MIELI henkilöjäsenet

MIELI henkilöjäsenet -yhdistyksen verkkosivu

  • Etusivu
  • Yhdistys
    • Yhdistys
    • Tietosuoja
      • Jäsenrekisterin tietosuojaseloste
  • Jäseneksi
  • Vaikuttaminen
  • Mielenterveysviestintä
  • Varainhankinta
  • Vapaaehtoiseksi
  • Ota yhteyttä
  • Ajankohtaista

mielenterveysseurat.fi

Olet täällä: Alkuun / Arkistot: Yleinen

Nuori näkyväksi: Kuuntele, kuuntele, kuuntele 

6.5.2025

Jokainen nuori tarvitsee tulla nähdyksi – se on yhtä perustavanlaatuinen tarve kuin nälkä. MIELI Henkilöjäsenten keskustelutilaisuus antoi meille kaikille eväitä nuoren parempaan kohtaamiseen.

Paneelissa keskustelivat nuorisopsykiatriaan erikoistuva lääkäri Meri Larivaara, HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki ja erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen. Keskustelua juonsi psykologi Juho Mertanen.

Tilaisuudessa syvennyttiin nuoren kohtaamiseen asiantuntijoiden ja osallistujien vuoropuhelun kautta.

Panelistit (koostekuva) tilaisuudessa 13.3.2025 Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve: lääkäri Meri Larivaara, HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki, erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen sekä juontaja ja psykologi Juho Mertanen MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksesta.
Panelistit Meri Larivaara, Veli-Matti Rinnetmäki ja Gretel Ruuskanen sekä juontaja Juho Mertanen.

 

Mitä mielen päällä päivän teemasta?

”Meistä jokaisen pitäisi tulla kohdatuksi ja saada tunne, että minä riitän”, painottaa erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen.

”Nuorelle nähdyksi tuleminen on erityisen tärkeää – hän vasta rakentaa identiteettiään ja minäkuvaansa. Kohtaamisen tulisi kertoa: sinä olet merkityksellinen”, sanoo lääkäri Meri Larivaara.

Veli-Matti Rinnetmäki HJK ry:stä muistuttaa, että vaikka päivän teema – nuoren näkyväksi tekeminen – vaikuttaa pinnalta katsoen yksinkertaiselta, se on supermonimutkainen. ”Tiedämme periaatteessa, miten pitäisi toimia, mutta toteutus ei ole aina helppoa.”

Millainen on läsnä oleva aikuinen?

Tilaisuutta varten kysyttiin helsinkiläisen koulun yläasteen yli sadalta 14–16-vuotiaalta nuorelta, millainen on heidän mielestään läsnä oleva aikuinen.

Vastauksista nousi esiin kaksi ydinteemaa: kuunteleminen ja yhdessä tekeminen.

Nuori pöydän ääressä, piirroskuva. Kuvassa teksti: Nuoren toivomus_ "Ei mitään niin ihmeellistä, kunhan ollaan yhdessä."

Nuorten mukaan läsnä oleva aikuinen:

  • on aidosti kiinnostunut heidän elämästään
  • viettää aikaa yhdessä
  • kuuntelee – ei tuomitse eikä tarjoa heti valmiita ratkaisuja.

Nuoret mainitsivat läsnä oleviksi aikuisiksi monenlaisia henkilöitä: äiti, isä, mummi, vaari, isovanhemmat, veli, isosisko, täti, isäpuoli, kummi, valmentaja, tanssinopettaja, kuraattori, sijaisvanhempi, kaveri, ystävä, siskopuoli, kaverin vanhemmat, opettaja, koulun henkilökunta, äidin miesystävä – ja jopa hänen koiransa ja marsunsa.

”Ei mitään ihmeellistä – kunhan ollaan yhdessä”

Äitin kanssa on kiva katsoa jotain sarjaa tai leipoa, ja joskus on ihan vaan mukava puhua sen kanssa, vaikka emme tee mitään niin ihmeellistä.

Mun vanhemmat on mulle tärkeitä. Ne kuuntelee, tukee, kannustaa, ymmärtää, välittää, auttaa. Me piirretään paljon yhdessä ja muutenkin pelleillään.

Tykkään mennä reissulle vanhempieni kanssa tai syödä vaan vaikka päivällistä kaikki samassa pöydässä.

Minulle tärkeää on se, että vaikka vaan viettää aikaa kanssani.

Meri Larivaara kommentoi: ”Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen tapahtuu usein arkisessa yhdessäolossa – vaikka pelin, maalaamisen tai yhteisen ruokahetken äärellä.”

Veli-Matti Rinnetmäki nostaa esiin harrastukset: ”Monille vanhemmille paras keskusteluhetki nuoren kanssa on autossa matkalla treeneihin tai sieltä kotiin.”

Gretel Ruuskanen muistuttaa: ”Nuori ei kaipaa heti ratkaisua – vaan kuuntelevaa aikuista ja sellaista, joka ei tuomitse heti.”

Kuuntele – älä kiirehdi ratkaisemaan

Jos äidille menee kertomaan jostain omasta ongelmasta, hän haluaa usein tehdä asialle jotain heti, ja vaikka se onkin usein hyvä asia, joskus haluaisin vaan hänen kuuntelevan.

Odotan aikuisilta, että nuorten viihtymistä arvostetaan, ollaan heidän lähellään ja kuunnellaan, kun joku puhuu huolestaan – eikä tuomita heti ilman, että edes kuunnellaan.

”On tärkeää, että nuori saa sanoo asiat ensin itse ääneen. Vasta sitten voidaan pohtia, tarvitseeko reagoida”, Gretel Ruuskanen sanoo.

Veli-Matti Rinnetmäki nostaa esiin aikuisen haasteen: ”On vaikeaa kuunnella nuorta ja samalla yrittää tunnistaa, tarvitaanko ratkaisua vai onko nyt tärkeämpää olla lähinnä läsnä ja kuulla.”

Molemmille on hetkensä.

Älä jätä kysymättä vaikka nuori vastaa ”ihan sama”

Toivoisin, että vanhempani välillä kyselisivät minulta enemmän päivästäni, ystävistäni, harrastuksistani tai että he kysyisivät, miten menee.

Vaikka nuori vastaisi lyhyesti – ”ihan OK”, ”ihan sama” – älä jätä kysymättä.

”Nuoret eivät aina osaa sanoittaa ja tunnistaa tunteitaan. He vasta harjoittelevat. ’Ihan sama’ voi olla osa sitä pohdintaa”, Gretel Ruuskanen sanoo.

Gretel Ruuskanen, kasvokuva. Kuvan päällä teksti: Tunteet on tärkeä oppia sanoittamaan.

”Nuori harjoittelee: ollaan etäällä, tullaan lähelle. Se on ihan OK.”

Nuoren käyttäytyminen voi vaihdella päivän aikana paljon. Hän saattaa vetäytyä omaan huoneeseen, mutta silti kaivata läsnäoloa.

”On tärkeää, että nuori kokee: minulta kysyttiin. Voi olla, että vastaus tulee vasta useamman kysymyksen jälkeen.”

Aina ei tarvitse ratkaista – joskus riittää, että olet siinä

Välillä on hyvä analysoida tuntemuksiaan ja välillä antaa asioiden vain liukua eikä ryhtyä kaivamaan itseään.

Joissakin tapauksissa halaukset ovat yksinkertaisesti välttämättömiä.

Minulle aikuisen tuki on, että hän on tukenasi vaikeina aikoina ja lohduttaa sinua, kun tunnet olosi alakuloiseksi, tuomitsematta sinua.

Toisinaan tärkeintä on vain olla nuoren rinnalla, ei analysoida tai ratkaista.

Kun nuori sanoo: ”En tarvitse ketään”

En tarvitse ketään aikuista joka kuulisi minut. Pärjään hyvin yksin, ja jos jotain asioita tulisi, kertoisin kavereilleni. Jos minulla olisi tukeva aikuinen, niin haluaisin sen olevan ihminen, kenen kanssa voisin välillä vain viettää aikaa.

Tällaiset kommentit pysäyttävät.

Nuoruuteen kuuluu halu itsenäistyä ja rakentaa identiteettiä ikätovereiden kautta. Silti aikuisen tuki on tärkeää – myös silloin, kun nuori ei sitä myönnä tarvitsevansa.

”On todella surullista, jos nuoresta tuntuu, että hän ei tarvitse ketään aikuista”, sanoo lääkäri Meri Larivaara.

”Ehkä taustalla on kokemus siitä, että aikuiset eivät ole olleet häntä varten. Nuori on kasvanut ajatukseen: ’En tarvitse ketään’.” Herää kysymys – mikä on kokemuksen juurisyy?

Psykiatri Reijo Laitinen osallistuu Oodissa keskusteluun ja huomauttaa, että nuoren lausahduksessa voi olla myös kieltämisen sävyä.

Yksikin välittävä aikuinen voi muuttaa kaiken

Kaikilla nuorilla ei ole ympärillään turvallista tai kannustavaa aikuista. Toisinaan kokemus tuesta voi olla ristiriitainen.

Eräs nuori kirjoitti:

Minulla on sellainen olo, ettei ole yhtäkään aikuista, joka kannustaa minua. Tärkein on mummi. Hän on aina auttanut vaikeissa tilanteissa ja oikeasti tunnen hänen rakkauden voimakkaasti. Haluan vaan jotain kannustusta ja kivoja sanoja.

Toinen kertoi vaikeista kokemuksistaan avoimesti:

Puhutaan vanhempien kanssa aika paljon. Ala-asteella olin pahasti kiusattu. Olin itsetuhoinen, todettiin syömishäiriö ja muutenkin masentunut. Suurimman tuen kyseisenä aikana sain äidiltä, vaikka me ei olla ikinä oltu mitkään parhaimmat ystävät.

Nämä kertomukset muistuttavat siitä, kuinka monin tavoin nuori voi rakentaa tai joutua rakentamaan suhdettaan aikuisiin – ja kuinka suuri merkitys voi olla yhdelläkin pysyvällä, välittävällä aikuisella.

Huomaa hyvä silloin, kun olette yhdessä

Yksi nuori kertoi:

Mun äiti kuulee kaikki draamat ja kaiken muun, mitä nyt vaan on mielen päällä. Minulle tulee kuultu olo, jos toinen henkilö reagoi jotenkin sanomaani asiaan.

Toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki nostaa esiin urheilumaailmasta tutun periaatteen: valmentajalle ohje on keskittyä palautteessa siihen, mikä meni oikein. Tällöin pelaajat alkavat toistaa niitä asioita.

Sama pätee arjessa: ”Huomaa hyvä myös muissa tilanteissa – se rakentaa yhteyttä. Tekemättä jääneet asiat huomataan helposti, mutta hyvää tulisi nähdä enemmän ja silloin tällöin ohjata.”

Veli-Matti Rinnetmäki, kasvokuva. Kuvan päällä on teksti: Huomaa hyvä, kun olette nuoren kanssa yhdessä.

”Ei tarvitse odottaa erityistä tilannetta. Huomaa hyvä silloin, kun olette yhdessä.”

Erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen muistuttaa turvallisen tilan merkityksestä. Aikuisen on hyvä tiedostaa, millä tunnetilalla hän menee tilanteeseen. ”Oletko valkoinen taulu, johon nuoren on turvallista kirjoittaa?”

Hänen vinkkinsä on yksinkertainen mutta tehokas: hengitä syvään. Mieti, tarvitseeko tilanteeseen reagoida – ja millaisen tunteen jätät jälkeesi.

Aikuisen on ensin rauhoitettava itsensä

”Jos nuoren jokaiseen huonoon käytökseen vastaisi samalla tunteella, elämä olisi yhtä konfliktia”, pohtii Veli-Matti Rinnetmäki ja kysyy erityisluokanopettajan kokemuksia pärjätä haastavissa tilanteissa.

Gretel Ruuskanen korostaa, että aikuinen tarvitsee omat keinonsa olla työkunnossa ja valmiina päivään, joka sisältää paljon sosiaalista vuorovaikutusta. ”Minulla auttaa urheilu – kun pääsen vähän nyrkkeilemään, olen taas valmis kehään.”

Aikuisen pitää tunnistaa omat tunnereaktionsa ja kyetä säätelemään niitä.

”Työnkuva antaa tukea. Emme vastaa ensisijaisesti tunne edellä, vaan ammattilaisena. Ja ehkä sitä yrittää ymmärtää oppilaita. Jostain syystä erityisluokalla ollaan, ja erityisyys tarvitsee tukea.”

Koulun arjessa turvaa tuovat rakenteet ja yhteiset säännöt. ”Jos säännöistä poiketaan, kaikki tietävät, miten siihen reagoidaan”, Gretel Ruuskanen sanoo.

Oodin ryhmätilassa Psykiatri Reijo Laitinen osallistuu keskusteluun ja kannustaa tunnistamaan oman roolinsa ja sen rajat. ”Vanhempana ja isovanhempansa olemme ihan eri roolissa kuin muissa tehtävissä.”

Tunteita ei tarvitse padota, mutta ne voi jakaa viisaasti

”Jokainen tunnereaktio ei kuulu työtilanteeseen”, sanoo Meri Larivaara. ”Ne täytyy joskus säilöä sivuun ja purkaa myöhemmin vaikka työkavereiden kanssa.”

”Minulle tärkeitä työkaluja ovat työnohjaus ja pienet palauttavat hetket päivän mittaan. Kotonakin voi palata päivän tunnelmiin.”

Gretel Ruuskanen korostaa jokaisen omaa hetkeä ja taustaa ja sen kunnioittamista. ”Me kaikki tulemme tähän hetkeen omasta elämäntilanteestamme. Se ansaitsee kunnioitusta. Mutta nyt olemme tässä – mitä alamme tehdä yhdessä.”

Juontaja Juho Mertanen jakaa arjen viisautta päiväkodin maailmasta: ”Joidenkin päiväkotien portissa lukee: ’Laita puhelin pois, nyt valmistaudut päiväsi tärkeimpään kohtaamiseen’.”

”Sama muistutus voisi olla kotiovella.”

Paneelissa Gretel Ruuskanen, Meri Larivaara, Veli-Matti Rinnetmäki ja juontaja Juho Mertanen. Kuvan päällä teksti: Tule mukaan - mielihenkilojasenet.fi
Miten suhtautua nuoren pettymyksen kokemuksiin? Entä epärealistisiin unelmiin? Aihe herätti vilkasta keskustelua Oodin ryhmätilassa ja chatissä.

Pettymyksiä ei pidä vältellä – niistä kasvetaan

Keskustelun kuluessa Riitta Pihlajamäki nosti esiin tärkeän kysymyksen: miten vanhemmat, varhaiskasvattajat ja opettajat voivat tukea lapsia ja nuoria pettymyksien kestämisessä – sillä elämässä niitä tulee väistämättä vastaan.

Panelistien yhteinen kokemus on, että tärkein tapa oppia kohtaamaan pettymyksiä on harjoitella niitä ja kohdata epäonnistumiseen liittyviä tunteita – yhä uudestaan ja uudestaan.

”Lasta ei voi suojella pettymyksiltä ilman seurauksia”, Gretel Ruuskanen sanoo. ”Teemme nuorille ja lapsille hallaa, jos emme päästä heitä kokemaan pettymyksen tunteita.”

Veli-Matti Rinnemäen kertoo arjesta: ”Eilen kolmivuotias heitti Kimblen nappulan seinään, kun ei tullut haluttua tulosta. Tilanteessa ei auta sanoa, että en enää pelaa kanssasi – vaan jatkaa ja ohjata. Kyllä se siitä.”

Valmentaja ja soitonopettaja voivat vahvistaa elämäntaitoja

Veli-Matti Rinnetmäki tuo keskusteluun urheilun näkökulman: ”Urheiluseurassa laitamme lapset usein kilpailemaan keskenään – opetamme että joku voittaa ja joku häviää. Vanhemmille joudumme välillä muistuttamaan, että aina ei voi voittaa. Urheilussa tulee väistämättä hetkiä, jolloin oma lapsi kokee pettymyksen.”

Urheilussa odotukset ovat usein korkealla. Pettymykset kuuluvat peliin – ja juuri niistä voi kasvaa eniten. Valmentajan rooli on tärkeä, kun yhdessä käydään läpi, miksi ei päästy finaaliin ja mitä se oikeastaan tarkoittaa. ”Aina on seuraava peli”, Veli-Matti Rinnetmäki muistuttaa.

”Aikuisen tehtävä on osoittaa, että hän luottaa nuoreen ja tämän kykyihin. En minäkään kotona heti ryntää ratkaisemaan 12-vuotiaan turhautumista matematiikan tehtäviin. Ei aina tarvitse sanoa, että minä kannan sinua. Tärkeämpää on välittää viesti: olen tässä vierelläsi – sinä pystyt tähän.”

Työelämän kehittäjä, tohtori Eeva Mäkinen kuvaa, miten soitonopettaja voi tukea nuorta kahdenkeskisessä opetustilanteessa. ”Suhde voi kestää jopa 12 vuotta. Vaikka en aina olisi se paras opettaja tälle nuorelle, voin silti välittää ja kuunnella. Taide ja musiikki tarjoavat yhteisen väylän tunteiden välittämiseen.”

Nuorta on tärkeä auttaa sanoittamaan tunteitaan

MIELI ry:n asiantuntija Elina Marjamäki sanoo, että Sekasin-chatissä nuoret kertovat usein siitä, kuinka he puolestaan yrittävät suojella aikuisia omilta tunteiltaan.

”Nuoret pelkäävät, että vanhemmat tai opettajat eivät kestä heidän pahaa oloaan. He ’pyöristävät kulmia’, vaikka oikeasti kaipaisivat vain kuuntelua ja rinnalla kulkemista.”

Gretel Ruuskanen sanoo, että aikuisen on uskallettava olla tunteiden äärellä – myös vaikeiden. ”Joskus nuoren ahdistus ei olekaan varsinaista ahdistusta, vaan ennemmin jännitystä, pelkoa tai ärtymystä.”

”Tunteet on tärkeä oppia erottamaan ja sanoittamaan: ’Nyt harmittaa, jännittää tai ottaa päähän’. Kun tunteet saa nimettyä, niitä ei tarvitse pelätä – ne vain ovat.”

Terveystiedon opettaja Petra Vuorela tuo esiin nykykulttuurin vaikutuksen: ”Kännykkä toimii monelle nuorelle kuin tutti. Kun tulee paha mieli, tunne torjutaan dopamiiniruiskeella – somella, pelillä, selailulla. Mutta juuri tuossa hetkessä olisi mahdollisuus kohdata tunne, sanoittaa se ja vahvistaa pettymyksen sietokykyä.”

”Me aikuiset emme ole itse kasvaneet tämän kännykkäkulttuurin keskellä. Nyt kohtaamme ensimmäistä kertaa sukupolven, jolle kännykkä on ollut osa elämää koko ajan. Meidän on opeteltava ymmärtämään sitä – ja löytämään uusia tapoja olla nuoren tukena tunteiden äärellä.”

Aikuisen siedettävä myös omaa epämukavaa oloa

Riitta Pihlajamäen kysymys koskettaa vanhempien monia pelkoja: mitä tehdä, kun nuori kärsii vakavista haasteista, kuten koulukiusaamisesta, syömishäiriöstä tai pitkäaikaisesta kyvyttömyydestä opiskella?

Meri Larivaara näkee tilanteen osana laajempaa kasvun tarinaa. ”Ehkä nykynuorten ahdistus ja vaikeus kohdata epämukavuutta johtuu osin siitä, että kasvuvaiheessa on yritetty tasoittaa kaikki tiet. Kulmat on pehmennetty, jotta nuoren ei tarvitsisi kokea ikäviä tunteita.”

Mutta kaikkea ei voi eikä pidä silottaa. ”Aikuisenkin on opittava sietämään epämukavaa oloa silloin, kun lapsella tai nuorella on vaikeaa. Ahdistusta ei tarvitse heti korjata. Välillä tärkeintä on vain olla vieressä – rauhallisesti ja turvallisesti.”

Meri Larivaara, kasvokuva. Kuvassa on teksti, että aikuisen on opittava sietämään omaa epämukavaa oloa, kun nuorella on vaikeaa. Välillä on tärkeintä vain istua vieressä ja hengittää yhdessä.

Meri Larivaara kertoo tilanteesta, jossa oma lapsi sai paniikinomaisen reaktion ymmärtäessään kuoleman todellisuuden. ”Ei siinä ollut muuta tehtävissä kuin istua vieressä ja hengittää yhdessä.”

Vaikeimmissakin tilanteissa – esimerkiksi kun nuori on joutunut päivystyksessä lepositeisiin – ensimmäinen tärkeä kohtaaminen voi olla aikuisen rauhallinen läsnäolo. ”Sanotaan ääneen: sinulla täytyy olla nyt tosi vaikeaa.”

”Nuoren kunnioittaminen on tärkeä osa sitä, että hän tulee nähdyksi. Kun työssäni tapaan uhmakkaita tai vastarintaisia nuoria, on tärkeä kunnioittaa nuorta ja hänen omaa tilaansa – vaikka nuori asettuisi hakauksiin ympäröivien aikuisten kanssa”, Meri Larivaara sanoo.

Toivon välittäminen on aikuisen tärkeä tehtävä

Lääkäri Meri Larivaara korostaa toivon merkitystä nuoren tukemisessa. ”Vaikeissa tilanteissa tarvitaan jatkuvaa tukea, pysähtymistä ja sitä, että nuori kokee tulevansa ymmärretyksi. Jokainen eteenpäin vievä askel on arvokas – vaikka se olisi kuinka pieni.”

Erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen painottaa, että nuoren ahdistusta ei pidä lähteä ratkaisemaan kiireellä tai tarjota nopeita ohjeita.

”Ensinnäkin on tärkeää vain kuunnella. Ei kannata rynnätä epätoivoisesti tarjoamaan ratkaisuja, että ’kun teet näin tai näin, niin asia menee parempaan suuntaan’.”

Meri Larivaara tähdentää myös, että ensin on tärkeä aidosti kuunnella ja vasta sen jälkeen tarkentaa ja kysyä lisää: ’Ymmärsinkö oikein, että sanoit näin… sinusta tuntuu tältä… mietit tämmöistä asiaa? Kerro vähän lisää siitä.’

Tärkeää on sekä sanoilla että kehonkielellä näyttää: ”Olen läsnä. Kuulin, mitä sanoit.”

Näissä hetkissä aikuisen ei odoteta olevan kaikkivoipa ratkaisija. Riittää, että hän on läsnä, hengittää nuoren kanssa ja kantaa toivoa silloin, kun nuori ei vielä itse siihen kykene.

Gretel Ruuskanen painottaa myös riittävyyden kokemusta. ”Nuoren kanssa ei tarvitse katsoa viikkoa eteenpäin. Yksi päivä – tai jopa yksi tunti – voi olla nuorelle iso juttu. Aikuisen tehtävä on nähdä se ja olla mukana.”

Miten suhtautua, kun on epärealistisia unelmia

Veli-Matti Rinnetmäki nostaa esiin aikamme paradoksin: toisaalta lapsia suojataan pettymyksiltä, ja toisaalta heitä kasvatetaan, että kaikki on mahdollista. Samalla vaihtoehtojen määrä on ääretön.

”Samaan aikaan kun me aikuiset pyöristämme kulmia, toteamme että kaikki on mahdollista. Se häiritsee minua”, hän pohtii.

”Sosiaalinen media on täynnä ihmisiä, jotka ajavat Ferrarilla ja ovat influenssereita tai ostaneet sijoitusasunnon. Mutta entä jos olet yksinhuoltajaäidin lapsi? Ristiriita on valtava.”

Rinetmäki kuvaa, kuinka lapsen unelma voi törmätä todellisuuteen. ”Jos lapsi tai nuori sanoo haluavansa tulla Messiksi tai Ronaldoiksi, niin ei hänelle sanota jalkapalloseurassa, että noilla geeneillä se ei käytännössä ole mahdollista.”

Unelmointi on tärkeää mutta on myös realismi. ”Unelma on polttoaine, mutta entä jos unelma onkin vanhempien?”

Hän muistuttaa, että vanhemmuudessa korostuu usein tulevaisuus: sen mahdollisuudet, unelmat, kyvyt ja potentiaali.

”Olemme liian paljon tulevaisuudessa. Tärkeintä olisi kuitenkin nähdä nuori tässä ja nyt – juuri sellaisena kuin hän on.”

Nuoren unelmia on tärkeä vaalia

Meri Larivaara korostaa, että unelmille on tärkeä antaa tilaa ja vaalia niitä.

”Useimmilla nuorilla unelmat kyllä realisoituvat elämän varrella – ja mukana tulee väistämättä pettymyksiä.”

”Jos ei saavuta suurta tavoitettaan, olisi tärkeää, että nuori oppii näkemään mahdollisuuksia muissa asioissa – vaikka ei juuri siinä, mistä alun perin unelmoi.”

Hän painottaa aikuisen läsnäoloa. ”Nuoren kanssa on tärkeää olla läsnä tässä hetkessä ja muistuttaa myös ääneen, että hän on arvokas juuri nyt.”

Erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen korostaa arjen konkreettisuutta.

”Uskon todellakin unelmiin ja minun nuoreni uskovat unelmiin. Emme pääse eteenpäin, jos ei ole unelmia – vaikka se Ferrari. Mutta on tosi rankkaa olla joka päivä Ronaldo.”

”Nuoren kanssa on tärkeä pilkkoa asiat pieniin. Tänään meillä on tämän päivän tavoite. Katsotaan, mihin se riittää. Tehdään töitä – ja ehkä jonain päivänä ajetaan Ferrarilla rannalla.”

Unelmat, toiveet ja haaveet – vaikka matto vedetty alta

Professori Niina Junttila osallistuu keskusteluun: ”Tartun siihen ajatukseen, että ei saa antaa lasten kuvitella, että kaikki on mahdollista. Olen jotenkin sitä mieltä, että meidän pitää antaa lasten ja nuorten ymmärtää, että kaikki on mahdollista – ei välttämättä Ferrari tai ehkä sekin – mutta omat unelmat ja toiveet ja haaveet.”

”Tutkimuksissamme on haastateltu lapsia ja nuoria. Jotkut sanovat, että ei tunnu olevan mitään merkitystä, että on olemassa. Ihan sama, menenkö kouluun – kukaan huomaa sitä. Kaikki toivo on menetetty, että asiat muuttuisivat.”

”Sitten on niitä, jotka ovat selvinneet hirveästä tilanteesta, kuten huumekoukusta ja muusta. Heillä on ajatus siitä, että nyt on ystäviä, jotka kantavat asioiden yli. Heistä tuntuu, että kaikki on mahdollista.”

Niina Junttila kysyykin: ”Mikä olisi tasapaino sen välillä, että kaikki on mahdollista – mutta sen eteen tarvitsee tehdä töitä?”

Hän palaa omaan nuoruuteensa: ”Yläkoulun oppilaanohjaaja teetti meille testit, mikä minusta voisi tulla isona. Tulokseni oli, että minusta ei ollut oikein mihinkään. Jotenkin ajattelin, että ehkä minusta kuitenkin on johonkin.”

”Toivo siitä, että kaikki on mahdollista, on tärkeää – vaikka olisi viety matto alta, se ei tarkoita, etteikö sieltä pääsisi ylös”, Nina Junttila sanoo.

Mitä unelmien eteen tekeminen vaatii

Veli-Matti Rinnetmäki pohtii tilannetta, jossa nuorella on unelma, mutta se ei konkretisoidu tekemiseen?

”Kuinka paljon minun pitää vanhempana huomautella, että jos istut koko ajan pelikonsolilla, se ei vie sinua kohti unelmaa. Jos haluat olla Ronaldo, sinun pitää olla pihalla pelaamassa jalkapalloa.”

”Jossain vaiheessa on todettava, että kaikki ei ole mahdollista. Mikä on vanhemman tehtävä sanoittaa tätä?”

Gretel Ruuskanen näkee, että nuorta voi hieman herätellä: ”Jos oikeasti unelmoit Ronaldona olemisesta, minkä tyyppistä elämää se tarkoittaa? Nautitko sellaisesta elämästä? Vai onko enemmänkin kiva pelailla silloin tällöin jengissä, et ehkä haluakaan rakentaa elämääsi niin kurinalaisesti kuin pitäisi, jotta olisit huippujalkapalloilija.”

Ari Himma toteaa chatin kautta: ”Unelmoida saa ja pitääkin, mutta vanhempien tehtävänä on sanoittaa sitä, mitä tavoitteiden saavuttaminen vaatii. Siis opettaa sinnikkyyttä vaivannäköineen ja sanallistaa sitä, miten tullaan oikeasti hyväksi.”

Gretel Ruuskanen pitää oppilailla unelman mukana mutta viitoittaa tietä.

”Tehtäväni kasvattajana on ajatella, että vaikka erityislapsi haluaa lukioon ja hänellä on kielelliset ja matemaattiset haasteet, en sano, että et pääse koskaan lukioon.”

”Käymme yläkoulussa läpi sitä prosessia kolmen vuoden ajan nuoren ja myös vanhempien kanssa: Tässä mennään. Näillä keinoin se on ehkä mahdollista. Mutta tie on pidempi kuin niillä, joilla ei ole samoja vaikeuksia.”

Lasten ja nuorten mielenterveyden asiantuntija Anniina Pesonen osallistuu keskusteluun chatin kautta: ”Tässä yksilökeskeisestä ajassa yhteisö ei enää ohjaa niin vahvasti yksilöä tiettyyn rooliin, vaan yksilöillä on onneksi mahdollisuus rakentaa itsensä näköistä elämää. Samaan aikaan se voi tuntua nuorelta myös turvattomalta ja rajattomalla. On paljon vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Nuori kaipaakin tukea aikuiselta pohdiskeluun ja rohkaisua valintojen tekemiseen.”

Aikuinen voi pyytää nuorelta anteeksi

Meri Larivaara muistuttaa arjen viisaudesta.

”Jos huomaa ohittaneensa toisen kokemuksen, sen voi korjata jälkikäteen. Voi mennä suoraan sanomaan: ’Olen pahoillani, että en äsken pysähtynyt asian äärelle. Olisiko nyt hyvä hetki?”

Gretel Ruuskanen lisää: ”Kaikista rankinta on olla täydellisen vanhemman lapsi – silloin ei saa tehdä virheitä. On tärkeä näyttää, että aikuisenakin saa tehdä virheitä – ja pyytää anteeksi.”

”Jos on huutanut kohtuuttomasti, voi hetken päästä sanoa: ’Hei, suutuin ihan liikaa. Se oli tosi epäasiallista. Olen pahoillani’.”

Veli-Matti Rinnetmäki allekirjoittaa:

”Vanhemman anteeksipyyntö on vahva viesti. Se opettaa, että suuttuminen ei ole vaarallista – mutta siitä voi ottaa vastuun. Omat parhaat vanhemmuuden hetkeni ovat usein olleet juuri niitä, joissa olen pyytänyt anteeksi.”

Hän päättää muistutuksella:

”Yksinäisyystutkimukset kertovat karua kieltä. Toivon, että päätöksenteko perustuu tutkittuun tietoon.” Ja yksi vinkki: ole läsnä nuorelle joka päivä. Se on taito, jota voi harjoitella – ja jossa voi tulla koko ajan paremmaksi.”

Ryhmäkuva osanottajista Oodissa.

Keskustelu syveni asiantuntijapanelistien ja osallistujien vuoropuhelussa. Kuvassa edessä vasemmalta: Eeva Mäkinen, Eila Ruuskanen-Himma, Gretel Ruuskanen, Meri Larivaara, Petra Vuorela, Annikka Seitsalo, Elina Marjamäki sekä takaa vasemmalta: Niina Junttila, Riitta Pihlajamäki, Maija Innanen, Veli-Matti Rinnetmäki, Juho Mertanen ja Reijo Laitinen. Kuvasta puuttuvat Pentti Arajärvi sekä Teamsin kautta osallistuneet.

Lue lisää

MIELI Henkilöjäsenien ”Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve -keskustelutilaisuus järjestettiin 13.3.2025 Oodissa ja Teamsissa.

👉Katso koko paneelikeskustelu YouTubessa.

👉Mielenterveyden käsi – arjen työkalu nuorten kanssa toimiville mieli.fi-sivustolla.

👉Nuori Mieli -koulutukset lapsia ja nuoria kohtaaville aikuisille. Tutustu mieli.fi-sivustolla.

👉Nuori mieli urheilussa – valmentajien materiaalit ja verkkokoulutukset: mieli.fi/nuorimieliurheilussa

👉Liity MIELI Henkilöjäsenet ry:n jäseneksi.

👉 To 18.9.2025 klo 17.00–18.30 keskustelussa aiheena on yhteiskunnan ilmapiiri ja jokaisen vuorovaikutustaidot. Ilmoittaudu mukaan Google Formsin kautta ja liity Teams-kanavalle: Ilmoittautumislomake.

 

TEKSTI JA KUVAT Eila Ruuskanen-Himma

Aloituskuva: Eila Ruuskanen-Himma/Tekoäly/Midjourney

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: erityisluokanopettaja, harrastus, hyvinvointi, jalkapallo, kohtaaminen, kouluterveydenhuolto, kuraattori, kuuntelu, läsnä oleva aikuinen, lääkäri, mielenterveys, mieli, nuori, nuorisotilat, näkyväksi tuleminen, oppilashuoltoryhmä, oppilasryhmä, soitonopettaja, valmentaja, vanhemmat

Vahvista hyvinvointiasi – osallistu Hyvinvoiva mieli -koulutukseen 5.-6.9.2025

17.4.2025

Kaipaatko työkaluja mielen hyvinvointiin ja arjen tasapainoon? Hyvinvoiva mieli -koulutus tarjoaa inspiroivan ja käytännönläheisen matkan mielen hyvinvoinnin edistämiseen.

🌿 Milloin? Pe 5.9. klo 16.30–20.30 & La 6.9. klo 10.00–17.00

📍 Missä? Lapinlahden Lähde, Helsinki

Kurssikuva koulutukseen osallistuneista Lapinlahden Lähteellä. Kuvassa on noin 12 henkilöä puistossa.
Koulutuksesta saa eväitä arkeen osaavassa ohjauksessa ja Lapinlahden Lähteen kauniissa maisemissa. Keskusteleva ryhmä antaa ja tukee omaa ajattelua.

Mitä saat koulutuksesta?

✔ Tietoa ja harjoituksia mielen hyvinvoinnin tueksi

✔ Käyttöösi tutkittuja toimintatapoja voimavarojen vahvistamiseen

✔ Inspiroivaa yhdessäoloa upeissa maisemissa

Kenelle? Koulutus on suunnattu aikuisille, jotka haluavat ylläpitää tai edistää mielen hyvinvointiaan.

Kouluttajat: Mirja Erlund ja Eila Ruuskanen-Himma, MIELI ry:n sopimuskouluttajat

Mitä osallistujat sanovat?

“Sain vastauksia aiheisiin, joita olin pyöritellyt, ja keinoja hyvinvointini ylläpitämiseen. Ammattitaitoiset ohjaajat ja hyviä keskusteluja!” – Osallistuja

🔸Ilmoittaudu viimeistään 8.8.2025 – paikkoja rajoitetusti (15 osallistujaa), joten varaa paikkasi nyt ja anna mielellesi ansaittua huolenpitoa!

🔸Hinta: MIELI Henkilöjäsenet ry:n jäsenille 100 €, muille 130 € (sis. kurssikirjan ja kahvit). Peruutuksista ilmoittautumisen jälkeen peritään 50 euron lisenssimaksu.

MIELI Henkilöjäsenet järjestää koulutuksen yhteistyössä Pro Lapinlahti Mielenterveysseuran kanssa.

👉 Lue lisää itse koulutuksesta MIELI ry:n sivuilta.

👉 Ilmoittaudu koulutusjärjestelmän kautta (futural), kiitos! 💚

Lisätietoa meiltä kouluttajilta:

Mirja Erlund
mirja.erlund(at)logoterapiapalvelut.fi

Eila Ruuskanen-Himma
eila.ruuskanen-himma(at)mieli.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: hyvinvointi, hyvinvoiva mieli, koulutus, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry

Videolinkki keskustelusta: Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve

13.3.2025

Miten nuori voisi kokea itsensä paremmin nähdyksi – perheessä, harrastuksissa, koulussa – ja saada ajoissa tarvitsemansa tuen?

Tästä tärkeästä aiheesta keskusteltiin Oodissa ja Teams-alustalla MIELI Henkilöjäsenien järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

📅 torstaina 13.3.2025 klo 17.00–18.30.

📍Paikka: Helsingin keskustakirjasto Oodi & valtakunnallisesti Teams

Panelistit (koostekuva) tilaisuudessa 13.3.2025 Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve: lääkäri Meri Larivaara, HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki, erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen sekä juontaja ja psykologi Juho Mertanen MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksesta.
Panelistit Meri Larivaara, Veli-Matti Rinnetmäki ja Gretel Ruuskanen sekä juontaja Juho Mertanen.

Paneelissa aiheesta keskustelivat lääkäri Meri Larivaara, HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki ja erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen. Juontajana toimi psykologi Juho Mertanen.

👉 Tule mukaan videotallenteen (1 t 25 min) kautta! Tallenne löytyy linkin takaa yhdistyksemme YouTube-sivuilta.

Hyödynnä tätä tärkeää keskustelua!

Tapahtuman esite

MIELI HENKILÖJÄSENET

Eila Ruuskanen-Himma
0400 770 949
eila.ruuskanen-himma(at)mieli.fi

Kategoriassa: Yleinen

Kolmen ehdokkaan mietteet mielenterveydestä vaaleihin 2025

19.2.2025

Kunta- ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti 13.4.2025.

Kysyimme kolmelta ehdokkaalta, mitä kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjien tulisi tehdä mielenterveyden edistämiseksi.

Kuvakooste kolmesta ehdokkaasta kevään 2025 vaaleihin: Alviina Alametsä, Kristian Wahlbeck ja Markus Händelin.
Alviina, Kristian ja Markus.

Kaksi ehdokasta toimii yhdistyksemme hallituksen jäsenenä: kansanedustaja Alviina Alametsä (vihr.) ja lakimies Markus Händelin (kok.). Kolmas ehdokas on yhdistyksemme uusin jäsen, psykiatri Kristian Wahlbeck (rkp.).

Tutustu heidän näkemyksiinsä tarkemmin sivustollamme:

➡️ Alviina

➡️ Kristian

➡️ Markus

Onnea kaikille henkilöjäsenille vaaleihin!

Mielenterveys kuuluu kaikille

Mielenterveyden merkitys kuntien ja hyvinvointialueiden asukkaiden hyvinvoinnille on suuri. Suomalaisten mielenterveys rakentuu paikallisesti, ja siihen vaikuttavat kaikkien toimialojen päätökset ja toimet. Päätösten mielenterveysvaikutusten arvioinnista (Miva) on jopa oma verkkokurssi.

MIELI ry katsoo, että mielenterveyden tulee olla keskiössä vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa. Tutustu kunta- ja aluevaalitavoitteisiin.

Ilmoittaudu itse ja kannusta ehdokas MIELI ry:n mielenterveyden vaalikahveille!

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: 2025, alue, aluevaalit, henkilöjäsen, hyvinvointialue, kunta, kuntavaalit, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, vaalikahvit, vaalit

Kristian Wahlbeckin vinkki vaaleihin

19.2.2025

Psykiatri Kristian Wahlbeck on edistänyt mielenterveyttä THL:n tutkimusprofessorina, MIELI ry:n johtavana asiantuntijana ja monin tavoin innovatiivisena mielenterveysvaikuttajana kansallisesti ja kansainvälisesti.

Kristianin vinkki tulevalle kunta- tai aluepäättäjälle on, että ihan kaikkien päätösten mielenterveysvaikutuksia tulee muistaa arvioida. Kunnan kaikki sektorit voivat edistää asukkaiden mielenterveyttä.

Kristian Wahlbeck, kuva edestä, rintakuva, puku päällä
Kristian Wahlbeck

Kristian on Lapinlahti-säätiö sr:n hallituksen puheenjohtaja ja Pro Lapinlahti mielenterveysseura ry:n varapuheenjohtaja. Hän on myös MIELI Henkilöjäsenet ry:n uusin jäsen.

Kristian on ehdolla kuntavaaleissa RKP:n listoilla Helsingissä.

Kysyimme Kristianilta, mitä kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjien tulisi tehdä mielenterveyden edistämiseksi.

Miten edistää mielenterveyttä kunnassa?

Mielenterveyden perusta luodaan lapsuudessa. Lasten hyvinvointia tulee edistää vanhemmuutta tukemalla, mieliystävällisillä kouluilla ja tarjoamalla jokaiselle lapselle mahdollisuus harrastukseen.

Yhä useampi meistä elää pitkään, ja sairastuu ehkä muistisairauteen. Kaupunkeja tulee suunnitella ja rakentaa dementiaystävällisiksi.

Miten edistää mielenterveyttä hyvinvointialueella?

Yhä useampi kuormittuu psyykkisesti. Siksi tarvitsemme maksuttoman terapiatakuun kaiken ikäisille perusterveydenhuoltoon, jotta jokainen saa hoitoa oikeaan aikaan – se vähentäisi kärsimystä, parantaisi hoitotuloksia ja toisi merkittäviä säästöjä.

Olet ollut suojelemassa Suomen ensimmäisen psykiatrisen sairaalan toiminnan jatkumista yleishyödyllisenä ja luomassa siitä kaikkien Lapinlahtea. Nykyisin Lähde on taiteen, kulttuurin ja mielen hyvinvoinnin keskus keskellä Helsinkiä. Lähde tavoittelee visiota maailmasta, jossa ketään ei jätetä jälkeen. Viime vuonna Helsingin kaupunki vihdoin tiedotti, että se ottaa omistamiensa Lapinlahden arvorakennusten kunnostukset täysin omalle vastuulleen. Mitä matka tähän asti on mielenterveysvaikuttajalta vaatinut?

Tämä on Lapinlahti-yhteisön ja kaupunkilaisten yhteinen ponnistus, jossa olen saanut olla mukana. Se on vaatinut aktiivista viestintää verkossa ja myös henkilökohtaisia tapaamisia Helsingin poliittisten päättäjien kanssa. Teimme kuntalaisaloitteen Lapinlahden säilyttämisen puolesta, johon saimme yli 10 000 allekirjoitusta. Vaikuttamistyötä on tukenut näyttö menestyksellisestä ja uskottavasta toiminnasta Lapinlahden Lähteellä. Perustamalla Lapinlahti-säätiön, jonka perustajajäseniin MIELI ry kuuluu, loimme myös pohjan taloudelliselle kestävyydelle.

Olet ollut vaikuttamassa MIELI ry:ssä siihen, että Suomeen syntyi ensin Terapiatakuu-kansalaisaloite ja sitten kirjaukset hallitusohjelmaan. Vuosien jälkeen lasten ja nuorten Terapiatakuu on nyt edennyt lainsäädäntöön ja laki tulee voimaan 1. toukokuuta 2025. Mitä ajatuksia tämä matka herättää?

On toki hienoa, että vuonna 2020 jätetty kansalaisaloite vihdoin on toteutusvaiheessa. Olisin toivonut, että hallitus, perustuen terapiatakuun kustannusvaikuttavuuteen myös aikuisiällä, saman tien olisi ulottanut terapiatakuun kaiken ikäisille. Nyt poikkeaminen hallituksen asettamasta yläikärajasta jää hyvinvointialueiden päätettäväksi.

Anna vinkki kunta- tai aluevaalien ehdokkaalle puolueesta riippumatta – miten onnistua edistämään mielenterveyttä?

Muista huolehtia myös omasta mielenterveydestäsi: pidä huolta sosiaalisesta verkostostasi, elä terveellisesti, nuku riittävästi, ja opi uutta. Omien elämäntapojen kautta syntyy näkemys siitä, miten mielenterveyttä voi edistää myös kunta- tai aluetasolla.

Onnea vaaleihin!

🔗 Lisätietoa Kristianin vaalisivustolla ja linktr.ee/kristianwahlbeck

Kuntavaalit ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti sunnuntaina 13.4.2025.

🔗 Lue MIELI ry:n kunta- ja aluevaalitavoitteet mieli.fi-sivustolta.

🔗 Lue yhdistyksen sivuilta: MIELI Henkilöjäsenet kysyi kolmelta ehdokkaana olevalta henkilöjäseneltä, miten edistää mielenterveyttä.

🔗 Lisätietoa: vaalit.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: aluevaalit, ehdokas, henkilöjäsen, hyvinvointialue, kunta. kuntavaalit, Lapinlahden lähde, mielenterveys, mieli, MIELI henkilöjäsenet ry, RKP, terapiatakuu, vaalit

Alviina Alametsän vinkki vaaleihin

19.2.2025

Kansanedustaja ja mielenterveysaktivisti Alviina Alametsä on edistänyt mielenterveyden yhteiskunnallisia rakenteita monella tasolla – niin kunnissa, hyvinvointialueilla kuin valtakunnallisessa päätöksenteossa ja EU:ssa.

Alviinan vinkki tulevalle kunta- tai aluepäättäjälle on kuunnella ihmisiä, vaikkapa omia ystäviä tai lähipiiriä. Juuri heiltä nousee usein esille arjen ongelmakohtia ja ideoita, joilla esimerkiksi terveyspalveluita voitaisiin parantaa.

Alviina Alametsä, kasvokuva
Alviina Alametsä

Alviina on entinen europarlamentaarikko ja Mielenterveyspoolin pääsihteeri. Hän on myös vihreiden kaupunginvaltuutettu ja ehdolla jälleen kevään kuntavaaleissa Helsingin kaupunginvaltuustoon. Lisäksi hän vaikuttaa MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen jäsenenä.

Kysyimme Alviinalta, mitä kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjien tulisi tehdä mielenterveyden edistämiseksi.

Miten edistää mielenterveyttä kunnassa?

Nopeat palvelut jo lapsesta alkaen, ja mielenterveyden vahvistaminen laajasti. Hyvinvointia lisätään esimerkiksi lisäämällä luontoreittejä, viihtyisiä alueita ja kattavia palveluita terveydestä kulttuuriin.

Miten edistää mielenterveyttä hyvinvointialueilla?

Hyvinvointialueilla isoin asia on toimiva mielenterveyden apu. Terapiatakuu-kansalaisaloitteemme tulee voimaan toukokuussa 2025, mutta ikävä kyllä vain nuorille. Hyvinvointialueiden kannattaisi laajentaa nopea pääsy maksuttomaan mielenterveyden keskusteluapuun kaikille.

Aloitteestasi Helsinkiin syntyi avoimia Mieppi-mielenterveysklinikoita – mitä sen aikaansaanti vaati?

Huomasin omien ja ystävien kokemusten kautta, että mielenterveyden hoitoon oli kohtuuttomat jonot. Esittelin päättäjille ideaa maksuttomista, walk-in lyhytterapiaklinikoista jo ennen, kuin olin valtuutettu, mutta kukaan ei oikein edistänyt asiaa. Piti tarttua toimeen ja hakea valtuustoon itse.

Valtuustoon päästyäni laadin heti ensimmäisenä tästä valtuustoaloitteen, tapasin päättäjiä eri puolueista, ja vakuutin virkahenkilöitä. Ajatus sai tukea pormestaristosta ja myötätuulta alleen.

Mieppi-klinikoita on avattu nyt neljä, ja moni on kertonut saaneensa jopa elintärkeää apua niistä. Tie oli pitkä, mutta se kannatti!

Olet ollut vaikuttamassa siihen, että Suomeen syntyi Terapiatakuu-kansalaisaloite. Vuosien jälkeen lasten ja nuorten Terapiatakuu on nyt edennyt lainsäädäntöön ja laki tulee voimaan 1. toukokuuta 2025. Mitä ajatuksia tämä matka herättää?

Terapiatakuu-kansalaisaloite oli mielenterveysjärjestöjen ja aktiivien mahtava yhteinen ponnistus. Pohdimme itsekin aloitetta laatiessa, voimmeko onnistua – piti sekä kerätä 50 000 allekirjoitusta että saada laki läpi. Päätimme yrittää.

Mietin usein vanhaa sananlaskua: ”jos luulet olevasi liian pieni vaikuttamaan, yritä nukkua huoneessa, jossa on hyttynen”.

Olen hyvin iloinen ja ylpeä kaikista aloitteeseen osallistuneista, ja toivon, että saamme lopulta tämän lain laajennettua kaikille suomalaisille.

Anna vinkki kunta- tai aluevaalien ehdokkaalle puolueesta riippumatta – miten onnistua edistämään mielenterveyttä?

Lähde liikkeelle omista ja lähipiirin kokemuksista, ajatuksista. Ne ovat yhtä päteviä, kuin kenen tahansa muunkin, sillä mielenterveys on jokaisen asia.

Kun keksit parannuksen, jota haluat ajaa, kutsu laaja porukka mukaan avuksi, ja pidä toivoa yllä.

Joskus muutos voi viedä vuosia: lopulta kuitenkin suurin kiitos on se, kun joku saa apua tekemänne työn ansiosta.

Onnea vaaleihin!

🔗 Alviinasta lisätietoa Alviinan Instagram-tililtä ja verkkosivuilta

🔗 Lue MIELI ry:n kunta- ja aluevaalitavoitteet mieli.fi-sivustolta.

🔗 Lue yhdistyksen sivuilta: MIELI Henkilöjäsenet kysyi kolmelta ehdokkaana olevalta henkilöjäseneltä, miten edistää mielenterveyttä.

Kuntavaalit ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti sunnuntaina 13.4.2025.

🔗 Lisätietoa: vaalit.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: aluevaalit, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, kuntavaalit, mielenterveys, mielenterveysklinikka, MIELI henkilöjäsenet ry, MIELI ry, mieppi, terapiatakuu, vaalit

Markus Händelinin vinkki vaaleihin

19.2.2025

Markus Händelin on koulutukseltaan lakimies ja työskennellyt EU:n komission konsulttina ulkomailla yli 20 vuotta. Viime vuosina mielenterveyden aiheet ovat tulleet yhä lähemmäksi ja tärkeämmiksi.

Markuksen vinkki tulevalle kunta- tai aluepäättäjälle on, että varmistakaa yhdessä kohderyhmän kanssa, että luotavat palvelut ovat toimivia asiakkaan kannalta ja auttavat asiakasta eteenpäin. Jokaisen on oltava läsnä empaattisena asiakkaalle, jotta hän tulee kuulluksi omana itsenään. Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Markus Händelin, lähikuva, puku päällä
Markus Händelin. Kuva: Mikko Mäntyniemi.

Markus on ensimmäistä kertaa ehdolla kevään kuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana Espooseen ja aluevaaleissa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Lisäksi hän vaikuttaa MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen jäsenenä.

Kysyimme Markukselta, mitä hän on viime vuosina oppinut mielenterveyden edistämisestä ja mitä kuntien ja hyvinvointialueiden päättäjien tulisi tehdä mielenterveyden edistämiseksi.

Olet toiminut noin vuoden MIELI ry:n koulutettuna tukihenkilönä toiselle ihmiselle. Mitä se matka on opettanut sinulle?

Matka ei ole ollut helppo, eivätkä asiat ole helppoja. Ihmisillä on taipumus ratkaista omia ja muiden asioita, mutta tukihenkilönä toimimisessa olennaisempaa on olla läsnä, kuunnella ja saada toinen avautumaan ja puhumaan. Tukijalla on suuri vastuu. Tuettavan on oltava valmis muutokseen ja tukijan on tuettava tuettavaa askelten ottamisessa, oli se avun pyytämistä tai sosiaalisen toiminnan aloittamista.

Tukijan on oltava kärsivällinen, koska kehitystä tapahtuu hitaasti. On tärkeää oivaltaa toisen ihmisen tilanne, joka voi muuttua päivästä toiseen. Sairastuminen vaikeuttaa arjessa toimimista ja voi herättää pelkoa siitä, että aiheuttaa harmia muille. Tämä voi estää häntä avautumista, joten luottamuksen luominen on tärkeää.

Tilanteissa, joissa ihmistä ei ole kohdattu omana itsenään ja palveluiden ollessa byrokraattisia ja tehottomia, on vaarana ihmisen kääntyminen kriittiseksi ja katkeraksi yhteiskuntaa kohtaan ilman toivoa paremmasta. Tuettavia ei ole löytynyt kaikille tukijoille. Olen ymmärtänyt tuettavien tarvitsevan palveluja, jotka kestäisivät pidempään ja olisivat vaikuttavia, eivätkä ainoastaan lyhytaikaista hätäapua. Onnistuneita palveluita, kuten vertaistuki ja nettiterapia on pystytty luomaan, mutta ne eivät sovellu kaikille. Moni on luovuttanut ja eristäytynyt, mikä ei näy tilastoissa.

Myös psykoterapiaan pääsy ei ole ongelmatonta ja tuettavien hakeutuminen palveluihin on vaikeaa ja henkisesti raskasta. Opin myös, että kuka tahansa voi sairastua mielenterveysongelmiin, joten ennakoivien toimien suorittaminen ja itsensä tarkkailu on välttämätöntä. Ihminen omaa kuitenkin suuret henkiset voimavarat. Olen ymmärtänyt, miten hyvin asiani ovat, mutta samalla ymmärtänyt velvollisuuteni itseäni kohtaan. On ollut tilanteita, joissa olen kysynyt, kumpi on tukija, kumpi tuettava. Tuettava on antanut minulle ajatuksia, joita olen voinut soveltaa omaan tilanteeseeni.

Olet osallistunut Mielenterveyden ensiapu koulutuksiin sekä nyt vuoden MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallitustyöskentelyyn. Miten se on vaikuttanut osaamiseesi edistää mielenterveyttä?

Koulutukset ovat olleet itselleni monessa suhteessa avuksi. Olen saanut tietoa ja käytännön välineitä oman tilanteeni arvioimiseksi ja mielenterveydellisten ongelmien havaitsemiseksi muissa ihmisissä. Olen pystynyt soveltamaan oppeja käytäntöön ja ehkä muuttunut tasapainoisemmaksi ihmiseksi. Olen armollisempi itselleni, vaadin itseltäni vähemmän ja arvostan ihmissuhteita ja sosiaalisuutta aikaisempaa enemmän.

Mielenterveyden edistäminen on jokaisen tehtävä, koska jokainen voi sairastua mielenterveysongelmiin. Tietoisuuden lisääminen ja välineiden kehittäminen on tärkeää. Tosiasia on, että eri taustaisiin ihmisiin tutustuminen on avartanut ajatteluani ja auttanut ymmärtämään entistä paremmin, mikä elämässä on tärkeää.

MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen jäsenenä olen etuoikeutettu toimimaan todellisten ammattilaisten kanssa yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. Yhdistyksen matka on alussa, mutta olemme pystyneet lyhyessä ajassa priorisoimaan asioita ja yksilöimään toteutettavia toimenpiteitä.

Kuntien ottaessa TE-keskusten roolin ja hyvinvointialueiden kehittäessä palveluja, ei yhdistyksemme merkittävyyttä tietoisuuden lisäämisessä ja konkreettisten toimien toteuttamista paikallisella tasolla yhdessä muiden toimijoiden kanssa, voi liikaa korostaa. Nyt onkin aika miettiä, miten ihmiset voisivat kunnassa osallistua MIELI Henkilöjäsenet ry:n toimintaan. Olennaista onkin vaikuttavien toimenpiteiden toteuttaminen ruohonjuuritasolla.

Mitkä ovat teemasi kuntavaalien ehdokkaana?

Kuntavaaliteemani liittyvät kokemuksiini ja kiinnostuksen kohteisiini. Pyrin vaikuttamaan asioihin, joissa minulla on annettavaa.

Teemani liittyvät työllistymisen, yrittäjyyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tavoitteena on löytää ja poistaa epäkohtia kuntalaisten palveluiden kehittämisen lisäksi.

Mielenterveysasiat liittyvät kaikkiin teemoihin ja ne tulee huomioida kaikista asioista päätettäessä kunnassa.

Mielenterveys. Erityisen tärkeiksi asioiksi koen mielenterveystaitojen kehittämisen, osallisuuden edistämisen ja yksinäisyyden vähentämisen, kiusaamisen ehkäisyn ja liikunnallisen elämäntavan edistämisen. Mielenterveys liittyy näistä jokaiseen ja niiden toteuttamisessa tulisi erityisesti huomioida nuoret ja eläkeläiset.

Mielenterveys liittyy lasten ja nuorten kasvatukseen, koulutukseen ja vapaa-ajan toimintaan. On tärkeää, ettei ihmistä jätetä yksin. Sosiaalista toimintaa ja yhteisöllisyyttä tulee tukea. Kunnan tulee toimia terveyttä edistävänä, ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin ja lisätä tietoisuutta asioista.

Hyvinvointialueen tulee tukea kuntaa asiantuntijuudellaan ja puuttua tilanteeseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja viimeistään silloin, kun mielenterveydellinen riski on todettu. Tärkeää on tukea mielenterveystaitojen kehittämistä, jotta ihmiset voivat ajoissa tunnistaa ongelman ja ohjata tarvitsija hoitoon.

Yrittäjyyden ja työllistämisen edistäminen. Hyvinvointiteemani tukee myös yrittäjyyden ja työllistymisen edistämistä. Olen huomannut, etteivät työvoimapalvelut tue työllistymistä ja yrittäjyyttä parhaalla mahdollisella tavalla ja myös asiakaslähtöisten palveluiden tarjoamisessa ja asiakkaiden kohtaamisessa on ongelmia. Laadunvalvontaa on siten kehitettävä. Näihin asioihin liittyy myös lainsäädännöllisiä ongelmia, jotka tulee nostaa esille valtakunnallisella tasolla.

Työllistymisen edistämiseksi on menettelyjä ja palveluita kehitettävä yhdessä yksityisen sektorin kanssa, jotta työttömät työllistyisivät helpommin ja yrittäjyyden aloittamiseksi olisi vähemmän tosiallisia esteitä. Hyvä lainsäädäntö ja tahto eivät riitä, jos lakien soveltaminen ei syystä tai toimesta käytännössä toimi. Espoossa on merkittävää osaamista startup-yritysten kehittämiseksi, mutta kaupungin tulee satsata myös muihin yrityksiin, mukaan lukien mikroyrittäjät.

Mitkä ovat teemasi aluevaalien ehdokkaana?

Teemani aluevaaleissa liittyvät kuntavaalien yhteydessä mainittuihin hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin ja erityisesti mielenterveydellisiin asioihin. Olennaista on edelleen puuttua tilanteeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja todentaa mielenterveysriskit ajoissa ja taata ihmisen hoitoon pääsy nopeasti, seurata ihmisen parantumista ja kohdata ihminen yksilönä.

Vaaliteemoina ovat luonnollisesti sosiaali- ja terveyspalvelut eli terveyskeskuspalvelut, sosiaalihuoltopalvelut ja erikoissairaanhoidonpalvelut. Olennaista on kehittää ihmisten tarpeita vastaavat palvelut ja kohdata ihminen yksilönä empaattisesti, ei numerona. Ihmisellä on oikeus saada laadukasta palvelua ja tietää missä mennään, mitä hänen tilanteelleen voidaan tehdä ja koska toimenpiteisiin ryhdytään.

Koko palveluprosessi tulee arvioida ja kehittää käytännössä toimivaksi. Nuoret ja eläkeläiset tulee erityisesti ottaa huomioon. Käytännössä kehitystä voidaan saada aikaan myös pienillä teoilla ja empaattisella käytöksellä, isojen uusien teknologioiden mahdollistamien uudistusten lisäksi.

Anna vinkki kunta- tai aluevaalien ehdokkaalle puolueesta riippumatta – miten onnistua edistämään mielenterveyttä?

Huomaa, miten mielenterveys liittyy kaikkiin asioihin kunnassa ja alueella ja arvioi päätösten mielenterveysvaikutuksia. Siihen on tarjolla myös hyviä työkaluja.

Mikäli tunnet omalla kohdallasi elämästä puuttuvan jotain, niin mieti tilannettasi ja keskustele ajatuksistasi toisten kanssa, jos sinulla on siihen mahdollisuus. Usein saattaa olla helpompi puhua tuntemattomalla ihmiselle kuin läheiselle. Ole rehellinen itsellesi. Joskus kannattaa ottaa riski epäonnistumisen kustannuksella.

Ole avoin uusille asioille ja ihmisille sekä ihmisille, jotka tulevat sinulle tuntemattomista piireistä. Mene mukavuusalueesi ulkopuolelle, tee asioita, joista todella pidät ja nautit. Kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että vähempikin riittää.

Ihmisissä on paljon hyvää ja positiivisuus synnyttää hyvää ja mielialakin kohentuu. Kannattaa hakeutua ihmisten piiriin tavalla tai toisella, esimerkiksi aloittamalla vanha mieliharrastus.

Pienikin säännöllinen sosiaalisuus ja liikkuminen edistää mielenterveyttä. Itseäni auttaa myös muiden auttaminen, mikä ei tarkoita ratkaisujen löytämistä olemassa oleviin ongelmiin.

Pyri olemaan läsnä tässä ja nyt kuuntelemaan toista kärsivällisesti ja saamaan toinen ihminen puhumaan. Vaikka toinen ei ilmaisisi kiitosta sinulle, on hän usein kiitollinen avusta ja olet saanut hänen mielensä ja elämänhalunsa kohoamaan.

Mikäli kiinnostut itsesi tai toisen ihmisen auttamisesta enemmän voit liittyä vapaaehtoisryhmiin ja opiskella mielenterveysasioita erilaisilla kursseilla. Ryhmäkeskusteluissa olen huomannut, ettei minulla niin huonosti menekään.

Onnea vaaleihin!

🔗 Lisätietoa Markuksesta LinkedInistä.

🔗 Lue MIELI ry:n kunta- ja aluevaalitavoitteet mieli.fi-sivustolta.

🔗 Lue yhdistyksen sivuilta: MIELI Henkilöjäsenet kysyi kolmelta ehdokkaana olevalta henkilöjäseneltä, miten edistää mielenterveyttä.

Kuntavaalit ja aluevaalit järjestetään samanaikaisesti sunnuntaina 13.4.2025.

🔗 Lisätietoa: vaalit.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: alue, aluevaalit, ehdokas, hyvinvointialue, Kokoomus, kunta, kuntavaalit, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, palvelut, vaalit, yrittäjyys

Keskustelutilaisuus 13.3.2025: Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve

30.1.2025

Näkyväksi tuleminen ja arvostuksen kokeminen ovat nuoren perustarpeita, joita voi verrata nälkään. Miten nuori voi kokea itsensä näkyväksi perheessä, harrastuksessa ja koulussa? Mitä aikuisilta tarvitaan? Ja jos ongelmia ilmenee, millaista tukea nuori tarvitsee?

Tytär ja isä istuvat pöydän ääressä ja pelaavat korttia
Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve.

MIELI Henkilöjäsenet järjestää keskustelutilaisuuden

📅 Torstaina 13.3.2025 klo 17.00–18.30

📍Helsingin keskustakirjasto Oodin Ryhmätilassa 3 (Töölönlahdenkatu 4, Helsinki) ja valtakunnallisesti Teams-verkkoalustalla.

Paneelissa aiheesta keskustelevat lääkäri Meri Larivaara, HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki ja erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen. Juontajana toimii psykologi Juho Mertanen.

Tervetuloa keskusteluun! Tilaisuus on maksuton. Pyydä ystäväsi mukaan!

Kenelle
MIELI Henkilöjäsenet ry:n jäsenille ja heidän ystävilleen ja yhdistyksemme yhteistyökumppaneille

Ilmoittautumiset
Paikan päälle mahtuu vielä yksi osallistuja – ilmoittaudu mukaan: eila.ruuskanen-himma(at)mieli.fi.

Ilmoittautumiset perjantaihin 28.2.2025 menessä.

Ilmoittautumiset Teamsiin toivotaan Google Forms -linkin kautta.

Järjestäjä
MIELI Henkilöjäsenet ry

OHJELMA

Klo 17.00

Avaus

Juontaja, psykologi ja MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen jäsen Juho Mertanen

Paneelissa

Lääkäri Meri Larivaara, HUS nuorisopsykiatria

Toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki, HJK ry

Erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen, Meilahden yläaste

Keskustelu

Päätös

Klo 18.30

 

Panelistien esittelyt

Meri Larivaara, kasvokuva, metsäinen tapettitausta
Lääkäri Meri Larivaara HUS:n nuorisopsykiatriselta osastolta


MERI LARIVAARA

Meri työskentelee lääkärinä HUS:n nuorisopsykiatrisella osastolla ja erikoistuu nuorisopsykiatriaan.

Meri on toiminut asiantuntijalääkärinä ja johtajana MIELI ry:ssä sekä neuvottelevana virkamiehenä sosiaali- ja terveysministeriössä, jossa hän vastasi Kansallisen mielenterveysstrategian valmistelusta ja mielenterveyden edistämisestä.

Vapaa-aikaa rytmittävät omat ja lapsen harrastukset.

Veli-Matti Rinnetmäki, kasvokuva
Toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki HJK ry:stä

VELI-MATTI RINNETMÄKI

Veli-Matti on Helsingin Jalkapalloklubin eli HJK ry:n toiminnanjohtaja.

Veli-Matti on työskennellyt vuosia ensin urheiluseuran valmentajana ja sitten valmennuksen ja urheiluseuratyön kehitystehtävissä muun muassa Palloliitossa.

Veli-Matti on kasvatustieteen maisteri ja kolmen lapsen isä.

Erityisluokanopettaja Gretel Ruuskanen Meilahden yläasteelta

GRETEL RUUSKANEN

Gretel työskentelee erityisluokanopettajana ja valmistavan luokan opettajana Meilahden yläasteella, jossa hän on myös johtoryhmän jäsen.

Gretelillä on erityisluokanopettajan ja rehtorin pätevyys.

Gretel on toiminut pitkään OAJ:n luottamustehtävissä.

Vapaa-aikaa rytmittävät omat ja kahden lapsen harrastukset.

MIELI Henkilöjäsenet ry järjestää keskustelutilaisuuksia. Liity sinäkin jäseneksi.

Tehdään yhdessä mielenterveystekoja – mielihenkilojasenet.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: harrastukset, jalkapallo, koulu, lääkäri, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, nuoret, nuori, näkyväksi tuleminen, opettaja, perhe, tuki, valmentaja, vanhemmat, varhainen tuki, vuorovaikutus, vuorovaikutustaidot

Petra Vuorela luokkahuoneessa.

Mitä mielen päällä Petra Vuorela

13.12.2024

”Aikamme lapset ovat jollain tavalla sisäisesti levottomia. Meidän pitäisi reagoida älylaitteiden vaikutuksiin”, sanoo hyvinvoinnin asiantuntija ja Meilahden yläasteen terveystiedon ja kotitalouden opettaja Petra Vuorela.

Opettaja Petra Vuorela istuu luokkahuoneessa. Pöydällä on kukka ja seinällä Mielenterveyden käsi juliste.
Petra Vuorela: ”Voin vaikuttaa nuorten kokemukseen siitä, että heidän arjessaan on läsnä oleva aikuinen.”

Mitä mielen päällä

Mielen päällä ovat loppuvuoden pimeät kelit ja väsymisen ennaltaehkäisy. Olen siinä mielessä onnekas, että pimeys ei kauheasti vaikuta minuun niin, että mieli olisi maassa.

Huomaan kyllä, että rakennan tietoisesti itselleni mielekkäitä ja palauttavia asioita päiviin. Huomenna on Moulin Rouge musikaali ja perjantaina ollaan pikkujoulutunnelmissa.

Täytän kalenteriani vaivihkaa itselleni mielekkäillä asioilla.

On tärkeä rakentaa arkea niin, että tietää kulkevansa kapuloilta ylöspäin eikä anna tiettyjen asioiden lamauttaa.

Mistä nyt pitäisi puhua

Aikamme lapset näyttävät olevan sisäisesti levottomia, ja tämä on huolestuttavaa.

Yhden asian pitkäjänteinen loppuun suorittaminen on nuorille haastavaa. Näen tässä pitkälti älylaitteiden vaikutuksen.

Meidän on tärkeää reagoida älylaitteiden vaikutuksiin ja tukea nuoria paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

Olemme omalla esimerkillämme saaneet lapsetkin ’multitaaskaamaan’. Uskon, että kukaan ei pysty harjoittamaan kunnolla useaa asiaa samanaikaisesti.

Pidän paljon oppimiskeskusteluita nuorten kanssa, huoltajakin voi olla mukana. Vaikka minulla on akateemisestikin lahjakas luokka, niin todella paljon keskusteluissa nousee esiin pitkäjännitteisyyden ja sitkeyden puute.

Käymme läpi ihan sellaisiakin asioita, kuten miten opiskellaan tehokkaasti niissä puitteissa mitä päivässä on tunteja.

Välillä kaivataan tukea tiettyihin oppiaineisiin. Mutta kun puramme, miten nuori tekee tehtäviä kotona, paljastuu että video on päällä ja luurit korvissa ja musa soi.

Koulumme on lähtenyt ponnekkaasti puuttumaan kännykkätilanteeseen. Periaatteessa kaikilla oppitunneilla kerätään puhelimet pois. Tämä on myös järjestyssäännöissämme.

Meneillään oleva lakiesitys olisi hyvä tuki kouluille. Sen mukaan luvaton kännykän käyttö oppitunnilla tulisi lainvastaiseksi.

Tavoitteenamme olisi kännykätön koulu myös ruokalassa ja välitunneilla. Ne ovat paikkoja, joissa opitaan kohtaamisen taitoja. On huolestuttavaa, jos ei enää osata olla kasvokkain toisten kanssa.

Totta kai ymmärrän, että sosiaalisuuden muodot ovat muuttuneet. Nuoret ovat sosiaalisia kännykän välityksellä. Mutta onhan se huolestuttavaa, kun nuoret istuvat välitunneilla vierekkäin sohvalla ja kaikilla on puhelimet edessä.

Edellisen luokan kanssa meillä oli tempaus, että jos oppilaat pystyvät olemaan viikon koulussa ilman puhelinta, vien heidät Fazerille. Yksi ysiluokkalainen teki jopa lopputyön siitä, millaista oli viikko ilman Tiktokkia ja vaikuttui myönteisestä olotilasta.

Taustasi kolmella lauseella

Koen olevani monipuolinen hyvinvoinnin osaaja. Kaikki koulutukseni, työpaikkani ja harrastukseni ovat linkittyneet hyvinvoinnin teemaan.

Olen terveystiedon ja kotitalouden opettaja Meilahden yläasteella.

Olen suuresti iloinen siitä, että minulla on aitiopaikka kohdata ja olla nuorten lähellä joka päivä.

Voin omalla ja ehkä innostavallakin tavalla vaikuttaa nuorten kokemukseen siitä, että heidän arjessaan on läsnä oleva aikuinen.

Minulla on kaksi omaa lasta ja kaksi bonuslasta.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

En etsisi mielenterveyttä vahvistavia keinoja kovin kaukaa.

Mielen vahvistaminen on jokapäiväisiä arkisia asioita. Miten liikumme tai juttelemme toisten kanssa? Miten rentoudumme omalla tavallamme? Mitä ja miten syömme? Nukummeko hyvin?

Mielenterveyden käsi on lempijulisteeni luokkahuoneessa.

Kriisit kuuluvat elämään

Kriisit kuuluvat elämään. Niiltä ei voi välttyä.

Olemme kuitenkin jossain määrin vieraantuneet kriiseistä.

Luin antaumuksella Jari Sinkkosen jutun Helsingin Sanomista. Sinkkonen puhuu siitä, että olemme vieraantuneet pettymyksen kokemuksista.

Ajatuksenamme on, että lapsille ei saisi tuottaa pettymyksiä. Vanhempien pitäisi olla kuin kaveri lapsilleen. Olemme jotenkin vieraantuneet maailmasta, jossa lapsille voi asettaa rajoja.

Lapset eivät silloin opi kohtaamaan asioita, jotka eivät mene niin sanotusti putkeen. Niitäkin tilanteita tulisi kokea ja harjoitella, jotta pettymyksen sietokyky ja siihen liittyvät taidot kasvavat.

Vanhemman rooli on välillä tylsä, kun joutuu olemaan se pettymyksen tuoja. Joskus asiat kuitenkin ovat niin, että elämässä ei saa kaikkea. Sen opetteleminen on tärkeä taito.

Ihmiset eivät muutenkaan hylkäämisen pelossa uskalla sanoa toisilleen pettymyksiä tuottavia asioita.

Tarvittaisiin jotenkin lempeää hyväksyntää siihen, että minä olen minä ja elämään kuuluu kaikkia tunnetiloja mustan valkoisen välillä.

Viimeisin mielenterveystekosi

Viimeisin mielenterveystekoni on satsaus omaan hyvinvointiini.

Harrastin aikanaan tanssia, mutta se jäi kurjalla tavalla, kun siskoni kuoli kolmisen vuotta sitten.

Siskon kuoleman jälkeen en ole saanut itsestäni esiin tanssiin liittyvää luovuutta.

Syksyllä minulle tuli yllättäen sellainen olo, että nyt otan kuntosalijäsenyyden ja aloitan ryhmäliikuntatunnit ja tanssitunnit, joissa on valmiita koreografioita.

Olen lopulta aika myönteinen ja utelias. En pelkää uusia asioita ja tai että mokaanko tai enkö osaa. Aivoille tekee hyvää poistua omalta mukavuusalueelta.

Olen myös ymmärtänyt paremmin omia rajojani. Kukaan ei pidä puoliani, jos en aseta rajoja jaksamiselleni.

Pidetään itsestämme huolta ja huolehditaan oman elämän arvokkuudesta.

Mistä saat iloa ja energiaa

Tanssin lisäksi saan iloa ja energiaa avantouinnista. Vaikka vesi on välillä ihan hirveän kylmää, uinnin jälkeinen kokemus palkitsee.

Monesti tällaisen tunteen kokeminen vaatii tiettyjä uhrauksiakin.

Luokkahuoneessa juliste Mielenterveyden käsi.
Mielenterveyden käsi muistuttaa luokkahuoneessa arjen hyvinvointiin liittyvistä asioista.

Mietelause tähän aikaan

Mietelauseeni liittyisi läsnäoloon ja rauhoittumiseen, omaan hetkeen, jossa arvostaa ja kuuntelee omaa kehoaan lempeästi.

Me ihmiset suoritamme paljon.

Joskus ilo ja energia voivat tulla joutenolosta.

Osataan siis laittaa villasukat jalkaan ja ottaa teemuki käteen ja lysähtää sohvalle.

 

Petra Vuorela on MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen jäsen.

Yhdistyksemme julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita ja vaikuttavat siihen, että teemme mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI.

 

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: hyvinvointi, koulu, kännykkä, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, nuoret, oppilaat, Petra Vuore, some, sosiaalinen media

Ikä-artikkelin yläkuvaksi tiukka rajaus naisesta, joka istuu työhuoneessa, näkyy vähän selkää ja lehtiö pöydällä

Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta

13.12.2024

Käsitys vanhenemisesta on vanhentunut. Elämme pitempään kuin ennen ja olemme hyväkuntoisempia. Osaaminen ei jää eläköitymisen lähtökahveille.

Keski-ikäinen nainen istuu toimistossa ja katsoo horistonttiin, tulevaisuuteen. Kuva on luotu tekoälyohjelmalla, Midjourneu, Eila Ruuskanen-Himma 2024
Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta. Ajatuksia on hyödyllistä peilata toisten kanssa. 

 

Syyskuisena iltana joukko eläkeikää lähestyviä ja eläkeiän ylittäneitä ihmisiä kiirehti Helsingin keskustakirjasto Oodiin. He olivat menossa MIELI Henkilöjäsenien keskustelutilaisuuteen.

Kuudentoista hengen ryhmätilassa tervehdittiin ja asetettiin laukut tuolien selkämyksille. Oman paikkansa olivat löytäneet osallistujat Teamsin kautta.

Kolme panelistia, henkilöjäsenet Mirja Erlund, Marketta Rantama ja Irene Taavetti olivat asettautuneet pöydän päähän.

Mirja on työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja. Marketta on ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti. Irene on psykiatri, nuoriso- ja aikuispsykoterapeutti VET ja iltapäivämummo.

Käsitys vanhenemisesta vanhentunut

Yhteiskunnassamme on lokeroivia käsityksiä ikääntyneistä.

Käsitys vanhenemisesta on vanhentunut.

Nykypäivän 60+-vuotiaat ovat keskimäärin hyväkuntoisempia, koulutetumpia ja halukkaita jatkamaan työelämässä pidempään kuin aiemmat sukupolvet saman­ikäisinä.

Eläkkeelle jääminen on mielenterveydelle tärkeä elämänmuutos.

Eläkkeelle siirtyminen vaatii uudelleen suuntautumista, elämäntaitoja ja jopa suunnitelmaa, jotta uusi arki sujuisi.

Ikääntyneet ovat voimavara

Tilastojen mukaan työskentely eläkkeen rinnalla on lisääntynyt.

Noin puolet vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneistä on kiinnostunut työskentelemään eläkkeen rinnalla.

”Olemme omaksuneet ajatuksen varhaisesta eläköitymisestä, vaikka tekijöitä tarvitaan ja osaaminen ei jää lähtökahveille. Näen meidät ikääntyneet ihmiset voimavarana, jota voidaan käyttää”, sanoo Marketta Rantama.

Marketta Rantama tähdentää, että ikääntyneet ovat voimavara. Katso videopoiminto (1 min) YouTube-kanavaltamme. 

Nykyisin eläkeikä leikkaa liian vahvasti ulos työelämästä perinteisen ajattelutavan mukaan.

Ikä rajoittaa, jos annat

Milloin jäät eläkkeelle? Joko aamukampa on käytössä?

Tämänkaltaiset lipsauttelut työntävät eläkkeelle, vaikka tekijällä olisi osaamista ja jaksamista muille jakaa.

Esihenkilön pitää tietenkin saada ajoissa tietoa työntekijän eläkkeelle lähdön suunnitelmista, jotta työjärjestelyt sujuvat ja hiljainen tieto siirtyy.

Eläkkeelle siirtymisestä ei kuitenkaan kannattaisi puhua tuon tuosta.

Ikäänsä tuijottava työntekijä saattaa itsekin alkaa puhua vähättelevästi itsestään. Hiljalleen hän saattaa jättäytyä niin sanottuun eläkkeen odotushuoneeseen.

Aikaiset vetäytyjät voivat jopa vaikuttaa siihen, että eläköityviä ei kaivata takaisin työpaikoille.

Ikääntyvän rooliin olisi helppo jumittua. Olisi houkutus ryhtyä elämään ’ikänsä mukaisesti’.

Ikäjohtaminen kuntoon

Jos ikäjohtaminen on organisaatiossa kunnossa ja ihminen haluaa jatkaa, siihen pitäisi kannustaa.

Työtä voidaan muokata tai löytää uusi tehtävä.

Yhteiskunnassamme on pyrkimys siihen, että eläkeikää nostetaan. Emme välttämättä selviydy, jos työelämää ei kehitetä kaikki ikäryhmät huomioiden.
– Eeva Mäkinen

Työterveyshuollon mahdollisuus auttaa johtamisessa riippuu siitä, mitä asiakas haluaa ottaa esiin ja missä kunnossa on ikäjohtaminen.

Ikäjohtaminen on saatava yrityksissä ensin kuntoon. Sen jälkeen työterveys voi auttaa monella tavalla.
– Marja-Leena Tuomola 

Keskustelutukea työpaikoille

Työntekijä saattaa odotella niitä kissanpäiviä mutta jos hänellä ei ole suunnitelmaa eläköitymisestä, arki voi yllättää, kun loma vain jatkuu.

Eläkkeelle jäämisestä on hyvä olla suunnitelma, Ei niin, että juoksee vauhdilla seinään ja pysähtyy. Siitä voi seurata on romahdus.
– Helena Terho

”Pysyn tuskin tuolillani, kun puhun keskustelutuen tarpeesta. Työnantaja voisi tarjota mahdollisuuden keskustelutukeen, jos henkilö kokee ahdistavia ja ikäviä tunteita tai hänellä on isoja kysymyksiä työelämän loppuvuosista tai viimeisistä päivistä. Samalla voisi purkaa henkistä painolastia nauttia uudesta elämäntilanteesta”, sanoo Mirja Erlund.

Mirja Erlund pohtimassa, kuvassa teksti: Työpaikoilla on suurin tarve keskustelutuelle
Mirja Erlund sanoo, että työpaikoilla on suuri tarve keskustelutuelle. Katso videopoiminto (1 min) YouTube-kanavaltamme.

On hyvä keskustella konkareiden kanssa tunteista ja siitä, miten huolehtia terveydestä, ihmissuhteista, talousasioista ja jopa digitaalisista laitteista.

Tilaisuudessa Hilla Blomberg kertoi, että Ylessä toimi konkariryhmä, jossa sai keskustella eläkkeelle siirtymisen kysymyksistä. Ryhmä kokoontui viitisen kertaa. Hilla suosittaa tällaista ryhmää työpaikoille.

Leenamaija Otala nosti näkökulman, että maailma on kääntynyt yksilökeskeiseksi. Työnantajat voisivat tarjota yksilöille palvelua, jossa selvitetään esimerkiksi työntekijän kunto, biologinen ikä ja kauanko hän haluaa olla töissä. Työntekijä saisi ohjelman, jonka tekemisestä hän ottaisi vastuun. Leenamaija suositti, että joku voisi tarjota työnantajille tällaisen paketin.

Osaaminen ei jää lähtökahveille

Aktiivisen ikääntymisen näkökulma tarkoittaa sitä, että ikääntyvä ei nähdä yksinäisyydestä kärsivänä avun saajana, vaan aktiivisena toimijana, joka tekee asioita omien kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan.

Kolmannessakin elämänvaiheessa halutaan elää merkityksellistä elämää ja käyttää omaa kyvykkyyttään, olla hyödyksi.

Moni haluaa jatkaa töitä, mennä vapaaehtoistyöhön tai tehdä muuta merkityksellistä. Silti hän saa liian usein kuulla, että mitä sinä touhotat, sinähän olet eläkkeellä.

Asiantuntija joutuu tuomaan esiin: ”Hei, olen vielä ihan elävä ihminen.”

Stop lokeroinnille.

”Osaatko laskea keskiarvon?” kysyi lääkäri verenpaineen seurannan yhteydessä 76-vuotiaalta henkilöltä, joka auttoi vieläkin yrittäjiä laskutuksissa ja kirjanpidon valmisteluissa.

Muista Mick Jagger

Yhteiskunnassamme ei pitäisi arvottaa, minkälaista ikääntymisen tulee olla.

Ihminen, joka on eläkkeellä, on yksilö, jonka ajatukset eivät jää eläkkeelle,

Osaamisen kynttilää ei pidä laittaa vakan alle, jos ei halua.

Mielenterveysvaikuttaja, psykologi Pirkko Lahti (83) kouluttaa eri puolilla Suomea ja Teams-alustan kautta. Elämäntehtävänään hän auttaa kanssaihmisiä.

Onneksi asenteet myös muuttuvat. Minut valittiin 16 vuotta sitten viimeiseen työpaikkaani ja pyydettiin tv-haastatteluun. Olin 53-vuotias. Toimittaja oli iloinen valinnasta mutta ihmetteli, kuinka kyseiseen tehtävään on mahdollista päästä, kun on jo ikääntynyt nainen.
– Maija Innanen

Virasta eläköitymisen jälkeen monet opettajat, terapeutit ja lääkärit pystyvät ilman merkittävää katkosta jatkamaan töitään eläkkeellä. Heidän osaamiselleen löytyy helpommin ammatillista käyttöä.

Toisenlaisella taustalla on joskus löydettävä jotain uutta, kuten hallintosihteeri, joka kouluttautui floristiksi ja auttaa kukkakaupoissa. Nykyisin hän ajaa viikoittain vaihtoautoja eri puolille Suomea ja nauttii vapaudesta ja tuloista.

Ikä rajoittaa, jos annat.

Nuoruuden opiskeluporukka on sopinut kuittailusta, jos näkevät ystävän puhuvan itseään vanhuuden rooliin. Hei, come on! Ajattele Mick Jaggeria, 81! Me olemme vasta 65!

Omanlaista elämää eläkkeellä

Työ sitoo sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja.

Omanlainen elämä tulee mahdolliseksi, kun lopettaa työt, sanoo Irene Taavetti.

Siihen menee joku aika.

Erilaiset ihmis- ja sukulaisuussuhteet tulevat ihan eri tavalla pöydälle, kun eläkkeellä niihin on enemmän aikaa ja energiaa.

”Suurimmalle osalle löytyy jotain, kun tulee mieleen, että mitä voisin tehdä. Miten toteuttaa omanlaista elämää? Miten toteuttaa omaa sisäistä maailmaa joidenkin kanssa! Osallisuus ei riipu siitä, että olenko sairas tai terve, vaan mikä on kapasiteetti ottaa käyttöön ja antaa sitten muualle”, Irene Taavetti sanoi.

Irene Taavetti, kuvan päällä on teksti: Ihmisen on voitava osallistua omalla kapasiteetillaa - Irene Taavetti
Irene Taavetti sanoo, että vähemmän on tietoa eläkkeellä olevista, jotka sairastavat, mutta osallistuvat aktiivisesti. Katso videopoiminto (0,5 min) yhdistyksen YouTube-kanavalla.

Vapauden kaksi puolta

Vapauden tuntu ja rauhalliset aamut ovat parhaita kokemuksia eläkeiässä.

Vapaus on ensisijaisesti tunne.

Lopetin lääkärin työn 77-vuotiaana. Opettelen eläkeläisen rooliin. Nukun niin pitkään kuin nukuttaa, jos vaan lapsenlapsilta saan.
– Reijo Laitinen

Kolikon toinen puoli on, että vapaus voi tyhjentää päivästä rutiinit, arjen rytmin. Pitäytyminen mukavuusalueella voi vanhentaa ja nostaa kynnystä opiskella uutta ja pitää aivot kunnossa.

Tunne omasta tärkeydestä, osaamisesta ja hyödyllisyydestä voi heikentyä.

Jollekin on joka päivä selvää, mitä tehdä ja miksi herätä aamulla: aamuyhdeksältä jumppaa, sitten töitä tai kielten opiskelua, kaksi kertaa viikossa kulttuuritreffit.

Haussa rytmi ja tulevaisuus

Arjen voimavarat voivat vähentyä oman tai läheisen terveyden heikentymisen kautta.

On luonnollista, että kun ei jaksa, ihminen toivoo, että pääsisi eläkkeelle sen verran kunnossa, että pystyisi vielä nauttimaan.

Riitta Pihlajamäki muistutti, että eläkeläisten joukko on hyvin heterogeeninen. Moni on köyhä tai yksinäinen. Sitten on paljon niitä, jotka osallistuvat aktiivisesti monella rintamalla ja joilla on mahdollisuus elää hyvin täyteläistä elämää.

Tapiolan seurakunnan Mitä vielä? -vertaisryhmiin osallistuu pääasiassa melko äskettäin eläkkeelle jääneitä. He ovat havahtuneet siihen, että etukäteen mainostettu vapaus ei olekaan ihan helppo  asia.

Monelta heistä on kadonnut päivistä rytmi, rutiinit ja merkitykselliset näkymät tulevaisuuteen. Omaa identiteettiä on arvioitava ja määriteltävä työn päättymisen myötä uudelleen.

Mailis Aaltonen kertoo Teamsin kautta, että ryhmäläisten avulla on kiteytynyt asioita, joita pitäisi osata ajatella hyvissä ajoin ennen eläköitymistä:

  • Millainen elämän “pinta-ala” odottaa, kun työ päättyy?
  • Mitkä henkilökohtaisesti tärkeät harrastukset, yhteisöjäsenyydet tai työn ja perheen ulkopuoliset ystävyydet kantavat muutosvaiheen yli?
  • Onko asioita, joita voidaan ikään kuin ottaa työstä mukaan?
  • Missä ja miten voidaan ja halutaan hyödyntää identiteetille tärkeitä osaamisia tai ominaisuuksia?
  • Millaisissa ihmissuhteissa eletään sen jälkeen, kun työyhteisön läheisetkin ihmissuhteet muuttuvat työtoveruuden päättyessä tai kuten tavallista, vähitellen hiipuvat?

Huolta nuorista työelämässä

Näin epävarmaa tulevaisuutta ei nuorilla ole ollut kuin sota-aikoina, pohdittiin tilaisuudessa.

Meidän pitäisi valaa uskoa ja voimaa.

Mutta minkälaista kuvaa annamme nuoremmille työelämästä?

Annammeko kuvaa, että työ on uuvuttavaa, rasittavaa vai sitä, että voimme tehdä merkityksellistä työtä ja että työtä voi muokata ja muuttaa?

Toimistoihin ei meinata saada ihmisiä takaisin etätöistä. On keskeistä löytää, miten siellä viihdyttäisiin.

On iso asia, jos esimiestehtäviin hakeutuu ihmisiä, jotka eivät ole johtamistehtävissä omalla alueellaan. Esimerkiksi ihmiskuva voi olla sellainen, että ihmisiä pitää kontrolloida. Tämä on rekrytointikysymys.
– Ari Himma

Työpaikat voisivat hyötyä mummoista ja vaareista, jotka ovat nähneet kaikenlaista. He voisivat jutella nuorten kanssa työhyvinvoinnista ja elämän perusjutuista.

Elämässä voi olla vaiheita, että ei jaksa. Silloin työtä pitää muokata ja nähdä perspektiivi.

Annan kunniaa niille kahdelle nuorelle naiselle, jotka näkivät ikääntyneet voimavarana ja perustivat Toimistomummola-palvelun.
– Hilla Blomberg rekrytoitiin toimistomummoksi

Tulevaisuuden työelämässä on yhä enemmän eri-ikäisiä, kun eläkeikää vain pidennetään. Sukupolvien on osattava tehdä hyvää yhteistyötä ja oppia toinen toisiltaan.

Osallistujat ideoivat, että yhdistyksemme voisi järjestää keskustelutilaisuuden nuorista työelämässä ja sukupolvien yhteistyöstä.

Panelistit Mirja Erlund (vas.), Marketta Rantama ja Irene Taavetti sekä juontajana toiminut MIELI Henkilöjäsenet ry:n toiminnanjohtaja Eila Ruuskanen-Himma. istuvat paneelissa kuvattavana
Panelistit Mirja Erlund (vas.), Marketta Rantama ja Irene Taavetti sekä juontajana toiminut MIELI Henkilöjäsenet ry:n toiminnanjohtaja Eila Ruuskanen-Himma.

 

Lue panelistien jutut

Jutut panelisteista löydät mielihenkilojasenet.fi -sivuilta:

  • Mirja Erlund: En ole koskaan odottanut eläkkeelle pääsyä
  • Marketta Rantama: Ikääntyneet ovat voimavara
  • Irene Taavetti: On voitava osallistua omalla kapasiteetillään

Katso video paneelista

MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.

Tapahtumavideo on yhdistyksen YouTube-kanavalla (26 min).

Keskustelutilaisuuden luottamuksellisuuden takia videosta on poistettu keskusteluosuudet.

Lue lisää

  • MIELI ry:n ”Ikääntynyt mieli 2050” –visio sisältää tavoitteet yli 65-vuotiaiden mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Asiakirja löytyy mieli.fi -sivustolta.
  • MIELI ry on toteuttanut Mielenterveyden ensiapu® 1, ikääntyvä mieli kansalaiskoulutusta. MTEA 1 korvautuu vähitellen Hyvinvoiva mieli koulutuksella, josta on lisätietoa mieli.fi-sivustolla.
  • MIELI ry:llä on vuoden 2025 loppupuolella tarjolla koulutuspaketti ikääntyneiden kanssa toimiville. MIELI ry on hankkinut Australiasta Older Person Mental Health First Aid -lisenssin. Koulutus vastaa nykyistä Mielenterveyden ensiapu 2 koulutusta, josta on lisätietoa mieli.fi-sivustolla. Lisätietoa saa vastuuhenkilöltä: sonja.maununaho(at)mieli.fi

TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: Eila Ruuskanen-Himma
Aloituskuva: Tekoäly/Midjourney/Eila Ruuskanen-Himma

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: Eila Ruuskanen-himma, eläkkeellä eläkeikäinen, henkilöjäsen, ikä, Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta, ikäjohtaminen, ikääntyminen, Irene Taavetti, keskustelutilaisuus, marketta rantama, MIELI henkilöjäsenet ry, Mirja Erlund

Mirja Erlund: En ole koskaan odottanut eläkkeelle pääsyä

13.12.2024

Työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja Mirja Erlund pohti MIELI Henkilöjäsenien paneelissa, miten ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta.

Mirja Erlund pohtimassa, kuvassa teksti: Työpaikoilla on suurin tarve keskustelutuelle
Mirja Erlund: ”Työpaikoilla on suuri keskustelutuen tarve.” Katso videopoiminto  (1 min) yhdistyksen YouTube-kanavalta.

”Ikä herättää minussa paljon uusia ajatuksia. Siirtyminen identiteettiin, että olen eläkeläinen, on vasta tämän vuoden asia. Jäin vuodenvaihteessa pois MIELI ry:stä.

Muutos on tuonut tullessaan paljon tunteita ja vähän huoltakin, ehkä hätää, että selviänkö, pärjäänkö, pärjäämmekö me puolisoni kanssa.

Samalla olen saanut oivalluksia vapaudesta, kun kesällä ei tarvinnut laskea lomaviikkoja ja ehdinkö poimimaan marjoja tai sienestämään.

Vapauden tuntua täytyy vaalia.

Eläkeikäisenä työelämässä

Kun valmistauduimme tähän tilaisuuteen, havahduin siihen, että en ole koskaan odottanut eläkkeelle pääsyä. Se ei ole ollut minulle päämäärä tai tavoite.

Kuusikymppisenä pääsin MIELI ry:hyn kaksivuotiseen hankkeeseen.

Olin jo lähes eläkeikäinen, kun minut vakinaistettiin. Olin töissä 68-vuotiaaksi asti palkan saajan statuksella ja aktiivisesti työelämässä, vaikka olin ohittanut eläkeiän.

Läheiset alkoivat kysellä. Vieläkö sinä olet työelämässä? Milloin sinä jäät eläkkeelle?

Työyhteisölle annan sydämiä siitä, että siellä ei viestitty sanallakaan siitä, että lähde nyt jo täältä.

Lapsenlapset sanovat, että menen vielä yhdeksänkymppisenäkin Pasilaan piipittämään ovea, että päästäkää sisälle.

Olin lopulta valmis jäämään eläkkeelle.

Minulla on unelmia, mitä voin tehdä. Osaaminen ei jää mihinkään.

Ohjaan Mielenterveyden ensiapu koulutuksia ja pidän logoterapian vastaanottoa. Molemmissa näissä ikä ja kokemus tuovat plussaa ymmärtää mielen hyvinvointia ja sitä, kuinka arvokas elämä sellaisenaan on.

Mirja Erlund näyttää käsillään sydänmerkkiä.
Mirja Erlund antaa sydämiä entiselle työpaikalleen MIELI ry:lle ikäjohtamisesta. Katso videopoiminto (1 min) yhdistyksen YouTube-kanavalta.

Keskustelutuelle suuri tarve

Työyhteisöille suunnattujen koulutusten yhteydessä olen nähnyt, miten suuri tarve työpaikoilla olisi keskustelutuelle.

Pysyn tuskin tuolillani, kun haluan nostaa esiin keskustelutuen tarvetta.

Kunpa työnantaja voisi tarjota paketin keskustelutukeen, jos työntekijä kokee ahdistavia ja ikäviä tunteita tai hänellä on isoja loppuvuosiin liittyviä kysymyksiä.

Työntekijä voisi keskustella siitä, mikä uudessa elämänvaiheessa painaa tai onko työhistoriasta jäänyt jotain ahdistavaa, josta ei pääse eroon ja joka mahdollisesti aiheuttaisi esteitä nauttia hyvästä elämästä eläkkeellä.

Keskustelutukea ei tarvitse järjestää edes työterveyspalveluna, se voi olla konkareiden vetämää. Tällä alueella on paljon kehitettävää. Kuka lähtisi ottamaan ensiaskeleita?

Hyvinvoivana eläkkeellä

Monella on esteitä nauttia oman näköisistä eläkepäivistä, jos oma tai läheisen terveys on koetuksella tai ei ole ihmisiä ympärillä.

Jos yhteisöllisyys katoaa, tulee yksinäisyys ja sen tuomat isot kysymykset: Pärjäänkö? Kuka minusta huolehtii? Kuka hoitaa, mistä saan apua? Mikä on minun arvoni?

On tärkeä kokea merkityksellisyyttä ja hyödyntää omaa kokemustaan ja voida tuntea, että sillä on merkitystä, mitä on oppinut ja minkälaista kokemusta saanut.

Ehkä eläkeiässä voi avata uusia ovia työelämässä tai olla mukana vapaaehtoistyössä.

Eläkeiässä kyse ei ole urasta, vaikka itsellänikin on yksi tutkinto tulossa.

Olen vain utelias.

Ikä rajoittaa, jos annat

Kyllä minä huomaan, jos minulle selitetään hitaammin tai puhutaan kovaäänisemmin.

Roolien muutoksissa korvat kuulevat erilaisia asioita ja ovat herkkänä.

Ehkä sitä tarkkailee, että oliko tuossa jokin ikävä juttu mukana.

Tähän olisi hirvittävän helppo jumittua ja ottaa ikääntyneen roolia itselleen ja lähteä elämään niin sanotusti oman ikänsä mukaisesti.

Meillä kotona keskustellaan siitä, että rajoittaako ikää. No ikä rajoittaa, jos itse annat.

Olen ihan sinut ikäni kanssa.

En jaksa enää samalla tahdilla kuntoilla tai tehdä kuntojumpassa. On pitänyt hyväksyä, että jumppa, johon menen, on nimeltään seniorijumppaa.

Onhan eläkeiässä etujakin.

Matkustat halvemmin ja pääset kulttuuritapahtumiin eläkelipuilla.

Festareihin ei ikävä kyllä pääse eläkelipuilla.

Oman näköistä elämää

Merkityksellinen arki lähtee pienistä asioista, kuten rauhallisista aamuista.

Vapaus on tunne.

Minulle se on vapautta rakennella omaa uudenlaista arkea. Se on vapautta ajasta ja siitä, että ei tarvitse täyttää kellokortteja.

Korona toi elämääni kädentaidot takaisin ja teen käsitöitä. Ilman huonoa omaatuntoa voin myös sanoa puolisolle, että käypä viinikaupassa.

Viime keväänä minulla oli aina kello mukanani aamun avantouinnilla. Monesti havahduin, että nytkö jo pitää lähteä, juna jättää.

Olin vieläkin liikkeellä tutuilla nopeilla askeilla, kunnes tajusin, mihin minulla on kiire. Voin kävellä tuon kulman vielä. Näitä oivalluksia tulee vieläkin.

Tunnen, että saan olla oma itseni.

On kuitenkin sanottava, että onhan minulla töitä. Ohjaan viikoittain koulutuksia tai pidän terapiavastaanottoa ja annan työnohjausta.

Rutiinit pitävät elämän arjen koossa. Niiden opettelu kuuluu vapauden tunteen rinnalle. Minulla on edelleenkin kalenteri.

Luulen, että kaiken tämän keskellä opettelen rytmitystä, jotta vapauden tuntu ei poistuisi.

Minulla on myös kymmenen lastenlasta.

Olen kiitollinen tästä hetkestä. Toivon terveyttä ja että pystyisin säilyttämään hyvän elämän.

Joka vuosi tuo lisää ikää.

Olen ollut ennenkin monessa kohtaa tienhaarassa. Olen aina rohkeasti tehnyt valintoja pitkälle intuitiota kuunnelleen. ’Toi tuntuu nyt ihan hyvältä’’

Toivon, että olisin edelleenkin rohkea, että tulevaisuudessakin kirjoittaisin itse oman elämäni käsikirjoitusta.

Elämää ei voi kuitenkaan hallita, mutta arkea voi.

Toivon, että säilyttäisin myönteisen asenteen.

Mirja Erlund reppu selässä puun Lapinlahden Lähteen tiellä
Eläkeläisyrittäjänä Mirja Erlund ohjaa viikoittaan koulutuksia tai pitää terapiavastaanottoa ja antaa työnohjausta. ”Iän tuomasta elämänkokemuksesta on hyötyä hyvinvointiin liittyvissä koulutuksissa.”

 

Lue lisää

Tutustu Mirja Erlundin verkkosivuihin.

MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti ”Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta” -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.

Lue koko artikkeli verkkosivuiltamme.

TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: eläke, eläkkeellä, ikä, Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta, ikääntyminen, keskustelutuki, mielenterveys, MIELI Henkilöjäsenet, Mirja Erlund, työelämä, valmennus

Irene Taavetti: On voitava osallistua omalla kapasiteetilla

13.12.2024

Irene Taavetti on psykiatri, nuoriso- ja aikuispsykoterapeutti VET ja iltapäivämummo. MIELI Henkilöjäsenet paneelissa hän pohti, miten ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta.

Irene Taavetti, kuvan päällä on teksti: Ihmisen on voitava osallistua omalla kapasiteetillaa - Irene Taavetti
Irene Taavetti näki paneelin alla unen, joka on vertauskuva hänen elämästään. Katso videopoiminto (2,25 min) yhdistyksen YouTube-kanavalta.

”Olen ollut kymmenen vuotta poissa työelämästä.

Kun lupauduin tähän paneeliin, seuraavana yönä näin unen, joka on aika lailla allegoria, vertauskuva elämästäni.

Olen siinä unessa hotellihuoneessa ja kuin matkalla palaamassa kotiin.

Huoneesta pitää kerätä kaikki omat tavarat. Unen alussa pakkaan tavarat ja kaikki mahtuvat hyvin matkalaukkuun. Olen omasta mielestäni kerännyt kaikki.

Sitten poistun huoneesta.

Huoneeseen tulee siivooja. Hän kerää lisää. Näen, että taas siellä on tavaroitani. Siivooja kehottaa tarkastamaan, jäikö vielä jotakin.

Vielä löytyy lisää, mutta tavarat mahtuvat matkalaukkuun.

Nyt matkalaukku on täynnä.

Lähden siinä unessa kotiin.

Suru irtautumisesta

Kun jätin työni, minulla oli paljon vielä tekemistä. Oli lapset, lapsenlapset, ystävät ja myös jaksamista.

Suru irtautumisesta oli hetkellisesti kuitenkin kovin kipeä tunne.

Näin, kun muut jaksavat, osaavat ja ottavat paikkani ja eivät tarvitse minua.

Töissä oli hienoa, mutta uni oli allegoria siitä, kuinka pikkuhiljaa siirryn omaksi itsekseni.

Olen lähdössä kotiin – mitä se sitten onkaan.

Vertaistuesta iloa

Olen aina arvostanut omanikäisiäni ystävinä ja ihmisinä. Olen saanut heiltä paljon vertaistukea elämäni aikana.

Olen pannut merkille, että asioita pohditaan eläkkeelle jäämistä ennen ja heti sen jälkeen.

Vähemmän on tietoa heistä, jotka vaikka sairastelevat mutta pystyvät olemaan mukana aktiivisesti.

Aikuisia ihmisiä on autettava, tuettava, kussakin iässä tuomaan esille itse tärkeäksi kokemiaan asioita erilaisissa ryhmissä.

Kerroin keskustelun tarpeesta MIELI Henkilöjäsenille – ja täällä paneelissa ollaan.

Omanlainen elämä

Omanlainen elämä tulee mahdolliseksi, kun lopettaa työt ja oman viran hoitamisen.

Omanlaisen elämän löytämiseen menee joku aika.

Meni joitakin vuosia. Sitten lähdin miettimään, että tässä on tullut opiskeltua viimeiset 50 vuotta ihmisyyttä, ihmisen persoonaa ja rakennetta ja kaikkea tällaista.

Urani on ollut koko ajan äärimmäisen mielenkiintoinen. Eihän se kaikkoa minusta mihinkään, vaikka en enää haluaisi hoitaa, kuntouttaa ja parantaa sairaita.

Tätä aloin pikkuhiljaa miettimään.

Iltapäivä-mummona ekaluokkalaisille

Paneelin valmistelussa puhuimme aktiivisesta ikääntymisestä, siitä, että ikääntyvä ei nähtäisi yksinäisyydestä kärsivänä avun saajana, vaan aktiivisena toimijana, joka tekee asioita omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Aloin kaivata tällaista.

Työni oli ollut hyvin työryhmätäytteistä ja sisältänyt vertaistukea. Kuten tässä paneelissa nyt jaetaan kokemuksia sen sijaan, että vain yksin mietiskelisin näitä asioita.

Aloin pikkuhiljaa avata erilaisia ovia ja katsella, että sopisiko jokin minulle.

Sitten löysin tämän iltapäivämummo-tehtävän. Pidän siitä.

Olen seitsemänvuotiaiden, ekaluokkalaisten kanssa, joilla on meneillään iso elämänmuutos.

Tapaan myös vanhempia, kun he käyvät hakemassa lapsiaan.

Kaikessa tässä hyödynnän elämänkokemustani ja kaikkea teoriaa, jota olen opiskellut.

Itismummona oleminen liittyy minulla myös huoleeni 40–50-vuotiaiden ja nuorempien työntekijöiden tilanteesta, jotka tekevät puoli ilmaista ja hirveän merkityksellistä työtä. On monta todella lahjakasta ihmistä, jotka ovat ajautuneet umpikujaan talousasioiden kanssa.

Voin olla vapaaehtoistyön kautta auttamassa.

Koen nyt erittäin tärkeäksi koulunsa aloittavien lasten tuomisen esille. Siinä vaiheessa ihminen on vielä hyvin vastaanottavainen tuelle ja muutokselle oman hyvän kasvun suuntaan.

Mukaan omalla kapasiteetilla

Luulen, että suurimmalle osalle löytyy jotain aktiivisuutta, kun tulee mieleen, että mitä voisin tehdä, miten toteutan omanlaista elämää ja omaa sisäistä maailmaa joidenkin muiden kanssa.

Aktiivisuushan ei riipu siitä, että olenko sairas tai terve, vaan mikä on oma kapasiteetti ottaa käyttöön ja antaa sitten muualle.

Olen ilmeisesti sen verran sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt ihminen, että en ole kokenut ympäristön vähättelyä tai paineita suhtautumisessa eläkeikäisyyteeni.

Apuna saattaa olla realistinen itsereflektoinnin kyky, joka kehittyi työssä vuosien mittaan. Se kyky luo raamit, missä toimin.

Elämä täyttyy pikkuhiljaa

Työ sitoo sisäisiä ja ulkoisia voimavaroja. En usko, että on loppujen lopuksi hirveästi kiinni siitä, mitä työtä on tehnyt.

Kun jättää työelämän, elämä täyttyy pikkuhiljaa.

Ihmisillä on erilaisia ihmissuhteita ja sukulaisuuksia, jotka sitten tulevat eri tavalla pöydälle, kun eläkkeellä on aikaa ja energiaa.

Valitin kerran introverttina tyttärilleni, että en oikein halua olla siellä, missä koko suku on. He sanoivat, että sinähän olet osa meiltä ja me olemme osa sinua. Siitä vaan sitten eteenpäin.

Kun antaa aikaa, niin löytää ehkä oman näköisen elämän.

Huono omatunto

Eräs keskustelutilaisuuteen osallistuja kysyi, miten päästä eroon huonosta omastatunnosta olla hyväkuntoisena eläkkeellä. Kysyjä oli jäänyt eläkkeelle viitisen vuotta sitten. Hän huolehtii terveydestään, opiskelee kieliä ja on tehnyt vapaaehtoistyötä.

Olet vasta matkalla omanlaiseen elämään.

Voit todeta, että sinulla on tällainen oma ongelma.

Voit pikkuhiljaa antaa periksi, kun löydät omanlaisen tavan elää.

Kukaan ei voi sanoa sinulle, kuka olet, kun olet eläkkeellä ja hyväkuntoisena.

Olet nyt kokeillut erilaisia asioita.

Minäkin tein aluksi kaikenlaisia virheitä, kun tuntui, että on tarvetta ympärillä ja oli kysyjiä. Tietysti menin mukaan.

Sitten huomasin että, tämä ei ole minulle.

Sinäkin olet avannut monia ovia ja katsellut.

Se kuuluu tähän matkaan.”

Irene Taavetti: ”Iltapäivämummona voin hyödyntää elämänkokemustani ja kaikkea opiskelemaani teoriaa. Voin olla vapaaehtoistyön kautta auttamassa.”

Lue lisää

MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti ”Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta” -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.

Lue koko artikkeli verkkosivuiltamme.

TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: eläke, eläke-ikä, hyvinvointi, ikä, ikääntyminen, iltapäivämummo, mielenterveys, vapaaehtoistyö

Marketta Rantama: Ikääntyneet ovat voimavara

13.12.2024

Marketta on ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti. MIELI Henkilöjäsenien paneelissa hän pohti ikääntyvää työelämässä ja oman näköistä elämää eläkeiässä.

Marketta Rantama: ”Ikääntyneet ovat voimavara.” Katso videopoiminto paneelista (1 min).

”Näen meidät ikääntyneet voimavarana. Ikääntymisen yhteydessä puhutaan vanhuudesta ja käytetään taakkatulkintaa. Tänä päivänä olemme kuitenkin aika hyväkuntoisia.

Eläkeiän saavuttaneet ihmiset voivat toimia eri tehtävissä yhteiskunnassa, kuten työssä, yrittäjänä ja vapaaehtoistyössä.

Minäkin toimin eläkeläisyrittäjänä. Olemme voimavara, jota voidaan käyttää.

Ikääntyvä työyhteisössä

Meidät suomalaiset on totutettu varhaisen työstä poistumisen odotteeseen, kun oli aikanaan työttömyyseläkeputkia ja vastaavia.

Pitkään on ollut vallalla ajattelu, että työ kuuluu jättää nuoremmille: on ansiokasta, että lähdet pois.

Vieläkin työyhteisöissä elää ajatus, että kunpa pääsisi eläkkeelle. Kahvihuoneissa keskustellaan, että pääsisipä kissanpäiville.

Olen lanseerannut käsitteen eläkkeen odotushuone.

Ihminen saattaa alkaa toistaa, että minä jään kohta eläkkeelle. Hän saattaa vuosiakin puhua siitä ja olla jopa aikamoinen vallankäyttäjä työpaikalla.

Esihenkilö ja työyhteisö voivat puheillaan ja toimillaan saatella työntekijää eläkkeen odotushuoneeseen.

Ihmiselle itselleenkin on tehotonta ja turhauttavaa olla lähinnä odottamassa eläkettä.

Ikäjohtaminen kuntoon

Jos ikäjohtaminen on organisaatiossa kunnossa ja ihminen haluaa jatkaa jossakin muodossa, niin siihen pitäisi kannustaa.

Pitäisi tunnistaa ihmisen vahvuudet ja tuunata hänelle sopiva tehtävä. Tehtävä voi olla uudenlainenkin, kuten mentori.

Työterveydelle on tuhannen taalan paikka vaikuttaa. Työterveyshoitaja ja lääkäri saattavat kuitenkin lipsauttaa vastaanotolla, että sinähän jäät kohta eläkkeelle. Näin viestitään, että pitää jäädä eläkkeelle.

Sanomani on, että ei ruveta hirveästi puhumaan eläkkeelle siirtymisestä, ellei työntekijä itse ala siitä puhua. Ikääntyminen on myös hyvin yksilöllistä.

Kun työpaikalla ollaan kiinnostuneita eläkeikää lähestyvästä, hän saa siitä energiaa ja voimaa myös siirtyessään kolmanteen elämänvaiheeseen.

On tärkeää, että työntekijä kokee työelämän viimeiset vuodet merkityksellisenä.

Olen seurannut työyhteisöjä kymmeniä vuosia, joten voin puhua hyvällä syyllä johtamisesta ja ikäjohtamisesta. Viestini on, että kohdelkaa arvostavasti eläkeikää lähestyviä työntekijöitänne.

Kohdelkaa arvostavasti eläkeikää lähestyviä työntekijöitänne.

Aktiivisesti eläkkeellä

Eläkkeelle siirtymistä on hyvä suunnitella.

Työpaikoilla odotellaan ehkä kissanpäiviä. Mutta jos ei ole suunnitelmaa eläkkeelle siirtymisestä, arki voi yllättää, että loma vain jatkuu ja jatkuu.

Noin puolet vastikään vanhuuseläkkeelle siirtyneistä on kiinnostunut työskentelemään eläkkeen rinnalla.

Itse sain uuden työpaikan 67-vuotiaana Euroopan sosiaalirahaston ESR-projektin vetäjänä. Nyt toimin aktiivisesti yrittäjänä.

Olin lopulta kypsä jäämään eläkkeelle, kun työpaikalla oli työajanseurantakin. Tunsin yhteiskunnallista painetta, että olisiko pitänyt vielä kantaa korteni kekoon. Sitten ajattelin, että olen tehnyt pitkän työuran. Olen osani tehnyt. Olen välillä tehnyt kahtakin työtä yhtä aikaa.

On tärkeä jättää energiaa seuraavaankin elämänvaiheeseen.

Osaaminen käytössä

Nyt nautin vapaudesta, mutta myös mahdollisuudesta käyttää osaamistani tässä elämänvaiheessa.

Minulle on aina ollut tärkeää taata, että osaamiseni on käytössä.

Olen edelleenkin kiinnostunut työyhteisöjen toiminnasta. Seuraan koko ajan työelämän kehittymistä ja toimin yrittäjänä toiminimelläni.

Valmennan työntekijöitä ja työyhteisöjä eläkkeelle siirtymisissä. Olen itse aiemmalla työurallani toiminut Itä-Suomen yliopiston henkilöstön kehittämispäällikkönä ja Kuopion yliopiston henkilöstöpäällikkönä.

Olen löytänyt voimani, kun voin yrittäjänä vapaasti käyttää kaikkea kertynyttä osaamistani.

Voin yrittäjänä käyttää kaikkea kertynyttä osaamistani.

Ilmapiiri avarammaksi

Työpaikoilla saatetaan muistutella työkaveria eläkeiän lähestymisestä.

Tuttu kommentti on, että ’sinulla on varmaan aamukampa’.

Monesti työntekijä itsekin lokeroi itseään. Kun hän unohtaa jotain hän voi heittää, että on varmaan dementiaa tulossa tai että pitäisi varmaan katsella rollaattorin paikkaa.

Normiajatusten mukaan eläkeikä leikkaa meidät niin vahvasti ulos työelämästä.

Minullekin on sanottu, että pitääkö sitä tehdä töitä. Sinähän olet eläkkeellä! Katson takaisin, että joo. Selitän, että koska en ole käsityöihmisiä, perustin yrityksen.

Osaaminen ei jää lähtökahville

Jos haluaa rakentaa kolmannen elämänvaiheen osaamisensa varaan, se on mahdollista.

Eläkkeellä voi olla myös hyödyksi perhepiirissä, kuten lapsenlapsille, se on iso tehtävä, ja vapaaehtoistyössä.

Haluan kuitenkin korostaa, että ei suljeta työelämää pois. Haluan valmentaa myös eläkeläisiä takaisin töihin.

Haluan valmentaa myös eläkeläisiä takaisin töihin.

Marketta Rantama, kasvokuva
Marketta Rantama: ”Haluan valmentaa myös eläkeläisiä takaisin töihin.”

”Vapaaehtoistyötä tarjoaville voisi antaa vinkin kohdella kaltaisiani ihmisiä. Vapaaehtoistyön täytyy olla hyvin organisoitua. Minä en ainakaan halua mennä mihinkään sellaiseen ns. senioripuuhasteluun, jossa vain kuormitan vetäjää. Vapaaehtoistyön tulisi olla sopivasti vastuullista.

Toivoisin, että yhteiskunnassa ei arvotettaisi sitä, minkälainen kolmannen elämänvaiheen tai vanhuuden pitää olla, mitä ja miten paljon aktiviteetteja. On hyvä liikkua, tehdä käsitöitä ja sudokuja, mutta puhua niin, että ei syyllistytä turhaan. Ihmisen on voitava elää omannäköistä elämää.

Työelämästä nuorille

Olen huolissani siitä, minkälaista kuvaa välitämme nuoremmille työelämästä.

Puhummeko siitä, että työ on uuvuttavaa ja rasittavaa?

Vai puhummeko etenkin siitä, että voimme tehdä merkityksellistä työtä ja että työtä voi muokata ja muuttaa?

Tässä muutostyössä meille on tärkeä tehtävä.”

Lue lisää

Marketta Rantaman verkkosivut.

MIELI Henkilöjäsenet ry järjesti ”Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta” -keskustelutilaisuuden Helsingin keskustakirjasto Oodissa ja Teams-alustalla 26.9.2024.

Lue koko artikkeli verkkosivuiltamme.

TEKSTI, KUVAT JA VIDEOT: EILA RUUSKANEN-HIMMA

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: aktiivisuus, eläke, eläkkeellä, hyvinvointi, ikä, Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta, ikäjohtaminen, marketta rantama, mielenterveys, MIELI Henkilöjäsenet, työelämä, ura

Ikä herättää uusia ajatuksia tulevasta

3.9.2024

MIELI Henkilöjäsenet -tilaisuus to 26.9.2024 klo 17.–18.30 Oodi ja Teams. Tervetuloa!

Keski-ikäinen nainen istuu toimistossa ja katsoo horistonttiin, tulevaisuuteen. Kuva on luotu tekoälyohjelmalla, Midjourneu, Eila Ruuskanen-Himma 2024Tilaisuus on maksuton. Tuo myös ystäväsi mukaan!

Puhujina ovat kokeneet työelämän valmentajat ja vaikuttajat Mirja Erlund, Marketta Rantama ja Irene Taavetti.

Aika
to 26.9.2024 klo 17.00–18.30

Kenelle
MIELI Henkilöjäsenet ry:n jäsenille ja heidän ystävilleen sekä yhdistyksen yhteistyökumppaneille

Paikka
Helsingin keskustakirjasto Oodi, Töölönlahdenkatu 4, Helsinki, Ryhmätila 3. Ryhmätilaan mahtuu vain 16 paikan päälle, joten ilmoittaudu pian. Tila täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Teams-alustalle pääsevät kaikki.

Ilmoittautumiset
To 19.9.2024 mennessä: eila.ruuskanen-himma(at)mieli.fi

Järjestäjä
MIELI Henkilöjäsenet ry

OHJELMA

Klo 17.00

Avaus
Eila Ruuskanen-Himma
Toiminnanjohtaja, MIELI Henkilöjäsenet ry

Paneelissa

Työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja Mirja Erlund

Ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti Marketta Rantama

Psykiatri, nuoriso- ja aikuispsykoterapeutti VET ja iltapäivämummo Irene Taavetti

Keskustelu

Päätös
Klo 18.30

 

Panelistien esittelyt

Mirja Erlund

MIRJA ERLUND

Työyhteisökouluttaja, logoterapeutti ja ryhmäanalyyttinen työnohjaaja.

Mirja on ohjannut Mielenterveyden ensiapu koulutuksia työyhteisöille, ikääntyneille ja yrittäjille ja rakentanut koulutusten sisältöjä MIELI ry:ssä. Mirja on toiminut myös mm. Yrittäjänaisten Keskusliiton puheenjohtajana.

Marketta Rantama

MARKETTA RANTAMA

Ura- ja työhyvinvoinnin valmentaja ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatti.

Marketta valmentaa työntekijöitä ja työyhteisöjä eläkkeelle siirtymisissä. Marketta on toiminut Itä-Suomen yliopiston henkilöstön kehittämispäällikkönä ja Kuopion yliopiston henkilöstöpäällikkönä.

IRENE TAAVETTI

Psykiatri, nuoriso- ja aikuispsykoterapeutti VET ja iltapäivämummo.

Mirja, Marketta ja Irene ovat MIELI Henkilöjäsenet ry:n jäseniä.
MIELI Henkilöjäsenet ry on MIELI ry:n valtakunnallinen jäsenyhdistys, joka koostuu yksittäisistä henkilöjäsenistä eri puolilta Suomea. Jäseniä on yli 400. Jäsentensä kautta yhdistys pyrkii vaikuttamaan myönteiseen mielenterveyspolitiikkaan ja kansalaisten tietoon mielenterveydestä.  Tule mukaan! Tietoa
jäsenyydestä: mielihenkilojasenet.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: eläkkeellä, ikä, ikääntyminen, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, Oodi, tapahtuma, Teams

Mitä mielen päällä Olavi Nevalainen

9.7.2024

”Ihminen tarvitsee toisesta ihmisestä peilin nähdäkseen itsensä”, sanoo tukihenkilönä toimiva Olavi Nevalainen.

Teologian maisteriksi valmistunut Nevalainen on huolissaan opiskelijoiden talousvaikeuksista, jotka voivat heijastua yhteiskunnassa pitkälle tulevaisuuteen.

Olavi Nevalainen toimii tukihenkilönä.

Mitä mielen päällä

Mielen päällä on kesäloma. Takana on pitkä talvi ja kevät, joka päättyi loppurutistukseen rippileirin muodossa.

Viime talvena kävin Mieli ry:n Vapaaehtoisten tukijoiden ja kriisiauttajien peruskoulutuksen. Olen äskettäin aloittanut ensimmäisen tukisuhteeni.

Nyt on hetki aikaa pysähtyä ja levätä mökillä Kerimäellä. Viikon vain lepään, kuljen metsässä, uin, saunon ja kuuntelen, mitä itse tarvitsen.

Mistä nyt pitäisi puhua

Tällä hetkellä olisi syytä puhua taloudesta, huumeista, yksinäisyydestä, kiusaamisesta, ihmisoikeuksista ja monesta muusta mielenterveyteen liittyvästä asiasta. Näistä toki puhutaankin.

Ajattelin nyt kuitenkin puhua opiskelusta. Opiskelun tärkeydestä kuullaan puhuttavan paljon ja opiskeluun kannustetaan. Jokaisella valolla on kuitenkin varjonsa. Opiskelua ylistävä diskurssi on saanut viime vuosina rinnalleen toisenlaisen äänen: opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja taloushaasteet.

Lainojen korot ovat nousseet reilusti, kuten kaikki velalliset tietävät. Korkojen nousun saivat ja saavat tuntea myös opiskelijat.

Valmistuin viime syksynä teologian maisteriksi ja tänä kesänä jouduin maksamaan ensimmäisen kerran opintolainan korot puolen vuoden ajalta. Elin opiskeluaikani pääosin opintolainan varassa, koska opiskelu vei paljon aikaa ja voimia. Lainaa kertyi niin paljon kuin viidessä vuodessa oli mahdollista, joten korotkin ovat sen mukaiset.

Koska opiskelua pidetään itsessään arvokkaana ja jokaista kannustetaan hankkimaan koulutus, mielestäni opiskelun taloudellisen tuen täytyisi olla tämän puhetavan mukaista. Tälläkin hetkellä opintolainan osuutta lisätään ja tukien osuutta vähennetään (asumistuki, indeksikorotus).

Opintolainaa kannustetaan siis ottamaan, mutta korot ovat nousseet niin, että opiskelijat välttävät lainan ottamista. Jatkossa ansiotulot eivät kuitenkaan vaikuta opintotukeen, joten opiskelijat voivat tehdä opintojen ohella rajattomasti töitä. Pelkään pahoin, että tämä on sellainen suunta, joka tulee entisestään vaikuttamaan opiskelijoiden jaksamiseen ja lisäämään opiskelijoiden mielenterveys- ja talousongelmia.

Luulen myös, että tällainen muutos tulee näkymään (jollain aikavälillä) (korkea)koulutuksen arvostuksen laskuna. Miksi kouluttautua, ainakaan huonommin työllistäville aloille, jos siitä seuraa taloudellisia ongelmia?

Tällä hetkellä näyttää siltä, että niin mielenterveys kuin sivistyskin häviävät taistelun, kun vastassa on talouskasvu.

Taustasi kolmella lauseella

Jatkan koulutukseen liittyvällä teemalla: Kävin peruskoulun Eläintarhan ala-asteella ja Alppilan yläasteella. Menin ammattikouluun automaatioalalle, mutta jätin sen kesken päästyäni trukkikuskiksi logistiikkaterminaaliin.

Menin lukioon noin 25-vuotiaana, ja viime syksynä valmistuin teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Ajattelen että mielenterveydellä on sekä yhteiskunnallinen (kollektiivinen) että yksilöllinen ulottuvuus, jotka heijastavat toisiinsa.

Tukihenkilönä vastaan, että mielenterveyttä voi vahvistaa tutustumalla itseensä. Tähän tarvitaan yhteisö tai vähintään ihminen, johon on mahdollista rakentaa luottamus. Ihminen tarvitsee peilin nähdäkseen itsensä.

Itseensä tutustumisella tarkoitan sitä, että tulee tietoiseksi omista mieltymyksistään, identiteet(e)istään ja tunteistaan, sekä hyväksyy ne osaksi itseään.

Olen huomannut, että kyky tunnistaa ja eritellä tunteita parantaa elämänlaatua monin tavoin. Vaikeidenkin tunteiden kanssa pärjää, mutta vaikeiden olotilojen (masennus, ahdistus, dissosiaatiot) kanssa selviäminen on paljon hankalampaa.

Kun olotilat muuttuvat tunteiksi, elämä käy hieman helpommaksi.

Kriisit kuuluvat elämään

Samaa mieltä, mutta jättäisin tämän sanomatta ihmiselle, jota on kohdannut kriisi.

Kriisejä on monenlaisia ja eri kokoisia, eivätkä ne jakaudu tasan. Toiset syntyvät sairaina, toiset terveinä. Toiset syntyvät köyhyyteen, toisilla on yllin kyllin. Toisen kotona rakastetaan, toisen laiminlyödään. Toiset syntyvät onnellisten tähtien alle, toiset ohjusten peittävän taivaan alle.

Elämä on toisinaan käsittämättömän epäreilua.

Monista kriiseistä voi kuitenkin selvitä ja sietämätönkin voi muuttua siedettävämmäksi. Olipa kriisi mikä hyvänsä, olisi tärkeää, että sen voisi jakaa toisen ihmisen kanssa. Yhdessä kannettuna elämän vastoinkäymisiä on hieman helpompi kantaa.

Kuten tukijan peruskoulutuksessa sanottiin, hyvä tukihenkilö on kuin aasi. Sillä on suuret korvat ja pieni suu, sekä vahva selkä. Nämä kolme asiaa toivon pystyväni myös itse tarjoamaan tuettavilleni.

Viimeisin mielenterveystekosi

Ajattelen että jokapäiväinen mielenterveysteko on keskustella ihmisten kanssa kuulumisista ja tukea tarpeen vaatiessa.

Viimeinen mielenterveystekoni on tukisuhteen aloittaminen. Taloudellinen mielenterveystekoni on yhteisvastuukeräykseen lahjoittaminen.

Mistä saat iloa ja energiaa

Saan iloa ja energiaa läheisteni kanssa vietetystä ajasta ja merkityksellisistä keskusteluista, hyvästä ruuasta, lukemisesta, liikunnasta, pitkistä unista. Näitä varmaan tulisi paljon.

Mietelause tähän aikaan

Asioilla todella harvoin on niin kiire kuin usein saattaa vaikuttaa, mietelauseeni tähän aikaan on:

“Jos et tiedä, mitä kannattaisi tehdä, pysähdy, ja lue.”

MIELI Henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI. 

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: kriisi, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, opiskelija, opiskelu, talous, taloushuolet, tukihenkilö, vapaaehtoinen

Mitä mielen päällä Riitta Vuorinen

16.6.2024

”Supistusten ja leikkausten sijaan tarvittaisiin lisää matalan kynnyksen foorumeita ehkäisemään nuoren putoamista, jopa syrjäytymistä tai sairastumista”, sanoo pitkän linjan mielenterveysammattilainen, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, työnohjaaja ja Tehyssä työskennellyt ja järjestöaktiivina toiminut Riitta Vuorinen.

Riitta Vuorinen, kasvokuva
Riitta Vuorinen

Mitä mielen päällä

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus. Toivottavasti nuoret ja heidän läheisensä ovat saaneet juhlia lakkiaisia ja valmistujaisia nuoruudesta iloiten ja vailla huolia tulevaisuudesta tai pääsykokeista.

Arki on monella nuorella alkanut heti maanantaina. Joillakin kesätöissä, toisilla pääsykokeisiin valmistautuessa. Joka vuosi moni nuori joutuu kokemaan suuren pettymyksen, kun opiskelupaikkaa ei löydykään. Mitä sitten? Mikä välivuosi?

Syksyllä ei ole tarjolla kesätyöpaikkoja. Taantuma-aikana muitakin työpaikkoja on aiempaa vähemmän. Monen nuoren unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat murskautuvat, kun nuori jääkin ilman työpaikkaa tai opiskelupaikkaa.

Taloudellisista syistä voi joutua asumaan lapsuuskodissaan ja kaveripiirikin on hajonnut.

Itsetunto ja mielenterveys ovat kovilla, masennuskin voi vaania. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan vanhemmilta ja läheisiltä erityistä tukea ja ymmärrystä. On liian helppo heittää, että esimerkiksi avoimen yliopiston kurssejahan on aina tarjolla. Jos pettymys on murskaavan iso eikä ole motivaatiota tai rahaa kursseihin, eihän niihin hakeuduta.

Kun keskusteluapua ei ole enää saatavissa opiskelijaterveydenhuollosta, tarvittaisiin supistusten ja leikkausten sijaan nykyistä paljon enemmän matalan kynnyksen foorumeita – niin hyvinvointialueiden kuin kolmannen sektorinkin – ehkäisemään nuoren putoamista jopa syrjäytymistä tai sairastumista.

Mistä nyt pitäisi puhua

Nyt pitäisi puhua nuorten ja myös nuorten aikuisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta sekä heille kohdennetuista helposti saatavista tukipalveluista. Jos jopa neljännes nuorista kärsii mielenterveyshaasteista, se on huolestuttavaa. Kun ikäluokat pienentyvät, mielenterveyshaasteet koskettavat yhä useampaa nuorta, ellei tilanne korjaannu nopeasti.

Nuoret, perheelliset aikuiset ovat monesti liian kovilla. Pikkulapsiarki ja yövalvomiset uuvuttavat usein eikä kaikilla ole turvaverkkoa lähistöllä. Parisuhde voi olla koetuksella, jopa rakoilla. Vauva- tai taaperoikäisten lasten vanhempien erot eivät ole harvinaisuus. Valtavan surullista.

Tilannetta voitaisiin auttaa, jos tarjolla olisi lastenhoitoapua kuten Mannerheimin Lastensuojeluliitosta, jotta vanhemmat saisivat ajoittain lapsivapaata jaksamisensa tueksi.

Tarvittaisiin parisuhdeneuvontaa esimerkiksi neuvoloissa. Neuvolajärjestelmä ei enää toimi, kuten sen on tarkoitettu toimivan. Terveydenhoitajat vaihtuvat usein eikä luottamuksellista tai mitään tiiviimpää suhdetta pääse syntymään perheiden ja terveydenhoitajien välille.

Taustasi kolmella lauseella

Olen aktiivinen seitsemänkymppinen, itsenäinen ja oikeudenmukaisuutta arvostava eläkeläinen.

Kolmen pojan kasvattaminen, osin yksinhuoltajana aikuiseksi, on suurin urotekoni ja heidän yhteensä neljä lastansa tietenkin valtavia aarteita.

Pitkä mielenterveysammattilaisuus, 51 vuotta ja yli 30 vuoden järjestöammattilaisuus on omien elämänkokemusten ohella opettanut näkemään, arvioimaan ja käsittelemään monenlaisia ilmiöitä sekä seuraamaan tiiviisti yhteiskunnan kehitystä.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Mielenterveyttä voi vahvistaa vuorovaikutussuhteissa ystävien, läheisten ja ylipäätään toisten ihmisten kanssa.

Mielenterveyttä voi vahvistaa lukemalla, musiikilla, muilla taide-elämyksillä, itsereflektoimalla sekä nauttimalla luonnosta ja liikkumalla.

Kriisit kuuluvat elämään 

Kriisit kuuluvat ehdottomasti elämään. Kriiseistä selviytyminen kasvattaa ihmisenä ja vahvistaa itsetuntoa.

Valitettavasti on ihmisiä, jotka eivät kestä kriisejä tai eivät uskalla kohdata niitä, vaan pakenevat päihteisiin tai haitallisiin defensseihin ja ”kelottuvat”.

Viimeisin mielenterveystekosi

Toimin Narsismin uhrien tuki ry:n puhelinpäivystäjänä. Muutama päivä sitten kuuntelin ja kohtasin jälleen vaikeassa tai haitallisessa ihmissuhteessa olevia henkilöitä tarjoten omia näkökulmia.

Joskus mietin, onko soittajan kauheiden kokemusten kuuntelu ja vihjailu oman elämän hallinnasta oikeasti mielenterveysteko, kun vaikeassa lähisuhteessa elävälle tekisi mieli huutaa, että juokse, juokse henkesi edestä.

Yritän joka päivä olla ystävällinen ja kohtelias kanssaihmisille

Mistä saat iloa ja energiaa

Nautin elämästä, ihan arjestakin. Eläminen omassa aikataulussa ja päivän lehtien luku radioita kuunnellen on eläkeläisen suuri etuoikeus.

Lasten perheet ovat valtava ilonaihe ja pienet tytöt 4-, 2- ja 1-vuotiaat pakahduttavat sydämen kuten 18-vuotias abipoikakin.

Läheiset sisarussuhteet ja läheiset ystävyyssuhteet ovat uskomaton voimavara.

Mietelause tähän aikaan

Eurovaalit olivat ja niillä on oikeasti merkitystä jokaiselle suomalaiselle niin turvallisuuspolitiikan, ilmastopolitiikan, pakolaisuuskysymysten kuin monen muunkin tärkeän asian kannalta.

Hämmästyttää, että edelleen 30 vuoden jälkeen suurin osa äänioikeutetuista ”nukkuu” näissä vaaleissa tai ei ole kyennyt vieläkään hyväksymään Suomen liittymistä EU:n jäseneksi.

Vaikuta.

MIELI Henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI.

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: henkilöjäsenet, kriisit, lapsivapaa, matalan kynnyksen tuki, mielenterveyden vahvistaminen, mielenterveys, MIELI henkilöjäsenet ry, mitä mielen päällä, nuoret, perheet

Alviina Alametsä istuu rantakivelllä

Mitä mielen päällä Alviina Alametsä

31.5.2024

”Kaikilla on elämänkriisejä, mutta toivon, että niihin saisi enemmän tukea, sanoo vihreä europarlamentaarikko, mielenterveysaktivisti ja kaupunginvaltuutettu Alviina Alametsä. 

Alviina valittiin toukokuussa MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallitukseen.

Alviina Alametsä, kasvokuva
Alviina Alametsä

Mistä nyt pitäisi puhua 

Nyt pitäisi puhua eriarvoisuudesta, nuorista ja palveluiden parantamisesta.

Taustasi kolmella lauseella

Olen vihreä europarlamentaarikko, mielenterveysaktivisti ja kaupunginvaltuutettu Helsingissä, jossa on perustettu aloitteestani esimerkiksi avoimia Mieppi-mielenterveysklinikoita. 

Työskentelin aiemmin Mielenterveyspoolissa, jossa teimme Terapiatakuu-kansalaisaloitteen. Myös kouluväkivallan ehkäisy on lähellä sydäntäni, ja kirjoitimme tästä aiheesta kirjan ”Koulumustelmat – kiusaaminen on väkivaltaa” Linda-Maria Ranisen kanssa.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Mielenterveys on sekä poliittista että henkilökohtaista. Jos päättäjät tekevät huonoa työtä, ihmisillä ei ole toimeentuloa tai tulevaisuuden toivoa, on vaikea voida hyvin. 

Toisaalta omaa mielenterveyttä voi myös vahvistaa. Esimerkiksi yhteys luontoon, vapaaehtoistehtävät ja ystävällisyys itselle ja muille ovat ainakin minulle sellaisia asioita.

Kriisit kuuluvat elämään

Kaikilla on elämänkriisejä, mutta toivon, että niihin saisi enemmän tukea. Vaikka kriisit kuuluvat elämään tavallaan, niistä ei pitäisi joutua selviämään eteenpäin aivan yksin. Tähän tarvitaan erilaisia turvaverkkoja ja hyvää ilmapiiriä yhteiskunnassa.

Viimeisin mielenterveystekosi

Tänään aamulla rautiovaunua odottaessani kovia kokenut mies tuli pyytämään minulta kolikkoa ruokaan. Yleensä minulla ei ole käteistä mukana, mutta yhtäkkiä muistin, että olin nähnyt laukkuni sivutaskussa yhden viiden euron setelin. Mies oli hirveän liikuttunut ja iloinen, kun annoin sen, ja meillä oli hyvä keskustelu. Pieni asia, mutta tuli hyvä mieli, kun pystyi antamaan pientä toivoa jollekin.

Mistä saat iloa ja energiaa

Saan iloa ja energiaa läheisistäni ja luonnosta, ja nyt kesällä mansikoista, kasvatan niitä myös itse laatikossa.

Mietelause tähän aikaan

Suosikki salaliittoteoriani on, että lopulta kaikki menisi hyvin.

Haastattelun jälkeen Alviina Alametsä valittiin kansanedustajaksi Maria Ohisalon (vihr) siirtyessä Euroopan parlamenttiin. Kansanedustajan työssään hän keskittyy ihmisoikeuksiin, luontoon ja mielenterveyteen.

MIELI Henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Alviina on yhdistyksen hallituksen jäsen. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja.

Liity sinäkin jäseneksi.

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: Alviina Alametsä, Hallitus, Helsinki, kaupunginvaltuutettu, kriisit, mielenterveys, mielenterveysaktivisti, MIELI henkilöjäsenet ry, mieppi, mitä mielen päällä, terapiatakuu, vaikuttaminen, vihreät

Maija Innanen MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen puheenjohtajaksi

28.5.2024

Maija Innanen valittiin MIELI Henkilöjäsenet ry:n hallituksen puheenjohtajaksi yhdistyksen vuosikokouksessa toukokuussa. Pari viikkoa aikaisemmin hänet oli valittu MIELI Suomen Mielenterveys ry:n liittohallituksen asiantuntijajäseneksi.

”Maijalla on erinomaisen vahva kokemus yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, liiton johtamisesta ja varainhankinnasta ja tätä mielenterveysalalla nyt kipeästi tarvitaan”, kuvasi MIELI Henkilöjäsenet ry:n puheenjohtajuudesta väistyvä Reijo Laitinen.

Psykiatri, psykoterapeutti ja päihdelääkäri Reijo Laitinen jatkaa hallituksessa varapuheenjohtajana.

Kesäinen kasvokuva MIELI henkilöjäsenet ry:n hallituksen puheenjohtaja Maija Innasesta.
Puheenjohtaja Maija Innanen

Maija Innanen on toiminut kymmenen vuotta Stadion-säätiön toimitusjohtajana. Hän vastasi Stadion-säätiön/Olympiastadionin strategiasta, hallinnosta, toiminnasta ja taloudesta. Hänen aikanaan suunniteltiin ja käynnistettiin Olympiastadionin mittava uudistamis- ja perusparannustyö.

Maija on työskennellyt yli kaksikymmentä vuotta liikunnan ja urheilun johtotehtävissä toimien muun muassa yli satatuhatjäsenisen Voimisteluliiton pääsihteerinä ja kattojärjestö SLU ry:n yhteyspäällikkönä. Sitä ennen hän toimi yli kymmenen vuotta julkisen hallinnon tehtävissä kunnissa ja valtiolla sekä yrittäjänä.

”Entistä enemmän pitäisi  puhua siitä, mitä mielenterveystekoja meistä jokainen voi tehdä omassa lähipiirissään ja miten yhteiskuntana ratkaisemme mielenterveyskriisiä”, Maija sanoo.

Alviina Alametsä ja Markus Händelin hallitukseen

Hallituksessa valittiin seuraavalle kaksivuotiskaudelle jatkamaan Jari Lallinaho, Juho Mertanen ja Suvimaria Saarenpää.

Uutena hallitukseen valittiin kaudelle 2024–2025 kaksi varajäsentä: Alviina Alametsä ja Markus Händelin.

MIELI henkilöjäsenet ry:n puheenjohtaja, hallituksen varsinaiset ja varajäsenet
Puheenjohtaja Maija Innanen (alkaen vas. ylhäältä) ja hallituksen varsinaiset jäsenet Juho Mertanen, Jari Lallinaho, Riitta Pihlajamäki, Suvimaria Saarenpää, Petra Vuorela ja Reijo Laitinen sekä varajäsenet Alviina Alametsä ja Markus Händelin.

Alviina Alametsä on europarlamentaarikko ja kaupunginvaltuutettu Vuosaaresta.

”Tärkeimpiä tavoitteitani ovat rauhan ja ihmisoikeuksien puolustaminen, ilmastokriisin ratkaiseminen sekä mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistäminen”, Alviina sanoo.

Alviina on työskennellyt myös mielenterveystyön yhteisjärjestön, Mielenterveyspoolin projektipäällikkönä.

Alviina on tehnyt Helsingin kaupunginvaltuustossa useita aloitteita esimerkiksi mielenterveyspalveluiden, luonnonsuojelun ja yhdenvertaisuuden eteen. Alviinan aloitteen pohjalta on avattu muun muassa kolme maksutonta, avointa Mieppi-mielenterveysklinikkaa, ja aloitettu kouluissa kokeilut kiusaamisvilkusta, maksuttomista kuukautisvälineistä ja tunnetaitojen opetuksesta.

Markus Händelin on oikeustieteen kandidaatti ja eMBA. Hän on toiminut EU:n komission konsulttina ulkomailla yli 20 vuotta. Markuksen asiantuntija-alueita ovat yritysjuridiikka, taloudellinen integraatio/EU:n laajentuminen sekä yritysten liiketoiminnan ja toimintaedellytysten kehittäminen sekä alueiden kehittäminen.

Markus on osallistunut vapaaehtoistoimintaan muun muassa Team Rynkeby pyöräily- ja hyväntekeväisyyshankkeessa, jossa kerätään varoja syöpään tai muihin vakaviin sairauksiin sairastuneiden lasten ja nuorten hyväksi. Markus on käynyt MIELI ry:n tukijakoulutuksen vuonna 2023 ja toimii tukihenkilönä.

”Vapaaehtoistyössä minua kiinnostaa tukijana toimiminen ja auttaminen, toiminnan kehittäminen sekä vaikuttaminen, edunvalvonta ja oikeudelliset kysymykset”, Markus sanoo.

Suomi tarvitsee lisää mielenterveystekoja

MIELI Henkilöjäsenet ry:n vuosikokouksessa hyväksyttiin sääntömääräisten asioiden lisäksi yhdistyksen strategia vuosille 2024–2025, sääntömuutokset ja varsinaisen jäsenen jäsenmaksuksi 20 euroa vuodessa.

MIELI Henkilöjäsenet ry on MIELI ry:n valtakunnallinen jäsenyhdistys, joka koostuu yksittäisistä henkilöjäsenistä eri puolilta Suomea. Jäseniä on yli 400. Jäsentensä kautta yhdistys pyrkii vaikuttamaan myönteiseen mielenterveyspolitiikkaan ja kansalaisten tietoon mielenterveydestä.

”Yhdistys on rekisteröity kaksi vuotta sitten. Suomi tarvitsee lisää mielenterveystekoja ja näkemystä. Toimintaan toivotaan mukaan henkilöitä yhteiskunnan eri sektoreilta”, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Eila Ruuskanen-Himma.

Lisätietoa

Tarkemmat kuvaukset koko hallituksesta, yhdistyksen toiminnasta ja strategiasta verkkosivuiltamme kohdasta yhdistys.

Liity jäseneksi

Ota yhteyttä

Tehdään yhdessä mielenterveystekoja – mielihenkilojasenet.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: Hallitus, Maija Innanen, MIELI henkilöjäsenet ry, MIELI ry, MIELI Suomen Mielenterveys ry, puheenjohtaja, strategia, vuosikokous

Sari Aalto-Mattruri, pohtii, ympäristönä metsä ja hakkuut

Yhdistystoiminnalta säästäminen tulee Suomelle kalliiksi

11.4.2024

Iso pyörä on pyörimässä: Oikeusministeriö valmistelee kansalaisjärjestöstrategiaa. Samalla hallitus saattaa pohtia kehysriihessään järjestöavustusten lisäleikkauksia.

”Järjestöjen valtionavustusten leikkaaminen olisi taloudellisesti lyhytnäköistä”, sanoo kansalaistoiminnan huipppuasiantuntija, MIELI ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi.

Kahden ihmisen kädet kohtaavat, auttamista
Välittäviä ihmisiä vapaaehtoistyössä ja järjestöjä organisoimassa jatkuvuutta. (Kuva Unsplash/Rémi Walle)

Tämän kirjoituksen lukija, sinäkin teet todennäköisesti vapaaehtoistyötä jossakin järjestössä tai epämuodollisessa tempauksessa.

Vapaaehtoistyö muodostaa välittävien ihmisten ketjusta yhteiskuntamme koossa pitävän liiman.

Isossa kuvassa ilmiötä kutsutaan kansalaistoiminnaksi julkisen ja yksityisen sektorin tavoin.

Kansalaisjärjestöstrategia

Oikeusministeriössä valmistellaan hallitusohjelmaan sisältyvää kansalaisjärjestöstrategiaa.

Keskeisenä tavoitteena on turvata riippumattoman kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuus ja vaalia suomalaista demokratiaa.

Tavoitteet ovat hyviä: sääntelyn ja hallinnollisen taakan keventäminen, varainhankinnan mahdollisuuksien vahvistaminen sekä hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutuksen vahvistaminen. ”Ylimmäksi tulisi vielä itsestään selvästi kiteyttää se, mitä Suomi haluaa kansalaisjärjestöiltään”, Sari Aalto-Matturi  sanoo.

Hän näkee, että strategian tulee vastata ainakin kahteen pääkysymykseen:

1) Miten julkinen valta huolehtii siitä, että Suomessa on elinvoimainen kansalaisyhteiskunta, jolla on resursseja tuottaa osallisuutta, hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa, tukea ja toimintaa, asiantuntijuutta ja vaikuttamistyötä

2) Miten julkinen valta varmistaa, että kansalaisyhteiskunta pystyy toimimaan vapaana ja riittävän riippumattomana julkisesta ohjauksesta?

Puoli miljoonaa

”Pelkästään sote-alan järjestöissä vapaaehtoistyötä tekee noin puoli miljoonaa suomalaista”, Aalto-Matturi sanoo.

Järjestötoiminnan yhtälö sote-alalla.

Järjestötoiminnalle on toisinaan povattu hiipuvaa tulevaisuutta. ”Erilaisista tempauksista, kuten siivous- ja ravintolapäivistä, odotettiin järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan korvaajaa. Näin ei tapahtunut; järjestöt ja epämuodollinen kansalaisyhteiskunta elävät rinnakkain ja lomittain.”

”Yhdistystoiminnan rakenteiden merkitys nousi taas vahvemmin esille ja arvoonsa, kun järjestöt koronavuosina ottivat koppia yhteisestä pärjäämisestä.”

Esimerkki järjestöjen ketteryydestä löytyy Aalto-Matturin johtamasta MIELI ry:stä. Korona-aikaan järjestö jäsenyhdistyksineen nosti kriisityön volyymiä, koulutti uusia vapaaehtoisia ja lisäsi toimintaa verkkoon.

Julkinen tuki

Suomalaista kansalaisyhteiskuntaa on vahvistanut se, että julkinen valta tukee järjestöjen toimintaa. Tämän apparaatin päälle järjestöt rekrytoivat miljoonia vapaaehtoisia.

Aalto-Matturi johdattelee tunnistamaan julkisen sektorin ja järjestöjen periaatteellisia sudenkuoppia.

”Julkinen rahoitus tuottaa myös jännitteen kansalaisyhteiskunnan riippumattomuuden ja julkisen ohjauksen välille.”

”Jännite vahvistui, kun järjestörahoitus siirtyi tänä vuonna valtion budjettirahoitukseen ja rahoitukseen kohdistui huomattavia leikkauspaineita.”

Aalto-Matturi patistaisi poliittisia päättäjiä tunnistamaan niitä kriteereitä, joilla rahoitusta saava toiminta pitäisi valita.

”Tulevatko kriteerit kansalaisyhteiskunnalta tai ainakin kansalaisyhteiskunnan kanssa dialogissa rakennettuna, vai osoitetaanko raha toimintaan, jota julkinen valta järjestöiltä odottaa?”

Vapautta ohjauksesta

”Sosiaali- ja terveysalan järjestökenttä puskuroi julkisten palveluiden kuormitusta ja tukee heikoimmassa asemassa olevia”, Aalto-Matturi sanoo.

Hallituksen kehysbudjetin mukaan sosiaali- ja terveysalan järjestöjen avustussumma leikkautuisi vuonna 2027 noin neljänneksellä eli 100 miljoonalla eurolla – ja nyt on myös ollut esillä, että hallituksen kehysriihessä pohdittaisiin lisäleikkauksia järjestöjen avustuksiin.

Yhdistyksissä suomalaiset ottavat palkattuina ja vapaaehtoisina vastuuta yhteisestä pärjäämisestä. Tästä säästäminen tulee helposti kalliiksi.

Järjestöt niin vapaana ulkoapäin tulevasta ohjauksesta kuin mahdollista

”Leikkauksia linjatessa on tärkeää muistaa, että järjestöavustukset ovat tukea kaikelle sille, mitä järjestöt tuottavat yhteiskunnalle ja avun tarpeessa oleville ihmisille.”

”Järjestöjen pitää voida kertoa, miten leikkaukset vaikuttavat ja miten kohdistettuina ne aiheuttavat yhteiskunnalle sekä järjestön kohderyhmälle pienimmän vahingon.”

”Jotta leikkauksista ei aiheutuisi kansalaistoiminnalle ja matalan kynnyksen auttamiselle liian suuria vahinkoja, pitäisi järjestön omaa harkintaa vahvistaa.”

Oikeusministeriön johtama strategiatyö tulee linjauksillaan ottamaan kantaa siihen, mitä Suomi haluaa kansalaisjärjestöiltä.

”Toivottavasti demokraattista osallisuutta, rohkeaa vaikuttamista, aktiivista kehittämistä ja yhteistä vastuunottoa – ja niin vapaana ulkoapäin tulevasta ohjauksesta kuin suinkin mahdollista.”

 

Sari Aalto-Matturi, pohtiva ilme, ympäristönä metsä ja hakkuut.
”Leikkauksia linjatessa on tärkeää muistaa, että järjestöavustukset ovat tukea kaikelle sille, mitä järjestöt tuottavat yhteiskunnalle ja avun tarpeessa oleville ihmisille”, Sari Aalto-Matturi sanoo.

Sari Aalto-Matturilla on leveät hartiat puhua kansalaistoiminnasta yhteiskunnassa. Hän on MIELI ry:n toiminnanjohtaja, Takuu-säätiön puheenjohtaja ja sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunnan puheenjohtaja. Hän on myös toiminut Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtajana, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n hallituksen varapuheenjohtajana, oikeusministeriön demokratian vastuuvirkamiehenä sekä SAK:n viestintäpäällikkönä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden lisensiaatti.

Lue lisää ja vaikuta

Blogi. Aalto-Matturin ”100 miljoonaa syytä vaalia kansalaistoimintaa” -blogi MIELI ry:n verkkosivuilla:

Anna palautetta. Löydät oikeusministeriön sivuilta verkkolomakkeen palautteen antamista varten kansalaisjärjestöstrategiasta.

Kansalaisjärjestöstrategia. Valmisteilla olevan kansalaisjärjestöstrategian hankesivut/oikeusministeriö

Kannanotto. Järjestöjen valtionavustusten leikkaaminen olisi taloudellisesti lyhytnäköistä, kahdentoista sote-järjestön yhteinen kannanotto, STT-tiedote

Kannanotto kehysriiheen. Kehysriihen otettava vastuu nuorten hyvinvointivajeesta, MLL, MIELI ry, SOS-Lapsikylä, Setlementtiliitto

TEKSTI: Eila Ruuskanen-Himma

Tehdään yhdessä mielenterveystekoja – mielihenkilojasenet.fi

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: järjestöt, kansalaisjärjestöstrategia, kehysriihi, leikkaukset, MIELI henkilöjäsenet ry, MIELI ry, oikeusministeriö, sosiaalinen pääoma, sote, vapaaehtoistyö, yhdistykset, yhteisöllisyys

Mitä mielen päällä Maija Innanen

8.4.2024

”Minulla on ihania ystäviä. Olen heistä kiitollinen. Mutta miten pitäisi toimia, kun ystävä ei enää tunnu ystävältä vaan vie hapen ympäriltäsi”, pohtii toimitusjohtaja emerita Maija Innanen.

Mitä mielen päällä

Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde. Minulla on ihania ystäviä: pitkäaikaisia, luotettavia, rehellisiä, kuuntelevia, välittäviä ja hauskoja. Olen heistä kiitollinen. Mutta miten pitäisi toimia, kun ystävä ei enää tunnu ystävältä vaan vie hapen ympäriltäsi.

Hyvä ystävyys ei kuormita kumpaakaan liikaa, eikä perustu hyötymiseen tai velvollisuuteen. Hyvä ystävyys tuo iloa ja on kummallekin mielekästä ja antoisaa.

Maija Innanen

”Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie”

(Vladimir Vysotski/Arja Saijonmaa)

Mistä nyt pitäisi puhua

Suomi on seitsemättä vuotta maailman onnellisin maa, mutta silti meillä on mielenterveyskriisi.

MIELI ry ja MIELI henkilöjäsenet ry kysyivät presidenttiehdokkailta, miten ratkoa kriisiä. Kaikki ehdokkaat vastasivat ja useat olivat huolissaan erityisesti lasten ja nuorten pahoinvoinnista.

Oma ikääntymiseni saattaa vaikuttaa siihen, että entistä enemmän pohdin myös ikäihmisten jaksamista. Media tuo esiin viikoittain tilanteita, joissa vanhuksemme elävät viimeisinä vuosinaan elämää, joka ei ole ihmisarvoista.

Äitini lähestyy yhdeksättäkymmenettä ikävuottaan. Hän huomaa useista ikätovereistaan tietynlaisen taantumisen ja usein myös masentuneisuuden heidän joutuessaan jättämään kotinsa ja siirryttyään hoitokotiin tai vastaavaan.

Ehkä pitäisi puhua entistä enemmän siitä, mitä meistä jokainen voi tehdä omassa lähipiirissään. Pidetään läheisistämme huolta, kohdataan heidät aidosti, kysytään ’mitä Sinulle kuuluu’ ja autetaan kukin omien voimavarojemme mukaan.

Taustasi kolmella lauseella

Perheeseeni kuuluu äiti ja sisar sekä edesmenneen veljeni perhe. Opiskelin urheiluopistossa ja sen jälkeen Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa.

Mielenkiintoinen työurani liikunnan, urheilun, järjestötoiminnan ja tapahtumatoiminnan parissa kunnissa, valtiolla, yrittäjänä, järjestöissä ja säätiössä kesti noin 43 vuotta.

Mielenterveyttä voi vahvistaa

Arjen valinnat vahvistavat myös mielenterveyttä: uni, lepo, terveellinen ruokailu, liikunta, palautumisesta huolehtiminen ja hyvät ihmissuhteet.

Kriisit kuuluvat elämään

Harva meistä välttyy elämässään kriiseiltä. Eipä niitä kenellekään toivo, mutta kun niitä tulee, on tärkeää uskaltaa kohdata ihminen. Kysyä mitä kuuluu ja voinko olla avuksi.

Usein pelkkä kuuntelu tai vaikkapa halaus voi auttaa.

Minä olen hyvä huono esimerkki siitä, että pidin aikoinaan pitkään isot vaikeat asiat vain itselläni. Lisäksi olen ollut itselleni turhan ankara ja suorittanut elämää. Onneksi olen kehittynyt. Nyt opettelen puhumaan itselleni kauniimmin.

Viimeisin mielenterveystekosi

”Rakkautta”. Näin päätän äidin kanssa päivittäisen puhelun.

Mistä saat iloa ja energiaa

Rauhallisista aamuista, läheisistä, ystävistä, liikunnasta ja saapuvasta keväästä.

Mietelause tähän aikaan

”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa”

 

Maija Innanen on yhdistyksemme hallituksen varapuheenjohtaja. MIELI henkilöjäsenet ry julkaisee jäsentensä haastatteluja. Eri puolilla Suomea toimivat henkilöjäsenet kohtaavat omissa yhteyksissään valtavasti mielenterveyteen kytkeytyviä asioita. Tehdään yhdessä mielenterveystekoja. HAE SINÄKIN JÄSENEKSI.

Kategoriassa: Yleinen Avainsanoilla: kriisit, Maija Innanen, mielenterveys, mielenterveysteko, mielenterveyttä voi vahvistaa, MIELI henkilöjäsenet ry, mitä mielen päällä, ystävyys, ystävä

Seuraava sivu »

Ajankohtaista

Nuori näkyväksi: Kuuntele, kuuntele, kuuntele 

Vahvista hyvinvointiasi – osallistu Hyvinvoiva mieli -koulutukseen 5.-6.9.2025

Videolinkki keskustelusta: Näkyväksi tuleminen on nuoren perustarve

MIELI Suomen mielenterveys ry
mieli.fi

 

MIELENTERVEYS
  • MITÄ ON MIELENTERVEYS
  • VAHVISTA MIELENTERVEYTTÄ
  • HARJOITUKSET
  • VAIKEAT ELÄMÄNTILANTEET
  • MATERIAALIA JA TIETOA
TULE MUKAAN
  • PAIKALLISJÄRJESTÖT
  • VAPAAEHTOISTOIMINTA
  • JÄSENEKSI
  • KOULUTUKSET
TUKEA JA APUA
  • KRIISIKESKUKSET
  • KRIISIPUHELIN
  • NETISSÄ
  • RYHMISSÄ
  • APUA ITSETUHOISUUTEEN
MIELI SUOMEN MIELENTERVEYS RY
  • ORGANISAATIO JA TOIMINTA
  • MEDIALLE
  • AJANKOHTAISTA
  • YHTEYSTIEDOT