa keinot, joilla ihmiset itse voivat ehkäistä psyykkisiä häiriöitä siitä, mitä ammattilaiset voivat tehdä.

Ammattilaisten keinot ovat käsittääkseni kolmenlaisia: 1) tiedon jakaminen mielenterveyden häiriöitä tutkitusti ehkäisevistä keinoista, 2) valmennus, joka tähtää niiden omaksumiseen sekä 3) kaikki lapsiin, nuoriin ja perheisiin vaikuttava mielenterveystyö, sikäli kun se ehkäisee aikuisuudessa ilmeneviä häiriöitä.

Ilman asian täsmentämistä ennaltaehkäisy jää vain epämääräiseksi puheeksi ja toiveajatteluksi.

Lisäksi olisi hyvä puhua ennaltaehkäisyyn ja hyvinvointiin keskittymisen mahdollisista ongelmista kuten siitä, että niiden nimissä autetaan liiaksi niitä, jotka eivät apua niin paljon tarvitsisi. Tähän sudenkuoppaan langetaan, jos entistä suurempi osa auttajista keskittyy verraten hyvin pärjääviin työssäkäyviin, joille jo nyt on paljon (mielen)terveys- ja hyvinvointipalveluja.

Hyvinvoiviin ja lievästi oireileviin panostamista saatetaan perustella sillä, että heidän pitämisensä terveenä vähentää vakavampien häiriöiden hoidon tarvetta. Tällöin jää huomaamatta, etteivät monet heistä ole edes riskissä sairastua vakavammin, jolloin heihin satsaaminen sitoo vain turhaan rajallisia resursseja. Tämän pulman välttämiseksi olisi mielestäni syytä toteuttaa ennaltaehkäisyä mahdollisimman pitkälle tietoa jakamalla sekä digitaalisin keinoin, jolloin ammattilaisten ajatus- ja vuorovaikutuskapasiteetti voitaisiin suunnata sitä enemmän tarvitseville.

Taustasi kolmella lauseella

Ammatillisen taustani voisi jäsentää kolmeen painopisteeseen: työelämän problematiikkaan, ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan ja ihmistieteiden filosofiasta inspiroituneeseen kirjoittamiseen.

Olen työskennellyt suuren osan tähänastisesta työurastani työuupumuksen, työpaikan ristiriitojen ja muiden työelämän teemojen parissa. Olen soveltanut ratkaisukeskeistä ajattelutapaa niin niissä kuin toimiessani psykoterapeuttina.

Auttamisen ohella olen harjoittanut intohimoani, tieteenfilosofiaa, ja kirjoittanut käytännön työn ja itsensä kehittämisen tueksi kirjoja, joissa on filosofinen, käsitteitä pohtiva ja jäsentävä ote.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Tuo lause nostaa esiin meneillään olevaan hyvinvointibuumiin liittyviä kysymyksiä. Tutkitusti varmaa on, että mielenterveyden häiriöistä kärsiviä voidaan auttaa ammattilaisten interventioin ja se on tärkeä keino vahvistaa ihmisten mielenterveyttä.

Sen sijaan siitä, voitaisiinko psyykkisesti terveiden mielenterveyttä ja hyvinvointia entisestään lisätä ammattiauttajien menetelmin ei tietääkseni ole näyttöä. Ja miksi siihen edes pitäisi pyrkiä?

Onnellisuus ja hyvinvointi ovat tärkeitä asioita. Ne myös koskettavat jokaista. Jokainen voi muista ihmisistä välittämällä sekä ammattiaan tai muita taitojaan harjoittamalla edistää toisten hyvinvointia.

Tulisi kuitenkin nähdä näiden pyrkimysten rajat ammatillisessa auttamisessa. Kuten todettu, sen saralla hyvinvointiin voidaan vaikuttaa psyyken häiriöistä kärsiviä auttamalla ja kenties myös näitä häiriöitä ehkäisemällä. Lienee perusteetonta kuvitella, että ammattiauttajilla olisi siihen muita väyliä, ja siksi liika keskittyminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin myönteisiin teemoihin saattaa vain johtaa palveluihin, jolla ei ole todellista vaikutusta.

Kriisit kuuluvat elämään

Pitää paikkansa. Kuten ajatellaan, kriisejä on monenlaisia kuten kehityskriisejä, elämäntilannekriisejä ja traumaattisia kriisejä. Ne vievät voimia ja kuluttavat mutta voivat myös kasvattaa.

Kriisi ei ole ehkä tällä hetkellä erityisen trendikäs käsite, mutta sille voisi olla tarvetta. Se voisi auttaa muistamaan, ettei kaikkea ahdistusta ja alakuloa tule mieltää ongelmiksi, joiden suhteen tulisi olla nollatoleranssi tai joita pitäisi käsitellä terveydenhuollossa.

On hyvä, että psyykkisiin häiriöihin yhdistetty stigma on vähentynyt ja apua haetaan aiempaa matalammalla kynnyksellä. Toisaalta ongelmallista on, jos valtaosa ihmisistä alkaa kokea tarvitsevansa tavallisen elämänsä haasteisiin mielenterveysammattilaisten apua.

Viimeisin mielenterveystekosi

Yhden kriittisen kommentin sanomatta jättäminen eräällä keskustelufoorumilla.

Olen vuosien varrella oppinut, että se, mikä tuntuu itsestäni innostavalta ajatuksenvaihdolta saattaa tuntua toisesta vääränlaiselta haastamiselta ja alkanut hyväksyä sen, ettei väittely kuulu aina ammattiauttajien keskustelukulttuuriin. Ongelmakaan se ei ole siinä mielessä, että käytännön mielenterveystyössä kriittistä keskustelua tärkeämpiä ovat muut asiat kuten aito kiinnostus ihmisiin ja halu auttaa.

Mistä saat iloa ja energiaa

Juuri nyt saan eniten iloa kahden pienokaisen kehityksen ja mielen oikkujen seuraamisesta – varsinkin silloin, kun olen saanut energiaa hyvistä yöunista.

MIELI henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI.