Läheisen ihmisen kuolema voi olla pysäyttävä kriisi elämässä. Kriisi voi heijastua ihmisen elämän eri osa-alueisiin: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Se voi saada maailman näyttäytymään uudessa valossa ja muuttaa omia elämänarvoja. Menetyksen jälkeen mielessä voivat risteillä voimakkaat, ristiriitaisetkin tunteet. Epätodellisuuden tunne, syyllisyys, viha tai syyllisen etsiminen ovat tavallisia tunteita ja ilmiöitä, joita läheisen menettäneet käyvät mielessään läpi.
Joskus on ajateltu, että läheisen kuoltua tulee katkaista kiintymyssuhde häneen ja luopua hänestä. Nykyään ajatellaan, että läheisen kuolema ei tarkoita rakkaasta ihmisestä luopumista, vaan uudenlaisen suhteen rakentamista häneen. Tärkeät ihmiset ovat osa läheistensä arkea muistoissa, ajatuksissa ja toiveissa.
Menetyksestä ja surusta on hyvä puhua. Käsittelemätön, salattu suru voi koteloitua ja vaivihkaa jarruttaa elämää tai siirtyä sukupolvelta toiselle. Joskus puhuminen voi olla vaikeaa. Silloin omia tunteitaan ja ajatuksiaan voi koettaa ilmaista muulla tavoin. Tärkeää on löytää itselleen sopivat keinot. Siinä missä joku puhuu läheisilleen, toinen kirjoittaa surupäiväkirjaa, hakkaa halkoja tai etsii omalle surulleen kodin luonnosta. Taiteesta, uskonnosta tai kirjallisuudesta voi myös löytää lohtua ja tukea.
Ammattiapua menetyskriisiin
Joskus läheisen menetys voi tapahtua niin yllättäen tai vaikuttaa niin voimakkaasti omaan toimintakykyyn, että sen käsittelemiseksi voi tarvita mielenterveyden ammattilaisen apua. Suru voi olla myös haaste parisuhteelle. Tukea voikin hakea niin yksilönä, pariskuntana kuin perheenäkin.
Joskus voi tuntua siltä, että omalle surulle on vaikea löytää nimeä tai siitä on vaikea puhua läheisille; näin voi olla, jos suhde läheiseen ei ole ollut julkinen tai yhteiskunnan virallisesti tunnustama, tai jos suhde ei ole ehtinyt muiden silmissä vielä kunnolla alkaakaan, kuten syntymätöntä lasta surressa. Keskusteluapu ammattilaisen kanssa voi tällöinkin auttaa menetyksestä selviämisessä.
Lapsen suru
Lapsen suru ei aina näy päällepäin eikä samalla tavalla kuin aikuisten, ja voi siksi jäädä huomaamatta. Lapsi suree usein pienissä paloissa ja ilmaisee tunteitaan ja kysymyksiään leikin avulla.
Lapset myös seuraavat tarkkaan aikuisten reaktioita ja saattavat ryhtyä huolehtimaan aikuisista. Tällöin lapsi itse saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Turvallinen läsnäolo ja läheisyys kannustavat lasta ilmaisemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Lapsen kysymyksiin on tärkeää vastata ja kertoa asioista todenmukaisesti ja ilman kielikuvia. Esimerkiksi on tärkeää puhua ”kuolemisesta” eikä verrata kuolemaa nukkumiseen tai matkaan. Aikuisen itse ilmaistessa suruaan avoimesti myös lapsi saa luvan ja mallin tunteiden näyttämiseen.
Vertaistuki
Toisten saman kokeneiden tuen on havaittu vaikuttavan myönteisesti surevien toipumiseen. Tällaista vertaistukea voi hakea yksilötukisuhteista, vertaisryhmistä tai vertais- tai surujärjestöistä. Myös erilaisilla keskustelupalstoilla ja -ryhmissä voi peilata ajatuksiaan muiden saman kokeneiden kanssa.
Apua läheisen menettäneelle
MIELI kriisikeskus Turussa apua läheisen menettäneille tarjoaa Feeniks-työ.
Varaa keskusteluaika kriisikeskuksesta puh.040 8223 961 tai sähköisestä ajanvarauksestamme.
Nuoret lesket ry järjestää vertaistukea myös Turussa
Eläkeliitto järjestää sopeutumiskursseja eri ikäisinä leskeytyneille
Tukenasi ry:n Senioripysäkki tarjoaa keskusteluapua ja vertaisryhmiä elämän muutostilanteissa oleville 65+ ikäisille
KÄPY Lapsikuolemaperheet ry tukee lapsikuolemaperheitä
MIELI Lounais-Suomen Mielenterveys ry:n vertaistukijat lapsen menettäneille
Huoma – Henkirikoksen uhrien läheiset ry tukee henkirikoksen uhrien omaisia
Surunauha tukee itsemurhan tehneiden läheisiä
Seurakunnat tarjoavat tukea kuoleman kohdatessa
Yhden vanhemman perheiden liitto tukee yksinhuoltajaperheitä
Lounais-Suomen syöpäyhdistys
Sylva ry
Simpukka Lapsettomien yhdistys
Perheneuvola
MIELI ry:n Toivon polulla vertaistukiryhmät läheisensä menettäneille
Kela
